Opin Tumpilta valtavan paljon, enkä voi ikinä kiittää kylliksi. Siispä sanon vain: Kiitos. 05.09.2018 oli aika hyvästellä valjakkokonkarimme yllättävän ähkyn vuoksi. Tumppi oli lopetushetkellä 19-vuotias.
|
Nimi Loisto-Tuuri "Tumppi" Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori Väri rautias Säkäkorkeus 152cm Syntymäpäivä 06.06.2005 (3v 6.6.08) Ikä 19 vuotta (5.9.18) |
Rekisterinumero VH15-018-2430 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Loisto-tallit, Suomi (EVM) Maahantuoja Uppe Koulutus va. vaikea Painotus valjakkopainotus Saavutukset VVJ-I |
VVJ-I -palkinto helmikuun ylimääräisessä tilaisuudessa 28.02.2017 pistein 105p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), kilpailut 43 (40+), suku 20 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
Tumppi on yleisesti ottaen hyvin fiksu ja rehellinen oripoika, josta ei voi olla pitämättä. Se tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa ja pitää ihmisistä. Se on melko pienikokoinen, mutta näyttävä ja lennokas valjakkohevonen, joka tekee aina parhaansa töissä, eikä sen keskittyminen herpaannu juuri koskaan, vaikka se ori onkin. Erittäin yhteistyökykyinen kaikin puolin, jos ei oteta lukuun sen muutamia kinkkisiä kohtia, kuten esimerkiksi hampaiden raspaus tai yksin matkustaminen, jolloin ori pistää ihan ranttaliksi.
Hoitaessa ori seisoskelee rauhallisesti aloillaan, eikä sitä tarvitse edes sitoa kiinni. Se ei reagoi käytävällä kulkeviin hevosiin, eikä häiriinny mistään. Tumppi on hyvin helppo hodettava, se nostaa kaviotkin valmiiksi ja pitää ne ylhäällä juuri niin kauan kuin hoitaja haluaa. Se rakastaa kehuja ja herkkuja, joten niiden toivossa se tekee mitä tahansa. Varustaessa ori on myös todella kiltisti. Se antaa suitsia itsensä helposti, eikä heiluttele päätään tai yritä pitää suutaan kiinni. Valjaiden laitto on lasten leikkiä, sillä ori odottaa innokkaasti töihin pääsemistä, joten se on siivosti aloillaan. Kärryt saa kiinnitettyä myös helposti, tosin ori on yleensä niin intona että se voi hieman steppailla ympäriinsä. Taluttaessa ori on energinen, mutta kuuntelee käsittelijäänsä herkeämättä, joten sitä pystyy taluttamaan myös riimulla. Ei reagoi edes tammoihin, kunhan käsittelijä muistaa aina välillä huomattaa olemassaolostaan.
Kärryjen edessä ori loistaa! Se selvästi pitää työstään ja haluaa tehdä parhaansa. Se on energinen ja vilkas, mutta jaksaa keskittyä työhönsä täysillä. Sen liikkeet ovat todella näyttävät ja se tekee ehdottomasti parhaansa. Tumppi on hyvin notkea myös kärryjen edessä, joten välillä sen kanssa saa olla tarkkana ettei se yritä kääntyä liian pienessä tilassa, jolloin vaunut voivat kaatua. Suorittaa tasaisen varmasti kaikki osa-alueet, eikä ole mitenkään erityisen hyvä tai erityisen huono missään osakokeessa. Tuntuu nauttivan kaikkein eniten kestävyysosiosta, mutta lähtee kyllä innokkaasti niin tarkkuudelle kuin kouluosuudellekin. Tarkkuusosiossa Tumpin notkeus pääseekin oikeuksiinsa ja se on kisoissa näkynytkin. Suhteellisen pienikokoisena suomenhevosena Tumpilla tuntuukin aina olevan jonkinlainen etu isompiin rotutovereihinsa verrattuna, kun pitää vältellä keilojen kaatamista.
