Kaihon Sudenmorsian

Kyseessä on virtuaalihevonen

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Nimi Kaihon Sudenmorsian "Sipuli"
Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma
Väri mustanruunikko
Säkäkorkeus 148cm
Syntymäpäivä 30.08.2018 (4v 30.09.18)
Ikä 3 vuotta (20.9.18)
Rekisterinumero VH18-018-1849
Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko
Kasvattaja Kaihovaara

Koulutus ko. VaB, re. 110cm, va. noviisi / CIC1
Painotus yleispainotus
Saavutukset

Saavutukset

Historia

"Suhteellisen täysjärkinen kaveri, jolla ei ole varsinaisesti pahoja tallitapoja. Vähän omalaatuinen tapaus, varsin rohkea ja koettelee jo tässä vaiheessa tiettyyn pisteeseen asti omia rajojaan. Kapasiteettia tulevaisuudessa varmasti kenttäratsastuksessa ainakin Helppo -tasolle. Vanhemmat kilpailleet myös valjakkoajossa ja jonkin verran myöskin westernissä..." tuijotin tummanpuhuvan varsan kuvaa tekemässäni myynti-ilmoituksessa Facebookissa. Sormeni pysähtyivät näppäimistön päällä, eikä pääni tuntunut tuottavan enää sanoja. Huokaisin syvään, hörppäsin lisää kahviani ja katselin ikkunasta ulos. Mitä tästäkin nyt tulisi? Istuessani siinä jo viikon ajan huonosti nukuttujen yöunien jäljiltä, tukka sekaisin ja silmäpussit vähintääkin leussa roikkuen, tunsin hetkellisesti jopa vähän huonoa omatuntoa. Mulla oli ollut tarkoitus pitää nuorikkoa itselläni aina nelivuotiaaksi saakka, mutta nyt mun pää ei enää kestänyt. Jo toista kertaa tällä viikolla olin herännyt naapurin soittoon viiden maissa. Kyseinen pirulainen oli ollut jälleen tuhoamassa Maija-raukan kasvimaata ja mä olin saanut hävetä jälleen silmät päästäni.

Kirjoitettuani myynti-ilmoituksen loppuun suuntasin kahvikuppi kädessäni terassille istumaan. Väsyneenä katselin kauempana olevien hevosten rauhallista laiduntamista. Niiden onneksi laitumet olivat vielä vehreinä alkavasta syksystä huolimatta. Yksi niistä oli kuitenkin vähän lähempänä kuin muut. Sen kääntyessä katsomaan minua tajusin silmäpussieni alta varsan todellakin olevan lähempänä minua kuin sen pitikään. Eihän se ollut minkään aitojen sisällä, vaan siinä tyytyväisenä katseli minua syöden takapihan nurmikkoa. Ei auttanut kuin toivoa, että joku todellakin haluaisi latvalahon suomenhevosen itselleen."

© Kasvattaja

Luulisi nyt järjen sanovan, että tällaisen alkuinformaation jälkeen ei kannata laittaa tarjousta, mutta koskapa sellainen olisi minua estänyt. Tarjosin tamman kasvattajalle riittävän summan rahaa ja varsalle mielekkään tulevaisuuden, joten kaupat lyötiin lukkoon ja Sudenmorsian muutti muutaman päivän kuluttua Pohjois-Pohjanmaalta Kainuuseen. Kasvattaja vaikutti lähinnä helpottuneelta sysätessään vastuun tamman toilailuista minulle, eikä toisaalta ihme: ensimmäisen viikon aikana Sipuli karkasi 21 kertaa tarhasta, kolmesti karsinasta ja kerran maneesista. Joka kerta se löytyi samasta paikasta, nimittäin kotipihani kasvimaalta tallomassa sipuleita... ei liene yllätys, että tamma sai lempinimensä tästä?

Luonnekuvaus

Jos edellistä ostostani, Tarmoa, en ole koskaan katunut hetkeäkään, en valitettavasti voi sanoa samaa Sipulista. En parhaalla tahdollanikaan voi kuvailla sitä helpoksi hevoseksi. Kilttihän se on, ihan äärimmäisen hellä ja lutuinen, mutta myös mahdottoman aikaansaava. Ratsukoulutuksessa ongelmaksi oli koitua tamman yritteliäisyys, sillä se ei olisi millään malttanut kuunnella ohjeita loppuun asti. Tällainen kärsimättömyys ja into näkyykin oikeastaan kaikessa Sipulin toiminnassa, vaikka nykyään se on onneksi hieman helpompi saada keskittymään.

