On aika jäähyväisten, mutta sait onneksi lähteä rauhallisesti omassa tarhassasi, Julle. Olit aina niin elämänhaluinen ja omatahtoinen, joten kun aamulla et kiukkuisesti potkinutkaan ovea tai yrittänyt karata ovesta, oli aika tehdä se raskain päätös. Silmiesi pilke oli himmennyt, joten 22-vuotiaana pääsit ikuiseen uneen. Kiitos ihanista ja kamalista vuosista"
|
Nimi Juhannuspakkanen "Julle" Rotu suomenhevonen Sukupuoli tamma Väri rautias Säkäkorkeus 156cm Syntymäpäivä 15.02.2015 (4v 05.03.15) Ikä 22 vuotta (26.12.23) |
Rekisterinumero VH15-018-0491 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Susiraja Koulutus ko. HeA, re. 105cm Painotus kenttäpainotus Saavutukset KERJ-I, KRJ-III, ERJ-III, SLA-I, KTK-III |
KTK-III -palkinto tammojen maaliskuun tilaisuudessa 20.03.2016 pistein 62p. Tuomareina toimivat Peppi S., Vibaja, Tanja N. ja aksu.
16 + 15 + 15 + 16 = 62p KTK-III
KRJ-III -palkinto toukokuun tilaisuudessa 15.05.2016 pistein 80,5p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), kilpailut 40 (40+), suku 0 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 13,5 (15).
VSR:n Jälkeläisluokka C myönnetty 11.05.2016
KERJ-I -palkinto toukokuun tilaisuudessa 25.05.2016 pistein 104p. Pistejakauma:
Rakenne 5 (10), kilpailut 42 (40+), suku 22 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
ERJ-III -palkinto toukokuun tilaisuudessa 31.05.2016 pistein 82p. Pistejakauma:
Rakenne 6 (10), kilpailut 41 (40+), suku 0 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
SLA-I -palkinto tammikuun tilaisuudessa 20.01.2017 pistein 92p. Pistejakauma:
Rakenne 11 [3-3-2-3] (20), luonne 18 (25), suku 23 (25), kilpailut 20 (25), muu 20 (20).
Julle, tai henkilökunnan kesken Julle-Julkea, on pohjimmiltaan mukava työmyyrä, joka tekee mitä käsketään ja toimii kuin ajatus, mutta sillä on joitakin varsin persoonallisia tapoja. Ensinnäkin tamman seksuaalikasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, Julle kun ei tunnu tajuavan olevansa tamma, vaan käyttäytyy välillä kuin pahemman luokan machomies, pullistelee muille hevosille ja kuopii maata. Laumassa tammaa ei voi tarhata ollenkaan, sillä siitä tulee ihan mahdoton, se vain hätyyttelee muita, yrittää noustaa muiden selkään ja on niin rasittava, ettei sellaista tarhatoveria toivo kenellekään. Tämän vuoksi tamma tarhaa yksin, seuranaan aktivointipallo ja paljon heinää.
Julle ei myöskään kunnioita ihmisen omaa tilaa lainkaan, vaan kävelee surutta syliin jos niikseen tulee. Välillä tuntuu ettei neiti edes huomaa tallanneensa hoitajan varpaita tai tökänneensä taluttajansa kumoon ojanpohjalle. Harjatessa ei anna pahaakaan rauhaa hoitajalle, vaan härkkii tätä koko ajan, hypistelee hiuksia, yrittää tunkea taskuun ja pyörii kuin väkkärä, unohtamatta hulluna viuhtovaa häntää, joka etenkin takakavioita puhdistaessa läiskähtää naamaan useamman kerran. Periaatteessa ihan harmiton otus, vain älyttömän rasittava. Taluttaessa saattaa tosiaan kävellä yli tai sitten ei. Tarhaan sillä on yleensä kova kiire - tiedä sitten miksi - ja talliin tullaan huomattavasti rauhallisemmin, joskus jopa hitaasti. Lastaaminen sujuu yllättävän hyvin siihen nähden, että kaikki muu on Jullen kanssa pykälää vaikeampaa kuin muiden hevoseläinten kanssa. Kävelee koppiin siivosti, joskin saattaa litistää taluttajan itsensä ja seinän väliin huomaamattaan.
Ratsuna tamma on ihan mukava, joskin melko vauhdikas. Kyllä se käsissä pysyy, kunhan ratsastaja on alusta asti vaatinut tammaa kuuntelemaan, mutta painaa herkästi ohjalle ja paahtaisi mieluusti menemään kuin veturi. Jullella on paha tapa heittäytyä todella etupainoiseksi, jolloin se vain nojaa ohjaan eikä kannattele päätään yhtään, joten ratsastaja saa tehdä paljon töitä pitääkseen tamman ryhdikkäänä. Neitokaisen hyväksi puoleksi on luettava sen rohkeus, vielä ei ole tullut vastaan asiaa joka aiheuttaisi tammassa sen kummempaa reaktiota. Se hyppää vaikka talon yli, ei hätkähdä rekkoja ja postilaatikot voisivat tamman puolesta tanssia vaikka ripaskaa tontuiksi pukeutuneina, ei paljon neidin elämää haittaa. Esteillä into korvaa puuttuvan älyn, tamma kun ei millään ehtisi ajatella sopivaa ponnistuspaikkaa tai mitään muutakaan, vaan menisi täysiä eteenpäin kun esteitä on edessä. Kyllä se käsissä pysyy kun laittaa pysymään, mutta helppoa tamman kanssa hyppääminen ei ole mitenkään päin katsottuna. Tai no joo, sitä ei pidä patistaa eteenpäin. Maastoesteilläkin vauhtia on, mutta luojan kiitos hieman vähemmän kuin kentällä. Julle kompuroi ensimmäisillä maastoesteillään nuorempana sen verran pahasti, että se taisi oppiakin jotain, tai ainakaan meno ei ole ihan yhtä päätöntä, vaan välillä jopa harkittua ja varovaista. Kisoissa Julle keskittyy ärhentelemään muille hevosille, potkimaan liian lähelle tulevia mitä tahansa ja nojaamaan ohjaan. Toisinaan se pystyy keskittymään ratsastajaankin ja tämän pyyntöihin, mutta useimmiten ei.