Ori rakastaa esiintymistä ja kilpailuissa se on onnesta soikeana kun se saa aplodeja. Tottahan toki Tumppi rakastaa myös pitkiä maastoretkiä, oli ihminen sitten kärryillä tai selässä. Vaikka ori ei olekaan sen kummemmin ratsuksi koulutettu, se kantaa ihmistä silti selässään nätisti ja toimii jokaisessa askellajissa, mutta sen kummempia temppuja se ei osaa - Tumppi on valjakkohevonen henkeen ja vereen. Kilpailutilanteessa ori on hieman täpinöissään, mutta osaa ottaa myös rauhallisesti jos niin vaaditaan. Muutenkin se on kuitenkin kohtalaisen lunki tyyppi, eikä sen tapoihin ole ikinä kuulunut ongelmien aiheuttaminen. Siinä missä tallin kaksi muuta valjakko-oria, Hamu ja Humu, keksivät koko ajan ties mitä metkua, on Tumppi oikea enkeli niin kotona kuin muuallakin.
isäLeuto-VireEVM, 156cm, prn |
ii.VäreilijäEVM, 154cm, rn |
iii.ViristäjäEVM, 157cm, vrn |
iie.HötkyilijäEVM, 149cm, rt |
||
ie.LipstiinaEVM, 153cm, prt |
iei.Lähdetään LipettiinEVM, 155cm, rt |
|
iee.LipstikkakoEVM, 150cm, tprt |
||
emäVetkun TähtiEVM, 150cm, rt |
ei.VetkuEVM, 154cm, prt |
eii.VesseliEVM, 158cm, vrt |
eie.MisseriEVM, 152cm, vprt |
||
ee.TahtiinaEVM, 147cm, tprt |
eei.Tahdikas TallaajaEVM, 149cm, prt |
|
eee.Vaalimaan TähtiEVM, 150cm, trt |
Loisto-Tuurin suku on melko tuntematon. Siellä on jonkin verran valjakkoajoa ja muitakin lajeja kisanneita yksilöitä, mutta varsinaisia huippumenestyjiä orin sukulaiset eivät ole. Näyttelyissä menestyneitä hevosia ei suvusta löydy juuri yhtään, eikä oikeastaan muutenkaan juuri mieleenpainuneita yksilöitä. Lähtökohtiinsa nähden Tumpista onkin tullut ihan poikkeuksellisen laadukas ja miellyttävä valjakkohevonen, joka on kyllä vähäiset odotukset lunastanut moninkertaisesti.
I. Leuto-Vire oli 156cm korkea punaruunikko suomenhevosori, jonka nimi ei juurikaan kuvastanut tätä yksilöä. Ei ori ollut toki myöskään mikään raivotautinen hirviö, mutta usein melko haastava, vaikka varsin sitkeä ja periksiantamaton uurtaja olikin. Se kilpaili seuratasolla koulua ja lisäksi pärjäsi työhevoskilpailuissa ihan mukavasti, mutta kovan treenin se kyllä vaati että jopa levottomaksi kutsuttu ori malttoi keskittyä tällaiseen hidastempoiseen työskentelyyn. Aavistuksen verran hankalan luonteensa vuoksi orin omistaja vaihtui sen elinaikana kolme kertaa, mutta tallipaikkaa se ei vaihtanut kuin kerran ihan nuorena pojankoltiaisena. Rakenteellisesti Vire ei ollut kovin kummoinen, sillä oli jokunen rakennevirhe ja muutama hyvä ominaisuus, mutta kokonaisuus oli varsin vaisu, eikä oria tarjottu kantakirjaankaan lainkaan. 22-vuotiaana orilla oli sen verran terveysongelmia, että sen omistaja katsoi parhaimmaksi päästää se ikiuneen.
Kovin tunnettu Leuto-Vire ei ole eikä ollut, minkä vuoksi sillä ei jälkeläisiäkään ole kuin neljä kappaletta, joista Loisto-Tuuri on ainoa orina pidetty. Melko tasalaatuisia sen varsat kyllä ovat, mutta toisaalta otantakin on kovin pieni. Muut orin jälkeläisistä koulutettiin ratsuiksi ja osa niistä kierteli pieniä talli- ja seurakilpailuja, mutta mitään kisatykkejä ne eivät ole. Yllättävää kyllä Vire ei periyttänyt hankalaa luonnettaan jälkeläisilleen, eikä kasvattajien pettymykseksi myöskään ruunikkoa väritystään.
