Upea, rakas, tärkeä Vaavi. Iso persoona, tärkeä ystävä. Luotettava, energinen ja vilkas ratsu. Mitä olisinkaan ollut valmis tekemään, että olisin saanut pitää sinut täälä vielä edes päivän pidempään. Parhaat lähtevät aina liian aikaisin, se on kai pakko hyväksyä. Ikävä on suuri, enkä voi kävellä karsinasi ohi ajattelematta sitä miten paljon minulle opetit. 15.12.2016 on surun päivä, sillä BT Vastatuuli nukkui ikiuneen 28-vuotiaana. Vielä viimeisen kerran sain silittää otsaasi ja toivottaa hyvää matkaa, upea orini!
© K. Kursi
|
Nimi BT Vastatuuli "Vaavi" Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori Väri punarautias Säkäkorkeus 161cm Syntymäpäivä 21.04.2007 (3v 19.1.08) Ikä 28 vuotta (15.12.16) |
Rekisterinumero VH04-018-5997 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja yaren / Ventos Koulutus ko. VaA, re. 110cm, va. vaativa Painotus yleispainotus Saavutukset KRJ-I, KERJ-I, VVJ-II, ERJ-III, YLA2, SLA-II |
YLA2 -palkinto maaliskuun tilaisuudessa 25.3.2015 pistein 85p. Pistejakauma:
Tekstipisteet [luonne+muut] 26 [17+9] (40 [20+20]), jalostuspisteet [suku+jälkeläiset] 29 [21+8] (33 [21+12]), kilpailut 17 (22), rakenne 9 (20), lisäpisteet 4 (10).
VVJ-II -palkinto maaliskuun tilaisuudessa 30.3.2015 pistein 92p. Pistejakauma:
Rakenne 5 [5+5] (10), sijoitukset 41 (40+), suku 22 (20+5), jälkeläiset 10 (20+5), lisäpisteet 14 (15).
Palkinto käydään mahdollisesti uusimassa, kun useampi orin jälkeläinen on kilpaillut valjakossa.
KRJ-I -palkinto huhtikuun ylimäräisessä tilaisuudessa 20.04.2015 pistein 101,5p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), sijoitukset 43 (40+), suku 17 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
SLA-II -palkinto huhtikuun tilaisuudessa 20.04.2015 pistein 87,25p. Pistejakauma:
Rakenne 13 (20), luonne 19 (25), suku 22,25 (25), kilpailut 20 (20), muu panostus 13 (20).
"Pyöreä, vahvatekoinen ja massava ori. Runko vankka ja syvä, leveä lautanen. Pää hieman tammamainen, puuttuu orimainen särmä. Paksu kaula, alakaulainen. Lapa on pitkä ja pysty. Jalat melko kuivat, etujalat ihan hyväasentoiset, pystyt vuohiset. Takajalat käyräkintereiset, pystyt vuohiset. Leimat melko hyvät. Erittäin komea väritykseltään. Arvosteltu kahdesta kuvasta."
ERJ-III -palkinto huhtikuun tilaisuudessa 30.04.2015 pistein 86p. Pistejakauma:
Raenne 6,5 (10), sijoitukset 40 (40+), suku 12 (20+5), jälkeläiset 12,5 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
Emän sivut eivät toimineet arvosteluhetkellä, joten käymme uusimassa palkinnon mahdollisimman pian. Odottelemme ensin myös jälkeläispisteiden paranemista.
KERJ-I -palkinto kesäkuun tilaisuudessa 25.06.2015 pistein 103p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), sijoitukset 42 (40+), suku 22 (20+5), jälkeläiset 17,5 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
VSR:n Jälkeläisluokka C myönnetty 11.05.2016
Yleisesti Vaavi on kiltti, mutta omalla tavallaan myös hyvin vaativa. Oria ei saa torua turhaan, mutta sillä on silti oltava selvät rajat, sillä jos pojan antaa päättää joistain asioista itse, siitä tulee herkästi hankala. Ori on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin kiltti, joten se sopii monille ihmisille, kunhan he vain uskaltavat sanoa EI. Oria ei missään nimessä voi luokitella vaikeaksi, se on vain hieman putkiaivo, joten herra vaatii käsittelijältään melkoista mustavalkoisuutta.
Hoitaessa Vaavi on rauhallinen eikä se häslää turhia. Kavioita ei aina nosta kovin helposti, mutta tiukalla komennolla ja päättäväisyydellä saa orin kyllä toimimaan tässäkin tilanteessa. Varustaminen harvemmin tuottaa ongelmia, sillä ori ei pullistele, ei pyöri, ei potki, ei pure. Satulan saa helposti heitettyä selkään ja vyön kiinni. Suitset on ihan helppo laittaa, sillä ori ei nostele päätään ja avaa suunsakin helposti. Ensin kuolaimia tietysti hetki pureskellaan ja näin, mutta poika lopettaa sen kyllä hetken kuluttua. Saattaa tylsistyessään nostella jalkojaan, mutta ei toki potkaisumielessä, tietenkään. On aivan innoissaan lähdössä töihin ja onkin oppinut, että mitä nopeammin varusteet saadaan päälle sitä nopeammin pääsee kentälle tai maneesiin.
