|
Nimi Harhauni "Harha" Rotu suomenpienhevonen Sukupuoli ori Väri tummanrautiaankimo Säkäkorkeus 146cm Syntymäpäivä 14.02.2008 (3v 14.2.11) Ikä 20 vuotta (14.3.26) |
Rekisterinumero VH16-018-1094 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Niina Järvelä, Suomi (EVM) Ex-omistaja Hazel Koulutus ko. HeA, re. 100cm, va. noviisi / helppo Painotus yleispainotus Saavutukset ERJ-II, KRJ-III |
KRJ-III -palkittu 31.05.2025 pistein 89p. Pistejakauma:
Rakenne 6 (10), kilpailut 40 (40+), suku 17 (20), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 6 (15).
"Oikein kiva sukuselvitys! Puuttunut selvitys emänemän osalta kuitenkin rokotti pisteitä."
ERJ-II -palkittu maaliskuun tilaisuudessa 31.03.2026 pistein 92p. Pistejakauma:
Rakenne 5 (10), kilpailut 41 (40+), suku 18 (20), jälkeläiset 22 (20+5), lisäpisteet 6 (15).
Harhauni on jo toinen upea suomenhevosori, jota olin aiemmin ihaillut kilpailuissa, suunnitellut laittavani astutuspyyntöä ja sitten yllättäen bongasinkin sen myynti-ilmoituksen hevosmyyntipalstalla netissä. Ennen kuin ehdin edes ajatella olin jo puhelin kourassa näpyttelemässä numeroita, eikä aikaakaan kun keskustelin Hazelin kanssa orista ja siitä, mitä hän toivoisi orin tulevaisuudelta. Olimme samoilla linjoilla asioista, joten sovimme että tulisin seuraavana päivänä katsomaan oria. Näin tein ja sen jälkeen olin entistä vakuuttuneempi: tämä ori pitää saada Viisikkoon! Teimme kauppakirjat, mutta vielä toistaiseksi jouduin jättämään Harhan Hazelin huomiin, sillä sain sille raivattua karsinapaikan vasta parin viikon päästä. Onneksi odotus sitten palkittiin ja tammikuisena iltapäivänä hain orin meille.
Alkuvaikeuksiltakaan ei vältytty, pikkuori oli nimittäin sitä mieltä että hän ei Viisikossa viihdy. Se karkaili tarhasta, hajotti vesiastioita ja ryntäili karsinasta ruokintatilanteissa. Selästä käsin lähinnä jumitteli ja lusmuili, eikä halunnut vastata apuihin lainkaan. Pikkuhiljaa Harha kuitenkin tasoittui ja asettui meidän arkeemme.
On hankala sanoa, onko Harha vain ilkikurinen vai oikeasti ilkeä. Pienen orin metkut saattavat aluksi naurattaa, mutta hetken päästä kukaan ei enää jaksa. Juuri, kun olet heittämässä hanskat tiskiin, saapuu Harha luoksesi ja katsoo sinua silmiin niin surullisesti, ettet voi olla orille vihainen.
Hoitaessa Harha käyttäytyy yleensä varsin mallikkaasti, ellei lasketa harjojen heittelemistä, solmujen avaamista tai tammoille huutelua. Saattaapa ori joskus näykkäistäkin hoitajaa vaikkapa takamuksesta, jos ei ole hereillä. Ei kimo ole ikinä potkaissut tai liiskannut ketään, mutta hampaat orilla ovat kovin terävät. On hyvin hankalaa sanoa, miksi ori tekee omiaan. Harjojen heittely ei varsinaisesti ole vaarallista, mutta on inhottavaa huomata pikkuhevosta harjatessa, että kappas, se harja onkin tuolla lattialla. Lisäksi solmujen avaamisesta seuraa usein karkailua. Eikä ongelma ole se, että Harha itse karkaisi - se auttaa aina kavereitaan ja avaa toisten narut. Välillä tuntuu, että ori vain nauraa hoitajan kustannuksella ja rehentelee vielä siinä samassa tammoille - pieni ori erittäin isolla egolla!
