Susi ei ollut helppo hevonen, mutta sitäkin rakkaampi ja tärkeämpi. Oikea työmyyrä, ainakin sille päälle sattuessaan. Pikkutamma, jolla oli valtavan suuri sydän. Olen kiitollinen, että sain tämän tamman elämääni: se opetti minulle todella paljon. Tuska olikin raastava, kun sain tietää miten hienon ja rohkean tamman elämä päättyi. Susi sai viimeiset vuodet elää pihatossa muutamien muiden tammojen kanssa ja erään huhtikuisena yönä pieni lauma hirviä oli pelästyksissään juossut aidoista läpi. Tammalauma oli pelästynyt ja karannut muutaman sadan metrin päässä menevälle junaradalle. Mitään ei ollut tehtävissä, sillä Susi ja Memmu eivät ehtineet väistää. 28. huhtikuuta 2017 oli yksi hirveimmistä päivistä. Susi oli 15-vuotias lentäessään vihreämmiille laitumille hirvittävän onnettomuuden jälkeen. Kaipaamme sinua niin, MSusi!
© Axel
|
Nimi Ulapan Suljettu Sydän "Susi" Rotu suomenpienhevonen Sukupuoli tamma Väri hopeanruunikko sabino Säkäkorkeus 147cm Syntymäpäivä 09.01.2015 (4v 16.1.15) Ikä 15 vuotta (28.4.17) |
Rekisterinumero VH15-018-0161 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Ulapan talli Koulutus ko. VaB, re. 80cm, va. noviisi Painotus koulupainotus Saavutukset YLA1, SLA-I, KRJ-I, VVJ-II |
VVJ-II -palkinto tammikuun tilaisuudessa 31.01.2017 pistein 95,5p. Pistejakauma:
Rakenne 5,5 (10), kilpailut 40 (40+), suku 15 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
VSR:n Jälkeläisluokka C myönnetty 11.02.2017
KRJ-I palkinto helmikuun tilaisuudessa 15.02.2017 pistein 109,5p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), kilpailut 43 (40+), suku 25 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
SLA-I -palkinto helmikuun tilaisuudessa 20.02.2017 pistein 97p. Pistejakauma:
Rakenne 11 [2-6-3] (20), luonne 21 (25), suku 25 (25), kilpailut 20 (25), muu 20 (20).
YLA1 -palkinto maaliskuun tilaisuudessa 25.03.2016 pistein 108p. Pistejakauma:
Tekstipisteet [luonne+muut] 39 [19+20] (40 [20+20]), jalostuspisteet 27 [21+6] (33 [21+12]), kisapisteet 17 (22), rakenne 18 (20), lisäpisteet 7 (10).
AP2, Parhaat tekstipisteet
Elettiin alkuvuotta 2015 ja minulla oli kova tarve ostaa uusia kilpahevosia itselleni. Olin onnistunut löytämään mitä hienosukuisempia ja upeampia yksilöitä, mutta minulla ei ollut yhtäkään pienhevosta. Olin jo pidemmän aikaa yrittänyt pitää silmiäni auki sopivien myyntihevosten toivossa, mutta mitään sopivaa ei tuntunut löytyvän. Niinpä sitten eräänä aamuna kun taas selasin myyntipalstaa olin tukehtua kahviini huomatessani, että Ulapan talli myi suoraan sanottuna ihan helkkarin hienosukuista pienhevostammavarsaa.
Näpytin ilmoituksessa olleen puhelinnumeron kännykkääni ja pian Axel vastasikin. Entuudestaan en omistanut yhtään ulappalaista, mutta puhelun loputtua olin sellaisen varannut. Seuraavana aamuna hyppäsin autoon ja lähdin kopin kanssa ajelemaan kohti Ulapan tallia. Paikan päällä kaikki näytti hyvältä, varsa oli juuri sitä mitä Axel oli luvannutkin: pieni, pyöreä ja pörröinen, sekä varsin isoluonteinen tamma. Olin heti aivan myyty ja pikaisesti siirryimmekin tekemään kauppakirjaa sisätiloihin. Allekirjoitusten jälkeen Axel auttoi minua lastaamaan Ulapan Suljettu Sydän -nimisen varsan traileriin, minkä jälkeen huristelin takaisin kotiin, muutamaa virtuaalituhatta köyhempänä.
