Március Caroline

01.10.2013 (päiväkirja)

Március Caroline on vanha tuttu poni jo vuosien takaa: ajalta, jolloin olin toinen Márciuksen omistajista. Karkki-poni oli kyllä syntynyt jo ennen tätä aikaa, mutta hypättyäni omistajaksi päätyi poni jostain syystä minun vastuulleni. Jollain tavalla ihastuin tähän vaaleaan tammaan, jonka luonne natsasi omani kanssa välittömästi. Aikanaan päädyin sitten luopumaan Márciuksen puolikkaastani, mutta monen sattuman ja mutkan kautta Karkki päätyi kokonaan omistukseeni. Melko pitkän ajanjakson se kuitenkin asui vielä kasvattajansa luona, mutta nyt sain vihdoin elämäntilanteeni sellaiseksi, että sain ponin takaisin omaan pihaan asumaan.

Hyvässä hoidossa ja treenissä poni on kyllä ollut nämä vuodet, se on ihan täydessä kisakunnossa ja olenkin ilmoittanut sen jo joihinkin kilpailuihin. Ainakin valjakkoajoa kisaamme, koulua ja esteitäkin mikäli löydän Karkille riittävän pienen ratsastajan, sillä itse en kyllä tämän mittaisena pysty pikkuponin selkään kiipeämään.

Monenlaista muuta olemme kyllä puuhanneet jo. Voikko tamma on päässyt tutustumaan niin lepattaviin pressuihin kuin itse rakennettuun keinulautaankin, sillä innostuin poniagilitystä jokunen kuukausi sitten ja nyt vihdoin pääsin ihan kokeilemaankin sitä Karkin kanssa. Onneksi ponikin vaikutti innostuneelta ja rohkealta, etten ihan yksin intoillut kentällä, joka oli aivan täynnä kaikenlaista outoa roinaa.

Tulevaisuudessa on tarkoitus kilpailemisen lisäksi myös astuttaa Karkki jollain mukavalla ja menestyneellä orilla. Tarkkaa ajankohtaa en kyllä vielä tiedä, enkä myöskään sitä jäisikö varsa itselleni vai myisinkö sen. Vaihtoehtoja on monia, mutta nyt keskitymme pikkuponin kanssa tutustumaan taas toisiimme, treenaamme eri lajeja ja pidämme hauskaa.

07.02.2015 (päiväkirja)

Karkki sai ensimmäisen jälkeläisensä jo monta kuukautta sitten ja nyt suloinen Cadence on jo vieroitettukin. Varsasta tuli todella kaunis ja fiksukäytöksinen tamma, joka rakenteeltaan luojan kiitos muistuttaa enemmän isäänsä, komeaa Sointuvan Chadwickia. Laitoin tämän ihastuttavan varsan myyntiin, mutta ainakaan toistaiseksi siitä ei ole tullut tarjouksia. Onneksi se ei ole missään pakkomyynnissä, vaan voin aivan hyvin pitää sen itselläni tarpeen vaatiessa.

Mammaloman jälkeen Karkkia on alettu kevyesti liikuttaa, lähinnä ajaen mutta on sillä pari kertaa ratsastettukin. Tamma on joka kerta lähtenyt innokkaasti töihin ja kulkenut koko ajan korvat hörössä, kuskin apuja tarkasti kuunnellen. Karkin kanssa on kyllä aina niin miellyttävä tehdä töitä, sillä se ei juuri koskaan laita vastaan, vaan kuuntelee kuskia tai ratsastajaa hienosti. Monesti kun ajelen voinvärisen ponin kanssa pitkin maita ja mantuja on mielessäni käynyt, että juuri tällaisia poneja pitäisi olla ratsastuskouluissa ja ponikerhoissa. Silloin aina hetkellisesti innostun, että jos pitäisi ajokurssin lapsille, mutta toistaiseksi olen malttanut mieleni - en usko, että aikani oikeasti riittäisi moiseen. Aina on kuitenkin mukava haaveilla.