Kärryjen edessä Harha on varsin vekkuli tapaus - ja kukaan ei varmasti yllättynyt kuullessaan tästä. Yleensä ori tottelee käskyjä suhteellisen hyvin ja on varsin reaktiivinen. Mutta toisinaan ori saattaa nähdä niitä vihreitä ukkeleita puskissa ja pensaissa, joskus jopa varjoissa. Silloin kärryillä saa olla varautunut nopeisiin ja tiukkoihin käännöksiin, sillä Harhaa ei erityisemmin kiinnosta kuskin kohtalo. Välillä tammoja nähdessään pieni ori saattaa alkaa esittää - tiedät varmasti millaisia miehet ovat. Yleensä esitys sisältää korskuntaa, korkeaa ravia, hirnuntaa ja kuopimista. Tietysti myös häntää kannatellaan soihtuna.
Ratsastaessa pieni, mutta pippurinen - vai miten se meni. Erittäin reipas menijä, joka ei paljoa välitä ratsastajan pidätteistä tai hidasteluista. Toisinaan ori iskee jarrut kiinni ja aloittaa venkoilun. Silloin tuntuu vain, että Harha on oikeasti ilkeä. Eihän pukittelu ja kiemurtelu ole mitään kovinkaan mukavia ominaisuuksia selässä istujalle. Tarpeeksi topakalla ratsastajalla pienhevonen osaa kuitenkin käyttäytyä jotenkin ja liikkuu ihan mukavasti eteen kuitenkaan ryntäilemättä. Silloinkin tosin joissakin puskissa saattaa olla niitä ukkeleita, mutta rohkea ratsastaja kertoo Harhalle, ettei niitä tarvitse pelätä. Pohjimmiltaan ihan kiva ratsu, joka hyppää esteet sekä taipuu volteille. Esteillä kuitenkin tuppaa olemaan todella vahva edestä, joten ratsastaja saa kyllä tehdä tosissaan töitä. Hyppää kuitenkin rohkeasti kaikki eteen tulevat esteet, kääntyy ketterästi ja etenkin sarjaesteillä loistaa.
Maastossa hiukan säpsyilee etenkin aluksi, mutta ei kuitenkaan tanssahtelua kummempaa esittele. Käsistä ei ole lähtenyt kuin ihan muutaman kerran. Laukkapätkillä ilopukkeja tulee yleensä varsin paljon, eli nukkumaan ei selässä saa jäädä. Kulkee parhaiten pienessä porukassa, yksin on selvästi säikympi. Maastoesteillä nopea ja reaktiivinen, reagoi ratsastajan apuihin nopeasti, mutta pidätteet eivät aina mene toivotulla tavalla läpi. Vaatii varsin paljon rohkaisua ratsastajalta, mutta sopivalla tuella hyppää kyllä mitä vain.
Harhan kanssa saa olla tarkkana erityisesti taluttaessa, sillä kyseessä on kuitenkin ori. Iso ego ja pienet aivot - ainakin tammojen lähellä. Perheen pienimmille ei kannata Harhaa lasketta hoidettavaksi tai talutettavaksi vaikka tomeralla komennuksella se osaakin käyttäytyä kiitettävästi. Toisinaan trailerit, eläinlääkärit ja kengittäjät ovat oriin mielestä varsinaisia tappajia, mutta pienellä - tai hieman suuremmalla - rohkaisulla ori kuitenkin selviytyy näistäkin hurjista tilanteista. Tämän orin kanssa huumori ja pitkät hermot ovat tarpeen, eikä siltikään kaikilla riitä ymmärrystä tälle herralle! Vieraissa paikoissa yleensä tavallistakin rasittavampi, joten kisoissa hoitajalta ja kuskilta vaaditaan pitkää pinnaa. Jos Harhan saa kuulolle jo verryttelyssä, se yleensä menestyy myös radalla.
