Mihkel Koit

13.02.2016 estekilpailut Metsälammella

Osallistuimme Miskan kanssa estekisoihin Metsälammella ja sijoituimme molemmissa luokissa - toisen itse asiassa voitimme. Tuomari kommentoi suorituksiamme seuraavanlaisesti:

50cm, sijoitus 1/30
Tuomarin kommentti: "Suorituksenne oli teknisesti erinomainen! Yhteistyönne toimi moitteettomasti ja ratsastit huolellisesti koko radan alusta loppuun. Huolellisesta työskentelystä huolimatta veitte ensimmäisen sijan erinomaisella ajalla!"

80cm, sijoitus 4/30
Tuomarin kommentti: "Ensimmäiselle esteelle lähdössä ajatuksesi taisi olla hieman hukassa? Onneksi skarppasit koko loppuradan ja saavutittekin loistavan tuloksen ajassa! Laukka olisi saanut olla runsaasti tarmokkaampaa – näin olisit voinut parantaa sijoitustanne."

24.02.2015 talvimaasto Leijonalaaksossa (päiväkirja)

Talvimaastopäivä valkeni kirkkaana ja kauniina, aivan ihanteellinen keli pitkälle maastoretkelle isommalla porukalla. Leijiksen pihassa olikin elämää, sillä maastoon lähteviä ratsukoita oli yhteensä kaksitoista! Osa selvästi virkumpia kuin osa ja sitten oltiin tietysti minä ja Miska, joka käytti viimeisetkin minuutit hyödykseen ja torkkui sillä aikaa kun järjestäydyimme jonoon. Olimme ruunan kanssa toiseksi viimeisiä ja se sopikin meille mainiosti, emmepähän ainakaan olisi kovin monen tiellä.

Alkumatkasta Miska oli hieman laiskahko, mutta virkosi hangessa tarpomisen aikana juuri sopivasti, se alkoi välillä jopa liikkua ihan omin voimin eteenpäin. Kaiken se tietysti yritti syödä mitä matkan varrella oli, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi nukahtanut kesken kävelyn. Oli todella tunnelmallista ratsastaa lumen painosta kaartuneiden puunoksien alta, vaikka kaikki eivät tainneet ollakaan samaa mieltä, sillä joitakin hevosia moinen touhu selvästi epäilytti kovasti. Miska ei tuollaisille lotkauttanut korvaansakaan, vaan asteli eteenpäin tappavan tasaisesti, välillä vilkuilleen ympärilleen.

Oli aivan ihanaa pysähtyä nuotiolle pitämään taukoa ja paistamaan makkaraa! Samalla sai lämmiteltyä hieman kohmeisia sormia ja varpaita. Tunnelma oli rento ja vapautunut, kaikilla oli hauskaa ja tulipahan samalla tutustuttua uusiin ihmisiin. Tauon aikana hevoset oli laitettu kiinni ja osan mielestä tämä oli ihan outoa ja ihmeellistä ja kyllä Miskakin sitä alkuun ihmetteli, kunnes tajusi nyt olevan sopiva hetki ottaa pikku torkut. Jos en tietäisi ruunan olevan täysin terve alkaisin epäillä että sillä on narkolepsia tai jotain vastaavaa…

Ihan liian pian siirryimme nuotion lämmöstä takaisin hevosten selkään ja matka jatkui – edelleen aivan ihanissa maisemissa. Jonkin aikaa käveltyämme saavuimme rauhalliselle metsätielle ja ravasimme ihan hyvän pätkän. Ruunanikin liikkui ihan mukavasti eteenpäin, se jopa pidensi askeltaan kun annoin sille hieman enemmän ohjaa ja pärskähteli tyytyväisenä. Miskalle onkin aina sopinut pidemmät reissut ja treenit paljon paremmin kuin lyhyet, silloin se ehtii kunnolla lämmetä ja vertyä. Hyvä tovin ravattuamme kuului käsky laukata ja osa hevosista lähtikin varsin vauhdikkaasti eteenpäin. Miskakin nosti laukan ihan yhteistyökykyisesti, eikä se edes pudottanut takaisin raville ennen kuin Jewell pyysi kaikkia hidastamaan ensin raviin ja sitten käyntiin.

Kävelimmekin hyvän matkaa ja Miska sai tasata hengitystään, yrittäen samalla syödä kuusenoksat jotka kurkottivat tielle asti. Ruuna vaikutti varsin tyytyväiseltä päästyään pitkälle maastoreissulle katselemaan vähän erilaista maisemaa kuin yleensä ja minäkin nautin täydestä sydämestäni tästä kokemuksesta. Toivottavasti tällainen maasto järjestetään myös kesällä, ajattelin pohtiessani miltähän tämä reitti näyttäisi kun luonto oli vehreä ja lämmintä olisi kaksikymmentä astetta.

Olin täysin ajatuksissani kun kuului käsky siirtyä raviin, joten en meinannut saada Miskaakaan pois omista aatoksistaan millään. Lopulta mekin olimme kuin oikeassa askellajissa ja ihan porukan mukana. Ravipätkä olikin yllättävän pitkä, muutamasti sain ruunaa hoputtaa eteenpäin kun vauhti tuntui loppuvan, mutta pysyimme joukon mukana kuitenkin. Vielä ennen viimeistä laukkapätkää kävelimme pitkään. Laukkapellolla emme enää kulkeneet osastossa ja muut ratsukot olivat kaaaaukana edessäpäin kun me Miskan kanssa laukkasimme hyvin, hyvin hitaasti eteenpäin. Muutaman varsin vauhdikkaan pyrähdyksen ja muutaman ilopukin ehdin nähdä, kunnes muut hidastivat vauhtia ja odottivat meitä.

Tästä ei ollutkaan enää pitkä matka takaisin tallille, joten kävelimme pitkin ohjin loppureissun. Itsekin otin jalustimet pois ja pyörittelin nilkkojani, samalla rapsuttaen Miskaa satulan edestä. Käänsin kasvoni aurinkoa kohti ja nautin ihanasta ilmasta. Talvi on mukava vuodenaika, mutta on aivan ihanaa kun käännytään kevättä kohti, valonmäärän lisääntyminen on niin voimaannuttavaa. Kaiken kaikkiaan maastoretki oli todella mukava ja rentouttava, nautimme Miskan kanssa kovasti!

08.02.2015 talvimaasto Kurkijoen tallilla (päiväkirja)

Meinasimme Miskan kanssa myöhästyä maastoreissulta, sillä navigaattorimme onnistui eksyttämään meidät ihan kunnolla keskelle korpea. Onnistuimme kuitenkin viimetipassa löytämään perille. Otin ruunani nopeasti trailerista ulos ja vein sen talliin, jossa varustin sen pikaisesti. Miska on onneksi niin kiltti ja helppo, ettei siinä mennyt kuin muutama minuutti ja pääsimme ensimmäisten joukossa ulos. Taluttelin ruunaa hetken aikaa ulkona ennen kuin könysin sen selkään. Kun muut olivat valmiita muodostimme letkan ja lähdimme matkaan.

Kuljimme Miskan kanssa jonon hännillä, mikä olikin hyvä sillä ruuna oli varsin laiskalla tuulella - taas vaihteeksi. Alkumatkasta se olisi kaikkein mieluiten keskittynyt syömään kuusenoksia ja ihailemaan maisemia, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin edes jotenkuten. Ravipätkillä sain ihan tosissani patistaa herraa liikkumaan, ettemme olisi jääneet ihan mahdottomasti muista jälkeen. Taukopaikalle ei ollutkaan pitkä matka, joten jo vajaan puolen tunnin kuluttua olimme joella, jonka rantaan pysäytimme hevoset ja kiinnitimme ne puomeihin kiinni. Miska jäi erittäin tyytyväisenä nuokkumaan ja mutustamaan niitä kuusenoksia joihin paikaltaan ylsi siksi aikaa kun me ratsastajat nautimme eväistä ja lämpimistä juomista. Minulla oli Miskan kanssa kyllä tullut lähinnä kuuma pakkasesta huolimatta, ruuna oli pitänyt huolen etten päässyt tänäänkään liian helpolla.