II. Väreilijä oli 154cm korkea ruunikko suomenhevosori, jolla oli luonnetta vaikka muille jakaa. Se kilpaili muutaman kerran valjakkokilpailuissa, mutta menestystä ei juuri tullut sen hätäisen ja äkkipikaisen luonteen vuoksi. Iso luonne aiheutti muutenkin paljon ongelmia orin kanssa, sillä se ei sietänyt muita oreja tai ruunia lähimaillakaan ja testasi ihmisiäkin varsin rajusti, mikäli asiat eivät menneet orin mielen mukaan. Useamman kerran sen omistaja pohti orin ruunausta, mutta jostain syystä jätti sen sitten tekemättä, vaikka se olisi varmasti tasoittanut Väreilijän räiskähtelevää luonnetta. Lähes koko elämänsä ori oli saman ihmisen omistuksessa ja hänen matkassaan se ehti vaikuttaa niin Varsinais-Suomen kuin Etelä-Savonkin alueella. Ori lopetettiin 20-vuotiaana sen käytyä todella aggressiiviseksi ja ruumiinavauksessa siltä löydettiin aivokasvain, mikä osaltaan varmasti selittää Väreilijän rajua käytöstä.
On suoranainen ihme, että Väreilijää edes käytettiin jalostuksessa, sillä se periytti useimmille jälkeläisilleen huonoa luonnetta, mikä tietenkin huomattiin vasta kun orilla oli jo yli kymmenen jälkeläistä. Mysteeriksi on jäänyt myös se, miksi ihmeessä ori kiinnitti tammanomistajien huomion niin voimakkaasti, että sen jälkeläismäärä kasvoi kahteenkymmeneen. Harmillisesti suurin osa sen jälkikasvusta on huonoluonteisia ja heikkorakenteisia pullahevosia, joita ei koskaan nähty kotitallin ulkopuolella.
IE. Lipstiina oli kaunis punarautias suomenhevostamma, jolla oli korkeutta 153cm. Luonteeltaan se oli hyvin kiltti ja ystävällinen, joskin hieman arka ja herkkäluonteinen. Varsana se oli varsin itsevarma, mutta tultuaan kaltoinkohdelluksi se menetti luottamuksensa ihmisiin. Onnekkaiden sattumusten kautta tamma kuitenkin ehdittiin pelastaa ajoissa ja se löysi uuden omistajan varsin pian, vaikka joutuikin sitten matkustamaan toiselle puolelle Suomea. Vanhemmiten se oppi taas luottamaan ihmisiin, pitkälti sen viimeisen ja pitkäaikaisimman omistajan ansiosta. Tämä omistaja myös koulutti Lipstiinan kärryjen eteen ja talvisin teki rekiajeluja, mutta kilpailuihin hän ei tammaa koskaan vienyt, mikä olikin varmasti hyvä päätös. Lipstiina ehti korkeaan ikään ja 26-vuotiaana tuli aika sanoa hienolle tammalle hyvästit pitkän sairastelukierteen jälkeen.
Tamma teki elämänsä aikana kuusi varsaa. Kaksi näistä se synnytti paikassa, jossa hevosia ei kohdeltu hyvin, minkä vuoksi toinen näistä kuoli ennen vieroitusta. Ensimmäinen jäi henkiin, mutta sen myöhemmistä vaiheista ei tiedetä mitään. Neljä muuta varsaa Lipstiina sai viimeisen omistajansa luona ja se osoittautui aivan loistavaksi emäksi, joka huolehti varsoistaan hyvin. Kolme jälkeläistä peri tamman rauhallisen ja ystävällisen luonteen, mutta ainoa orivarsa, Leuto-Vire, oli toista maata. Kilpailumenestyjiä ei jälkeläisistä tullut, mutta sukuaan ne ovat jatkaneet muutaman varsan verran.
