Ostaessani Rossinon se oli jo hyvin menestynyt kilparadoilla, mutta jälkikasvua sillä ei ollut. Punaraudikko ihastutti minut täysin ja koimme yhdessä paljon asioita. Cup-kilpailuja, maastoreissuja ja tietenkin sen ilon, kun orin kaksi jälkeläistä syntyivät. Kuitenkin Rommin ollessa 23-vuotias sen yleiskunto heikkeni yllättäen ja syyksi paljastui pahanlaatuinen kasvain maksassa. Tämän vuoksi ori lopetettiin 31.05.2017 sen omaan tarhaan. Jäämme kaipaamaan Rommia koko tallin voimin!
|
Nimi Vaniman Rossino "Rommi" Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori Väri punarautias Säkäkorkeus 152cm Syntymäpäivä 13.01.2015 (3v 23.1.15) Ikä 23 vuotta (31.5.17) |
Rekisterinumero VH15-018-0100 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Vanima Koulutus ko. HeA Painotus koulupainotus Saavutukset KRJ-I, SV-I, KV-II, Bronze Award |
SV-I -palkinto helmikuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa 20.02.2015 pistein 38,4p. Pistejakauma:
Rakenne 8,4 (10), suku 10 (10), käytöskoe 20 (20)
KV-II -palkinto nuorten kouluhevosten laatuarvostelutilaisuudessa 20.02.2015 pistein 27p. Pistejakauma:
Rakenne 6 (11), käynti 3 (5), ravi 3 (5), lisäpisteet 1 (2), suku 14 (rajattomasti).
KRJ-I palkinto helmikuun tilaisuudessa 15.02.2017 pistein 105,5p. Pistejakauma:
Rakenne 7,5 (10), kilpailut 42 (40+), suku 25 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 11 (15).
Bronze Award -palkittu maaliskuun Virtual Riding Horses Assessment -tilaisuudessa 01.03.2017.
8+7½+7½+10+4+4½+7+6½+3 = 64,444 % / Bronze Award
Rommi on kiltti käsitellä, mutkaton hoitaa ja kevyt ratsastaa. Se kuuntelee apuja erittäin tarkasti, on herkkä niin paino-, pohje- kuin ohjasavuillekin, ei pelkää juuri mitään ja omaa loistavan motivaation. Toisinaan aavistuksen orimainen ja yrittää pörhistellä muille, mutta kykenee kuitenkin toimimaan asiallisesti, kunhan ihminen osaa sitä vaatia. Inhoaa kengitystä yli kaiken, joten jäätyään pois kisaradoilta on Rommi ollut kengättä, sillä vuolemisen se sietää melko hyvin.
Hoitaessa ihan mukava tapaus, ei juuri liikuskele minnekään vaan möllöttää paikallaan sievästi. Harjaaminen sujuu rutiinilla, ei ori siitä erityisemmin nauti muttei inhoakaan. Varustaessa alkaa liikkua hieman enemmän, sillä ori nauttii työskentelystä ja on aina innoissaan lähdössä töihin. Mitkään perushoitotoimenpiteet eivät ole koskaan orin kanssa tuottaneet mitään ongelmia, loimitus sujuu vaikka silmät kiinni ja suojat sujahtavat jalkoihin nätisti. Taluttaessa reipas, kulkee aina korvat hörössä kaikkialle. Muille oreille saattaa pöristä ja tammoille vähän steppailla, mutta pysyy hallinnassa kunhan taluttaja muistuttaa olemassaolostaan. Rommi tarhaa yksin, sillä laumassa se alkaa usein pomottaa muita turhan paljon. Lastaaminen sujuu herran kanssa moitteettomasti, kävelee rentona koppiin ja matkustaa hyvin rauhallisesti. Yleensä se torkkuu koko matkan, eikä juurikaan edes syö, sillä ori on erittäin tottunut matkustaja. Ulos kopista tulee reippaasti mutta ryskäämättä.