Ulapan Suljettu Sydän, talliporukan kesken vain Susi, on sopiva yhdistelmä vakaata kalliota ja alati kuohuavaa koskea. Päällepäin Susi on hyvin tyynen oloinen, mutta pinnan alla piilee pieni diiva. Kun neidin ottaa käytävälle harjattavaksi pitää olla tarkkana, että harjaa kunnolla: ei liian kovaa, eikä liian lempeästi. Pitkiä tasaisia harjanvetoja pitäen huolen, että joka ikinen tahra irtoaa. Kiitokseksi hyvästä huolenpidosta saat taluttaa leppoisaa tammaa, joka tunkee turpaansa taskuusi herkkua tavoitellessa. Jos puolestaan harjaat hätiköiden ja vähän sinne päin on narun päässä kiukkuinen Susi, joka ei mene ainakaan sinne minne sinä haluat mennä. Eli rauhallinen, tarkka ja kaikenkaikkiaan ystävällinen hoitaja on Suden mieleen. On kuitenkin kaksi asiaa, jotka onnistuvat kenen tahansa kanssa; varustaminen ja traileriin meno. Susi rakastaa työntekoa, joten antaa mielellään varustaa itsensä. Traileri ei ole koskaan tammaa pelottanut ja sinne mennään mukisematta.
Tarhaus sujuu hyvin ruunien kanssa, mutta tammojen kanssa Sutta ei kannata laittaa samaan tarhaan. Susi on hyvin reviiritietoinen ja dominoiva tamma, joten kilpaileva tamma samassa tarhassa aiheuttaa vain turhaa kränää. Lisäksi Sudella ei ole hirveän suurta kunnioitusta pelkkiä sähköpaimenia kohtaan, joten tarhan aidan kannattaa olla puinen. Pari kertaa tämä tamman ominaisuus onkin aiheuttanut ikäviä tilanteita. Kerran se ryskäsi kesken kisapäivän pois laitumelta suoraan ohikulkevan puoliveritamman luo ja onnistui potkaisemaan sitä pahasti. Voin muuten sanoa, että siitä tuli kallis lasku, kyseessä kun oli ulkopuolinen hevonen... Tämän jälkeen myös Suden laidun on aidattu tiiviillä lankkuaidalla.
Ratsuna tämä Vaativa B -tasoinen suomenhevostamma on oikea työmyyrä. Susi rakastaa työntekoa ja antaa aina kaikkensa. Ihan aloittelijaa ei selkään kuitenkaan voi laittaa, koska Susi ei toimi ronskeilla ja epämääräisillä avuilla. Kun omaat pienet ja tarkat avut saat allesi ihanan liitävän kouluratsun, joka ei ikinä lakkaa yrittämästä. Suden askeleet ovat pehmeät ja ilmavat ja kunnon lämmittelyn jälkeen se toimii kuin ajatus. Työnteon lomassa Susi sietää myös muita hevosia, eikä ala pelleillä vaikka kentällä olisi tungostakin. Esteillä löytyy vauhtia, mutta taitoa ei sitten niinkään. Susi kyllä tykkää satunnaisesti hypätä ja ratana sujuukin 80 senttimetriä, mutta tyyli ei ole se ihanin. Hypyt ovat vähän ronskeja eikä niissä ole kiva istua. Esteillä ratsastajan täytyy antaa kaikki tuki hevoselle, jotta rata päästään kunnialla läpi. Koulutusvaiheessa pikkutammalla oli raivostuttava tapa kiellellä aina juuri ennen hyppäämistä, mistä seurasi kolme murtunutta nenää parin kuukauden aikana. Onneksi saimme opetettua tamman pois tästä tavasta!
