Kaikki kävi niin nopeasti, aivan kuin mikään ei olisi muuttunut. Tosin se ei ole totta. Kaikki muuttui 31.05.2017, jolloin luovuin yhdestä pitkäaikaisimmasta ystävästäni ja matkakumppanistani. Tuukka muutti luokseni vastavieroitettuna varsana ja omistin sen 25-vuotiaaksi asti, jolloin tuli aika sanoa hyvästi ja nähdäänhän vielä jonain päivänä. Vuodet kenttähevosena olivat kuluttaneet Tuukan niveliä niin kovin, että eräänä aamuna se ei enää päässyt ylös makuulta. Kutsuin eläinlääkärin ja sitten istahdin orin pään viereen silittämään sen poskea. Vuodatin kyyneleitä ja muistelin yhteisiä hetkiämme. Eläinlääkärin saapuessa paikalle oli kiilto orin silmistä jo himmentynyt, eikä se enää edes yrittänyt ylös. Oli aika päästää Tuukka hevosten taivaaseen. Kiitos hyvistä vuosista Tuukka! Jäämme kaipaamaan sinua!
|
Nimi Dunkel's Blade "Tuukka" Rotu tanskalainen puoliverinen Sukupuoli ori Väri rautiaankimo Säkäkorkeus 168cm Syntymäpäivä 03.02.2007 (3v 27.6.07) Ikä 25 vuotta (31.5.17) |
Rekisterinumero VH01-077-8854 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Shaikujin, Storm Blade Koulutus ko. GP, re. 140cm / CIC4 Painotus yleis Saavutukset KRJ-II, ERJ-III, KERJ-III |
ERJ-III -palkinto toukokuun tilaisuudessa 31.05.2015 pistein 77,5p. Pistejakauma:
Rakenne 5 (10), sijoitukset 40 (40+), suku 9 (20+5), jälkeläiset 10,5 (20+5), lisäpisteet 13 (15).
KRJ-II -palkinto elokuun uusintatilaisuudessa 25.08.2016 pistein 92,5p. Pistejakauma:
Rakenne 7,5 (10), sijoitukset 40 (40+), suku 10 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
KERJ-III -palkinto helmikuun tilaisuudessa 25.02.2017 pistein 88,5p.
Rakenne 6 (10), kilpailut 45 (40+), suku 2,5 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
Yleisesti ottaen Tuukka on kilpahevoseksi varsin simppeli tapaus. Se ei turhia stressaa mistään eikä ole edes turhan säpäkkä, vaikka virtaa toki piisaakin. Ori on kuitenkin mutkaton käsitellä etenkin kotosalla, eikä se vieraissakaan paikoissa liian haastava ole. Liikettä ja lennokkuutta löytyy kuin pienestä kylästä ja se onkin todella näyttävä ja osaava kouluhevonen, unohtamatta kuitenkaan rohkeaa luonnetta ja hyvää hyppykykyä.
Hoitaessa Tuukka on toisinaan hieman levoton, mutta pyörimistä kummempaa se ei onneksi harrasta. Se nauttii kaikenlaisesta huomiosta ja toisinaan onkin sitä kerjäämässä kolistelemalla karsinassaan tai hamuamalla hoitajan takkia. Taluttaessa saattaa joskus pörhistellä tammoille tai pullistella muille oreille, mutta kotona se on täysin käsiteltävissä pelkällä riimulla ja narulla, vieraissa paikoissa käytetään suitsia ihan vain varmuuden vuoksi. Perushoitotoimenpiteet sujuvat muutenkin ihan rutiinilla, samoin lastaus ja kengitys, Tuukka on todella helppo kaikin tavoin. Se on varsasta asti totutettu kaikenlaiseen käsittelyyn, joten ei sille tule mieleenkään ryhtyä vaikeaksi vaikkapa kengityksessä.
Ratsastaessa orista löytyykin sitten enemmän haastetta, se kulkee täysin omalla moottorilla ja omaa todella isot liikkeet, joissa on toisinaan kohtuullisen vaativaa istua. Tuukka kuumuu herkästi ja on muutenkin säpäkkä, mutta kun energian saa ohjattua oikeaan suuntaan niin ori antaa kaikkensa ja vielä enemmänkin. Orin kapasiteetti ei koulupuolella lopu kesken, vaan se suoriutuu hienosti todella vaativistakin tehtävistä. Tuukan bravuuri on laukanvaihdot joka askeleella sekä laukkapiruetit, sillä on todella hyvä takapäänkäyttö ja tasapaino. Esteillä todella mukava tapaus, omaa hyvän hyppytekniikan ja osaa hienosti itse katsoa oikeaa hyppykohtaa. Se ei koskaan kieltele eikä juuri pudottelekaan, eivätkä mitkään erikoisesteet saa Tuukkaa edes epäröimään. Maastossa rohkea ja rämäpäinen, ei pelkää mitään ja yli menee mistä vain, kuten kunnon kenttähevosen kuuluukin. Joskus vauhtia meinaa olla liikaa, joten enemmän orilla saa käyttää pidättäviä kuin eteenajavia apuja. Kisapaikalla hieman karjaampi kuin kotosalla, kasvaa korkeutta kymmenen senttiä ja pullistelee herkästi muille oreille, mutta kykenee kuitenkin keskittymään työntekoon sataprosenttisesti.