Yksi ominaisuus tammassa kuitenkin on ja pysyy. Se ei nimittäin pysy missään aidoissa, langoissa, karsinassa, sidottuna... missään. Sipuli karkaa ihan mistä vain, riisuutuu loimista, suojista ja satulastakin alle kahdessa minuutissa, joten vahtimatta sitä ei voi jättää varusteet päälle minnekään. Tamman tarhan portissa on kolme varmistussalpaa, kaksi ylimääräistä sähkölankaa, yksi ylimääräinen lankkukerros, karsinnan ovessa on kaksi ylimääräistä salpaa ja riimussa on aina kiinni pieni narunpätkä - ihan vain siltä varalta, että jos se kuitenkin karkaa. Ikinä se ei ole lähtenyt mihinkään kauas, mutta on siinäkin tietysti riskinsä, että se kulkee pitkin pihoja vailla tolkkua.

Hoitaessa Sipuli käyttäytyy keskimäärin oikein hyvin. Tamma nauttii huomiosta ja rapsuttelusta, ei ole ikinä vihainen tai kyllästynyt ja suhtautuu kaikkeen uuteenkin rohkeasti. Onhan se hiukan vilkasliikkeinen ja kärsimätön, tamman mielestä hoitotoimien pitäisi olla valmiita siinä vaiheessa kun ne aloitetaan, että päästään tekemään töitä. Pesemisestä Sipuli on aina pitänyt, se tuntuu oikein nauttivan viileän veden kosketuksesta. Pesu onkin harvoja hetkiä, jolloin tammalla ei ole kiire minnekään. Taluttaessa kärsimättömyys näkyy joskus rynnimisenä, pienhevonen ei millään jaksaisi kulkea taluttajan kanssa samaa vauhtia, vaan mielellään menisi metrin-pari edellä. Vauhti ei muutu mentiin sitten tallista tarhaan tai toisinpäin, aina Sipulilla on hiukan kiire. Samaa vauhtia se kipittää myös kuljetusautoon ja pakkopilttuuseen, mikä on tietenkin myös hyvä asia. Matkustaa hyvin asiallisesti, mutta joskus tulee kopista ulos aika haipakkaa, joten siihen on hyvä varautua.

Kouluratsuna tamma voisi olla ehdottomasti kärsivällisempi. Osaavahan se on, Vaativa B -luokkia sen kanssa voi startata, mutta helppoa se ei ratsastajalle ole. Sipuli kiirehtii, kipittää, painuu edestä raskaaksi, kiemurtelee ja laahaa takajalkojaan, etenkin uusissa paikoissa ärsykemäärän kasvaessa. Kuski saakin tehdä kaikkensa saadakseen tamman avuille ennen kuin mistään oikeasta kouluratsastuksesta voi edes puhua. Hyvinä hetkinä Sipuli on kyllä pienhevosista varmasti tallin näyttävin: liikettä löytyy eikä kokoamiskyvyssäkään ole moitittavaa. Onhan se upeaa katsottavaa, mutta nautinto myös ratsastaa, kunhan ei herpaannu sekunniksikaan.

Esteillä hätäisyys korostuu etenkin vaikeammilla radoilla, pienhevonen kun korvaisi tekniikan vauhdilla... Ratsastajan tuleekin ehdottomasti pitää huoli, ettei vauhti pääse kasvamaan liiaksi, sillä Sipuli ei epäröi hypätä huonoistakaan paikoista. Hyppysissä pysyessään tamma kykenee kyllä kääntymään vaikka pennin päällä, mutta itsestäänselvyytenä sitä ei voi pitää. Ponnistusvoimaa löytyy kuin pienestä kylästä, joten metrikympin radat sujuvat sen puolesta ongelmitta. Yksittäisenä on kokeiltu hiukan isompiakin. Maastoesteillä Sipuli on melko samanlainen, ehkä aavistuksen herkempi reagoimaan apuihin. Rohkeudessa ei ole moittimista maastossakaan, tämän saa kyllä hyppäämään vaikka talon yli. Ei kyseenalaista ratsastajan ohjeita, joten ei ole missään nimessä aloittelevan kenttäratsastajan valinta ihan jo turvallisuuden vuoksi.