Ratsastaessa hyvin kevyt ja herkkä, vaatii siis ratsastajan jolla on pienet mutta selkeät avut. Tämän vuoksi ori onkin todella miellyttävä ratsu ratsastajalle, jolla on jo jonkin verran taitoa. Toimii kouluratsastuksessa mainiosti, kuuntelee ratsastajaa todella tarkkaavaisesti ja orin toistonkestävyys on aivan uskomaton, se jaksaa tehdä samaa tehtävää vaikka tunnin putkeen koko ajan yhtä suurella innolla. Orin bravuuri on sen koottu ravi sekä upea keskilaukka, sillä se on ryhdikäs ja suhteellisen kevyt suomenhevonen. Rommi on kohtuullisen reipas, mutta ei missään nimessä kaahottaja, joten sillä ratsastaminen on suorastaan helppoa ja kevyttä. Esteillä Rommi kieltää herkästi, sillä se ei selvästikään pidä hyppäämisesti. Tasaisella ratsastajalla menee kyllä yli, mutta tekniikka on hieman hakusessa ja ponnistuspaikat eivät oikein tahdo löytyä. Maastossa ori on rohkea ja miellyttävä, sillä on varmat askeleet eikä se hermostu helposti. Ori on tottunut niin autoihin kuin polkupyöriinkin, ja on kuin kotonaan sankassa metsässä. Kisapaikalla vireä ja tarkkaavainen, mutta ei aiheuta turhia ongelmia, pysyy hallinnassa ja kykenee keskittymään ratsastajaan, joten harvemmin tämän kanssa on ongelmia.
isäRunopoika155cm, tprt KRJ-I, SV-III |
ii.Riiviöiden Raikulipoika157cm, prt |
iii.Mörkövaaran Remupekka158cm, prn SLA-II |
iie.Halipula HUI154cm, rt KTK-III |
||
ie.Vaapukan Elo-Isa155cm, rt SLA-II |
iei.Vaapukan Kermiitti156cm, vprt KRJ-I, YLA2, SLA-II, KTK-III |
|
iee.Vaapukan Sävelmä156cm, prt KRJ-I |
||
emäHymnin Sosuli159m, vrt KRJ-I |
ei.Viehättävän Kuunvarjo156cm, prt |
eii.VIR MVA Ch Riitamaan Ristinolla155cm, rt KRJ-I, YLA2, KTK-II, Supreme |
eie.VIR MVA Ch Viehättävän Kuu-Jee154cm, rn KRJ-I, YLA2, KTK-III |
||
ee.Moon Mymmeli152cm, rt KRJ-I, KTK-III |
eei.Moon Alvar155cm, prt KRJ-I, KTK-II |
|
eee.Aavan Myy150cm, prt KRJ-I, YLA1, SLA-I, KTK-III |
s. 05.06.2016 sh-t Viisikon Tuhkimo (e. Rätvänän Tähkäpää), om. Kittilä
s. 28.06.2016 sh-t Viisikon Verna (e. Huvitutin Vinhatuuli), om. Kaihovaara
KRJ, 42 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta24.01.2015 - Kutsu - Helppo A - 3/30 |
27.09.2015 (päiväkirja)
Aamu valkeni sateisena, synkkänä ja todella koleana, kun raahauduin aamutalliin ennen kuutta. Kirosin mielessäni sitä, että yksi työntekijöistäni oli sairaana, enkä ollut saanut ketään hänen tilalleen, joten joutuisin tänään tekemään hänen työnsä omieni lisäksi. Tämän vuoksi tulinkin paikalle hieman aiemmin kuin yleensä, täyttämään heinäkasseja ja vesiastioita, jotta saisimme kaikki hevoset ulos ajoissa syömään aamuheiniään. Tällaisina aamuina kaipaan pihattoja, ne olivat niin paljon helpommat. Muistaessani kuitenkin tiettyjen orien metkut silloin kun kaikki hevoseni olivat pihatoissa, unohdin haaveeni. Tallissa ne pysyvät sentään kaikki omissa karsinoissaan ilman mitään kovin kummallisia virityksiä!