Valjakkohevosena tamma kuumuu herkästi, joten Susi on pakko pitää kuulolla koko ajan. Tässä lajissa Susi suvaitsee vähän isompia apuja, mutta ristiriitainen ei silti saa olla, jos toivoo hopeanruunikon tekevän parhaansa. Tamma kuuntelee hyvin apuja, mutta jos ohjastaja hetkeksikin unohtuu haaveilemaan voi hän hetken päästä löytää kärryn edestä ylikuumuneen suomenhevostamman, joka tuntuu lähtevän täyttä laukkaa ihan-just-nyt. Kuskin onkin koko ajan pidettävä huoli että Susi keskittyy täysillä työntekoon eikä muuhun härveltämiseen. Tässä kun onnistuu niin voi huomata kuinka upea ja taitava valjakkohevonen Susi todellisuudessa on.
isäVIP MVA Fn Ulapan Armoton Aikamatka146cm, hprn sabino KRJ-I, VVJ-I, ERJ-II, YLA1, SLA-I, KTK-III PP-MVA, PKK-V VSR jälkeläisluokka C |
ii.Fiktion Mysteeri157cm, prt KRJ-I, VVJ-I, KTK-III, SV-II |
iii.VIR MVA Ch Mörkövaaran Muskotti157cm, rt KRJ-I, YLA1, SLA-I*, KTK-I, SV-I |
iie.Fiktion Lyyti156cm, prt KRJ-I, VVJ-II, KTK-III, SV-II |
||
ie.Ryövärin Surulaulu147cm, hprn KRJ-II, SLA-III |
iei.Koston Routavaara144cm, trt |
|
iee.Satulinnan Ninariina149cm, klm SV-I |
||
emäVillahaan Rosmariina152cm, m KRJ-III |
ei.Villahaan Leevi156cm, m |
eii.Riiviöiden Luukas156cm, m KRJ-I, YLA1, SLA-I, KTK-III |
eie.Koivumäen Salli153cm, rn KRJ-I |
||
ee.Moon Rosali152cm, rt |
eei.Moon Romulus150cm, vkk KRJ-I, YLA1, KTK-II |
|
eee.Moon Mystiikka152cm, tprt KRJ-I, YLA1, SLA-I |
Ulapan Suljettu Sydän on tarjolla jalostukseen pitkäsukuisille suomenhevosoreille.
s. 03.03.2016 sh-t Viisikon Sadepisara (i. Fiktion Kepponen), om. Eero (VRL-12410) -> KTK-III
s. 03.01.2017 sh-o Viisikon Leino (i. Villahaan Lennartti), om. Viisikko
KRJ, 46 sijoitusta, 3 cup-sijoitusta29.01.2015 - Helppo A - 05/40 |
VVJ, 40 sijoitusta03.02.2015 - Noviisi yhdistetty - 01/50 |
PKK, 1x KP, 1x EM23.01.2016 - Sadehelmen sh:t - Muu kuva: liikekuva - t: Kics - KM 15.01.2017 - Seppele - Muu kuva: rats.kuva - t: Anne - KP (EM: Söpöys) 31.01.2017 - Encore - Muu kuva: rats/ajo - t: Laa - KM 12.03.2017 - Latokartano - Muu kuva: vap.valint. - t: Anne - KM |
VSN
|
Kouluvalmennus 25.04.2015 Mallapurossa, valmentajana Elsa.