Syötyämme eväät kiipesimme takaisin ratsujemme selkään ja jatkoimme reissua. Miska oli saanut hieman lisää virtaa, joten nyt ravaaminen ei ollut ihan niin tuskaista kuin alkumatkasta. Laukkapätkällä ruuna innostui jopa pidentämään askeltaan, emmekä jääneet lainkaan jälkeen muista, vaikka yleensä muiden kanssa maastoillessa olemme monen kymmenen metrin päässä muista laukkaamisen jälkeen. Maisemat myös tällä loppumatkalla olivat todella kauniita, aurinko paistoi ja linnut lauloivat puissa, oli todella idyllistä ratsastaa pomminvarmalla hevosella ja vain nauttia luonnon kauneudesta.

Juuri ennen kuin varpaani olisivat jäätyneet saavuimmekin jo takaisin Kurkijoen pientallin pihaan ja jalkauduimme ratsujemme selästä. Riisuin Miskan nopeasti ja heitin sille villaloimen selkään ennen kuin talutin sen traileriin odottamaan kotiinlähtöä. Vielä ennen lähtöä kävin juomassa mukillisen kuumaa mehua ja jutustelemassa muiden ratsastajien kanssa. Kiittelin reissun järjestäjää Nataliaa vuolaasti, maastoretki oli ainakin osaltani todella onnistunut ja Miskakin taisi nauttia.

Talvileiri 2.-6.2.2015 (päiväkirja), ensimmäisen päivän estetunti

Saavuimme Miskan kanssa Spring Hill Racing Centerin talvileirille viimeisten joukossa, sillä minulla oli taas vaihteeksi ollut kaikki tarvittava hukassa. Kun lopulta olin saanut pakattua kaiken mukaan – myös hevoseni – niin pääsimme ajelemaan kohti leiriä. Miska mutusteli kopissa heinää ja nuokkui, itse yritin navigaattorin ohjeen mukaan ajella ja bongata oikeaa risteystä löytääkseni perille. Olimme onneksi aikataulussa kun viimein sammutin auton tallin pihassa. Talutin ruunan ulos kopista ja vein sen sille osoitetulle paikalle tallinomistajan opastuksella. Vaihdoimme muutaman sanan ennen kuin lähdin varustamaan Miskaa, joka oli heti löytänyt ruokakupin ja sieltä muutaman porkkanan.

Varustaessa kuuntelin ja katselin muiden tohinaa, useimmilla tuntui olevan huomattavasti pirteämpiä hevosia mukana kuin oma maailman laiskin pulleroni, joka nytkin torkkui ja lepuutti takajalkaansa. Sain ripeästi heitettyä ruunalle varusteet niskaan ja suojat jalkoihin, minkä jälkeen laitoin itselleni kypärän ja kaivoin raippani muiden tavaroiden seasta. Pitäisi opetella olemaan järjestelmällisempi niin kaikki ei olisi aina hukassa, huokaisin kun totesin etten löydä toista hanskaani mistään. Onneksi tallilta pystyi lainaamaan hanskat, iso kiitos siitä!

Pian pääsimmekin taluttamaan ratsumme maneesiin ja totesin samantien, että meidän kohdalla ei ainakaan pidä pelätä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, Miska kun ei olisi jaksanut edes kävellä. Muilla olikin paljon virkumpia hevosia. Kiipesin reippaasti ratsuni selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. Venyttelin vielä hetken jalkojani ennen kuin pyysin – käskin – Miskaa lähtemään liikkeelle muiden sekaan. Jo alkukäyntien aikana sain tehdä tosissani töitä, ettei ruuna nukahtanut niille sijoilleen ja kauhulla odotinkin sitä, että pääsisimme aloittamaan estetehtävät… Suoritimme alkuverryttelyn itsenäisesti, pyrin saamaan ruunan hereille ja liikkumaan omin jaloin eri askellajeissa.

Miska oli ehkä aavistuksen herännyt kun aloittelimme hyppäämisen. Ruuna hyppää kyllä ratana 90 senttiä, mutta pyysin, että esteet olisivat korkeintaan 70-senttisiä, sillä ratsuni oli niin hitaalla tuulella. Tämä sopi ja saimmekin lähteä radalle toisena. Miska ei olisi millään halunnut nostaa laukkaa, mutta muutaman ympyrän jälkeen se oli sen verran hereillä, että ohjasin sen kohti kolmen esteen sarjaa. Hypyt sujuivat melko hyvin siihen nähden, että sain tehdä valtavasti töitä tahdin ylläpitämiseksi. Aina kun odottelimme muiden suorittaessa tehtäviä Miska olisi mielellään nukkunut, mutta yritin pitää sen virkeänä koko ajan, että seuraava tehtävä sujui vähän vauhdikkaammin.

Meno oli kyllä läpi tunnin ihan yhtä tahmeaa, eikä ruuna todellakaan esittänyt parastaan, päinvastoin. Olen omistanut sen kohta kolme vuotta, eikä se ole ensimmäisten päivien jälkeen ollut koskaan yhtä laiska. Tunnin loputtua olin puolikuollut ja valmis kaatumaan maahan, niin väsynyt olin käskemään Miskaa liikkumaan reippaasti eteenpäin. Toivottavasti se on muina päivinä edes hieman reippaampi!

Leirinpitäjän kommentti: Tarinasi oli kokonaisuudessaan hyvä: kirjoitusvirheitä ei silmiini sattunut ja kappalejaot olivat loistavat. Juttuakin oli tarpeeksi. Kaiken kaikkiaan oikein sympaattinen tarina! Onneksi estetunti sujui edes kohtalaisesti. ;D

24.12.2014 (päiväkirja)

"Lunta tulvillaan, on raikas talvisää…" hyräilin valjastaessani Miskaan jouluaattoaamuna. Mikä olisikaan parempi alku joululle kuin lähteä pomminvarman ruunan kanssa rekiretkelle! Lunta oli onneksi viime viikolla satanut sen verran, että pääsimme reen kanssa liikkeelle. Valjastamisessa meni oma aikansa, sillä jouduin muistelemaan miten se edes tapahtui, länkivaljaat kun ovat varsin erilaiset kuin valjakkoon tarkoitetut. Lopulta sain ruunan kuitenkin valmiiksi ja kävin toppaamassa päälleni hieman lisää vaatetta ja hakemassa lampaantaljan rekeen.

Lähdimme rauhallisesti kohti kirkonkylää, istuin taljan päällä ja kääriydyin lämpimään vilttiin. Lauleskelin joululauluja - Petteri Punakuonoa - ja katselin talvisen kaunista maisemaa hymyillen. Miska löntysteli eteenpäin tappavan tasaisesti ja vilkuili myös ympärilleen. Jonkin ajan kuluttua patistin ruunan raviin ja jolkottelimme ihan hyvän pätkän autotien laidassa. Välillä heilautin kättäni ohiajaville kyläläisille, mutta muuten keskityin vain nauttimaan maisemista, Miska kun ei autoista välitä tuon taivaallistakaan.