isäDunkeldwb, 171cm, km |
ii.ToukvankorEVM |
iii.VahleEVM |
iie.SiniferEVM |
||
ie.AirawareEVM |
iei.EirituliEVM |
|
iee.Ainy's TaleEVM |
||
emäMerryhoofdwb, 161cm, km |
ei.Merry RideEVM |
eii.Bucking ErikEVM |
eie.Amalie StarEVM |
||
ee.Pointed WayEVM |
eei.Way of LifeEVM |
|
eee.Jumping WayEVM, |
Tuukalla on lyhyt, mutta laadukas suku, jonka kaikki hevoset ovat puhtaita käyttöhevosia lajiin kuin lajiin. Suvusta löytyy isoja ja vähän pienempiäkin hevosia, eli Tuukasta olisi voinut tulla miltei minkä kokoinen vain. Olen kuitenkin tyytyväinen ettei siitä tullut tämän isompi. Kumpikin Tuukan vanhemmista kisaa edelleen, melko hyvällä menestykselläkin. Tuukalla on niin hyvä suku, että sillä on hyvä pohja kisata lajissa kuin lajissa.
Tuukan isä Dunkel on komea tuontisukuinen kimo ori, korkeutta tällä komistuksella on jopa 171 senttimetriä. Teemu on yleispainotteinen ja se menee koulua tasolla Vaativa A ja hyppää ratana 90 senttimetriä. Orilla on myös ajettu, mikä takaa sen, että myös Tuukalla on kapasiteettia moneen. Teemun kasvattaja on Lisa Holmberg.
Isän isä Toukvankor oli hyvä hyppääjä, joka saavutti monia sijoituksia kansallisella tasolla. Kilpauran jälkeen ori toimi siitoshevosena, koska se oli myös hyvärakenteinen ja -luonteinen. Isän isän isä Vahle toimi valjakkoajohevosena, esiintyen aina näyttävästi. Isän isän emä Sinifer oli jaloliikkeinen kouluratsu, jonka ravin lennokkuudesta puhutaan vieläkin.
Isä emä Airaware oli kaunis ja erinomainen kouluratsu, joka menestyi myös näyttelyissä. Se oli näyttävä 165cm korkea tummanruunikko tähtipää. Isän emän isä Eirituli oli pieni kenttäratsu, jota myöhemmin käytettiin runsaasti jalostukseen sen hyvän kilpailumenestyksen vuoksi. Isän emän emä Ainy's Tale kisasi esteillä sijoittuen tasolla 150cm ja kisauran jälkeen se teki monta hyvää varsaa.
Tuukan emän puolen suvusta ei tiedetä juuri mitään. Sen emä Merryhoof oli tuotu Tanskasta ja se kilpaili jonkin verran ja teki muutaman jälkeläisen, ennen kuin se myytiin tuntihevoseksi, jossa se tekikin pitkän uran kaikkien rakastamana tuntihevosena. Sen vanhemmista tai muista sukulaisista ei tiedetä juuri mitään.