Tänään koulutunnilla keskityimme Irethin ja Suden kanssa aika perusasioihin, sillä halusin, että saisimme työstettyä tänään enemmän satulassaistujaa kuin itse hevosta. Siispä aluksi ratsukko sai tehdä varsin pitkän alkuverryttelyn, koska kuulemma suomenpienhevonen liikkuisi muuten hieman kankeanlaisesti. Sen huomasin itsekin varsin nopeasti, joten kehotin Irehtiä tekemään Sudella paljon kaarevia teitä, ympyröitä ja avotaivutusta. Halusin, että Susi oli jatkuvassa liikkeessä, jotta sen lihakset lämpeäisivät nopeammin. Hevosen liikkuessa hyvin, pyysin ratsukkoa tulemaan pituushalkaisijalle, jonka jälkeen hevonen piti suoristaa ja pyytää sitä sitten ottamaan väistöä takaisin uralle. Itse seisoin tehtävän "päätepisteessä" ja vaadin, että Ireth katsoisi minua hevosen niskan sijaan. Kun sain ratsastajan vihdoin katsomaan suoraan eteenpäin tuolla yksinkertaisella tavalla, kiinnitin huomioni Irethin pyynnöstä hänen käsiinsä. Halusin, että hän ajattelisi, että hänen kainaloissaan olisi satasen setelit ja jos hän ei pidä käsiään tiiviisti kyljen kohdalla, ne tippuisivat. Ohjia käyttäessä sain muistuttaa Irethiä monesti siitä, että kun ohjasta vetää, niin käden pitää siirtyä suoraan kyljen ohi taakse. Jos ohjista vetää sivulle, se on väärin ja se on lähinnä johtava ohjasote, mitä ei joka kerta tarvitse käyttää. Ratsukko suoriutui hyvin päivän tehtävistä, vaikka sainkin jatkuvasti muistuttaa ratsastajaa katseesta ja käsistä.
Rentoutumassa 22.09.2015 (päiväkirja), kirjoittanut Örp VRL-13239
Tänään kävin pitkällä maastolenkillä Suden kanssa. Lähdin tallilta heti aamutallin jälkeen tuttuihin maastoihin. Susi oli hienosti kuulolla olematta kuitenkaan lainkaan ylisuorittaja tai jännittynyt, joten koko reissumme oli oikein onnistunut. Annoin tamman kulkea löysin ohjin valtaosan matkasta rentoa käyntiä, sillä maastoilun tarkoituksena oli niin ratsastajan kuin ratsunkin rentoutuminen. Syksyisessä metsässä oli oikein kaunista ja hiljaista, joten saimmekin odotusten mukaisesti kulkea koko matkamme aivan kaksistaan. Pitkän rauhallisen osuuden jälkeen päätin ilahduttaa tammaa laukkapätkillä ja Susi innostui niin, että jopa pukitteli hiukan. Tamman iloisuus tarttui minuunkin ja suorastaan nauroin sen pomputtavassa kyydissä, kunnes oli aika hidastaa. Laukkapätkien jälkeen tulimme hiukan polulta metsän puolelle poiketen rauhallista käyntiä tallille ja Susi pääsi jatkamaan päiväänsä tarhassaan.
Maastoreissulla 28.03.2016 (päiväkirja)
Susi pääsikin tänään oikein pitkälle ja rennolle maastolenkille yhdessä Tarinan kanssa. Tammat olivat hyvin pirteinä lähdössä reissuun ja sekä minulla että Julialla, joka ratsasti Tarinalla, oli neideissä kunnolla pitelemistä, molemmat olisivat halunneet paahtaa eteenpäin minkä jaloistaan pääsivät. Hetkisen aikaa kävelimme, mutta aika pian annoimme tammoille luvan lähteä ravaamaan.
Oma ratsuni, Susi, kipitti menemään kuin vanha ravuri, se pidensi ja pidensi askeltaan ja puhisi onnellisena päästessään vähän oikomaan kinttujaan ihan liian pitkän tauon jälkeen. Muutamasti se hätkähti oksia, jotka osuivat sen kylkiin, mutta muuten pikkutamma kulki hyvin tasaisesti. Laukkapätkällä se innostui ihan kunnolla ja muutama ilopukkikin sieltä tuli ja laukkasuoran lopulla jouduimme hetken keskustelemaan siitä hidastetaanko vai ei. Parin tunnin lenkin jälkeen olimme taas tallilla, kahden erittäin tyytyväisen ja hikisen tamman kanssa. Enkä kiellä, etteikö minullakin olisi ollut suorastaan hiki tämän reissun jäljiltä.