Lähestyessämme keskustaa hidastin Miskan jälleen käyntiin ja käännyimme pääkadulle. Ruuna käpsytteli hyvillä mielin näyteikkunoiden ohi ja katseli kiinnostuneena ihmisiä, jotka olivat tekemässä vielä viimeisiä jouluostoksia. Muutamasti pysähdyimme vaihtamaan pari sanaa tuttujen kanssa ja erään äidin pienen tyttärensä kanssa kuskasimme reellä kotiin. Nainen olisi tarjonnut rahaa tästä elämyksestä, mutta kieltäydyin ottamasta sitä vastaan, oli itsellenikin ihan mukavaa vaihtelua ajella välillä jonkun kanssa. Miska sai heiltä muutaman joulupiparin kiitokseksi vielä ennen kuin lähdimme palaamaan kotia kohti.

Paluumatka sujui yhtä rauhallisesti kuin menokin, ruuna ravasi letkeällä askeleella lumisella tiellä ja itse hyräilin muutamaa muutakin osaamaani joululaulua. Kotipihassa riisuin Miskalta valjaat ja vein sen tarhaan. Vietyäni reen takaisin katokseen kävin nakkaamassa ruunalle kuusenoksia syötäväksi ja voi että ruuna ilahtuikin!

12.11.2014 (päiväkirja)

Syksyn pimeys on kyllä tympeää, kun ei maastoonkaan tahdo millään ehtiä. Tänään lähdin kuitenkin Miskan kanssa puolenpäivän aikoihin vähän kotipihan ulkopuolelle virkistäytymään. Minulla oli heijastinliivi ja kypärässä varmuuden vuoksi jo otsalamppu kiinni, Miskalla oli heijastinsuojat sekä ratsastusloimi, jossa oli kunnon heijastimet, varmuuden vuoksi.

Kävelimme hyvän tovin pitkin ohjin ja vain nautimme mukavan kirpeästä säästä. Melkein puoli tuntia käveltyämme keräsin ohjat ja pyysin Miskaa ravaamaan. Se lähtikin liikkeelle yllättävän reippaalla askeleella, joten annoin sille lisää ohjaa että se saisi oikein venyttää jalkojaan ja ravata rennosti. Ruuna tuntui kerrankin nauttivan liikkumisesta ihan tosissaan ja muutaman minuuttin kuluttua se jopa pidensi hieman liikettään. Se puhisi tyytyväisenä kun viimein hidastimme käyntiin, nakkeli hieman päätään ja yritti sitten syödä tien vieressä olevien kuusten oksia. Naurahdin ruunalle ja taputin sitä kaulalle.

Hetkisen kuluttua käännyimme kapealle polulle metsän puolelle ja lähdimme tarpomaan melko tiheän metsän poikki. Pitkää matkaa meidän ei pitänyt taittaa kun päädyimme rauhalliselle tielle, jossa oli aivan hetken kuluttua jyrkähkö mäki. Vähän ennen mäkeä nostin laukan ja annoin ruunan laukata mäenpäälle omaan tahtiinsa. Vauhti oli hidasta, mutta pääsimme ylös asti laukalla ja laukkasimme muutaman metrin ennen kuin hidastin ruunan taas käyntiin. Miska puuskutti jonkin verran, joten annoin sen tasata hengitystään käynnissä.

Olimme jo melko lähellä kotipihaa, joten ravasimme enää kymmenisen minuuttia, kunnes pyysin Miskan jälleen käyntiin. Ruunaa ei pitänytkään kahdesti käskeä, se oli ilmeisesti saanut jo tarpeekseen liikkumisesta. Annoin sen hamuta reitin varrelta puiden oksia ja löntystellä eteenpäin etanavauhtia, itse otin jalustimet pois ja pyörittelin nilkkojani. Miska on siitä niin ihana, kun siihen pystyy luottamaan missä tahansa tilanteessa!

30.08.2012 (päiväkirja)

Olemme Miskan kanssa treenanneet koko kesän ajan paljon ja nyt viimeinkin yhteistyömme alkaa sujua edes jollakin tavalla. Koulupuolella olemme jo itseasiassa varsin hyvä tiimi! Kolme kuukautta sitten ostaessani Miskan en ikipäivänä olisi uskonut, että päädyn jopa kilpailemaan sen kanssa, mutta niin vain on käynyt. Olemme jopa sijoittuneet ruunan kanssa koulussa, esteillä ja maastoesteillä.Kävimme kesällä myös mätsäreissä, joissa Miska olikin sinisten ykkönen, siellä upeiden orien ja kauniiden tammojen seassa.

Vielä toisinaan esteillä meille tulee pieniä erimielisyyksiä vauhdista, mutta pääsääntöisesti selviämme niistä tilanteista varsin hyvin. Paitsi tänään, kun ajattelin ihan vain mielenvirkistykseksi hypätä Miskalla 60cm radan, joka oli jäänyt kentälle kun hyppäsin Almalla aamulla. Rata oli profiililtaan todella helppo ja siellä oli pätkiä, joissa olisi hyvin voinut vaikka kiihdytelläkin. Ikävä kyllä ruunanrupsukkani oli toista mieltä, enkä saanut sitä ensin menemään edes laukkaa ympyrällä. Ensimmäisen radan teimmekin sitten ravissa, toivoin sen nimittäin hieman virkistävän Miskaan, mutta väärässäpä olin. Kyllä se lopulta sitten suostui laukkaamaankin, mutta meni esteistä yli ihan rimaa hipoen - Miska, joka kuitenkin hyppää ratana lähes metriä!

Muutaman ihan kaamean räpellyksen jälkeen päätin luovuttaa ja lähteä uittamaan Miskaa vielä viimeisiä kertoja tälle kesälle. Maastossa se kulkikin taas jopa reippaasti, kuten nykyään lähes aina maastoillessa ja huomatessaan että käännyimme lammelle vievälle polulle sen askel reipastui vielä yhden pykälän verran. Satulan olin jättänyt jo tallille, joten annoin Miskan tepastella suoraan kahlaamaan ja voi miten se nauttikin! Ruuna pärskytteli vettä kaikkialle ja hetken kuluttua intoutui ihan uimaankin muutaman kierroksen, kunnes päätin että pitää palata takaisin tallille. Ruuna hörähteli tyytyväisenä kun talli alkoi näkyä mutkan takaa ja se meni tarhassa suoraan piehtaroimaan. Toin sille ja tammalaumalle lisää heinää ja vaihdoin vedet ennen kuin menin jatkamaan muita hommia.

21.06.2012 leirivaellus Pitkärannan tilalla (päiväkirja)

Vaelluspäivä ei onneksi ollut aivan niin kuuma kuin kaksi edellistä päivää, vaikka aurinko upeasti paistoikin aamusta asti. Yllättävää kyllä, Miska ei ollut aamupäivän estevalmennuksesta väsynyt sen kummemmin, vaan se oli lähdössä maastoretkelle aivan innoissaan. Itsekin odotin innolla, että pääsisimme metsän siimekseen nauttimaan ihanasta kesäpäivästä. Leiriporukka oli tullut jo hyvinkin tutuksi, joten aina käyntipätkillä keskustelu oli vilkasta ja nauru raikasi. Välillä tunnelma oli jopa hieman haikea, sillä tämä olisi leirin viimeinen päivä.

Tuttuun tapaansa Miska ei koko vaelluksen aikana pelästynyt yhtään mitään, välillä pystyin suorastaan vannomaan, että se kohotteli kulmiaan ”naisten hömpötyksille”, kun joku muu hevonen säpsähti jotain tai otti sivuaskelia. Laukassa ruuna sitten innostui ottamaan jopa muutaman reippaamman askeleen, mikä olikin ihme, se kun on yleensä laiska kuin lapamato.