Ihmetykseni oli suuri kun saapuessani talliin siellä paloi jo valot. Aavistelin pahinta avatessani oven, mutta vielä mitä! Siellä olivat kaksi työntekijääni sekä kolme minulle tuntematonta nuorta miestä. Katsoin tallimestariani ja toista hevostenhoitajaa hoomoilasena, jolloin tallimestari selvensi asiaa: nuorukaiset ovat hänen naapuristaan. He olivat muutamaa viikkoa aiemmin hajottaneet tallimestarini ikkunan pelatessaan pihallaan jalkapalloa ja olivat luvanneet korvata sen työllä. Niinpä ovela työntekijäni oli passittanut herrat tallitöihin! Kiittelin kaikkia vuolaasti, sillä tämä tarkoitti sitä, että itselleni jäisi normaalia vähemmän töitä - nuoret miehet eivät ehkä olleet hevosihmisiä, mutta jaksoivat kantaa painavia ämpäreitä ja työntää kottikärryjä hurjaa vauhtia, minkä ansiosta tallityöt edistyivät yllättävän ripeästi.
Livistinkin nopeasti työntouhusta ja päätin käydä liikuttamassa Rommin heti aamusta. Harjasin orin nopeasti, hain sen varusteet ja talutin ratsuni pihalle. Kiipesin punaraudikon selkään ja suuntasimme kohti kenttää. Annoin herran kulkea melko pitkään vapailla ohjilla, kaarrella oman mielensä mukaan ja venyttää kaulaansa. Orilla tuntui olevan hieman ylimääräistä energiaa, sen verran reippaasti se marssi eteenpäin. Aloitinkin työskentelyn reippaalla ravilla, nousin itse kevyeen istuntaan ja annoin vahvan suomenhevosen käyttää selkäänsä vapaasti. Jonkin ajan kuluttua istuuduin takaisin satulaan ja aloin himmailla orin vauhtia. Sen askel lyhenikin mukavasti ja teimme harjoitusravissa reilusti kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja, välillä yhdistimme tähän pohkeenväistöä, välillä avotaivutusta. Rommi nautti suuresti päästessään kunnolla töihin, se puhisi tyytyväisenä ja jopa hikosi vähän. Sade oli onneksi lakannut ennen kuin saavuimme kentälle, joten emme kastuneet sen vuoksi. Rapa toki lensi joka suuntaan, kun Rommi askelsi voimakkaasti polkien eteenpäin.
Hetkisen kuluttua yhdistimme laukannostot aina kolmikaarisen alkuun, voltit keskikaarteeseen ja siirtymisen raviin aina kiemurauran loppuun. Pikkuhiljaa aloin pienentää orin laukka-askelta ja voltteja, kunnes ori polki lähes paikallaan, likimain laukkapiruettia tapaillen. Tämä ottikin melko koville sekä hevoselle että itselleni, joten muutaman toiston jälkeen hidastin ratsuni käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat, jotta se saisi hetkisen hengähtää. Sainkin siinä sitten idean lähteä maastoon, joten ohjasin Rommin portille, avasin sen ja annoin herralle luvan lähteä liikkeelle. Se kävelikin reippaasti kohti tuttuja polkuja, eikä ollut moksiskaan tarhoissa oleskelevista hevosista. Ori käveli pitkällä, rennolla askeleella korvat hörössä eteenpäin, välillä yrittäen syödä kuusenoksia, jotka ylsivät tielle asti.
Aivan liian pian jouduin kuitenkin kääntämään ratsuni kotia kohti, sillä minulla olisi tälle päivälle vielä paljon tehtäviä, jotka eivät ikävä kyllä voi odottaa. Laskeuduin ratsuni selästä tallin ovella, talutin sen pesupaikalle ja riisuin varusteet. Huuhtelin orin kauttaaltaan, sillä se oli erittäin hikinen, heitin sille villaloimen selkään ja talutin sen karsinaansa syömään heinää. Työntekijät saisivat viedä sen tunnin päästä ulos, itse lähdin tekemään paperihommia.