Kouluvalmennus 15.04.2016, valmentajana Kaisa Mattila (kirjoittanut omistaja)
Alkutunnista vaikutitte oikein osaavalta parilta, mutta kun aloimme vaatia Sudelta hieman enemmän, se alkoi vängätä vastaan ja keksi mitä kummallisimpia tapoja välttää työntekoa. Etenkin askeleen lyhennys tuotti ongelmia, eikä tamma olisi millään kuunnellut pidätteitä. Muutaman tiukan huomautuksen jälkeen myös ravin lyhennykset onnistuivat. Pikkutamman kanssa teimme vain lyhyitä harjoituksia, jolloin kiinnostus pysyi yllä. Muista pitää ylävartalosi myös laukassa rauhassa, niin ratsusi pysyy paremmin muodossa, eikä ala sählätä kaikkea muuta vältelläkseen painetta. Hienosti korjasit kuitenkin aina kun huomautin sinulle jostakin ja olet selvästi tehnyt paljon töitä kauniin tammasi kanssa.
Kouluvalmennus 27.05.2016, valmentajana Joonas Ojala (kirjoittanut omistaja)
Susi näyttikin osaavalta ja näppärältä ratsulta, mutta ei missään määrin helpolta sellaiselta. Se oli kuitenkin koko valmennuksen ajan kuulolla ja esitti lennokkaita liikkeitä, joissa oli paljon voimaa ja innokkuutta. Välillä sain kuitenkin pyytää sinulta eleettömämpää ratsastusta, koska ratsusi selvästi protetoi isoja apuja vastaan viskelemällä päätään ja unohtamalla kuunnella sinua täysin. Kun itse maltoit rauhoittua selässä ja luotit siihen, että hevonen kyllä osaa, alkoi yhteistyönne näyttää huomattavasti paremmalta. Selvästi sait koko ajan olla hereillä tamman selässä, eikä se silti päästänyt sinua helpolla, mutta sinnikkäästi jaksoit keskustella samoista asioista uudelleen ja uudelleen. Teissä on valtavasti potentiaalia niin yksilöinä kuin ratsukkonakin, mutta teidän pitää pystyä luottamaan toisiinne enemmän.
Kouluvalmennus 18.06.2016, valmentajana Joonas Ojala (kirjoittanut omistaja)
Susi oli tänään huonolla tuulella, eikä se halunnut työskennellä kunnolla. Sait tehdä kovasti töitä, jotta se alkoi käyttää takapäätään ja vihdoin myös myödätä nätisti. Keskiaskellajit eivät toimineet tänään lainkaan, vaan tamma mateli eteenpäin tai lisäsi askeleitaan koko ajan kohti lisättyjä askellajeja. Olit itse aivan omissa maailmoissasi, mikä heijastui heti ratsuusi, eikä mitenkään hyvällä tavalla. Vasta lopputunnista sait tamman todella kuulolle ja avuille, sitä ennen se oli tehnyt kaiken oman mielensä mukaan. Sinustakin huomasi, että olit varsin pettynyt suoritukseenne, mutta ei kannata liikaa masentua. Meillä kaikilla on huonoja päiviä eivätkä kaikki valmennukset mene aina parhain päin, mutta niistä kannattaa vain ottaa opikseen ja yrittää seuraavalla kerralla vielä enemmän.
Kengittäjä käymässä 12.07.2016 (päiväkirja)
Sutta kävi tänään katsomassa tamman inhokki-ihminen koko maailmassa: kengittäjämme Juhani. Kyllähän tamma antaa itsensä kengittää ihan moitteettomasti, mutta ilmeestä kyllä huomaa mitä mieltä neiti on moisesta touhusta. Tälläkin kertaa se luimisteli jo kuullessaan kengittäjän auton pysähtyvän pihaan ja korvat suorastaan liimaantuivat niskaan kun otin tamman käytävälle kengittäjän marssiessa sisään. Kummankin ilme oli luokkaa "jaahas, tätä paskaa taas", sillä eipä Susikaan kuulu vakiokengittäjämme lempiasiakkaisiin...