isäTalviukkonen157cm, rtkm KERJ-I, YLA1, SLA-I |
ii.UkonvaajaEVM, 157cm, trt |
iii.PerkelenperimäEVM, 159cm, trt |
iie.VajaavainenEVM, 158cm, rt |
||
ie.TalvihenkäysEVM, 160cm, rtkm |
iei.TalvimyrskyEVM, 161cm, rtkm |
|
iee.AavistuksenomainenEVM, 158cm, vrt |
||
emäMyrkynkylväjä154cm, vprt KTK-II VSR Jälkeläisluokka C |
ei.TappohauskaEVM, 153cm, vrt |
eii.MurhamiesEVM, 153cm, prt |
eie.KaihonkatsantoEVM, 151cm, rt |
||
ee.MyrkynnielijäEVM, 152cm, rt |
eei.MyrkkykeisoEVM, 153cm, klm |
|
eee.MiestennielijäEVM, 155cm, vprt |
II. Ukonvaaja, tummanrautias, 157cm, ryhdikäs, hyväjalkainen ja vieläpä monilahjakas hevonen. Ukonvaaja keräsi kehuja ryhdistään ja jaloistaan jo varsanäyttelyissä, joissa myös kauniisti jätettiin sivuun joka kerta sen hieman vaatimaton liike. Tästä huolimatta orista leivottiin valjakkohevonen, mitä moni - muun muassa kasvattaja - ihmetteli suuresti. Estekapasiteettia olisi löytynyt 110cm radoille, mutta Ukonvaajalla ei käytännössä hypätty vaan omistaja keskittyi sen kanssa tahkoamaan noviisivaljakkoa. Ori ei sen kummemmin menestynyt, eikä se oikeastaan edes pitänyt kärryhommasta. Työteliäänä hevosena se ei kuitenkaan kummemmin vastustellut omistajansa aivoituksia ja niinpä Ukonvaaja kiersi vuosikausia valjakkokilpailuita sijoittumatta kertaakaan. Vanhemmalla iällä omistaja kyllästyi hevoseensa ja myi sen eteenpäin jalostuskäyttöön samaan hintaan kuin ex-ravurilämminverisen. Uusi omistaja huomasi Ukonvaajan lahjat irtohypytyksessä, mutta ori alkoi olla liian kyrsiintynyt kilpailemaan.
Lienee selvää, ettei väärällä uralla ollut Ukonvaaja ollut mikään hirvittävä menestys jalostuksessa. Sitä saatiin markkinoitua ryhtinsä ja jalkojensa vuoksi, siinä sivussa periytyi myös hyppykapasiteettia. Ukonvaajalla on yhteensä 8 varsaa, joita on käytetty fiksummin kuin isäänsä ja jotka näin ollen ovat menestyneet paremmin.
III. Perkelenperimä, 159cm korkea tummanrautias ori oli pätevä, hyvärakenteinen yleispuksutin, joka kilpaili koulua, esteitä ja valjakkoa sekaisin. Käyttönsä sekalaisuuden vuoksi Perkeleenperimä ei koskaan kisannut hirvittävän vaativissa luokissa, helppo B, 70-80cm ja noviisi valjakko, mutta sillä olisi ollut rahkeita myös vaativammillekin tasoille. Orin omistajaa ei valitettavasti juuri näyttelytouhu kiinnostanut, Perkeleenperimä olisi ollut heti rakenteensa puolesta selkeä kakkosen ori, mutta se ei käynyt kuin varsanäyttelyissä kasvattajansa toimesta. Kiltti, joskin selkeästi orimainen hevonen oli omistajansa silmäterä, ja kiersi kisoja pitkän uran myös hyvin sijoittuen. Kouluradoilla se tahkosi järjestään 60% ja yli tuloksia, esteillä harvemmin tiputti vaikkei ollutkaan aikaratsastuksessa parhaimmillaan. Perkeleenperimä olikin suomenhevonen parhaimmillaan yleiskäyttöisyytensä vuoksi.
Kirjaamattomuudesta huolimatta moni tammanomistaja piti Perkeleenperimää varteenotettavana jalostusorina sen hyvien tulosten ja hyvän rakenteen vuoksi. Oria käytettiinkin ennakkoluulottomasti jos jonkinlaisille tammoille ja erityisesti sen Pikku-Perkele -nimisestä pienhevosorivarsasta lähtenyttä tammalinjaa pidetään onnistuneena.
IIE. Vajaavainen eleli yli kymmenvuotiaaksi tavallista harrastepuksun elämää, mutta omistajanvaihdoksen myötä kilparadat tulivat tutuiksi. 158-senttinen raudikko oli ryhdikäs, vähän turhan lyhytrunkoinen ja suoraselkäinen tamma, jolla oli kuitenkin kaunis pää, hyväasentoiset, kestävät jalat ja kelvolliset liikkeet (joista ravi selkeästi paras). Tamma oli eloisa, reipas ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ratsu, jonka nöyryys ja miellyttämisenhalu olivat vertaansa vailla. Erityisen näyttävä tai kilpailuhenkinen hevonen Vajaavainen ei ollut, mikä osaltaan selitti sen, että hevonen tipahti herkästi juuri sijoittuneiden ulkopuolelle. Esteradoilla tätä selitti myös hidas laukka. Tamma kilpaili helppo B-A -kouluradoilla, noviisien valjakkoluokissa ja 70-80cm esteradoilla, ja oli ehdottomasti parhaimmillaan koulu- ja valjakkokilpailuissa. Vaikka tamma toi välillä ruusukkeita kotiin, yleensä Vajaavainen teki vain hyvän radan saamatta sijoitusta.
Vajaavainen teki kolme varsaa, joiden isäoreiksi valittiin tammaa itseään menestyneempiä, parempirakenteisia oreja. Vajaavaisen varsat ovat monipuolisia käyttöhevosia, jotka soveltuvat paremmin kilpa- kuin harrasteratsuiksi. Tamma periytti ryhdikästä runkoa, hyviä jalka-asentojaan ja monilahjakkuuttaan, kapasiteetin suhteen varsat menivät järjestään emästään ohi. Selkävikojen kipeyttämä tamma lopetettiin sen ollessa 23-vuotias.
IE. Talvihenkäys oli rautiaankimo 160cm korkea tamma oli melko tanakka tapaus, joskin selkeästi kevyempi kuin työhevosmallin suomenhevonen. Se peri hyvät jalka-asennot ja hyvää hyppytyyliä isältään, joskaan Talvihenkäys ei koskaan mikään estehevonen ollut. Tamma ei ollut millään lailla näyttävä hevonen, mutta kaunis kuin mikä pitkine jouhineen ja tummine silmineen - se saikin kehuja erinomaisesta tammaleimastaan. Talvihenkäys kilpaili mielenkiintoista yhdistelmää, sillä se hyppäsi 80cm ratoja ja siinä ohella teki valjakkohevosen hommaa. Valjakkoajo vaativalla tasolla tosin oli tamman leipälaji, esteitä se kilpaili seuratasolla mielenpiristykseksi. Luonteeltaankin Talvihenkäys muistutti isäänsä. Se oli vaativa, melko itsepäinen hevonen joka kaipasi jämäkkää käsittelyä, mutta oikein käsiteltynä toimi loistavasti. Talvihenkäys kirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla.
Talvihenkäys oli varsin vahva periyttäjä emästään poiketen, sillä kaikki sen kolme varsaa muistuttavat emäänsä todella paljon. Tanakoita, kimoja tapauksia joiden luonne on hieman kovakalloinen, mutta siitä huolimatta täysin käsiteltävissä olevia hevosia. Talvihenkäyksen kaksi tammavarsaa ovat valjakkohevosia kuten se itsekin, ainoa orivarsa - Virkku - päätyi kenttäkäyttöön.