© Bella VRL-14703, muokkaukset tehnyt Ireth
isäValveuniEVM, 145cm, trtkm |
ii.Hurmoksen PäiväuniEVM, 147cm, prn |
iii.Hurmoksen EnneuniEVM, 144cm, rnpäis |
iie.PihlatarEVM, 139cm, prn |
||
ie.Iki-HallaEVM, 146cm, trtkm |
iei.Kaunon LeimuEVM, 142cm, trtkm |
|
iee.Heljä-HallaEVM, 145cm, klm |
||
emäKuiskutuuliEVM, 146cm, trt |
ei.Vastatuuleen KadotettuEVM, 146cm, vkk |
eii.VastatuuliEVM, 144cm, vkk |
eie.KadotusEVM, 136cm, m |
||
ee.KuiskuliljaEVM, 135cm, trt |
eei.Vallan VaeltelijaEVM, 140cm, rt |
|
eee.Kuiskeen KieloEVM, 139cm, tprt |
Isä Valveuni oli jokaisen heppatädin unelmahevonen; vankkarakenteinen, äärimmäisen ystävällinen ja vieläpä kauniinvärinen ori. Kimo toimi ongelmitta kotosalla niin ratsuna kuin kärryjenkin edessä, olipa sillä metsätöitäkin tehty sujuvasti. Koulutustasoltaan se oli melko vaatimaton, vain Helppo B / 80cm, mutta sitäkin mutkattomampi ja miellyttävämpi ratsu, jonka selkään uskalsi laittaa kokemattomammankin ratsastajan. Pienhevosjalostuksen näkökulmasta Valveuni - Veikko - oli todella mielenkiintoinen, sillä peräti neljään polveen suvusta ei löydy yhtäkään hevoskokoista yksilöä. Huolimatta pienestä koostaan, Veikolla oli yllättävän matkaavoittavat liikkeet ja etenkin sen ravia kehuttiin niin näyttelyissä kuin kantakirjatilaisuudessakin, jossa ori palkittiin II-palkinnolla. Myös orin jalka-asennot olivat erinomaiset, niistä se saikin arvosanaksi 9.
Periyttäjänä Valveuni oli melko tasainen; useimmat jälkeläiset perivät jämerät jalat, pienen koon ja hienon ravin. Valitettavasti Veikon mutkaton luonne ei periytynyt kuin muutamalle varsalle, vaikka jälkikasvua ehti kertyä 38 varsan verran. Toki osan selittänee se, että Veikkoa käytettiin monesti hieman vaikealuonteisille tammoille, toivoen että orin luonne hieman tasoittaisi. Harmillisesti vain kolme Veikon orivarsoista on kantakirjattu ja päässyt jatkamaan sukuaan, suurin osa ruunattiin jo melko nuorina. Veikko itse eli peräti 31-vuotiaaksi, olleen loppuun asti virkeä ja aktiivinen, mutta valitettavasti hampaiden huonon kunnon vuoksi se piti lopettaa.
II. Hurmoksen Päiväuni on nykysuomenhevosten suvuissa hyvin harvinainen nimi, sillä se ehti saada vain kuusi jälkeläistä ennen kuin se ruunattiin. Luonteen puolesta se olisi aivan hyvin voinut jäädä oriksi, mutta valitettavasti ruunaus oli ainoa vaihtoehto erittäin pahan kivesten kiertymän vuoksi. Ratsuna punaruunikko oli tasainen ja miellyttävä, ei erityisen näyttävä tai kovinkaan osaava, mutta sitä yritteliäämpi. Sillä kilpailtiin kouluratsastuksessa Helppo A -tasolla kohtuullisella menestyksellä, valjakkoajossa menestys oli selvästi parempaa ja se osallistuikin useita kertoja suomenhevosten mestaruuksiin, joista useampana vuonna kotiintuomisina oli se kirkkain mitali. Rakenteeltaan Päksy oli hyvin korrekti, siinä ei ollut mitään isompia virheitä, mutta toisaalta se ei myöskään ollut loistava oikein millään saralla. II-palkinnon se kantakirjassa sai nuorena.
Ruunikon periyttäjänkyvyistä on vaikea sanoa mitään, onhan sillä hyvin vähän jälkeläisiä. Kaikkia näitä kuitenkin yhdistää tasapainoinen luonne ja jämerä rakenne. Vain yksi Päksyn jälkeläisistä on kantakirjattu ja päässyt jatkamaan sukuaa, mikä on kovin sääli, sillä muillakin olisi varmasti ollut annettavaa jalostuksessa. Punaruunikko eli pitkän elämän ja lopetettiin vasta 28-vuotiaana hammasongelmien vuoksi.