Tamma pyöritteli häntäänsä kiukkuisesti käytävällä ja kun kengittäjä alkoi tarkastella kenkien ja kavioiden kuntoa, oli pikkutamma aivan maansa myynyt, suorastaan myrtynyt. Ammattimaisesti Juhani tammaa kuitenkin käsitteli, eikä ollut moksiskaan vaikka toinen niin kovasti yritti olla inhottava. Onneksi tammalla on äärimmäisen hyvälaatuiset kaviot, joten ne eivät olleet lohkeilleet tai muuta, ja samat kengät saatiin lyödä takaisin paikoilleen vuolun ja kenkien uudelleen muotoilun jälkeen. Eniten tässä toimituksessa tamma inhoaakin ääntä mikä syntyy, kun kenkää aletaan muotoilla. Muissa tilanteissa Susi ei ääniin onneksi reagoi!
Varsin nopeasti toimitus oli ohi ja sain viedä pienhevosen tarhaan selvittelemään tämän päivän traumoja. Hetken aikaa se jaksoi näyttää vielä kiukustuneelta, mutta nopeasti se kuitenkin leppyi kun pääsi syömään ja hieman kisaamaan tarhakavereidensa kanssa. Kävin vielä tallissa vaihtamassa pari sanaa Juhanin kanssa, sillä olimme alustavasti puhuneet, että seuraavalla kerralla tammalta otettaisiin kengät pois ja se saisi viettää niin sanottuja eläkepäiviä kengättömänä.
Opetusvideolla 20.10.2016 (päiväkirja), kirjoittanut Örp VRL-13239
Tänään Sudella oli hyvin jännittävä päivä, kun tallin pihaan kaartoi ammattikoulun pakettiauto. Olin vastaillut netissä ilmoitukseen, jossa tulevat hevosenhoitajat etsivät lastausvarmaa hevosta koulutyötänsä varten. Susi on aina ollut täysin moitteeton lastattava, joten lupasin hevoseni opiskelijoiden käyttöön ja jäin sivusta seuraamaan heidän puuhiaan. Tytöt kertoivat, että he kuvaavat lyhyen opetusvideon hevosen turvallisesta lastaamisesta ja varustamisesta matkaa varten ja samalla harjailivat tamman edustuskuntoon. Valmistelujen jälkeen alkoi varsinainen kuvaus, ja opiskelijat vuoronperään toimivat hevosen taluttajana, selostajana kuin videokuvaajanakin. Sudella ei ollut missään vaiheessa ongelmia toimia vieraiden ihmisten parissa, vaan se tyytyväisenä höristeli edestakaisin traileriin ja takaisin. Kuvausten päätteeksi opiskelijat kehuivat kovasti tammaa luottavaiseksi ja helpoksi malliksi.
Söpiksissä 22.12.2016 (päiväkirja), tuomarina Mila
Vaahterapolussa järjestettiin piirretyille hevosille avoimet söpikset pari päivää ennen jouluaattoa, joten tietenkin raahasin sinne mukaan kaikki mahdolliset hevoset, joilla osallistumisoikeus on. Kahteen ensimmäiseen luokkaan meiltä ei löytynyt osallistujia (varsat ja poniorit), mutta loppuihin kolmeen luokkaan löytyi. Ponitammoihin ilmoitin Suden ja Allan, sillä ponijako tehtiin vain säkäkorkeuden perusteella. Kumpikin tammoista käyttäytyi melko hyvin siihen nähden, että ne ovat molemmat aika persoonallisia tapauksia. Alla pääsi sijalle kolme juntturoinnistaan huolimatta, Susi tyytyi sijaan neljä, eli toisiksi viimeiseksi tultiin, mutrun ilmeensä vuoksi. Kumpikin tamma ansaitsi kuitenkin muutaman ylimääräisen palan porkkanaa, ovat ne kuitenkin niin ihania.
Hevosorien luokassa Niilo repäisi ihan kunnolla ja voitti koko luokan! Se on kyllä niin hurmaava tapaus, ettei toista olekaan. Olen hyvin ylpeä Niilosta. Liekki tuli neljänneksi tässä kahdeksan osallistujan luokassa. Tuomari kuulemma tykkäsi kovasti orista, mutta sen hiukan liian lennokas käytös rokotti sijoitusta, mikä onkin ymmärrettävää: normaalista poiketen ori ei meinannut esittää ravia ollenkaan vaan rikkoi koko ajan laukalle. Mukana oli myös Pikkis, jota jännitti niin paljon, että se vain töpötti eteenpäin ja säpsyili, vaikka on nuoreksi hevoseksi yleensä hyvinkin rohkea. Tämän vuoksi orin sijoitus oli seitsemäs.