E. Vetkun Tähti oli upea 150cm korkea rautias tamma, jota kelpasi katsella sen kauniin rakenteen ansiosta. Lisäksi sillä oli valloittava läsi päässään, yksi herasilmä ja takasissa korkeat sukat. Luonteeltaan Vetkun Tähti oli lempeä ja rauhallinen, todella mukava hevonen niin ratsastaa kuin ajaakin. Se ei pelännyt mitään ja oppi uudet asiat varsin nopeasti, joten koulutusvaihe sujui ongelmitta ja Tähti olikin koulutettu vaativiin luokkiin. Nuorempana tamma myös kilpaili jonkin verran valjakkoajossa ja sijoittuikin jokusen kerran, mutta kun sen jaloissa todettiin alkava nivelrikko 12-vuotiaana, se otettiin pois kisakäytöstä. Ilmeisesti liian nuorena aloitettu raskas liikutus oli vaikuttanut tamman jalkoihin, mutta kevyellä liikunnalla ja ajoittaisilla kipulääkekuureilla Tähti pysyi oireettomana monta vuotta. Ajoittain tamma kärsi tylsyydestä, sillä viimeisinä vuosinaan sitä ei juuri liikutettu, vaan se sai oleskella pihatossa melko itsenäisesti, seuranaan nuorempia tammoja. Vetkun Tähti oli 21-vuotias kun se lopetettiin nivelrikon edettyä sen verran pitkälle, ettei kipulääkkeistä ollut enää apua.
Siitoskäyttöä jalkavaivat eivät onneksi estäneet, joten elämänsä aikana Vetkun Tähti teki seitsemän varsaa, joista viisi tammaa ja kaksi oria, joista toinen ruunattiin jo vuoden ikäisenä. Tammajälkeläiset ovat erittäin tasalaatuisia, hyvärakenteisia ja rauhallisia luonteeltaan. Kooltaan ne jäivät melko pieniksi, eivätkä nuo orijälkeläisetkään isokokoisia ole. Loisto-Tuurin lisäksi sen kahta sisarusta on käytetty jalostuksessa, mutta niiden vaikutus on jäänyt kovin pieneksi. Vetkun Tähden jälkeläiset ovat lähinnä valjakkohevosia, minkä lisäksi osa on myös ratsukoulutettu, mutta ratsulajeissa ne eivät ole kilpailleet lainkaan.
EI. Vetku oli punarautias ori, joka keräsi katseita. Korkeutta tällä orilla oli vain 154cm, mutta raameja senkin edestä. Se kilpaili jonkin verran valjakkoajossa, mutta erityistä menestystä se ei koskaan saavuttanut, sillä orin omistajalla ei ollut lainkaan kunnianhimoa, vaikka potentiaalia heissä valjakkona olikin. Noviisi-tasolle koulutettu Vetku oli sitkeä ja sinnikäs hevonen, joka antoi aina sataprosenttia itsestään päästessään töihin. Harmillisesti se kuitenkin kavahti isoja ihmisjoukkoja, mikä varmasti vaikutti omistajankin haluun menestyä ja myös siihen, ettei ori kuitenkaan sen parempaa menestystä saavuttanut, vaikka lupaava olikin. Kantakirjatilaisuudessa Vetkun keskittyminen herpaantui jatkuvasti, joten palkinto jäi saamatta, vaikkei siinä rakenteellisesti mitään vikaa ollutkaan, mutta käyttökokeissa se epäonnistui täysin. Melko vaiherikkaan elämänsä aikana Vetku ehti asua eri puolilla Suomea ja tehdä vaikutuksen moniin ihmisiin 24 vuoden aikana, kunnes se lopetettiin puhkurin vuoksi kotitallillaan.
Jalostusorina Vetku ei loistanut: se tiinehdytti vain noin 10 prosenttia astumistaan tammoista, minkä vuoksi orin jälkeläismäärä jäi hyvin alhaiseksi, eikä sen periyttäjän kyvyistä voi sanoa juuri mitään. Valjakkohevosiksi päätyivät kaikki sen varsat ja kaksi menestyikin ihan mukavasti, mutta suurimmaksi osaksi ne viettivät harrastehevosen elämää maaseudulla. Jalostuksessakaan ei Vetkun jälkikasvua ole juuri nähty, osittain huonon tiinehdyttämisen vuoksi.