Normaalisti maastoillessa Sipuli on reipas menijä, joka ei jää epäröimään jännissäkään paikoissa. Menee sinne minne ratsastaja pyytää, suunnilleen haluttua vauhtia ja sopeutuu kulkemaan yksin tai laumassa. Laukkapäästelyn jälkeen on yleensä varsin vahva edestä, mutta ei ole nuoruusvuosien jälkeen heittäytynyt myöskään mahdottomaksi. Uittamisesta nauttii erittäin paljon, sitä ei meinaisi saada vedestä pois ollenkaan. Sipuli sekä ui että läträä innokkaasti, kastelee varmasti niin ratsastajan kuin muutkin ratsukot ja on takuulla vedessä sekä ensimmäisenä että viimeisenä. Kilpailuissa muutamaa pykälää keskittymiskyvyttömämpi kuin kotioloissa, sillä runsaat ärsykkeet selvästi vaikuttavat tammaan. Jo verryttelyssä kuskin tulee tehdä kaikkensa saadakseen Sipulin kuulolle, ettei suoritus mene pelkäksi pelleilyksi. Parhaimmillaan on tietysti erinomainen kisahevonen lajissa kuin lajissa, siitä kielivät jo tuloksetkin, mutta ilmaiseksi se kaikki ei tosiaankaan ole tullut.

Valjakkoajossa pikkutamma on melkoinen ilmestys. Se suhtautuu ajotouhuihin yllättävällä vakavuudella, vaikka häseltäjä onkin. Kuuntelee apuja varsin tarkasti, on ketterä ja kestävä, toimii erittäin hyvin kaikilla osa-alueilla. Olisi varmasti oppinut vaativankin kouluosion liikkeet, mutta pienhevosen kestävyys ei aivan sen tason luokkiin kuitenkaan riittänyt. Kouluosuus sujuu yleensä hyvin, Sipulilla on upeat liikkeet ja ryhti, sen on helppo ylläpitää oikea muoto ja taito ei lopu kesken. Tarkkuusosiolla tamma kuitenkin loistaa, sen ketteryyden ja nopean reagointikyvyn ansiosta pallot eivät putoile ja aika on nopea. Kestävyysosiolla vauhtia piisaa, mutta onneksi ohjattavuus säilyy läpi radan. Tamma todellakin pistää parastaan!

Sukutaulu

isä

VIR MVA ChKapinahenki
155cm, klm
SLA-I*, KTK-I, VSN W Ch

ii.

Kapinan Kauko
EVM, 160cm, klm

iii.

Äänestä Jaloillasi
EVM, 158cm, klm

iie.

Kiikkerä
EVM, 160cm, rn

ie.

Hengetär
EVM, 152cm, vprt

iei.

Lumo
EVM, 157cm, trtkm

iee.

Metsänhenki
EVM, 150cm, mkm

emä

Hillamarja
143cm, rt
KTK-III

ei.

Hilmo
EVM, 146cm, prt

eii.

Mauritius
EVM, 146cm, tprt

eie.

Helinä
EVM, 145cm, vkk

ee.

Sesilja
EVM, 142cm, rt

eei.

Vilppo
EVM, 151cm, vprt

eee.