IE. Iki-Halla oli todella laadukas pienhevonen, korkeudeltaan 146 senttimetriä ja väriltään erittäin kaunis tummanrautiaankimo. Se liikkui elastisesti ja matkaavoittavasti, etenkin tamman laukkaa kehuttiin aina. Halla kilpaili kenttäratsastuksessa, parhaimmillaan tasolla Helppo, ja menestystä tuli suomenhevosluokissa erittäin hienosti. Mestaruuksiinkin sen kanssa osallistuttiin useampana vuonna, kotiintuomisina oli pari pronssi- ja yksi hopeamitalli. Kotosalla tamman kanssa harrastettiin kaikenlaista, se toimii kärryjen ja reen edessä mutkattomasti, opettii lapsille ratsastuksen alkeita ja toimi maastoreissuilla itsevarmana johtohevosena. Kilpailtuaan useamman kauden menestykseekkästi kimo päätettiin myös kantakirjata ja se sai omistajien ylpeydeksi I-palkinnon.
Jalostuksellisesti Halla oli erittäin mielenkiintoinen, se oli erisukuinen, kapasiteetikas ja hienolla pisterivillä kantakirjattu. Se sai viisi jälkeläistä, kaksi oria ja kolme tammaa, jotka kaikki on kantakirjattu. Hallan mukava luonne periytyi varsoille kohtalaisen hyvin, samoin korrekti rakenne. Varsoista tulikin monen lajin taitureita, sillä niillä on kilpailtu kaikissa olympialajeissa ja valjakkoajossa menestyksekkäästi. Tamma itse eli 26-vuotiaaksi hyväkuntoisena, mutta valitettavasti loukkaantui kuljetuksessa ja jouduttiin lopettamaan.
Emä Kuiskutuuli oli kauniin värinen tummanraudikko, jolla oli leveä läsi ja korkeat sukat joka jalassa. Kokoisekseen (146cm) sillä oli elastiset ja näyttävät liikkeet, etenkin ravista olisi moni puoliverinenkin kateellinen! Tammalla kilpailtiinkin kouluratsastuksessa niin suomenhevosluokissa kuin avoimissakin, parhaimmillaan jopa Vaativa B -tasolla sijoittuen. Myöhemmin se opetettiin myös valjakkoajon saloihin ja olikin seuratasolla tuttu näky palkintosijoilla. Joitakin kertoja Kuisku osallistui myös suomenhevosten mestaruuksiin kouluratsastuksessa, paras sijoitus oli pronssia tamman ollessa 12-vuotias. Kilpailu-uraa häiritsi jonkin verran tamman vaikeat kiimat, joita jouduttiin säännöllisesti hoitamaan eläinlääkärin toimesta. Muutoin Kuisku oli mukavaluonteinen, hieman itsepäinen tamma, jota tuli aina kohdella kauniisti. Ensimmäisen varsansa tamma sai verrattain myöhään, 14-vuotiaan, minkä jälkeen kiimaongelmat helpottivat. Varsan vieroituksen jälkeen raudikko kilpaili vielä kaksi kautta, kunnes siirtyi täysipäiväisesti siitokseen.
Kuiskutuuli ehti saada kuusi varsaa elämänsä aikana, yhden tamman ja viisi oria. Kaikki jäivät pienhevoskokoisiksi, myös ne joiden isä oli isompi. Kaikkien yllätykseksi tamma periytti melko kipakkaa luonnetta, minkä vuoksi melkein kaikki orivarsat ruunattiin jo nuorena, vain Harha sai pysyä orina - eikä sekään ole luonteeltaan helpoimmasta päästä. Toisaalta varsat perivät myös emänsä hienot liikkeet ja kilpahevosen itsevarmuuden. Kuisku eli pitkän elämän ja lopetettiin vasta 27-vuotiaana kroonistuneen kaviokuumeen vuoksi.