Pysähdys kodalla oli erittäin tervetullut, sillä mukavasta ilmasta huolimatta oli ainakin minulle ehtinyt tulla todella kuuma, kun sain käskeä ruunaani eteenpäin. Hevoset saivat maistella ruohoa (tai Miska nyt suorastaan ahmi sitä, ruunan elämäntehtävä kun on syödä) sillä aikaa kun ratsastajat istuskelivat juoruamassa ja juomassa mehua. Keskustelimme kaikesta mahdollisesta; leiristä, tulevaisuudesta, kommelluksista hevosten parissa… Kovin kauaa emme ehtineet levähtää kun meidät jo käskettiin takaisin hevosten selkään ja matka jatkui. Paluumatkakin sujui paremmin kuin hyvin omalta osaltani, olisin voinut vaikka ottaa päiväunet Miskan selässä.

3.6.2012 (päiväkirja)

Ystäväni kävikin tänään heittämässä lauman pihalle ja samalla ratsastamassa Letun ja Cian, myöhemmin toinen ystäväni tuli kanssani maastoilemaan Titalla, itse nappasin alleni Alman. Ihailimme Miskaa tarhassa, ja ystäväni lupasi joku päivä tulla kokeilemaankin herraa. Kyllä hävettää, jos Miska toimii sitten hänellä!

Illemmalla päätin vielä yrittää Miskankin kanssa, mutta tällä kertaa maastossa. Siellä ruuna sentään suostui jopa ravaamaan ihan hyvin, mikä saikin minut hymyilemään kuin Naantalin aurinko. Ruuna ei taaskaan välittänyt traktoreista tai muista härveleistä mitään. Yhden pätkän jopa laukkasimme! Vauhti nyt ei päätä huimannut, mutta eipä sen tarvinnutkaan. Kotiin palatessamme tuntui siltä, että ehkä sittenkin löydämme Miskan kanssa yhteisen sävelen.

Illaksi päästin poppoon vielä laitumelle pariksi tunniksi, että ne pääsisivät nauttimaan ihanasta kesäillasta. Vähän oli kylmä, mutta eivätpä nuo palele.

2.6.2012 (päiväkirja)

Päivä valkeni erittäin sateisena, synkkänä ja kurjana. En vienyt hevosia aamulla edes ulos, sillä ukkosti ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Onneksi aamupäivällä alkoi aurinkokin jo vähän pilkistää, jolloin veinkin lauman laitumelle. Viisikko revitteli vähän aikaan oikein kunnolla, ennen kuin jokainen rauhoittui syömään ja nauttimaan hetkellisestä auringonpaisteesta. Välillä sateli vettä, mutta se ei menoa haitannut. Pari tuntia annoin niiden laiduntaa ennen kuin otin ne takaisin tarhan puolelle. Miskalle jäikin tänään vapaapäivä, jos huomenna taas yrittäisi ratsastaakin.

1.6.2012 (päiväkirja)

Miska sai aamupäivän tarhata taas Titan ja Alman kanssa, eikä tänään ollutkaan enää mitään ongelmaa. Kolmikko söi samalta heinäkasalta, remusi vähän aikaa ympäriinsä ja rauhoittui sitten katokseen pitämään sadetta. Hain ruunan sisälle kolmen aikaan, sillä päätin kiivetä sen selkään. Puunasin sitä taas ikuisuuden, kunnes laitoin sille satulan ja suitset päälle. Varustauduin itsekin kypärällä, raipalla ja kannuksilla.

Kiipesin Miskan selkään tallinpihalla ja lähdimme kävelemään kohti kenttää. Yllättävän hyvin se suostui kävelemään pitkin ohjin, mutta kun otin ohjat paremmin tuntumalle alkoi jumittelu. Miska pysähteli, peruutteli, yritti mennä oman mielensä mukaan ja jumitti sitten keskelle kenttää. Hirveän potkimisen ja raipalla avittamisen jälkeen se suostui viimein kävelemään kunnolla ja sain tehtyä jopa muutaman voltin ja pari pätkää pohkeenväistöä. Tässä vaiheessa hiki virtasi ja olin lähes valmis luovuttamaan.

Päätin kuitenkin vielä yrittää ravia. Yllättävän hyvin Miska ravin nostikin, sen ylläpitäminen vain meinasi koitua ongelmaksi. Ravissakin onnistui ympyrät ja voltit, jopa kaksi lyhyttä pätkää pohkeenväistöä, kunnes Miska oli sitä mieltä, että nyt riittää. Se ei yksinkertaisesti enää ylläpitänyt ravia kuin suoralla uralla, joten siihen minun oli tyytyminen. Täytyisi saada oikein valmentaja tähän alkuun, niin ehkä sitten...

Kävelimme takaisin tallille, otin ruunalta varusteet pois ja päästin sen tarhaan. Lisäksi toin sinne Cian, joka alkuun vähän pelkäsi ja arasteli ruunaa, mutta rauhoittui kun huomasi etteivät Titta tai Alma pelänneet sitä yhtään. Koska tämä meni näin hyvin, oli aika tuoda tammalauman johtaja, Lettu, paikalle. Hiukan kyllä jännitti, sillä Lettu ei aina kovin helposti hyväksy uusia jäseniä laumaansa.

Tarhan ulkopuolella Lettu vähän tepasteli, kun se huomasi pääsevänsä tähän isompaan laumaan. Se ryntäsi tarhaan korvat luimussa ja... viiden minuutin kuluttua Miska ja Lettu rapsuttelivat toisiaan ja söivät samasta heinäkasasta, mikä jo itsessään on kummallista, sillä Lettu ei ole suostunut ennen jakamaan heiniään edes Titan kanssa, joka on sentään sen oma varsa. Olin aivan yllättynyt ja tuijottelin tuota kaksikkoa silmät selälläni melkein puoli tuntia. Huomenna päästän koko konkkaronkan laitumelle.

31.5.2012 (päiväkirja)

Tänään Miska joutuikin jo vähän "töihin", sillä otin sen iltapäivällä sisälle tarhasta ja puunasin sen läpikotaisin. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen väkersin sille suitset päähän, laitoin liinan kiinni kuolaimiin ja otin raipan mukaan, sillä päätin lähteä tutustuttamaan ruunaa maastoihin. Eihän tuo mistään mitään välittänyt, katseli korvat hörössä ympärilleen ja hamusi taskujani, jos sieltä vaikka löytyisi porkkanaa... ja löytyihän sieltä. Jouduimme vähän matkaa taittamaan maantietä pitkin, ja vastaan tulikin niin traktoria kuin kuorma-autoakin, mutta Miska odotteli tyynesti kun ne menivät ohi. Upean rauhallinen kaveri!

Kotona vein sen takaisin tarhaan ja päästin Titan sinne myös. Alkuun oli vähän vauhtia, mutta aika äkkiä kaksikko rauhoittui tutustumaan toisiinsa paremmin ja parin tunnin päästä ne söivät jo samalta heinäkasalta. Päästin sinne myös Alman, joka suhtautui uuteen kaveriin erittäin positiivisesti: hörisi ja pyysi leikkimään. Miska ei arvokkaana herrana oikein lämmennyt nuoren neidin remuamiseen, mutta hyvin ne tulivat toimeen. Huomenna päästän laumaan vielä Letun ja Cian, jotta ne pääsevät sitten pian laiduntamaan.

Huomenna voisin myös kiivetä Miskan selkään ensimmäisen kerran täällä. Toivottavasti menee hyvin! En tosin usko, että Miska mitään show'ta kehittää, korkeintaan jumittaa niin etten saa sitä liikkumaan minnekään.