s. 25.05.2008 fwb-o Hope To Die '5 (e. Överlycibng September), kadonnut
s. 07.07.2008 dwb-t Immortelle Everlasting Hawk (e. Everlasting Blade), kadonnut
s. 01.04.2009 rp-t Március Heart Failure (e. St. Vivida), om. Em. VRL-02816
s. 01.01.2015 til-o Bailey (e. Carmen), om. Örp VRL-13239
s. 24.08.2015 fwb-t Aldachante TP (e. Solidary Melly), om. Tähtipiha
s. 01.11.2015 fwb-t Tabbris (e. Theliel), om. Ionic
s. 02.03.2016 dwb-o Ironhawk (e. Thunderbird DK), om. Ratapiha
s. 30.06.2016 fwb-o Viisikon Blake (e. Sokerikuun Käte Meike), om. Viisikko
s. 10.04.2017 fwb-o JB Ducat (e. Hilltop Empathy), om. Järnby
s. 28.04.2017 dwb-t Jonens Fredsdue (e. Solvej Ion), om. Ionic
KRJ, 45 sijoitusta19.08.2007 - Intermediate II - 01/210 |
ERJ, 40 sijoitusta28.03.2008 - 130 cm - 04/65 |
KERJ, 45 sijoitusta, 6 cup-sijoitusta31.03.2009 - CCI/CIC** - 01/02 |
MEJ, 33 sijoitusta, 5 cup-sijoitusta18.10.2013 - 120 cm - 02/23 |
15.03.2016 match show Adinassa, tulos PUN2
Olimme tänään isolla porukalla mätsäreissä Adinassa ja myös Tuukka oli mukana mielenvirkistykseksi. Se osallistui ratsastusluokkaan, jossa esitimme vapaavalintaisen ohjelman tuomarille. Ori olikin ihan innoissaan kun pitkästä aikaa pääsi esiintymään! Verryttelyssä sain ihan tosissani kertoa sille ettei nyt sovi riehua ja lopulta homma sujuikin kuin tanssi. Esitimme lyhyehkön GP-tason ohjelman, joka piti sisällään piaffea, passagea, laukkapiruetin ja lisättyä ravia sekä laukkaa. Kaikki muu sujui hienosti, mutta passagessa tuli useampi tahtirikko, mikä sitten tietenkin laski pisteitämme. Tuukka sai kuitenkin punaisen nauhan (minkä se yritti syödä) ja myöhemmin se sijoittui punaisten kehässä toiseksi! Olin erittäin ylpeä hienosta oristani ja se saikin paljon kehuja, taputuksia ja tietenkin porkkanoita. On aina niin mukava viedä kaikenlaiseen hälinään tottunut ja reissaamisesta pitävä hevonen tapahtumiin, kun ei pidä pelätä tuleeko siitä katastrofi. Tuukka on oikea luottohevoseni tällaisissa tilanteissa.
Yksityinen estevalmennus 01.04.2015 tasolla 140cm, valmentajana VÃva.
Valmennettava ratsukko verrytteli itsenäisesti maneesissa, minun saapuessani sinne. Tervehdin Irethiä reippaasti, ja pyysin häntä jatkamaan verryttelyitä. Tuukka oli erittäin reippaan oloinen ja iso liikkeinen ori, mutta vaativista liikkeistä huolimatta Ireth tuntui mukautuvan hyvin orin liikkeisiin. Kun ratsukko oli verrytellyt tarpeeksi, niin päästin heidät hyppäämään 90cm korkuista harjoitusestettä. Kaksikko ylitti esteen kepoisesti, eikä esteen hyppäämisessä näyttänyt olevan pienintäkään ongelmaa. Tuukka nimittäin osasi katsoa itse kohdat joista oli hyvä hypätä, ja oriin hyppytyylikin oli erittäin vaikuttavan näköinen.
Harjoitusesteen jälkeen ratsukko sai siirtyä pienelle radalle, johon kuului 140cm korkuiset pystyt, okserit ja yksi trippeli. Keskusteltuamme radan läpi, niin päästin Irethin ja Tuukan hyppäämään rataa. Ratsukko lähtikin erittäin reippaissa tunelmissa liikkeelle. Tuukka lähestyi esteet tasaisesti, ponnistaen itsensä lopuksi vahvoilla takajaloillaan esteiden yli Irethin mukautuessa hyppyihin. Kaksikon meno näytti erittäin hienolta, ja kuten aiemmin mainitsin - ei ongelmaa näyttänyt olevan. Toki välillä Tuukka tuntui kuumahtavan, jolloin orin pidätteleminen oli hieman vaikeaa, mutta siitäkin Ireth selviytyi hyvin, eikä ongelmia siis syntynyt. Ratsukko sai hypätä rataa vielä pari muutakin kertaa, jolloin olikin jo aika lopetella valmennus tähän pisteeseen. En voinut muuta kuin kehua ratsukkoa, että kuinka hienosti he olivat koko valmennuksen ajan menneet, ja kuinka hyvää yhteistyötä kaksikko ylipäätään teki esteitä hypätessään. Valmennuksen päätteeksi jätin Irethin loppuverryttelemään Tuukan itsenäisesti, sillä minun oli riennettävä nyt eri paikkaan.
28.02.2015 (päiväkirja) Pakkaspäivä
Tuukka ei päässyt tänä aamuna tarhailemaan normaalin rytmin mukaisesti, vaan jätin sen aamuruokien jälkeen talliin, jotta sain siistittyä sen jouhet kauniisti edustuskuntoon. Ori ei ole koskaan erityisemmin pitänyt moisesta toimenpiteestä, mutta alistui siihen kuitenkin ihan nätisti kuten aina. Kauaa hommassa ei toki mennyt ja pian sainkin viedä kamman ja sakset pois. Katsellessani komeaa puoliverioria päätin extempore lähteä sen kanssa maastoon ilman satulaa.