IEI. Talvimyrsky oli 161cm korkea rautiaankimo, kelvollinen esteratsu kaikin puolin. Ori aloitti uransa valjakkohevosena ja siitä povattiinkin seuraavaa vaikeiden luokkien menestyjää vaan toisin kävi. Omistajan halvaannuttua kaulasta alaspäin auto-onnettomuudessa Talvimyrsky myytiin ja uusi omistaja kokeili sen lahjoja estepuolella. Rakenteeltaan tanakka hevonen, joka sai kehuja jalka-asennoistaan, kilpailikin uuden omistajansa kanssa metriä aluetasolla sijoittuen. Ori ei ollut se pätevin peli, joka löytyi, mutta kelvollinen hyppytyyli ja reipas eteneminen takasivat kuitenkin sijoituksia aina välillä. Kovaluontoinen, orimainen hevonen joka vaati osaavaa käsittelyä toimiakseen, mutta toimi yhtä kaikki. Talvimyrskyä ei ehditty viedä kantakirjattavaksi, vaikka se suunnitelmissa olikin sillä ori kuoli jo 14-vuotiaana, kun sen laitumelle karannut puoliveriruuna potki Talvimyrskyn molemmat takajalat rikki.
Talvimyrsky on aikaisen kuolemansa vuoksi harvinainen, mutta hyvä nimi sukutaulussa. Se ehti astua kuusi tammaa ennen kuolemaansa ja osoitti periyttävänsä hyvää hyppyään sekä jalka-asentojaan. Luonne siltä ei periytynyt erityisen vahvasti vaan tamma dominoi, mikäli tammalla vain riitti luonnetta periytettäväksi.
IEE. Aavistuksenomainen oli pätevä valjakko- ja koulutamma, joskin ratsain esitettynä paljon näyttävämpi kuin kärryt perässään. Hitusen eriparinen (suht tanakka etuosa, kevyempi takaosa) tamma loisti lähinnä jalka-asennoillaan ja liikkeillään, Aavistuksenomainen oli parhaimmillaankin vain sympaattisen näköinen hevonen. Vaaleanrautias, 158-senttinen tamma oli onneton hyppääjä, jonka hyppytyyli oli hirveä ja kapasiteettia ei nimeksikään. Kouluradoilla tamma pääsi helppoon A:han, kotikentällä treenattiin vaativaa B:täkin. Aluetasolla tamma teki hyviä tuloksia ja napsi ruusukkeita, kansallisissa kisoissa tulokset olivat tasaisia, hyväksyttyjä suorituksia, joskin auttamatta keskivertosuorituksia. Luonteestaan Aavistuksenomainen sai vain kiitosta; tasaisen rauhallinen, nöyrä ja kaikille ystävällinen luottotamma, joka lähti aina mielellään töihin, ei kiukutellut tai stressannut. Aavistuksenomainen teki kilpauransa loputtua neljä varsaa, ja orivalinnat olivat aika uskaliaita. Tamman jälkeläiset ovat aika epätasalaatuisia, sillä raudikko osoittautui mitättömäksi periyttäjäksi. Kaikki Aavistuksenomaisen varsat peilaavat isäorejaan, emältään varsat eivät tunnu saaneen käytännössä mitään, mikä ei voisi olla myös orilta perittyä. Aavistuksenomainen lopetettiin 19-vuotiaana pahan jalkamurtuman vuoksi, joka oli seurausta laidunkahakoinnista.
EI. Tappohauska
EIE. Kaihonkatsanto , 151cm korkea tähtipiirtopäinen raudikko, oli erinomainen estetamma. Se oli myös kelvollinen kenttätamma, mutta valitettavasti kiireinen hevonen ei aina esittänyt käyntiä, joten koulukokeen pisteillä ei aina hurrattu - eikä aina päästy jatkamaan este- ja maastoestekokeisiin. Rakenteeltaan raudikko oli perussievä perusputte; hyvät tyypit ja leimat, syvä pitkähkö avo runko, väljä pään ja kaulan liittymä, pitkä säkä, pitkä kantava lanne, pitkä lautanen, hyvin kestäneet jalat, sapelihakuisia etujalkoja lukuun ottamatta hyvät jalka-asennot, lyhyehköt vuohiset. Runsasjouhinen, ilmeikäs Kaihokatsanto liikkui energisesti, oli eteenpäinpyrkivä ja suoritti saamansa tehtävät mielellään (sitä käyntiä lukuun ottamatta). Ratsastettavuus oli hyvä, raudikko oli sopivan herkkä, laukassa Kaihonkatsannolla oli taipumusta etupainoisuuteen. Liikkeet olivat suorat, väljät ja tahdikkaat, käynti kiireistä, mutta ravi ja laukka hyviä. Hyppytekniikka hyvä, kapasiteetti erinomainen. Kaihonkatsanto kisasi loistavalla menestyksellä 110-120cm esteradoilla, voitti kahdesti suomenhevosten estemestaruuden ja useita pienempiä kisoja. Koulussa tamma taipui helppoon B:hen, ja kisasi kenttää harraste-tuttari -tasolla, muutaman helpon luokan startin. Koulupuolen suorittajaksi hevosesta ei ollut, (maasto)esteillä tamma oli pitelemätön. Kantakirjauskin meni pipariksi juuri koulukokeen vuoksi; hylky tuli, koska hevonen ei esittänyt käyntiä. Kaihonkatsanto kuitenkin hyväksyttiin kantakirjaan ratsastettavuudella. Luonteeltaan tamma oli eloisa ja energinen, aina hyväntuulinen ja valmis töihin. Käsitellessä lauhkea ja leppoisa, ratsuna hieman vaativampi energisyytensä vuoksi. Kaikin puolin umpikiltti, mukava hevonen.
Pitkän kilpauransa jälkeen Kaihonkatsanto teki neljä varsaa, joista kaikista tuli laatuarvostelumenestyjiä, jotka myöhemmin kunnostautuivat kilparadoilla. Kaihonkatsannon varsat ovat etupäässä käyttöhevosia, joiden rakenne on ihan OK, muttei erikoisen hyvä. Ne ovat kuitenkin terveitä ja kestäviä hevosia, joilta löytyy liikettä, hyppytekniikkaa ja kapasiteettia sekä hyvä ratsastettavuus ja muutenkin moneen käteen passeli luonne. Tamma kuoli 22-vuotiaana suolenkiertymän vuoksi.
EII. Murhamies
EE. Myrkynnielijä teetettiin ravuriksi, mutta jo treenivaiheessa oli selvää, ettei tammalta löytynyt tarpeeksi juoksu- ja voittohaluja radoille.