EI. Vastatuuleen Kadotettu oli emänsä ensimmäinen ja ainoa varsa, jota olikin odotettu kuin kuuta nousevaa. Orista kasvoi todella raamikas ja komea tapaus, jonka kullanhohtoinen väri jäi kaikille mieleen. Kaitsu jäi ponikokoiseksi - 146cm - minkä vuoksi sille oli aluksi vaikea löytää sopivaa ratsastajaa kilpailunäyttöjen keräämiseksi, se kun ei ollut aivan kenen tahansa ratsastettavissa. Muutoin käsitellessä voikko oli kuitenkin pääosin ihan asiallinen, mitä nyt tykkäsi huudella muille hevosille. Oikean ratsastajan löydyttyä Kaitsulla päästiinkin sitten kilpailemisen makuun ja se loisti kenttäratsastuksessa aina tasolle Helppo asti. Sijoituksia ropisi suomenhevosluokista tasaiseen tahtiin ja monet pistivätkin hienon orin merkille. Sen valossa ei olekaan ihme, että kun ori saatiin kantakirjattua (III-palkinnolle) ja sitä tarjottiin jalostukseen, oli tammoja ihan jonoksi asti.
Mistään tasalaatuisesta periyttäjästä ei kuitenkaan orin kohdalla voida puhua, sillä sen useimmissa varsoissa näkyi emän vaikutus selvästi enemmän kuin isän. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että lähinnä pieni koko tuli selvästi Kaitsulta ja joissain tapauksissa myös haastavahko luonne. Myöhempinä vuosina, kun isommat ikäluokat olivat jo kasvaneet aikuisiksi, se ei enää ollutkaan erityisen suosittu jalostusori. Voikko vietti eläkevuotensa pitkäaikaisen hoitajansa luona ja se löydettiin 23-vuotiaana kuolleena omasta karsinastaan.
EE. Kuiskulilja oli lempeä ja rauhallinen, hyvin pieni tamma joka hurmasi jokaisen joka pääsi tammaan paremmin tutustumaan. Se opetti monet lapset ja nuoret ratsastuksen saloihin vanhemmalla iällä ja nuorempana kilpaili kenttäratsastuksella, parhaimmillaan tasolla Helppo, mutta pääosin hieman helpommissa luokissa. Liljan pieni koko (135cm) rajoittivat melko paljon sopivan ratsastajan löytymistä. Arvokisatasolla sen kanssa ei koskaan startattu, mutta seura- ja aluetasolla se oli tuttu näky. Varttuneemmassa iässä sen kanssa startattiin myös koulu- ja estekilpailuissa kohtalaisella menestyksellä. Varsinainen liike ihme se ei ollut, mutta äärimmäisen sinnikäs ja yritteliäs.
Tamma tuli hieman harvinaisemmasta suvusta ja sillä teetettiin yhteensä neljä varsaa, kaikki tammoja. Nämä kaikki päätyivät aktiivisiin koteihin, joissa ne pääsivät näyttämään kyntensä useissa eri lajeissa. Ne perivät emältään sinnikkään luonteen, mutta valitettavasti myös hankalat kiimaongelmat. Kuiskulilja lopetettiin 22-vuotiaana pahan hankosidevamman vuoksi.
Harhauni on tarjolla jalostukseen evm-sukuisille suomenhevostammoille.
s. 18.07.2017 sph-t Seppäjärven Riimiuni (e. Romilda), om. Seppäjärven Talli -> KTK-II (kadonnut)
s. 07.09.2018 sph-o Viisikon Haavetti (e. Lapinlauha), om. Villahaka -> ERJ-I
s. 13.05.2023 sh-o Viisikon Werneri (e. Wiviika), om. Inkku R. VRL-14959
s. 28.05.2023 sh-o Kaihon Uniriepu (e. Kelokielo), om. Kaihovaara -> KTK-II
KRJ, 40 sijoitusta18.05.2016 - Helppo A - 06/40 |
ERJ, 41 sijoitusta, 1 cup-sijoitus15.05.2016 - 100 cm - 03/30 |
KERJ, 40 sijoitusta27.05.2016 - Helppo - 01/22 |
VVJ, 43 sijoitusta, 3 cup-sijoitusta17.05.2016 - Noviisi yhdistetty - 07/50 |