30.5.2012 (päiväkirja)

Aamusella vein ruunanrupsukan pihalle ja annoin sille kauratkin tarhaan, sillä se saa tämän päivän vielä tarhailla yksin. Toisella puolella tarhailevat Lettu ja Cia, toisella puolella Titta ja Alma. Tarkoitus oli päästää koko konkkaronkka laitumella kesäkuun ensimmäinen päivä, mutta venytän sitä muutamalla päivällä, että saadaan myös Miska mukaan porukkaan. Se sopiikin tähän kummalliseen joukkoon vallan mainiosti...

Huomenna käymme ruunan kanssa tutustumassa pihaan ja lähimaastoihin taluttaen, aivan vielä en sen selkään nouse. Lomailkoon nyt muutaman päivän ennen kuin aloitamme työt. Tai työt ja työt, harrastepolleksi ja turvalliseksi maastopuksuksihan minä tämän herran itselleni hankin, vähän tasapainottamaan tätä elämää.

29.5.2012 (päiväkirja)

Miskasta tuli tänään minun hevoseni, ja millainen hevonen se onkaan! Hain sen parinsadan kilometrin päästä paikasta, jossa olin käynyt sitä kerran kokeilemassa. Tällöin ruuna lähinnä nukkui koko ajan, eikä virkistynyt sitten millään. Ystäväni ihmettelivätkin, miksi ihmeessä edes ostin mokoman hevosen, vaikken saanut sitä edes ravaamaan koeratsastuksessa. Samaa mietin itsekin, kun tänään yritin saada ruunaa sen verran hereille, että olisimme saaneet sen lastattua. Kyllähän se koppiin nätisti käveli, kunhan huomasi siellä odottavan heinäkasan.

Kotimatka sujui rauhallisesti, Miska nautiskeli heinää ja torkkui koko ajan. Tallilla sain sen reippaasti pois kopista ja veinkin sen karsinaan lepäämään. Tänään se ei enää päässyt ulos, mutta huomenna on uusi päivä. Ruuna saa pari päivää totutella uuteen kotiin ennen kuin kiipeän sen selkään ensimmäistä kertaa täällä. Toivottavasi tammalaumani hyväksyy Miskan joukkoonsa, että koko lauma saisi tarhailla ja laiduntaa yhdessä.

Yksityinen estevalmennus 06.12.2015, valmentajana Jane

Kommentit: Lähdin valmentamaan tänään Miskaa. Tämä lempeä jättiläinen saisi tänään harjoitella eteenpäin pyrkimistä esteellä. Kokosin 3 esteen sarjan, joista jätin vielä 2 ensimmäitä maan tasalle, ja viimeisen nostin 40 cm lämmittelyä varten.

Ratsukon saapuessa maneesiin huomasin ratsastajan joutuvan käyttäämään todella vahvoja ohjasapuja, että hevonen liikkui. Miska lähinnä löntysteli laiskasti, eikä paljoa kuunnellut mitä ratsastaja halusi. Jotta tunnista tulisi mitään, pitäisi hevonen saada nyt herkistymään. Pyysin ratsastajaa menemään Miskan kanssa pitkän suoran alkuun, ja pysähtymään siihen. Stoppi ei vaatinut paljoa, oikeastaan kannustamisen lopettaminen sai sen jämähtämään aloilleen. Seuraavaksi käskin päästää ohjista irti, ja tarttua kiinni satulan etukaareen. Lopuksi käskin antaa vahvat pohjeavut, lähemmäs potkut hevosen kylkiin, ja pitää kiinni satulasta. Ratsastaja totteli hieman epäröiden, ja Miska ampaisi yllättyneenä pari metriä eteenpäin. Annoin ratsastajalle luvan tarttua taas ohjiin, nyt vain herkemmin kuin alussa, ja pysäyttää hevosen. Käskin kehua hevosta, sillä se teki kuin piti, liikkui eteenpäin pohkeesta.

Jatkoimme tätä samaa harjoitusta, koko ajan hellentäen pohkeen voimaa. Miska ymmärsi pian mistä on kyse, ja lähti liikkeelle jo istunnan muutoksesta. Jatkoimme valmennusta siinä vaiheessa, kun hevonen oli kuulolla. Jouduin pian kuitenkin huomauttamaan ratsastajaa, että enää ei tarvita kovaa kättä, ja jos sen tekee niin Miska palaa samanlaiseksi. Siirryimme muutaman verryttelyhypyn jälkeen sarjaan. Nostin loputkin esteet 40 cm, ja pyysin ratsukkoa aloittamaan. Miska tuli hyvällä vauhdilla ensimmäiselle osalle, mutta toiselle esteelle ratsastaja kiskoi taas liikaa ohjista, ja Miska pysähtyi toisen ja kolmannen esteen väliin. Laitoin heidät menemään heti uudestaan, ja nyt otti oli mennyt perille molemmille - kaikki esteet ylittyivät.

Jatkoimme samaa tehtävää, molempiin suuntiin. Loppuverryttelyjen aikana annoin palautteen ratsastajalle, samalla kun keräsin esteitä pois. Miskan kanssa tulee muistaa herkkä käsi, jotta se ei ala himmailla uudestaan. Myös herättäviä tehtäviä - vaikka samaa valmennuksen alussa - voi kerrata, jos Miska ei liiku. Hevosesta voi saada koulittua vielä mukavan hevosen, kunhan näkee hieman vaivaa.

Vauhtia ja tasapainoa -irtotunti 29.04.2015 Pihkaniemessä, opettajana Elsi.

Kommentit: Ireth ja Miska ottivat tunnin rennoin ottein. Miska oli koko tunnin tyynen rauhallinen. Kääntyminen tynnyreillä oli myös sen mukaista. Ireth teki hyvin töitä saadakseen Miskan kiertämään tynnyreitä hiukan ketterämmin. Miskan laukka oli rauhallista, mutta tunnin aikana Ireth sai Miskaan hiukan enemmän jo eloa ja sen huomasi käännöksissä. Ireth antoi Miskalle selviä ja napakoita apuja, ja niinkuin mainitsin, loppua kohden vain parani. Irethin oma reaktiokyky oli myös hyvä, sillä erityisesti Miskan terästäytyessä, se teki tiukan käännöksen, johon Ireth hyvin mukautui, vaikka itse säikähdin jo putoamista. Miskan meno oli ihailtavaa, sillä hevonen ei näyttänyt hätkähtävän mistään.

Estevalmennus (80cm) 18.04.2015 Jukolassa, valmentajana Hanne.

Omistajan tarina: Minusta tuntuu, että reippaamman hevosen kanssa valmennus olisi sujunut hieman paremmin. Jo alkuverryttelyssä ruuna tuumasi ettei sitä oikein tänään huvittaisi hypätä, ei sitten yhtään, ja se oli hitaampi kuin täi tervassa - tai etana pikaliimassa. Tuskallisen alkuverryttelyn aikana se alkoi kuitenkin olla hieman paremmin avuilla. Pysähdyksiä otimme hieman vähemmän kuin muut, sillä Miskan kanssa ei ainakaan liiallinen vauhti ollut ongelma...

Verryttelyesteet nyt menivät vielä jotenkuten, ratsuni laahasi takajalkojaan kuin halvaantunut mäyräkoira ja sen kiinnostus moiseen touhuun oli kaunis, pyöreä nolla. Omat jalkani olivat aivan maitohapoilla ensimmäisten hyppyjen jälkeen, mutta hammasta purren jatkoimme tehtäviä eteenpäin. Positiivista oli kuitenkin huomata, että vesiesteen jälkeen Miska oli heräillyt hieman lisää ja nyt se liikkui edes pätkittäin omin jaloin, enkä joutunut koko ajan patistamaan sitä. Hyppy itsessään oli ollut aivan kaamea, mutta edistystä tämäkin. Pienen hengähdystauon jälkeen pääsimme Miskan kanssa tulemaan koko radan ensimmäisinä.