EEI. Myrkkykeiso ei. Myrkkykeiso oli alun perin menestyksekäs ravuri, joka siirtyi kotikärryttelyyn ja -ratsasteluun komean juoksijanuran jälkeen. Kulomusta, 153-senttinen tähtipää juoksi hyviä aikoja jo nuorena saavuttaen suurkilpailumenestystä nelivuotiaasta lähtien. Orin uran huippuhetkiä olivat Kriteriumin, Suur-Hollolan ja Valkeala-ajon voitot, Pikkuprinssin ja Pelimannin kakkossijat sekä kaksinkertainen ravikuninkuus. Ennätyksen 20,8aly hevonen juoksi toisissa kuninkuuskisoissaan, voitto- ja sijoitusprosentti olivat 27% ja 65%. Ravivarma, erittäin hyvä, herkkä ja tottelevainen ajaa, voitontahtoinen - Myrkkykeisoa kehuivat niin taustajoukot kuin kantakirjauksen tuomaristo. Ori kirjattiin KTK-II -palkinnolla, joka myöhempien kisatulosten perusteella nousi KTK-I -palkinnoksi. Uljaalla mustan rakenne oli kaikin puolin hyvä pikkuvikoineenkin; hyvät tyypit ja leimat, ryhdikäs, hyvä kaareva kaula, pitkähkö säkä, vankka runko, jyrkkä pyöreä lautanen, hyväasentoiset, kestäneet jalat, joskin lyhyehköt vuohiset. Myrkkykeiso oli aina ja kaikkialla hyvin käyttäytyvä herrasmies, rauhallinen, oppivainen ja nöyrä hevonen, jonka kanssa nuoretkin hoitajat pärjäsivät. Ratsuna hevonen oli yhtä herkkä, kuuliainen ja työteliäs kuin ravurinakin, eteenpäinpyrkimys oli hyvä, samaten liikkeet. Pikkuesteet, joita hypättiin mielenvirkistykseksi, ylittyivät pyörein, hyvin hypyin, hevonen nosti jalkansa hyvin ja käytti selkäänsä, mutta ponnistuspaikoista Myrkkykeiso ei ymmärtänyt tuon taivaallista vaan hyppäsi mistä sattui. Liikkeet olivat joustavat, väljät ja tahdikkaat, yliastunta riittävä. Aktiivisen kilpauran jälkeen Myrkkykeiso esiintyi erilaisissa tapahtumissa ja keskittyi siitokseen ollen muutaman vuoden ajan käytetyin juoksijaori. Jälkeläisiä kertyikin nelisensataa.
Myrkkykeiso oli jalostuskäytössä jo raviuransa aikana, ja oli käytössä 23-vuotiaaksi asti (kuoli 25-vuotiaana). Orilla tehtiin juoksijavarsoja, ratsuja tuli lähinnä sivutuotteena. Myrkkykeisolaisissa on erittäin lahjakkaita, varhaiskypsiä juoksijoita, jotka ovat pärjänneet arvokisoissa ja edustaneet kuninkuuskilvoissa, myös voittajan paikalla. Ratsujälkeläisistä löytyy lähinnä harrastehevosia, muutama kisaa esteitä tai kenttää. Myrkkykeisolaiset ovat selväpäisiä, kaikki käy -tyyppisiä hevosia, joilla on hyväasentoiset, kestävät jalat sekä väljät, lennokkaat liikkeet.
EEE. Miestennielijä oli ravurivanhemmistaan huolimatta erinomainen kenttähevonen, jonka rakennekin soveltui ratsun hommiin erinomaisesti. Tammalla oli hyvät rotu- ja sukupuolileimat, pyöreä syvä runko, leveä, hyvin asettunut kaareva kaula, jyrkähkö lapa, hyvä selkälinja ja lautanen, kuivat, melko hyväasentoiset jalat. 155-senttinen, vaaleanpunarautias tamma oli varsin ihastuttava näky ilmeikkään päänsä ja runsaiden jouhiensa ansiosta. Liikkeiltään hevonen oli priimaa, joka askellajissa oli tarmokkuutta ja irtonaisuutta, yliastunta oli hyvä ja liike lähti hyvin takaa. Hyppytekniikka jätti toivomisen varaa, mutta niin vain Miestennielijältä sujuivat metrin esteradat. Hieman kovapäisenä, kuumuvana hevosena Miestennielijä ei ollut helpoin ratsastaa, sillä tammassa oli enemmän imua esteille kuin malttia kuunnella ratsastajaa. Hevonen vaati jämäkän ratsastajan, joka uskalsi tarpeen vaatiessa muistuttaa rumastikin, kuka määrää. Käsiteltäessä Miestennielijä oli lauhkeampi, vaikka heittäytyikin onnellisen kuuroksi kutsuille jos sattui pääsemään karkuun tahrastaan. KTK-II-palkittu raudikko kisasi esteitä ja kenttää hyvällä menestyksellä Keski- ja Etelä-Suomessa.
Tammalle käytettiin rohkeasti erilaisia (painotus, rakenne..) suorittajaoreja, minkä vuoksi Miestennielijän kuusi varsaa ovat keskenään melko erilaisia. Tamma periytti vahvasti kapasiteettia ja komeita liikkeitään, rakennetta ja luonnetta vaihtelevasti. Kaikki Miestennielijän varsat ovat ratsukantakirjassa, ja tamma onkin jälkeläisvalio. Hevonen kuoli 26-vuotiaana.
© Susiraja
Juhannuspakkanen ei ole enää tarjolla jalostukseen
s. 19.04.2015 sh-o Ch VSN W Ch Viisikon Yöpakkanen (i. Kärmeniemen Elmeri), om. Em. VRL-02816 -> KTK-II 16.03.2015 - CIC1 - 02/34 23.03.2015 - 100 cm - 04/30 20.03.2015 - Helppo A - 03/30 ERJ-cup-estekilpailut 30.03.2015 Kisakeskus Bailadorissa, 100 cm, tarina. Sijoitus 01/08
Tehtävänanto: Kevätaurinko lämmittää jo kivasti ja on ensimmäisten ulkokisojen aika. Ratsusi on tietysti täpinöissään tästä eikä meinaa kaikkia käskyjä kuunnella. Kuinka selviätte radasta? "Luulin ensin, että ulkokisakausi avattiin lumisateessa, mutta selvisi, että rasavillit muksut heittelivät popcornia radalle koko suorituksemme ajan. Saatuani tämän selville marssin pirjopetterien äidin puheille kuin tornado, ja ripitin häntä mitä tällainen jekku voisi aiheuttaa - etenkin kun hevoseni on hyvin herkkä mm. kaikelle - ja ettei tässä nyt ole mitään porsaanreikiä, joilla selittää itsensä ulos tästä sopasta. Olin vähällä lentää muutaman esteen sekaan kuin leppäkeihäs suorituksemme aikana, kun tammani päätti pelästyä kuollakseen "lumisadetta", joten en suostunut kuuntelemaan mitään selittelyjä vaan kehoitin naista komentamaan jälkikasvunsa siivoamaan välittömästi ja sen hän tekikin: "Josefiina-Sateenkaari-Vadelma-Mandariini ja Valtteri-Vedenpaisumus-Kuusenkäpy-Myräkkä, nyt pitäisi leikkiä sellaista leikkiä, että lumi sataa takaisin, menkääpä kokeilemaan onnistuuko!" Tässä vaiheessa pokkani ei enää pitänyt ja palasin närkästyneen ratsuni luo nauraen vedet silmissä."