Kipaisin pikaisesti hakemassa kypäräni ja Tuukan suitset satulahuoneesta, varustin ratsuni ripeästi ja talutin sen ulos penkin viereen, josta könysin orin selkään. Hieman se ihmetteli moista touhua, mutta ei sen kummemmin reagoinut, joten lähdimme kohti lumista tallitietä käynnissä. Pakkasta oli viitisentoista astetta ja lunta satoi hiljalleen, joten maisema oli mitä kaunein, eikä ilman kirpeys haitannut yhtään. Kävelimme reipasta tahtia pari kilometriä ennen kuin keräsin ohjat kunnolla ja teetin orilla hieman pohkeenväistöä sun muuta, eikä Tuukka pistänyt sitä lainkaan pahakseen, päin vastoin se näytti suorastaan nauttivan. Pian päästin reippaan ratsuni siirtymään raviin ja muutamasti sainkin huomauttaa sille ettei nyt olla kouluradalla esittelemässä lisättyä ravia. Orilla on niin lennokas ravi, että siellä oli muutenkin työlästä istua ilman satulaa.
Jatkoin Tuukan työstämistä ravissa, kunnes saavuimme risteykseen, josta lähti myös pieni polku syvemmälle metsään. Valitsin tämän reitin ja nyt Tuukka malttoi kävellä hieman rauhallisemmin. Jouduin vähän väliä siirtämään lumesta raskaita oksia pois tieltä, mutta muuten reittivalinta osui nappiin, ori keskittyi nostelemaan jalkojaan ja itse sain pyöritellä nilkkojani, jotka olivat hieman kohmeessa. Vajaan puolen tunnin päästä palasimme tielle, jossa otimme pari lyhyttä pätkää laukkaa ennen kuin aloin jäähdytellä Tuukkaa, sillä olimme jo kohtuullisen lähellä tallia.
Kotiin palattuamme annoin orille muutaman porkkanan, heitin sille toppaloimen selkään ja vein sen viimein tarhailemaan. Korskea ori ottikin muutaman pukkilaukkaspurtin ennen kuin se malttoi asettua syömään aamupäiväheiniään. On se vain niin komea ja hieno hevonen!
06.02.2015 (päiväkirja) Tuukan viimeinen koulukilpailu!
Aamulla oli tavallinen kisapäivän tohina, hoitajat ryntäilivät sinne tänne pakkaamassa tavaroita ja lastaamassa hevosia. Itse kävelin tallin poikki kuin sumussa, sillä minulla oli todella haikea olo. Kävelin käytävää pitkin lähes loppuun asti. Pysähdyin toiseksi viimeisen karsinan kohdalla, josta minua katseli pirteä puoliveriorini, Tuukka. Se tiesi pääsevänsä mukaan kilpailemaan, se oli pesty edellisenä iltana ja aamulla hoitaja oli käynyt jo letittämässä sen harjan. Ori hörisi minulle ja annoin sille taskustani porkkanan. Voi kunpa voisinkin selittää hevoselle, että nämä olisivat sen viimeiset koulukilpailut, viimneinen näytönpaikka. Sydäntäni kirpaisi, sillä orin viimeiset estekilpailutkin häämöttävät parin viikon päässä. Tuukka on vuosia ollut mitä hienoin ja näyttävin koulukilpuri, loistavin ja opettavaisin kisahevonen ja karismaattisin jalostusori.
Hempeilin ihan liian kauan orin karsinan edessä ja havahduin vasta kun hoitaja tuli hakemaan Tuukkaa lastatakseen sen. Kiiruhdin itsekin valmistautumaan ja puolen tunnin kuluttua olimmekin matkalla kohti kisoja.
Tuukka oli oma pirtsakka itsensä päästessämme kisapaikalle. Se hörisi tammoille ja steppaili onnellisena korvat tötteröllä kun talutin sen ulos kopista. Kiinnitin sen kopin seinään ja hoitaja kävi varustamassa sen ennen kuin lähdin kohti verryttelyaluetta. Ori oli täpinöissään, mutta malttoi kuitenkin kuunnella minua kiitettävän hyvin. Se toimi kuin ajatus, aivan kuin ori olisi tajunnut että nyt on kyseessä ihan erityiset kilpailut. Pian meidät kuulutettiinkin radalle ja laukkasimme kootusti tervehdykseen. Tuukka suoritti koko radan äärimmäisen hyvin, yksi tahtirikko meille tuli piaffessa, mutta muuten se oli ihan mieletön. Jännityksellä odottelimme muiden kilpailijoiden suoritusten ajan kunnes viimein tulokset kuulutettiin: tulimme kolmansiksi! Minun ruma ankanpoikaseni, jonka piti kasvaa tummaksi, näyttäväksi hevoseksi, mutta joka kimoutui täysin valkoiseksi jo nuorena. Se on menestynyt niin koulu- kuin esteradoillakin äärimmäisen hyvin ja nyt on aika kiittää oria niistä sadoista kilpailuista, kymmenistä sijoituksista, jotka sen kanssa yhdessä keräsimme.