EE. Tahtiina oli 147cm korkea tummanpunarautias suomenpienhevostamma, jolla oli suorastaan täydellinen luonne. Mikään rakennekukkanen tämä tamma ei ollut, eikä edes kovin osaava ratsu, mutta sen puutteet korvasi sen suuri sydän. Tahtiina rakasti kaikkia, oli kyseessä sitten ihminen, koira, kissa tai vieras hevonen, tamma tuli kaikkien kanssa toimeen eikä inhonnut ketään. Jopa eläinlääkärin Tahtiina otti aina vastaan hyväntuulisena ja tyytyväisenä. Pikkutamma syntyi keskisuurelle ratsastuskoululle, mutta myytiin jo nuorena pois. Se koulutettiin helppoihin koulu- ja esteluokkiin, mutta kilpaili vain epävirallisissa tallikisoissa omistajansa kanssa. Kärryjenkin edessä Tahtiina osasi kulkea, mutta sillä ei ollut kyllä mitään tekemistä valjakkoajon kanssa. Surullista kyllä, Tahtiina kuoli tapaturmaisesti jo 11-vuotiaana. Se oli karannut yöllä laitumeltaan pelästyttyään hirveä ja laukkasi junaradalle. Mitään ei ollut tehtävissä, kun juna törmäsi tähän upeaan tammaan, joka kuoli välittömästi.
Lyhyen elämänsä aikana Tahtiina ehti saada vain yhden varsan, Vetkun Tähden, ollessaan viisivuotias. Tahtiinan oli kyllä tarkoitus siirtyä jalostuskäyttöön viimeistään parin vuoden kuluessa, sillä sen omistaja olisi halunnut tammasta itselleen jatkajan. Pienhevostamman jalostuslaadukkuudesta on vaikea sanoa yhden jälkeläisen perusteella mitään, mutta ainakin tämä yksi tammajälkeläinen on hyvin laadukas ja sen jälkikasvu myös.
Loisto-Tuuri on tarjolla jalostukseen valjakkopainotteisille evm-sukuisille suomenhevostammoille.
s. 01.12.2015 sh-o Viisikon Loisto-Tuuli (e. Seile), om. Riikinneva
s. 03.07.2016 sh-o Ch Viisikon Briljantti (e. Kultan Helmiä), om. Fiktio -> VVJ-I, KTK-II
s. 01.08.2016 sh-t Viisikon Arvausleikki (e. Hopealan Virvaleikki), om. Vähäpelto
s. 05.08.2016 sh-t Viisikon Kinkeri (e. Kekkuliisa), om. Kuuralehto
VVJ, 41 sijoitusta, 4 cup-sijoitusta09.05.2015 - Vaikea yhdistetty - 03/17 |
VSR-cup, 1 sijoitus31.01.2017 - valjakko - Vaikea yhdistetty - 01/04, VSR-cup |
Yksityinen valjakkovalmennus 09.03.2015, noviisi kouluosuus, valmentajana Pentti Suontausta (evm), kirjoittanut omistaja
Olimme Tumpin kanssa tänään Pentti Suontaustan valjakkoajovalmennuksessa ja olen todella tyytyväinen päivän tulokseen. Keskityimme kouluosuuteen, etenkin tempon vaihteluihin käynnissä ja ravissa. Saimme alkuverrytellä itsenäisesti, joten pyrin saamaan orin alusta asti kuulolle ja taipumaan hyvin. Teimme paljon erilaisia kaarteita ja ympyröitä, otimme myös muutamia pysähdyksiä ja siirtymisiä ennen kuin tämä hieman vanhempi supliikki herrasmies aloitti meidän syynäämisemme.
Aloitimme käynnissä laitoja pitkin, tarkoitus oli pitkät sivut mennä keskikäynnissä ja lyhyillä sivuilla lyhentää askelta. Tumppi olisi mielellään marssinut eteenpäin tasaisen tappavalla vauhdilla, joten sain tehdä ihan huomattavia pidätteitä, että orin tempo muuttui yhtään mihinkään. Lopulta myös valmentajamme oli tyytyväinen ja siirryimme tekemään samaa tehtävää ravissa. Nyt suomenjunttini oli jo tilanteen tasalla ja temponvaihtelut sujuivat erittäin hyvin. Tumppi saikin Pentiltä paljon kiitosta kehityksestään.
Lopuksi kävimme läpi yleisimmät valjakkoradan tiet, eli erilaiset suunnanvaihdot ja ympyrät niin käynnissä kuin ravissa. Yllättäen kahdeksikko tuotti orille suuria vaikeuksia, joten hinkkasimme sitä hetken aikaa ennen kuin molemmat silmukat olivat yhtä isot ja pyöreät, eikä ori pudonnut kuolaintuntumalta missään vaiheessa.