KERJ-cup-kenttäkilpailut 31.03.2015 Taikakuun Kartanossa, CIC1, tarina. Sijoitus 01/13
Tehtävänanto: Lähetät tekstiviestin valmentajallesi, joka ei päässyt paikalle. Max. 160 merkkiä.
"Nyt tajuan mikset ikinä tuu meidän kisoihin mukaan. Näin videon meistä kouluradalla." Kommentit: KRJ-koulukilpailut 01.04.2015 Funnelissa, Helppo A, tarina. Sijoitus 02/05 Tehtävänanto: Kirjoita tarina suorituksestasi, sisällytä siihen seuraavat sanat (muotoa saa muuttaa): kissa, lehti, virhe, karata ja saippua. Suorituksessa saa olla enintään 200 sanaa. Kekseliäisyys ja humoristisuus palkitaan.
"Julle näki verryttelyssä omasta mielestään maailman komeimman orhin, joten se päätti olla viehkeä kuin kissa ja yritti koko ajan karata tämän hurmurin kanssa lemmenlomalle. Radalle päästyämme tuli ensimmäinen virhe jo siinä, ettei ratsuni halunnut pysähtyä, vaan pyrki lähtemään koko ajan tämän komistuksen perään. Koko rata tuntui siltä, kuin olisin yrittänyt tunkea saippuaa takaisin purkkiin, kun tamma hanasi vastaan minkä ehti, kuikuillen koko ajan näkyisikö sen unelmien prinssiä lehtien välistä. Ei näkynyt ja sekös sisupussia kiukutti!"
01.03.2015 (päiväkirja)
Jaa. Tuli sitten ostettua kenttäsuokki. Taas. Minä, vannoutunut kouluratsastaja ja valjakkoharrastaja, olen hurahtamassa kenttäpeleihin ihan tosissani. Nyt sitten satuin ostamaan ihan kahjon varsan, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa ja tallissakin vain uhittelee naapurikarsinan hevoselle minkä kerkiää, eikä malta syödä. Kauhulla odotan mitä tämän kanssa ratsastamisesta tulee mikäli se osoittaa yhtään samanlaista sisukkuutta siinä vaiheessa. Tosin, tällä luonteella Jullesta pitäisi tulla kauhean toimiva kenttämopo, sinnikkyyttä ei ainakaan puutu.
Lisäksi en oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella siitä, että henkilökuntani on nyt jo antanut tammalle lisänimen Julkea sen käytöksen vuoksi: mikään ei ole tamman mielestä kiellettyä tai sopimatonta ja mikäli se olisi ihminen, se olisi juuri sellainen rasittava pään aukoja, joka möläyttelee kaikkea idioottimaista kassajonossa, kampaajalla ja illalliskutsuilla. No, luojan kiitos Julle ei osaa puhua...
27.03.2015 (päiväkirja)
Voi pyhä jysäys ja joulupukin parta, mihin tää hevonen mut oikein vielä vie... Kotona Julle on ollut ihan mahdoton, se ei edelleenkään tule kenenkään kanssa toimeen, syö huonosti ja on karannut tarhastaan kolme kertaa haastamaan riitaa muutaman muun tamman kanssa. Ainoat hyvät puolet löytyvät ratsastaessa, tamma kun toimii varsin kivasti, kunhan alusta asti laittaa sen kuuntelemaan ja keskittymään olennaiseen, muutoin vauhtia löytyisi enemmän kuin laki sallii.
Tässä yksi päivä kävimme pitkähköllä maastolenkillä tamman kanssa, se oli alkumatkasta hieman turhan innokas, mutta kun tein paljon pidätteitä, vaadin siltä esimerkiksi pohkeenväistöä ja rämmimme umpimetsässä, niin johan alkoi tammakin kuunnella ja keskittyä. Ravipätkät onnistuivat todella mainiosti, Julle pysyi tahdikkaalla ravilla koko ajan, eikä pahemmin yrittänyt ryysäillä ohjasotteenkaan läpi. Laukassa tyttö meinasi kuumua vähän liikaa, joten jouduin tekemään yhden ohjan pysäytyksen kesken kaiken, kun hallinta katosi kokonaan. Julle tuntui oppineen tästä jotain, sillä seuraavalla kerralla hallinta pysyi myös laukassa. Yhden kaatuneen puunrungonkin yli tammuska pääsi hyppäämään ja sekös olikin neidin mieleen.
Paluumatkalla vauhtia oli paljon vähemmän kuin menomatkalla ja se malttoi hetkisen aikaa kävellä ihan löysälläkin ohjalla, mistä olin todella iloinen.
Maastoestevalmennus 12.10.2015, valmentajana Lissu T.
Ireth-parka susirajalaisineen on saanut pärjätä aivan yksinään, mutta viimein raivasin kalenteriini tilaa lähteäkseni valmennusreissulle. Juhannuspakkanen on tehnyt komean kisauran niin kenttä- kuin esteratsastuksen parissa, joten ainakaan mitään isoja ongelmia ei pitäisi olla. Kertaus on opintojen äiti ja blaablaa.
Aloitimme valmennuksen kentällä, jossa ratsukko suoritti sileäverryttelyn sekä esteverkan perus rataesteillä. Julle kulki etupainoisena, turhankin reippaana jyränä askellajista toiseen, mikä teetti melkoisesti ylimääräistä työtä Irethille. Yhteisiä treenejä on kuitenkin sen verta monta takana, että tammaan saatiin ryhtiä ja kykyä kulkea vähemmän jyränä inhimillisessä ajassa. Hypyissä otettiin valitettavasti takapakkia innon korvatessa älyn, Julle hyppäsi vähän sieltä sun täältä ensimmäiset kolme hyppyä. Ireth joutui ratsastamaan joka askeleen ekstrahuolellisesti, etenkin viimeiset kolme ennen estettä, ettei raudikko hypännyt ihan mistä sattui (tai jyrännyt läpi).
Jahka tilanne - ja Julle - olivat rauhoittuneet ja hevonen oli täysin avulla, suuntasimme maastoesteille. Päivän ohjelmaan kuului vain perusesteitä (risuja, tukkeja ja banketti), joista yksi pieni tukki oli hyvin loivassa mäessä, loput esteet tasamaalla. Hyppääminen aloitettiin risuesteeltä, siitä tukille ja toiselle ja taas risuesteelle. Lähestymiset olivat suht pitkät, ja teroitin Irethille, että välit laukattaisiin hänen, ei Jullen pillin mukaan. Tamma ei, kaikeksi onneksi, ollut aivan yhtä vauhdikas kuin rataesteillä. Eteenpäinpyrkimystä kyllä löytyi, Jullea ei missään nimessä tarvinnut patistella eteenpäin, mutta minun ei myöskään tarvinnut sulkea silmiäni
ratsukon lähestyessä estettä. Ireth ratsasti siististi ja määrätietoisesti, Julle pysyi hyvin lapasessa ja ponnistuspaikat olivat kohdillaan. Esteiden välillä raudikko ei painattanut tuhatta ja sataa, vaikka välit olivat pitkät. Parin hyvin sujuneen toiston jälkeen siirryimme isommalle tukille ja banketille, joita seurasi minimäen
pikkutukki. Ratsukon hyvä vire jatkui, este toisensa jälkeen ylittyi hyvällä tyylillä, ilman hosumista. Alkuvipellyksen jälkeen meno muuttui mallikkaammaksi, maastoesteillä teitte oikein hyvää työtä, molemmat. Hyvä te!