Pitääkin nyt muuten huolehtia siitä, ettei Karkki pääsisi enää lihomaan. Eläinlääkäri jo viimeksi kulmat kurtussa katsoi ponin mahaa ja kehotti hieman laihduttamaan sitä. Poni vain on niin hirveän ahne ja jopa rahtusen röyhkeä sekä tietenkin älyttömän suloinen, niin joskus on varsin vaikea olla sujauttamatta sille ylimääräistä porkkanaa tai omenanpalaa kuppiin. Yritän pitää itseni kurissa jatkossa.

Estevalmennus 28.02.2015, valmentajana Helka J.

Kun sain Irethin pyynnön valmennuksesta, odotin ratsun olevan joku tyypillinen puoliverinen. Erehdyin kyllä moninkertaisesti ja melkein hämmennyin, kun saavuin kentän reunalle. Kasatessani esteitä jäin useasti jumittamaan ja tuijottamaan voikkoa pikkuponia, joka oli maailman suloisin ilmestys. En kasannut ratsukolle mitään kovin vaikeaa, yleistä kahdeksikon mallista rataa vain selitin Irethille heidän verrytellessä kunnolla. Karkki pörisi innokkaasti ja se näytti oikeastaan todella mallikkaalta! Kun pyysin ratsukkoa hyppäämään kahdeksikon kahta ensimmäistä estettä lämmittelyn vuoksi, Ireth oli hypyssä loistavasti mukana ja Karkilla oli suurimpana ongelmana vain ponnistuspaikan löytäminen. Ireth käskystäni ratsasti tammaa eteenpäin tarpeeksi niin kauan, että hän pystyi itse määrittelemään hyppypaikan ja sen jälkeen pystyimme aloittamaan varsinaisen valmennuksen!

Pyysin kaksikkoa lyhyiden välikäyntien jälkeen kokeilemaan kahdeksikkoa, johon olin jättänyt pienelle tammalle runsaasti tilaa kääntyä ja suoristua, ja meno näytti jo alkuun todella hyvältä. Ireth jätti välillä pari askelta keskeltä ratsastamatta ja Karkillakin meni ajatukset ristiin, mutta yleinen liikkuminen oli melko priimalaatuista. Karkilla oli suhteellisen paljon energiaa, jonka tamma sai kanavoitua hyvään hyppytyyliin ja ratsukon kummankin osapuolen ilme oli hyvin iloinen. Radan parin toiston jälkeen voikolta tammalta alkoi kuitenkin liike loppua, joten pyysin kaksikkoa siirtymään hetkeksi sivuun, kun nostin estekorkeutta noin kuuteenkymmeneen senttiin. Rata pitäisi suorittaa toiseen kierrokseen vain muutaman kerran, jotta hypyt saataisiin vain sopiviksi. Irethin ei kuitenkaan tarvinnut edes paljoa Karkilta pyytää, kun tammalla oli jo meno päällä. Kun hypyissä ei ollutkaan enää mitään korjattavaa, pystyin jättää rennon ja iloisen kaksikon verryttelemään lopuksi keskenään.

18.08.2016 (päiväkirja)

Karkki on jo kauan sitten lopettanut kilpailemisen menestyttyään hienosti koulu-, este- ja valjakkoradoilla, saavuttaen kaikista vähintään 41 sijoitusta. Serkkuni tytär Roosa kilpaili tammalla ratsastuslajeissa menestyksekkäästi ja osallistuivatpa he myös kahdesti kenttäkilpailuihin - sijoittuen kummallakin kerralla. Tämän ratsukon kehittymistä ja menestystä oli aivan huikea seurata, mutta kaikki loppuu aikanaan. Karkki sai sijoitukset täyteen ja Roosa kasvoi yli shettiskoon, minkä vuoksi tyttö siirtyi kilpailemaan hieman isommilla poneilla. Näiden kahden ystävyys ei kuitenkaan päättynyt, sillä yhä edelleen Roosa käy joka kerta katsomassa Karkkia kun hän tallilla pyörii, eli miltei joka päivä ja joka kerta poni tepastelee tytön luo korvat hörössä. Roosa oli korvaamaton apu myös ponitamman viimeisimmän varsan, Keksin, vieroittamisessa ja ratsukoulutuksessa.