Lauha
EVM, 144cm, prt

Sukuselvitys

II. Kapinan Kauko oli luonteeltaan hyvin suomenhevosmaisen jääräpäinen hevonen. Kulomusta Kauko syntyi Lapin puolella, lähellä Sallaa. Ratsukoulutuksensa jälkeen tämä myytiin eteenpäin etelämpänä sijaitsevaan Vuokattiin, jossa ori aloitti kilpailemaan kenttäratsastuksessa uuden omistajansa kanssa. Kauko asuikin loppuikänsä yksityisenä kilpahevosena pienellä tallilla muutaman muun ponin ja hevoskokoisen yksilön kanssa. Kaukosta toivottiin isänsä tapaan kenttäratsun uran rinnalle lahjoja westerniin, mutta vaativan luonteensa takia soveltuvuus lajiin ei kuitenkaan ollut mitä parhain. Kauko oli loistava este- ja maastoratsu, mutta sileällä työskentely oli selkeästi orin heikompi puoli, oli kyse sitten westernistä tai perinteisestä kouluratsastuksesta. Tuo oli hyvin nopea ja ketterä, jonka johdosta luonteeseen kuuluikin myös malttamattomuus ja vauhtiakin löytyi suomenhevoseksi hämmästyttävän paljon. Vauhdikas ori tuli kuitenkin tunnetuksi suomenhevosjalostuksessa erityisesti este- ja kenttäpuolella. Kauko lopetettiin jalkavaivojensa vuoksi tämän ollessa jo yli kahdenkymmenen.

III. Äänestä Jaloillasi oli perusteellisen rauhallinen hevonen, joka vaati käsittelijältään kuitenkin taitoa. Se esitti maastakäsin vähän orimaisia piirteitä, mutta oli työskennellessään hyvin kuuliainen ja miellyttämishaluinen. Se toimi parhaiten määrätietoisen ratsastajan kanssa, joka antoi sille selkeitä apuja kokoajan. Parhaimmillaan Jalona tunnettu hevonen oli tarkkuutta ja saumatonta yhteistyötä vaativissa lajeissa, lännenratsastuksen tarkkuuslajeissa sekä myöhemmin myös tavallisessa, klassisessa kouluratsastuksessa. Jalo menestyi kilpaurallaan tasaisen hyvin omistajansa sekä ratsuttajansa kanssa. Lapin puolella koko ikänsä asunut hevonen myytiin alunperin kasvattajaltaan westernhevosena pienemmälle tilalle, jossa se sai ratsukoulutuksen ja aloitti kilpauransa. Jalo myytiin 12-vuotiaana eteenpäin vielä yksityishevoseksi, jolloin sillä alettiin kilpailla kouluratsastuksen helppoja luokkia. Tämä toimi loppuikänsä äidin ja tyttären ensimmäisenä omana hevosena ja teki hienon uran vielä jalostusorina saaden 12 varsaa ennen sydämen pysähdystään kunnioitettavassa 22 vuoden iässä.

IIE. Kiikkerä tuntui vastaavan hyvin nimeään jo varsa-ajoistaan asti. Ruunikko tamma oli kaunis näky jauhoturpineen ja ruskeine silmineen. Ulkonäkö lempeydestä kuitenkin vähän petti Kiiran päästessä töihin. Tammasta oli suunniteltu kenttäratsua, johon sillä oli selkeästi lahjoja. Tamma myytiin aluksi kasvattajaltaan muutaman muun varsan myynnin yhteydessä eteenpäin yksityiskäytössä olevalle tilalle. Kiira oli nopea ja ketterä, se vaati ratsastajaltaan taitoa. Herkkäkin se oli ja huomautti heti liian kovakouraisista otteista. Tamma teki kunnioitettavan uran este- ja kenttäratsuna, hyppytekniikka sillä oli todella hieno ja selkeästi se oli ruunikon vahvin osa-alue. Kilpauransa jälkeen Kiira myytiin eteenpäin pieneen, paikalliseen ratsastuskouluun. Vaikka se iältään olikin jo 17-vuotias, niin se oli pidetty estehevonen monen vuoden ajan. 27-vuotias Kiira nukkui pois syyskuussa varsottuaan viidesti. Tallin väki jäi kaipaamaan ruunikkoa, vaikka sen varsa tilalle jäikin.