Viimeisessä luokassa, hevostammoissa, Lume menestyi ja tuli toiseksi. Tuomari kehui etenkin tamman persoonallista päämerkkiä ja ilmavia liikkeitä. Olen todella tyytyväinen tämän kaunottaren esiintymiseen ja menestykseen. Myös Kina oli mukana, mutta se jäi luokan viimeiseksi. Ei kyllä ihmekään, se oli todella huonolla tuulella ja lähinnä vain luimisteli koko ajan, minkä lisäksi se tuntui pelkäävän muita osallistujia. Näin jälkikäteen ajateltu olisi pitänyt jättää leikki kesken ja poistua kehästä.
Loppukehään meidän porukasta pääsi Niilo, hevosoriluokan voittaja, mutta siellä ei menestystä sitten enää tullut. Ori alkoikin siinä vaiheessa olla jo aika väsynyt, enkä itsekään esittäjänä ollut skarpeimmasta päästä. Erittäin tyytyväinen olen kuitenkin kaikkiin hevosiini!
Kouluvalmennus 30.10.2016, valmentajana Kauko Parikka (kirjoittanut omistaja)
Tänään teimme valmennuksessa askeleenpidennyksiä niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin. Alkutunnista hevonen osoitti mieltään ja hangoitteli vastaan joka asiassa, pukitteli välillä ja jumittui seisomaan kesken ravipätkän. Sen kanssa tehtiin töitä ja se pistettiin koville niin pikkuhiljaa alkoi tehtävät sujua neitosen kanssa. Käynnissä askeleen pidentäminen tuotti alussa suurta ongelmaa tammalle, sillä Susi ei halunnut pidentää vaan siirtyä pieneen töpötöpöraviin, mutta työstimme pikkuhevosta ja pikku hiljaa alkoi sekin antaa periksi ja venytti askeltaan komeasti. Ravissa pidentäminen onnistui jo huomattavasti helpommin, eikä tamman kanssa tarvinnut niin kauaa taistella. Laukassa hopeanruunikko pidensi askeltaan jo hyvin mielellään. Kun olimme laukassa saaneet pari hyvin onnistunutta pätkää oli loppuverryttelyn aika. Yleisesti katsottua valmennus meni hyvin ja ratsukon yheistyö toimi sitten alkuvaikeuksien jälkeen hyvin.
Kouluvalmennus 08.11.2016, valmentajana Kauko Parikka (kirjoittanut omistaja)
Kouluvalmennus sujui tänään hienosti, tamma ei teutaroinut pahasti vastaan missään vaiheessa vaan teki pyydetyt asiat nätisti, vaikka olisi kyennyt kyllä parempiinkin suorituksiin. Alkutunnista teimme perinteisiä pääty-ympyröitä ja loivia kiemuroita, kevyessä ravissa. Hieman asetuksia ja taivuksia molemmille puolille ja molemmissa suunnissa. Sitten sama työskentely laukassa. Laukassa Susi innostui ensin hieman ja laukkasi ratsastajan alta pois, mutta pikku hiljaa puolipidätteet alkoivat mennä perille ja alkoivat asetukset ja taivutuksetkin löytyä kohtalaisen hyvin. Tämän jälkeen teimme hieman avoja ja sulkuja, ensin käynnissä. Kun avot ja sulut sujuivat hienosti käynnissä tehtiin muutaman kerran ravissakin. Ne eivät tuottaneet tammalle ongelmia ja se tekikin asiat, voisiko sanoa jopa että mielellään. Susi näytti tyytyväiseltä saadessaan kiitoksen onnistuneen avon päätteeksi. Tämän jälkeen treenasimme vielä muutamia laukanvaihtoja diagonaalilla ja ne sujuivat tänään erityisen hyvin alusta alkaen, joten emme jääneet pitkäksi aikaa niitä työstämään. Tamma oli koko valmennuksen ajan reipas ja yhteistyöhaluinen. Tehtävät sujuivat ratsukolta hienosti.