Valmentaja oli mukava, mutta erittäin tiukka, joten saimme raudikon kanssa tehdä ihan tosissamme töitä, että suoriuduimme kunnialla tehtävistä. Olimme kuitenkin lopulta kaikki tyytyväisiä ja pääsin jäähdyttelemään oria. Olin suuntaamassa Tumppia portista ulos kun Pentti kysyy saisiko hän tulla mukaan. Kehoitin miestä kiipeämään kyytiin kun sain orin pysähtymään ja ojensin ohjat hänelle. Mies tarttuikin niihin ja ohjasi hieman hionneen hevosen kohti rauhallista metsätietä. Juttelimme niitä näitä koko matkan ja mies vaikutti todella hauskalta, mutta asialliselta ja osaavalta. Hän lupasi joskus toistekin tulla valmentamaan meitä.
11.01.2016 (päiväkirja)
Vietimme tänään Tumpin kanssa rauhallista sunnuntaipäivää tallilla. Pakkanen oli yön aikana kiristynyt niin paljon, että päätin jättää liikuttamisen muille päiville ja keskityimme viettämään laatuaikaa hoitotoimenpiteiden parissa.
Tumppi tuli tarhan aidalle rennosti löntystellen vastaan kun menin hakemaan sitä sisälle talliin. Aidan yli se hamusi takkini taskua porkkanoiden toivossa. Jouduin lyttäämään orin haaveet, mutta silitellessäni sitä lupasin tallissa hakea sille muutaman leivänkoppuran.
Aloitin hoito- ja hemmottelupäivän karsinassa kavioiden putsaamisella ja kengitystarpeen tarkastelulla ja löin samalla yhden hieman heikosti kiinni olevan kengän paremmin kiinni. Jatkoin hoitamista harjaamalla koko muhkean talviturkin huolellisesti läpi. Oripoika seisoi koko harjaushetken ajan kiltisti paikallaan ja puhalteli välillä minulle. Harjattuani sen kokonaan kävin hakemassa käytävältä loimen ja puistelin sen turpeesta ennen kuin palasin takaisin orin karsinaan.
Loimittaessa Tumppi oli yllättävän levoton, vaikkei se nyt pyörinyt kovin montaa ylimääräistä kierrosta, mutta kuitenkin enemmän kuin yleensä. Hetken mielijohteesta päätin viedä Tumpin takaisin tarhaan ilman riimunnarua. Avasin karsinan oven ja lähdin hevosen edellä kävelemään ja ori tuli kiltisti perässäni. Päästessäni pois oviaukon tieltä ori otti lyhyen spurtin tarhaa kohti joka päättyi heti tallin edustalla olevalle liukkaalle kohdalle. Tumppi selvästi inhosi koko tilannetta ja tasapainon saavutettuaan se muisti taas liikkua. Kävelin hiukan orin edellä ja houkuttelin sitä porkkanoilla kulkemaan hieman kovempaa ja Tumppi uskaltautuikin lisäämään vauhtiaan aavistuksen. Vielä tarhan portilla rapsuttelin sitä ja annoin sille viimeisetkin palaset porkkanaa taskuni pohjalta, ennen kuin laitoin sen takaisin tarhaan odottelemaan päiväheinien jakoa.
05.08.2016 (päiväkirja)
Tumpin neljäs ja luultavasti viimeinen ulkopuolelle myytävä varsa syntyi tänään. Varsan emä on Kekkuliisa ja se on varattu Sigurille Kuuralehtoon, missä siitä on kuulemma tarkoitus leipoa valjakkohevonen vanhempiensa tapaan. Varsa on kaunis rautias tamma ja nimekseen se sai Viisikon Kinkeri. Tumpin edellinenkin varsa oli tamma, kaksi ensimmäistä taas ovat oreja. Toivottavasti onni suosii minua myöhemmin ja saan Tumpista talliin hienon orivarsan jatkamaan tätä sukulinjaa. On muuten hassua miten mielipiteet muuttuvat omista hevosista: aluksi en erityisemmin pitänyt Tumpista, se ei juurikaan herättänyt tunteita mihinkään suuntaan, mutta nyt, orin asuttua Viisikossa jo vuosikausia, siitä on tullut minulle hyvin tärkeä hevonen. Yksi syy on varmasti sen järkevä luonne, mutta muutenkin orissa tuntuu olevan "sitä jotakin". Olen todella iloinen että ostin Loisto-Tuurin!