IE. Hengetär myytiin ratsukoulutuksensa jälkeen eteenpäin kilpahevoseksi pienemmälle yksityistilalle. Tamma oli varsana hieman ujohko, mutta varttuessaan tuli hyvin toimeen muiden tallin suomenhevosten kanssa. Hellu osoittautui hyvin lempeäksi ja kuuliaiseksi hevoseksi, oikein ideaaliksi kouluratsuksi. Raudikko kilpaili elämänsä aikana myöskin westernin tarkkuuslajeissa ihan lupaavalla menestyksellä. Hellu oltiin suunniteltu yhdistelmästä, josta se voisi periä lahjoja hyppäämiseenkin, mutta tamma osoittautui jollakin tapaa liian rauhalliseksi esteille. Se kilpaili kyllä satunnaisesti muutamissa pienissä esteluokissa, muttei Hellusta löytynyt sellaista varsinaista paloa hyppäämiseen. Tamma soveltui kuitenkin myös kärryjen eteen, jonka johdosta se kilpaili jonkin verran valjakkoakin. Punertavan sävyinen tamma oli syystäkin pidetty jalostushevonen, joka varsoikin ennen eläkkeelle jäämistään viidesti. Myöhemmin Hellu menehtyi sydämen pysähdykseen alkusyksyn yönä kunnioitettavassa 26 vuoden iässä. Tamman menehtyminen oli todella iso pala tämän omistajalle, vaikka tapahtuma olikin odotettavissa.

IEI. Lumo oli tyypillisen kestävä, sisukas ja aavistuksen jääräpäinen suomenhevonen. Orin oli alunperin tarkoitus olla ravihevonen, mutta kun radalla laukka maistui paremmin kuin ravi, myytiin ori vähän haiken mielin eteenpäin. Erottuihan se hyvin joukosta kimolla värityksellään niiden rautiaiden seasta. Toista hevosta kouluratsastuksessa kilpailevan puoliverinsensä rinnalle etsivä Sanna kiinnostui komeasta orista. Eihän se ihan hänen hakemaansa ollut, mutta nainen kiinnostui silti. Lumo myytiinkin Sannan omistukseen, joka tarkoitti orille vuokrattua täyshoitopaikkaa yksityistilalta. Kuuden vanhaksi kääntyneen orin ratsukoulutus vaati paljon aikaa, mutta ahkera valmentautuminen tuotti selkeästi tulosta. Kimo oli reipas ja vähän kovasuinen, mutta kyllä siitä kouluratsuksi ja valjakkohevoseksi oli huomattavasti ravuria enemmän. Lumo kilpaili Sannan kanssa helpoissa luokissa harrasteratsun virkansa ohella, kunnes se siirtyi eläkkeelle ja lähinnä jalostuskäyttöön. Ori astui kaksitoista tammaa kaikenkaikkiaan ennen ähkyyn sairastumistaan ja siten pois nukkumistaan. Varsoista lähes kaikki perivät kimon värityksen ja menestyivät kouluratsastuksessa.

IEE. Metsänhenki oli rautias, paljon esteillä ja satunnaisesti myös westernissä ja kouluradoilla kilpaillut tamma. Heimi oli suunniteltu westerniä kilpailevasta isästä ja esteillä ja koulussa menestyneestä emästä. Tamma asui kasvattajansa luona pitkään syntymänsä jälkeen ja siitä tulikin ihan kelpo ratsu suunnitelmien mukaan. Heimillä oli rauhallinen ja kuuliainen luonne. Se oli toisinaan ehkä turhankin rauhallinen, mutta kyllä siitä sitten lopulta vauhtiakin sai irti, kun jaksoi vain kannustaa. Harmillisesti 14-vuotias tamma loukkaantui esteratsastuskilpailujen aikana. Vamma parani lähes täysin, sillä se oli hyvin lievä, mutta omistaja ei halunnut rasittaa Heimiä, eikä ottaa riskiä vakavemmasta loukkaantumisriskistä. Tamma siirtyikin kilpailemaan helppoja koululuokkia jalostuskäyttönsä ohella. Tamman varsottua neljästi päätti kasvattaja myydä 19 vuotta täyttäneen tamman perhetuttavalleen ratsastuskouluun. Kevyen tuntikäyttönsä jälkeen Heimi lopetettiin 24-vuotiaana.

Isän puoli © Hazel VRL-14333

Jälkeläiset

Kaihon Sudenmorsian on tarjolla jalostukseen 1-polvisille suomenhevosoreille.

Kilpailut

KRJ, sijoitusta

ERJ, sijoitusta

KERJ, sijoitusta

VVJ, sijoitusta

VSN

NJ

Valmennukset ja päiväkirja