Tein muutaman laukkavoltin ennen kuin ohjasin ruunan ensimmäistä estettä kohti, jotta se olisi hyvin kuulolla ja liikkuisi vähäsen reippaammin eteenpäin. Ensimmäinen hyppy meni yllättävän hyvin, tiukka kaarre toiselle esteelle pysyi myös varsin hyvän kokoisena, mutta kolmannelle esteelle lähestyminen epäonnistui, sillä kaarre levisi liikaa, kun unohdin katsoa minne olimme menossa. Selvitimme kuitenkin hypyn edes jollain tavalla. Neljäs este tuotti myös ongelmia, sillä lähestyimme sitä liian tiukasti ja Miskan oli vaikea hypätä okseria niin vinossa. Ennen viuhkaa sain linjan onneksi korjattua ja se onnistui yli odotusten, vaikka jouduinkin sitten esteen jälkeen varsin selvästi kertomaan Miskalle, että tehtävät jatkuvat vielä. Sarja meni ihan nappiin, lähestymiset olivat loistavia ja tahti pysyi todella hyvänä, kuten myös viimeisellä esteellä.

Toisella kerralla lähestymiset onnistuivat huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kokeilulla, mutta laukan tahdissa oli enemmän huomautettavaa. Yleisin kommentti valmennuksen aikana olikin: "Lisää vauhtia!" Olen aivan samaa mieltä, ruuna saisi liikkua esteillä huomattavasti joutuisammin ja laukan tahti saisi pysyä yllä paremmin. Koin kuitenkin tästä valmennuksesta olevan hyötyä, vaikkemme parasta osaamistamme nyt näyttäneetkään.

Valmentajan kommentit: Miska oli kyllä hieman muissa maalmoissa etenkin valmennuksen alkuun ja vauhtia ei tosiaankaan ollut liikaa. Onneksi se kuitenkin piristyi selvästi valmennuksen loppua kohden sen sijaan, että se olisi menettänyt lopunkin mielenkiintonsa tehtävien vain jatkuessa. Erikoisesteet taisivat olla yksi piristysruiske, joten suosittelen ylipäätään tekemään ruunan kanssa paljon vaihtelevia tehtäviä ja käväisemään välillä maastossa irrottelemassa. :) Kiitokset osallistumisesta!

Estevalmennus (90cm) 06.04.2015 Leijonalaaksossa, valmentajana Jewell.

Kommentit: Miskan kanssa päivän tavoite tiedettiin jo ennen kuin Ireth oli jo selkään päässyt. Ruunan ollessa tuttu tapaus, osasin neuvoa Irethiä hyvin ongelmakohdissa. Miskan aktivoimiseen päivän harjoitus oli hyvä, koska suhteutettujen välien ratsastaminen vaati Irethiä väkisinkin ratsastamaan Miskan laukkaa. Maneesin päädyssä kahden esteen väliin tuli jättää aluksi kolme laukka-askelta, joka oli sopiva Miskalle. Ireth sai miettiä kovasti omaa istuntaansa, jota sai keventää paljon tunnin aikana. Lisäksi myötääminen esteen päällä oli välillä vajaavaista. Miska kuitenkin kehittyi tunnin aikana paljon.

Suorittaessamme tehtävää, jossa päädyn kahden pystyn jälkeen laukattiin vielä hyvällä tiellä okserille. Irethin täytyi keskittyä kaarteen ratsastamiseen okserille ja käyttää raippaakin, jotta sai laukan lopulta pyörimään. Miska on varsin persoonallinen otus, jossa riittää vähän erilaista haastetta. Lopputunnista alkoi kuitenkin jo innostua ja sait kiitellä ruunaa kovasti.

Estevalmennus (70-90cm) 28.06.2012 Silkkilän tallilla, valmentajana Katkis.

Kommentit: Kun saavuin kentälle käveli ratsukko jo löysin ohjin pitkin uraa. Sitten käskin kaikkien ottaa ravia ja tehdä tietyistä kohdista voltteja. Miska tuntui hyvin rennolta ja varmalta hevoselta jo alkuverkassa, vaikka oli jokseenkin laiska. Laitoin kummallekkin pitkälle sivulle kaksi ravipuomia. Silloin Miskakin jo rupesi reipastumaan ja näytti ratsastuskin jo sujuvammalta, vaikka kyllä se jo sitä ennenkin sujui. Sitten aloitettiin hyppääminen. Tämä ruuna ei paljoa pyri esteelle, mutta kun sitä kannustaa, kyllä se hyppää. Nyt käskin Irethin olla hiukan rennompi ja pyöräyttää hartiat kerran taakse ja niin hartiat ja kädetkin rentoutuivat. Sitten rupesi Miskakin pyrkimään eteenpäin, jolloin kiinnitin huomion enemmän Irethiin. Käskin Irethin kiinnittää huomio istuntaansa ja istua syvemmin satulaan. Sitten nostin esteitä, jotka olivat pitkillä sivuilla 90cm. Tämä ruuna kyllä selvästikin osaa hypätä, jos vain viitsii. Nyt se sitten viitsi ja siksi hyppääminenkin sujui mahtavasti. Minulla ei ole mitään korjattavaa tässä ratsukossa, mutta Ireth voisi olla hiukan rennompi.

Estetunti (60cm) 20.06.2012 Pitkärannan tilalla, valmentajana vrieng.

- harjoiteltiin radan ratsastusta rauhallisessa laukassa
- yksinkertaisten ind and out -hyppyjen harjoittelu laukassa sekä erikoisesteen hyppääminen
- lopuksi ratsastettiin rata, jossa aika ja virheettömyys ratkaisivat (tulokset näkyvät alempana)

Kommentit: Rauhallinen radanratsastus sujui teiltä mainiosti! Miska ei hätiköinyt esteille tullessa ja osasit nyt auttaa ruunaa lähestymään paremmassa temmossa esteille ja hyppäämään hyvältä etäisyydeltä. Miskan hyppytekniikka on edelleen aika mielenkiintoinen, mutta sille ei oikein mahda mitään.

In and out -esteet tuottivat teille tiistain tapaan hieman vaikeutta, sillä vauhtia tuntui edelleen olevan hieman liian vähän. Paremmin hypyt silti sujuivat kuin tiistaina, sillä uskalsit rohkeasti ajaa Miskaa eteenpäin. Toisessa hypyssä oli vielä pientä junnaamista, mutta ruuna meni kyllä hienosti yli pienen kehoituksen jälkeen eikä jäänyt esteiden väliin ruikuttamaan.

Erikoisesteen lähestymisessä ei ollut ongelmaa, Miska lähestyi rauhallisesti. Muista, ettet itse vilkaise alas esteeseen - pystyt näin keskittymään paremmin esteeltä laskeutumiseen ja hypyssä myötäämiseen. Radan ratsastuksessa vallan yllätitte - mutta aivan positiivisella tavalla. Olit selvästi saanut päättäväisyyttä ja todella keskityit ratsastamiseen. Tienne olivat hienot!

Koulutunti (helppo B) 20.06.2012 Pitkärannan tilalla, valmentajana Niklas

- päivän pääaiheena siirtymisten hiominen
- myös avotaivutuksen opettelua, jos ei vielä hevoselle tuttu juttu, samaten lisätyn käynnin harjoittelua
- huomiota kiinnitettiin helppo B:n arvosteluperusteiden mukaisiin, seuraaviin asioihin: ratsastajan avut ja istunta, hevosen lennokkuus ja kuuliaisuus

Kommentit: Kuulinkin, että teillä oli ollut maanantaina pientä tahmeutta siirtymisissä. Saisit todellakin herätellä Miskaa enemmän - käytä sormiasi (sulje ja aukaise), että hevonen alkaa kuunnella sinua. Kun hevonen on kuulolla, on huomattavasti helpompaa pyytää sitä eteenpäin. Avotaivutuksissa teiltä löytyikin jo enemmän lennokkuutta, kun olit saanut Mikaelin huomiota kiinnitettyä itseesi ja heräteltyä ruunan enemmän liikkeelle.