Laulun tahdissa 22.12.2016 (päiväkirja)
Oikeastaan kaikilla työntekijöillä on jo useamman päivän soinut päässä erilaiset joululaulut, mikä ei toki ole ihme: lähestyvä joulu on ollut tärkein puheenaihe jo monen monta päivää ja radio pauhaa taukoamatta Petteri Punakuonoa ja Kulkusia - siis pahimman luokan korvamatoja. Itselläni on kuitenkin päässä soinut pätkä hyvin erilaisesta kappaleesta, ihan vain siksi että olen koko joulukuun treenannut paljon Suden kanssa lähestyviä laatuarvosteluja silmällä pitäen. Alkuvuodesta se olisi nimittäin tarkoitus kiikuttaa niin koulu- kuin valjakkolaatuarvosteluunkin! Joka tapauksessa, aivan joka ikinen kerta kun marssin tamman karsinaa kohti, alkaa päässäni soida taukoamatta PMMP:n kappale Viimeinen valitusvirsi, etenkin seuraava kohta:
"Jokaisella mitta on täynnä,
jos susi tulee, saat vaan huutaa
Oma napa ehkä auttaa sua
peilikuva vielä säälii
Saisit kavereita pilttuusta
ne samoin märehtii ja kärsii"
Näyttelyreissu 15.01.2017 (päiväkirja)
Susi pääsi tänään osallistumaan PKK:n alaisiin näyttelyihin. Luokkamme oli ratsastusluokka, eli siinä rakenteella oli hieman pienempi merkitys, mutta yhteistyöllä ja ratsastettavuudella sitäkin suurempi. Tietenkin tamma arvioitiin myös kokonaisuutena, rakenteen vaikuttaessa siihen. Pääsimme aamulla lähtemään ihan ajoissa, mutta todella huonon ajokelin vuoksi olimme lopulta paikalla hieman suunniteltua myöhemmin, vaikka olimme varanneetkin runsaasti ylimääräistä aikaa. Kipaisin siis itse nopeasti ilmoittamaan että olemme paikalla, kun mukana oleva hoitaja alkoi varustaa tammaa valmiiksi.
Palatessani takaisin rekallemme oli pikkuhevosella jo varusteet niskassa, eli sain pikavauhtia laittaa itseni asiallisen näköiseksi ja kiivetä tamman selkään. Onneksi meillä oli luottohoitaja mukana, sillä Susi alkoi olla aika kärttyisällä tuulella, enkä olisi ilman hoitajan avustusta selvinnyt tamman selkään ollenkaan niin ripeästi. Verryttelyalueella tamma pälyili muita hevosia kiukkuisesti ja huitoi hännällään minkä ehti, mutta malttoi kuitenkin keskittyä apuihin. Yllättävää kyllä Susi tuntui jopa hieman tavallista paremmalta tämän verryttelyn aikana ja lähdimmekin varsinaiseen kehään hyvillä mielin kun luokan kuusi osallistujat kuulutettiin paikalle.
Suoritimme vaaditut liikkeet hyvin ja tamma antoi tuomarin käsitellä itseään hienosti. Susi toimi yllättävän hyvin myös testiratsastajan kanssa, joten palattuamme verryttelyalueelle olin todella hyvällä tuulella. Loppuverryttelin tammaa rauhallisesti, kunnes meidät kuulutettiin takaisin kehään. Meille jaettiin Kunniapalkinto (KP) ja lisäksi tuomari antoi tammalle Erityismaininnan (EM) söpöydestä. Olin haljeta onnesta ja halasin tamman kaulaa. Kunniakierroksen jälkeen kävelytin pikkutammaa jonkin aikaa, kunnes oli aika lastata se takaisin rekkaan. Lopuksi tavasin tuomarin kirjallisen palautteen vielä huolella, missä kehuttiin tammaa nätiksi ja sen rotuleimaa hyväksi. Pientä moitetta tuli etupainoisuudesta, mutta väristä sen sijaan kehuja.