Estevalmennus 27.02.2016 30-100cm, valmentajana Katri
Ireth ravasi uralla Jullen kanssa, kun kentälle saavuin. Kentällä oli kolmen esteen jumppasarja ja kolme yksittäistä estettä. Kaikki esteet oli laskettu 30cm. Ireth otti käyntiin ja aloitimme tutkimaan esteitä, missä järjestyksessä ne tultaisiin. Aloittaisimme pystyllä, joka oli uran sisäpuolella P:n kohdalla. C:stä Ireth nosti laukan ja ohjasi heti ennen kulmaa uran sisäpuolelle. Julle hieman kiihdytti suoralla ennen estettä. Ireht pidätti pienesti, Jullen mielestä liikaa. Tamma töppäsi esteen eteen, onneksi Ireth ei tippunut. Heti uudestaan Ireth teki voltin ja tamma ei kerinnyt kytätä, joten Julle hyppäsi kerralla yli. Ireth tuli toisen kerran esteen yli. Tällä kertaa Ireth ajoi tammaa kunnolla eteen, eikä jarruttelut. Jatkoimme jumppasarjalla. Jumpalle Ireth ajoi taas kunnolla eteen. Vauhdilla Julle hyppi kaikkien esteiden yli ja ratsukko jatkoi vauhdilla jumpan jälkeen. Pari pukkiakin Julle kerkesi tehdä ennen kuin Ireth sai tamman pysähtymään.
Viimeisenä tultiin tällä korkeudella linja lävistäjällä. Laukka nousi taas helposti ja lävistäjällä Julle taas hieman kaasutteli. Nyt Ireth uskalsi taas pidättää, onneksi Julle ei ottanut nokkiinsa vaan hyppäsi linjan vauhdilla. Oli esteiden noston aika. Jumppasarja nousi 50cm, linja 60cm ja yksittäinen pysty 70cm. Tällä kierroksella käskin Irethin pidättää ja itse säädellä vauhtia. Nyt ei saisi tamma pomotella vauhdin kanssa. Laukka oli nostosta asti tasaista ja tamma kulki hyvin. Esteen nähdessään tamman pää nousi ja vauhti alkoi kasvaa. Ireth pidätti ja rauhoitteli tammaa. Pari askelta ennen estettä Ireth antoi tammalle tilaa ja se sai lisätä hieman vauhtia luvan kanssa. Hyppy onnistui ja Ireth oli hyvin mukana. Ensimmäistä kertaa pääsin kunnolla katsomaan Irethin esteasentoa, mutta siinä ei paljon ollut moittimista. Esteen jälkeen tamma oli hyvin hallinnassa ja laukka saatiin hidastettua raviin, ilman pukkeja.
Seuraavana tultiin jumppa, isommalla korkeudella. Ireth nosti taas laukan ja ohjasi jumpalle. Ireth toimi samalla tavalla ennen esteitä, kun äskenkin. Jumppa tultiin nyt tasaisesti ja kontrollissa. Tasapainoa alettiin löytää ja tamma ei viipottanut enää pää kolmantena jalkana. Linja tultiin myös tasaisesti, hyvässä tempossa. Viimeisellä kerralla hypättiin kaikki esteet ratana. Linja ja pysty nousivat 100cm ja jumppasarja 60cm. Ensimmäisenä tultiin pysty, siitä jatkettiin jumpalle ja viimeisenä linja. Pysty ja jumppa tultiin hyvässä tempossa ja kontrollissa. Jumpan jälkeen Ireth käänsi hieman ennen päätyä Jullen radan poikki, jotta ennen linjalle kääntymistä tamma ei kerkeäisi kiihdytellä. Linja meni muuten nappiin, viimeisen esteen puomi tippui. Jotta valmennuksesta saataisiin hyvä maku suuhun, Ireth hyppäsi vielä vain pystyn. Loppuun päin Julle parani ja yhteistyö näytti mallikkaalta!
Kouluvalmennus 06.03.2016 Helppo A, valmentajana Oonaroosa
Jullen kanssa sai tehdä alkuun aika paljon töitä, ettei tamma olisi vain valahtanut alas ohjaa vastustamaan. Pysähdyksissä se ei olisi alkuunkaan jaksanut seisoskella paikallaan, mutta käyntiravi -siirtymisillä tamma saatiinkin itseasiassa jo paljon paremmin kuulolle. Laukatessa Julle näytti todella vahvalta ja vastustelevalta kädelle, mutta suurimmat paineet purettuaan suokki asettui kuuntelemaan ja alkoi kulkea ryhdikkäämmin. Laukanvaihdot eivät ensin ottaneet onnistuakseen vaan Julle olisi mieluusti jatkanut ravilla kovasti eteenpäin puskien, mutta ahkeralla toistamisella ja jankuttamisella homma alkoi sujumaan. Lopun ravityöskentely sai ratsukon yhteistyön toimimaan hyvin, ja suokkineiti liikkui mahtavin askelin eteenpäin ilman etupainoisuutta. Lopussa parivaljakko liikkuikin nätisti ja Julle vaikutti varsin kevyeltä ratsastaa.
Maastoestevalmennus 12.07.2016, valmentajana VP (VRL-14355)
Tänään Vähäpellon Ratsutilalle saapui ehtaa suomalaisvoimaa, sillä Ireth tuli valmentautumaan maastoesteiden pariin muutaman hevosensa kanssa. Kun huomasin tallin parkkipaikalle suuntautuneen trailerin, kävin tervehtimässä tulijoita ja kerroin, että kävisin vielä toimistolla tekemässä muutamia paperihommia - niinpä Ireth sai laittaa Jullen rauhassa kuntoon, jonka jälkeen suuntasimme yhdessä verryttelemään nurmipohjaiselle derbykentälle. Otin ratsukon aika nopeasti verryttelemään luokseni ensin käynnissä, ja sitten ravissa: Halusin, että Ireth ratsastaisi tammaa enemmän pohkeella, ja vähemmän kädellä, sillä nyt Julle lompsi eteenpäin etupainoisena ohjissa roikkuen. Työstimme tammaa vielä askelajien välisillä siirtymillä ja muutaman askeleen jyrkillä pohkeenväistöillä, jolloin Junne joutui laittamaan takajalkojaan vatsan alle ja siten tulemaan parempaan ryhtiin. Laukassa opastin ratsastajaa ratsastamaan kohtuu lyhyellä ohjalla, ja ajattelemaan jokaista askelta ennemmin ylös, kuin eteenpäin. Pikkuhiljaa Julle löysi kotiin jääneet takajalat ja alkoi polkemaan hyvää, kolmitahtista ja rytmikästä laukkaa.