Siirtymiset olivat huoliteltumpia ja liikkeelle lähtö jouhevaa. Istuntasi oli todella hyvä, etkä myödännyt käsilläsi - hyvä juttu, sillä Miskan siirtymiset lähtivät liikkeelle takaosasta (miten kuuluukin olla) eikä ruunasta missään vaiheessa tullut etupainoista.

Lisättyyn käyntiin toivoisin sinulta lisää itsevarmuutta ja uskallusta pyytää Miskalta ponnekkuutta askellukseen. Vaativan tason hevosena ruuna varmasti ymmärtää, mitä yrität pyytää, muttei jaksa yrittää askeltaa kunnollista käyntiä, koska ei varmaankaan koe sinun pyytävän asiaa tarpeeksi. Rentouta istuntaasi ja käytä pohkeitasi - ei kuitenkaan liian voimakkaasti. Käynti alkaa takuuvarmasti sujua paremmin, kun tutustutte toisiinne enemmän.

Leikkitunti (ilman satulaa) 19.06.2012 Pitkärannan tilalla, valmentajana vrieng.

- tämän tunnin sai ottaa rennosti - pakollisena juttuna oli kuitenkin, että mentiin ilman satulaa (armahduksena saattoi saada jalustinhihnan ratsun kaulalle ja siitä ottaa tukea)
- leikkeinä Kapteeni käskee, Talli palaa!, Peili, Tuolileikki sekä viesti

Kommentit: Olitte ehdottomasti parhaimpia peilissä - Miska kun on muutenkin rauhallinen ja kuuntelee mieluusti hidastavia apuja, ei teillä ollut ongelmia pysähtyä ennen peilin kääntymistä. Voititte pelin aika monta kertaa - loisto juttu! Säilytit hyvin tasapainosi viestissä - vauhdikkuutta olisi ehkä kaivattu lisää, mutta tämänhän tunnin tarkoitus oli enemmänkin pitää hauskaa, mitä todella piditte!

Estetunti (50-60cm) 19.06.2012 Pitkärannan tilalla, valmentajana vrieng.

- in and out -ristikoiden harjoittelemista sekä erikoisesteeseen tutustuminen ja hyppääminen (tynnyreitä, koivunoksia sekä heinäpaaleja samassa esteessä - kasattiin kokoon vasta lopputunnista)
- lisäksi 'kaarevan tien hyppäämistä' (eli esim. ennen esteelle tuloa täytyy ratsastaa kaareva tie, jonka jälkeen hevonen tulee suoristaa jne.)
- huomion kiinnittämistä ratsastajan tasapainoon ja istuntaan sekä hevosen lähestymistapaan

Kommentit: Toivoisin edelleen Miskalta hieman vauhdikkaampaa menoa, vaikka tänään näyttikin jo paremmalta. Miska täytyisi totta tosiaan saada nostamaan niitä jalkojaan enemmän. Tarvittaisiin siis lisää energiaa ennen esteelle tuloa. Muista, ettet itse vähennä hypyn energiaa jännittämällä istuntaasi, vaan pysy rentona ja keskity antamaan ruunalle tilaa. In and out -hypyissä on lisäksi tärkeää, että hevoselta riittäisi ponnistusvoimaa myöskin toiselle esteelle. Miska tuntui aina hyytyvän ennen toista estettä ja monesti kävi niin, että etujalat vetivät puomit alas eikä ruuna sitten lopulta edes hypännyt toista estettä. Tässä kohtaa muista itse ajaa ruunaa napakasti eteenpäin. Viimeisimmissä in and out -hypyissä Miska sentään hyppäsi ja oli hyvä lopettaa teidän osaltanne onnistuneen kokemukseen. Erikoisesteessä ei mitään probleemaa - ruuna ei hätkähtänyt koivunoksia eikä heinäpaaleja, hyvä juttu!

Kaarevan tien hyppäämisessä muista itse kiinnittää huomiota istuntaasi, ettet ajaudu liikaa vasemmalle. Voit kuivaharjoitella asiaa kotona esimerkiksi jumppapallolla. Asiaa auttaa myös se, että pidät pääsi suorassa - tämä suoristaa jo paljon selkää ja sitä myöten lantiota, etkä välttämättä enää olekaan niin vino vasemmalle!

Puomitunti (puomi/kavaletti) 18.06.2012 Pitkärannan tilalla, valmentajana vrieng.

- ravipuomeja/kavaletteja niin suoralla kuin kaarevalla uralla
- laukkapuomeja/kavaletteja (ensin suoralla uralla, siten, että yksi löytyi pääty-ympyrän 'päädystä')
- siirtymisiä puomien välissä
- huomion kiinnittämistä ratsastajan tasapainoon ja istuntaan

Kommentit: Miskaan todella kaivattaisiin enemmän sitä energiaa! Ruuna lähinnä jolkotteli joten kuten ravipuomien yli ja vauhti hidastui entisestään kaarevalla uralla mentäessä. Uskalla pyytää ruunaa lisäämään vauhtia - raipalla voi muistuttaa kevyesti pohkeen taakse silloin kun se on tarpeellista. Laukkapuomeissa sinun kannattaa muistaa, ettet himmailisi horjahtamiselle Miskan menoa, vaikkei ruuna tuntunut siitä olevan moksiskaan. Kevyessä istunnassa pysytään kuitenkin yllättävän lähellä satulaa, joten älä yritä nousta liian pystyyn. Yritä muistaa pitää takapuoli aika lähellä satulaa - hoe sitä vaikka jatkuvasti mielessäsi itsellesi.

Kavaleteissa sama asia. Lisäksi saat hoputtaa ruunaa hieman lisää kavaletille tultaessa, että energiaa riittäisi hyvin pieneen ponnistukseen. Pääty-ympyrällä yritä olla nojaamatta liikaa joko sisälle tai ulos päin - yritä säilyttää 'kultainen keskitie'.
Siirtymiin kaivattaisiin yhä lisä energiaa, paremmin kuitenkin meni jo kuin aamupäivällä. Istuntasi ja kätesi asennot ovat todella hyvät, niiden osalta jatka vain samaan malliin!

Koulutunti (helppo B) 18.06.2012 Pitkärannan tilalla, valmentajana vrieng.

- erityisesti pohkeenväistön harjoittelemista
- myös kaikkien askellajien läpikäyminen, temponlisäykset ravissa ja siirtymiset pysähdyksestä raviin ja käynnistä laukkaan
- huomiota kiinnitettiin helppo B:n arvosteluperusteiden mukaisiin, seuraaviin asioihin: ratsastajan avut ja istunta, hevosen lennokkuus ja kuuliaisuus

Kommentit: Te olittekin todella rauhallinen ratsukko! Sait hieman herätellä Miskaa, ennen kuin ruuna tajusi, että tässähän pitäisi alkaa tehdä töitä.
Pohkeenväistönne menivät aikasta hyvin ja Miska ilmeisesti varsinaisena opetusmestarina hallitsi väistöt hyvin eikä välittänyt liialti vinoudestasi vasemmalle. Sinun pitää siis yrittää jatkossa muistaa istua keskellä hevosta ja rennosti (älä jännitä reisilläsi kiinni satulaan).
Temponlisäyksiin ravissa olisi tarvittu paljon enemmän energiaa. Miska melkein nukkui ja ravi muistutti enemmän rauhallista sunnuntaihölkyttelyä kuin reipasta temponlisäystä ravissa. Sait hieman muistuttaa raipalla, että tässä oltiin menossa eteenpäin.

Siirtymisissä Miska oli hieman tahmea, energiaa kaivattaisiin lisää. Oli kyllä todella positiivista huomata, että sinä paransit ratsastustasi huomattavasti loppua kohden. Et esimerkiksi siirtymissä myödännyt käsilläsi yhtään tai ajanut istunnallasi eteenpäin ruunaa. Istuntasi rentoutui muutenkin etkä ollut esimerkiksi kaarevilla urilla niin paljoa vasemmalle vino - hienoa!

KERJ-cup-kenttäratsastuskilpailut 31.03.2015 Taikakuun Kartanossa, tutustumisluokka, tarina. Sijoitus 06/12

Tehtävänanto: Koulurata ja rataesteet on takana, mitkä on fiilikset ja miten on mennyt? Kirjoita testiviesti (max 160 merkkiä, joka on yhden viestin tilavuus) valmentajalle joka ei ole päässyt paikalle. Kuvaile ja ole huumorintajuinen.

"En tiennyt että mahdollista MYÖHÄSTYÄ maastoradalta siksi ettei saa hevosta hereille. Hylsyhän siitä tuli, nyt vtuttaa.
Ps. Neuvosi ei myöskään toiminut."
Kommentti: Naurahdin, kun luin tätä. Sopivasti huumoria ja hauska loppu! - Misteli

VVJ-cup-valjakkokilpailut 28.02.2015 Wyat Shetlanfsissa, noviisi yhdistetty, tarina. Sijoitus 06/07

Tehtävänanto: Kommentoi kilpailupäivän tapahtumia äidillesi osoitetussa tekstiviestissä.

"Et ikinä arvaa! Oltiin valjakkokisois, meni superhyvin, sit käännyttiin tiukasti ja koko höskä kaatui. Hylkyhän siitä tuli ja nyt hävettää. vaunutkin hajos."

ERJ-estekilpailut 15.02.2015 Susirajassa, järjestävä seura Team Tampiot, 90 cm, tarina. Sijoitus 03/06

Tehtävänanto oli seuraavanlainen: Team Tampiot ovat vihdoin saaneet ensimmäiset kisansa järjetettyä! ...ainakin melkein. Jostain syystä kaikki tuntuu jääneen puolitiehen: toimihenkilöitä ei juuri ole, ratojen rakennus on vähän sinne päin ja ylipäätään kaikki, mikä voi jäädä kesken on jäänyt kesken. Sama linja jatkuu läpi päivän, toimihenkilöt vaihtelevat, kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään, aikataulut ovat pielessä ja Murphyn laki tuntuu saaneen aivan uudet mittasuhteet.

Tee Facebookpäivitys, jonka täytyy sisältää se, mikä oli pielessä (eikö toimistossa ollut henkilökuntaa, eikö radalle oltu rakennettu kaikkia esteitä, puuttuivatko ajanottovälineet, ym. ym.) ja mihin tämä kaikki johti. Merkkirajana Facebook-päivityksen raja 63 206 merkkiä.

"Kaikkea sitä on tullut nähtyä, mutta nyt olen kyllä kirjaimellisesti nähnyt KAIKEN! Tai oikeastaan ollut näkemättä, huhhuh mikä meininki Team Tampioiden estekilpailuissa tänään. Saavuin kisapaikalle itsekin hieman myöhässä ja paikalla oli vain liuta muita kilpailijoita, toimihenkilöitä ei näkynyt missään. Lähes tunnin odottelun jälkeen tallinomistajat vaivautuivat paikalle ja kisat päästiin - viimeinkin! - aloittamaan. Tai oltaisiin päästy, mikäli rata olisi ollut valmiina tai tuomari paikalla. Puolen tunnin verryttely venähti puolentoista tunnin köpöttelyksi kun kaikki järjestelyt olivat, äh, ei niitä edes ollut.

Kun kisat olivat yli kolme tuntia myöhässä pääsimme Miskan kanssa radalle ja siinäkin oli sählinkiä, kun toimitsijoilla oli erimielisyyksiä oikeasta radasta. Tästä tuskastuneena olin jo valmis jättämään leikin sikseen, mutta viime minuutilla tuomari jyrähti oman mielipiteensä ja pääsimme aloittamaan kummallisimman radan ehkä koskaan. Esteet oli tehty "vähän sinnepäin", ylimääräisiä puomeja oli siellä ja täällä, eikä radalla ollut yhtään henkilöä nostamassa pudonneita puomeja. Jotenkuten kunnialla me Miskan kanssa selvittiin ja olinkin luojan kiitos ilmoittanut sen vain yhdelle radalle. Koko kisapäivä oli kyllä yksi kaaos, enkä halua edes muistella millainen sekamelska se palkintojen jako oli, kun kukaan ei tiennyt kuka voitti ja minkä luokan...

En edes tiennyt, että noin moni asia voi mennä kisoissa pieleen!"

MEJ-maastoestekilpailut 15.02.2015 Thrilliumissa, 70cm, tarina. Sijoitus 06/07

Tehtävänanto: Kuvaile kisasuoritustanne kolmella adjektiivilla. Hauskuus ja kekseliäisyys ratkaisee.

"tahmea, hikinen, jumittava"

ERJ-estekilpailut 20.01.2015 Petäjävaarassa, 60 cm, tarina. Sijoitus 01/06

Tehtävänanto: Pääsette ratsusi kanssa uutisotsikoihin. Miksi ja miten kyseinen otsikko kuuluu?

"Maailman laiskin hevonen löydetty: ei hätkähtänyt edes katsomon romahtamisesta!"

ERJ-estekilpailut 20.01.2015 Petäjävaarassa, 80 cm, tarina. Sijoitus 02/05

Tehtävänä oli kirjoittaa runo kisapäivästämme.

"Niin alkoi aamu kolea,
mutta onneks on ratsu päheä.
Siksi kisoihin kiidämme
ja esteradalla liidämme.

Vaan totuus onkin toinen,
kun reitti onkin jäinen.
Meitä radalle jo huudetaan
kun tallin pihaan kaarretaan.

Nyt ratsu ulos, hophop,
Koputa puuta, kopkop,
että rata sujuu hyvin
eikä Miskan uni oo syvin.

Vaan enpä aavistanutkaan,
mikä Miskaa vaivaakaan.
Se hyppäs kerran, toisenkin
ja sitten jälleen torkahtikin.

Olishan sen voinut arvata,
ei laiskasta saa reipasta
vaik' kuinka yrittää
ja ruunaa eteen patistaa."

KRJ-koulukilpailut 21.06.2012 Cendarlessa, Helppo A, kysymys. Sijoitus 01/09

Vastaukset:
1. 10 metriä
2. b) tylppäpäiset kannukset 20mm
3. ei saa
4. enintään 10cm
5. Aluetasolta vähintään 58% tulos Helppo A –tasoisesta luokasta.
6. Verryttelyssä saa käyttää pinteleitä, radalla ei.
7. Kyllä, mikäli niskurointi kestää yli 20 sekuntia tai vaarantaa ratsastajaa, hevosta, tuomaristoa tai yleisöä.
8. Kyra Kyrklund, Mikaela Lindh

KRJ-koulukilpailut 21.06.2012 Cendarlessa, Helppo B, tarina. Sijoitus 10/13

Tehtävänä oli keksiä ratsua kuvaavia sanoja, jotka alkavat samalla alkukirjaimella ratsun nimen kanssa.
"Mieleenpainuva, makea, mahtipontinen, mallikelpoinen, menestyksellinen, mieletön, mielikuvituksellinen"