Välikäyntien jälkeen hyppäsimme derbykentällä muutamia yksittäisiä esteitä edelleen verryttelyn merkeissä. Tässä painoitin edelleen, että vaikka ratsastaja pysyi kevyessä istunnassa, oli hevosen laukattava enemmän ylämäkeen, mitä se itse tahtoi - sen vuoksi tempo oli normaalia maastoestelaukkaa alhaisempi, sillä reippaamassa tempossa Julle valahti salaman lailla pitkäksi ja etupainoiseksi. Kun Ireth jaksoi ratsastaa jokaisen askeleen ja Julle pysyi siivossa paketissa, hypyt onnistuivat oikein mallikkaasti. Julle hyppäsi hyviä, pyöreitä hyppyjä ja se löysi esteille mukavasti paikan. Valmennuksen jatkuessa lähdimme hyppäämään eri tehtäviä maastoon sekä yksittäin että pienenä ratana edelleen samalla idealla; hevonen lyhyenä ja aktiivisena. Loppua kohden Julle selkeästi väsähti uudesta työskentelymuodosta jolloin hyppyjen laatu kärsi jonkin verran, joten kotiläksyksi annoin ratsukolle paljon kokoavia tehtäviä myös sileäntyöskentelyn pariin.
28.08.2016 (päiväkirja)
Voi Julle, Julle, Julle. Mihin tämä aika on oikein mennyt? Vastahan ostin pippurisen ja hontelon varsan, joka ensimmäisenä huitoi minua pikkuisilla kavioillaan kuin heikkopäinen ja nyt minua katsoo aikuinen, kilpailunsa kilpaillut ja useamman varsan tehnyt tamma. Käytös toki on yhä edelleen enemmän tai vähemmän holtitonta, mutta kaikki muu on muuttunut. Olemme Jullen kanssa kokeneet valtavasti: kisasimme kolmea lajia aktiivisesti ja tamma menestyi niissä kaikissa hienosti, vaikka se vaatikin uskomattoman määrän treeniä. Olen ollut mukana sen jokaisessa neljässä varsomisessa. Tamma kantakirjattiin, sille myönnettiin jälkeläispalkinto ja se on käynyt kolmessa laatuarvostelussa. Olen ihan pyörällä päästäni kun mietin tätä kaikkea ja samaa aikaan olen ihan äärimmäisen kiitollinen ja kävisin halaamassa Jullea, ellen pelkäisi saavani hampaita takaraivooni niin tehdessäni. On minulla hieno tamma!
19.11.2016 (päiväkirja)
Voi pyhä jysäys millaisen esityksen Julle tänään pisti pystyyn heti aamusta! Palkattuani pari kuukautta sitten kaksi uutta työntekijää talliin ja ylennettyäni pitkäaikaisimman hevostenhoitajan tallimestariksi, olen itse saanut aloittaa päiväni hieman myöhemmin kuin ennen, mikä on ollut varsin hyvä ratkaisu. Tämä on mahdollistanut sen, että saan itse nukkua hieman pidempään, koska joudun valvomaan myöhempään, sillä teen iltatarkistuksen ihan viimeisenä asiana ennen kuin laitan tallin kiinni ja painun itse nukkumaan. Lisäksi järjestely on mahdollistanut myös sen, että minun ei juuri tarvitse osallistua tallihommiin, vaan voin keskittyä kouluttamaan varsoja ja nuoria hevosia, tekemään viime hetken treeniä ja suunnittelemaan esimerkiksi astutuksia paremmin. Myös kengittäjäkäynnit ovat tapahtuneet paljon sujuvammin tämän ansiosta, sillä en ole niin sidottu tallin aikatauluihin.
Mutta mitä minä tässä nyt siitä jaarittelen. Aamulla kello kuusi olin vielä nukkumassa kun puhelimeni alkoi soida. Heräsin siihen ja tallimestarini käski minun nousta ja juosta talliin, sillä nyt oli kuulemma piru irti. Yritin kysyä lisätietoja, mutta linja tuuttasi jo varattua. No, pomppasin haalareihin ja lähdin juoksujalkaa talliin, missä oli täysvalaistus ja kolme työntekijää juoksi joka suuntaan. Huomioni ei kuitenkaan kiinnittynyt heihin, vaan siihen, että hevosia juoksi kaikkialla. Tajusin onneksi nopeasti vetää oven kiinni ja aloin ottaa hevosia kiinni. Samalla yritin kysyä lisätietoja ja minulle osoitettiin käytävää eteenpäin. Ongelma paljastuikin nopeasti: Julle oli potkinut väliseinän toiselta puolelta hajalle, jolloin se oli irrottanut pultit katosta, eli yhden käytävän pätkän kaikki ovet olivat kokonaisuudessaan irti. Nämä hevoset olivat sitten tietenkin karanneet ja pistäneet hösseliksi.
Tosiaan iso osa ovista ja etuseinistä oli irronnut, joku oli potkaissut pesukarsinan hanan hajalle, lantaa oli kaikkialla ja rehuvarasto oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Kaiken lisäksi Julle ja Tessa olivat ottaneet yhteen, minkä vuoksi kummassakin oli haavoja ja Tessa ontui oikeaa etujalkaansa. Muutamalla muullakin hevosella oli ruhjeita, joten kutsuin eläinlääkärinkin käymään. Majoitimme ovettomien karsinoiden asukeista suurimman osan pihattoihin, mutta muutama sai jäädä tyhjillään oleviin karsinoihin odottamaan eläinlääkäriä ja lepäämään.
Käskytin työntekijät normaaleihin rutiineihinsa ja soitin kahdelle ystävälleni pyytääkseni heitä auttamaan tallin raivaamisessa. He onneksi lupautuivatkin ja saapuivat noin tunnin kuluttua auttamaan. Kaiken kukkuraksi sain kutsua vielä putkimiehenkin korjaamaan pesukarsinan. Loppujen lopuksi talli saatiin kuitenkin raivattua, hevosten haavat hoidettua ja hanakin tuli ihan kuntoon. Lysti kustansi tosin hieman liikaa ja nyt minulla onkin ongelmana se, että kahdellatoista hevosella ei ole tällä hetkellä vakituista karsinaa.
Tämän häslingin johdosta suunnittelemani treenit ja rento maastoreissu jäivät kokonaan toteutumatta, enkä ole aivan varma toteutuvatko ne huomennakaan...
s. 20.01.2016 sh-t Ch Viisikon Juhannustoive (i. Kasinolla), om. Adina -> KTK-III
s. 14.03.2016 sh-t Viisikon Pakkasakka (i. Tuulenpiiskaama Vinkuheinä), om. Marksman Sporthorses
s. 07.07.2016 sh-t Viisikon Juhannustaika (i. Viisikon Hurmaus), om. Vähäpelto -> KEV-I, SV-III
s. 08.04.2017 sh-t Viisikon Ukkoslintu (i. Claridgen Palokärki), om. Ionic
s. 16.04.2017 sh-o Viisikon Pakkasvahti (i. Hengenvaaran Takatalvi), om. Tuulenpesän Kartano
s. 29.10.2022 sh-t
s. 11.03.2023 sh-t Kun Kuuntelen Tomppaa (i. Kuka Pelkää Paulaa), om. Lindgård
Kilpailut
KERJ, 41 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta
17.03.2015 - CIC1 - 03/38
18.03.2015 - CIC1 - 04/38
20.03.2015 - CIC1 - 01/29
21.03.2015 - CIC1 - 04/30
21.03.2015 - CIC1 - 04/30
21.03.2015 - CIC1 - 02/30
22.03.2015 - CIC1 - 01/30
26.03.2015 - CIC1 - 01/30
27.03.2015 - CIC1 - 01/40
31.03.2015 - CIC1 - 04/40
31.03.2015 - CIC1 - 01/13, KERJ-cup, tarina
04.04.2015 - CIC1 - 03/30
05.04.2015 - CIC1 - 04/30
08.04.2015 - CIC1 - 02/30
09.04.2015 - CIC1 - 01/30
17.04.2015 - CIC1 - 04/25
22.04.2015 - CIC1 - 02/40
26.04.2015 - CIC1 - 05/40
30.04.2015 - CIC1 - 02/40
30.04.2015 - CIC1 - 03/39
06.05.2015 - CIC1 - 01/30
07.05.2015 - CIC1 - 05/40
16.05.2015 - CIC1 - 04/30
26.05.2015 - CIC1 - 02/30
29.05.2015 - CIC1 - 01/30
31.05.2015 - CIC1 - 02/40
03.06.2015 - CIC1 - 02/40
08.06.2015 - CIC1 - 05/30
25.12.2015 - CIC1 - 01/30
25.12.2015 - CIC1 - 02/40
25.12.2015 - CIC1 - 03/30
28.12.2015 - CIC1 - 03/30
29.12.2015 - CIC1 - 01/30
30.12.2015 - CIC1 - 06/40
14.01.2016 - CIC1 - 02/29
17.01.2016 - CIC1 - 04/40
18.01.2016 - CIC1 - 05/40
24.01.2016 - CIC1 - 02/40
29.01.2016 - CIC1 - 05/30
29.02.2016 - CIC1 - 07/92, KERJ-cup
ERJ, 40 sijoitusta, 1 cup-sijoitus
27.03.2015 - 100 cm - 03/40
28.03.2015 - 100 cm - 03/30
30.03.2015 - 100 cm - 01/08, ERJ-cup, tarina
04.04.2015 - 90 cm - 01/30
06.04.2015 - 90 cm - 03/30
08.04.2015 - 100 cm - 05/30
09.04.2015 - 100 cm - 03/50
10.04.2015 - 100 cm - 01/50
11.04.2015 - 100 cm - 06/40
11.04.2015 - 100 cm - 02/30
14.04.2015 - 100 cm - 03/50
14.04.2015 - 100 cm - 05/40
15.04.2015 - 100 cm - 04/40
16.04.2015 - 100 cm - 03/40
16.04.2015 - 100 cm - 03/30
17.04.2015 - 100 cm - 04/40
17.04.2015 - 100 cm - 04/50
17.04.2015 - 100 cm - 02/30
18.04.2015 - 90 cm - 02/50
18.04.2015 - 100 cm - 04/50
19.04.2015 - 90 cm - 04/50
19.04.2015 - 100 cm - 03/40
19.04.2015 - 100 cm - 03/30
20.04.2015 - 100 cm - 05/30
21.04.2015 - 90 cm - 03/50
22.04.2015 - 90 cm - 06/50
24.04.2015 - 90 cm - 06/50
24.04.2015 - 100 cm - 05/60
27.04.2015 - 100 cm - 02/60
29.04.2015 - 100 cm - 07/50
30.04.2015 - 100 cm - 05/30
01.05.2015 - 100 cm - 01/30
03.05.2015 - 100 cm - 02/30
05.05.2015 - 100 cm - 04/30
06.05.2015 - 100 cm - 08/100
07.05.2015 - 100 cm - 01/30
07.05.2015 - 100 cm - 05/30
09.05.2015 - 100 cm - 01/40
10.05.2015 - 100 cm - 05/100
KRJ, 40 sijoitusta
20.03.2015 - Helppo A - 03/30
22.03.2015 - Helppo A - 05/30
23.03.2015 - Helppo A - 04/30
23.03.2015 - Helppo A - 03/30
24.03.2015 - Helppo A - 05/30
31.03.2015 - Helppo A - 07/60
01.04.2015 - Helppo A - 02/05, tarina
03.04.2015 - Helppo A - 05/40
04.04.2015 - Helppo A - 07/60
05.04.2015 - Helppo B - 02/40
05.04.2015 - Helppo A - 04/100
07.04.2015 - Helppo A - 03/40
08.04.2015 - Helppo B - 04/40
09.04.2015 - Helppo B - 04/40
11.04.2015 - Helppo A - 05/50
15.04.2015 - Helppo A - 07/50
15.04.2015 - Helppo A - 03/40
15.04.2015 - Helppo A - 02/30
16.04.2015 - Helppo A - 06/40
16.04.2015 - Helppo A - 03/30
19.04.2015 - Helppo A - 03/50
19.04.2015 - Helppo A - 05/50
20.04.2015 - Helppo A - 04/40
24.04.2015 - Helppo A - 05/50
24.04.2015 - Helppo A - 02/50
25.04.2015 - Helppo A - 06/50
07.05.2015 - Helppo A - 06/40
12.05.2015 - Helppo A - 03/40
14.05.2015 - Helppo A - 02/40
17.05.2015 - Helppo A - 05/40
19.05.2015 - Helppo A - 04/40
20.05.2015 - Helppo A - 02/40
21.05.2015 - Helppo A - 05/40
22.05.2015 - Helppo A - 01/40
23.05.2015 - Helppo A - 02/40
23.05.2015 - Helppo A - 02/40
23.05.2015 - Helppo A - 04/40
24.05.2015 - Helppo A - 06/40
25.05.2015 - Helppo A - 01/40
NJ / VSN
Tarinakilpailut
Sisällytä lyhyehköön tarinaasi sanat: sateenkaari, porsaanreikä, pop corn, jekku, tornado (sanoja saa taivuttaa)
Niin ihana teksiviesti! Tekisi mieli taputtaa kirjoittajaa päähän, että ei se nyt niin huonosti mennyt. - Misteli
Ihanan hauska ja omalla tavallaan kuvaileva, vaikka onkin lyhyt. Kertoo oikein hyvin kaiken olennaisen radan
suorittamisesta. - wolf
Valmennukset ja päiväkirja