Taluttaessa ori on hyvin reipas, kuten suomenhevoset yleensä, mutta ei kuitenkaan jyrää ihmisiä, kunnioittaahan Vaavi heitä. Tammoille se hieman esittää, höristelee ja steppailee, mutta koska on hyvätapainen, jättää asian sikseen kun taluttaja niin käskee. Varsin vaivaton ori. Tarhasta saa mukavasti napattua, ei yleensä yritä pahemmin livistää taluttajalta. Kesäisin aina muutaman kerran koittaa onko laitumeltakin ihan pakko tulla töihin, mutta ei yleensä kovin kauaa juoksuta hakijaansa. Viimeisenä keinona voi tietenkin käyttää myös kauraämpäriä, ori on tyyppillinen, varsin ahne suomenhevonen kuitenkin.
Ratsastaessa Vaavi on kiltti, muttei missään nimessä automaatti, ehei. Ori ei säiky mitään, eikä se myöskään testaile ratsastajia, mutta jos sille antaa vähänkin epäselvät avut, se jää jumputtamaan paikoilleen, eikä ns. "toimi" enää. Ori vaatii ratsastajaltaan paljon. Pelkkä hyvä istunta ei riitä, pitää olla rauhallinen käsi ja tiivis pohje, jotta poika toimisi. Toimiessaan onkin sitten mitä hienoin ratsu! Koulua ori vääntää tasolla Vaativa A, joten se meneekin sen mukaisesti, kaula kaarella ja oikein näyttävästi. Vaavin askeleet ovat kauniita ja mukavia, hyvin tasaisia, mutta lennokkuutta niissä voisi toisinaan olla enemmänkin. Ori kykenee tekemään vaikka mitä vääntöä ja kääntöä, kun siltä osaa pyytää, sen kokoamisaste on aivan uskomaton kun ottaa huomioon ori rodun. Poika on menevä, joten pohjetta ei tarvitse koko ajan käyttää, mutta tiivis sen on silti oltava. Suustaan Vaavi ei ole kova, mutta jos kuolaimeen jää roikkumaan ja vetää siitä koko ajan, saattaa ori kiihdyttää vauhtiaan, ja jos silloinkin vielä jää roikkumaan, ori saa aikaan mukavan pukkisarjan, jossa ei kyllä kukaan pysy. Ori ei kuitenkaan voi sille mitään, se vain inhoaa kuolaimessa roikkumista.
Esteillä voi olla tarjolla pienoinen show, jos ratsastaja ei ole tarkkana. Ori kyllä pitää hyppäämisestä, mutta innostuessaan se alkaa säheltämään. Taitava ratsastaja saa orin kuitenkin kuuntelemaan ja ymmärtämään mitä pitää tehdä. Ori hyppää melko reippaasti, mutta silti hyvin ja tasaisesti. Kääntyy vaikka kolikon päällä! Maastossa Vaavi on todella upea, se ei säiky mitään ja on hyvin varmajalkainen. Ori kulkee vaikeassakin maastossa ilman ongelmia ja vie ratsastajan vaikka kuuhun, jos hän pyytää. Käynnissä orin kannattaa antaa venyttää kaulaansa ja hieman katsella ympärilleen, sillä voit olla varma ettei se kyttäile mitään. Ravissa poika menee reippaasti, mutta on kuitenkin varmasti avuilla. Laukassa saattaa vauhti tuntua kovalta, sillä Vaavi menee maastossa paljon suurempia askeleita kuin kentällä. Maastoesteitä hyppää suurella riemulla ja toisinaan valtavalla ilmavaralla, mutta yli mene takuuvarmasti. Vauhtiakin riittää vaikka kuinka paljon, joten ori antaa kenttäkisoissa ihan todellisen vastuksen muille. Ajaessa Vaavi on mukava kokemus, se kuuntelee apuja, on herkkä ja todella kevyt ajaa. Ori myös pitää valjakkotouhusta varsin paljon, mutta innostaan ja reippaudestaan huolimatta se on koko ajan täysin hallinnassa. Parhaimmillaan on kouluosuudella, mutta harvemmin tarkkuus- tai kestävyysosiokaan ongelmia tuottaa.
Kisoissa ori on tavallista herkempi ja oikein valppaana, sillä se erottaa helposti erilaisen tunnelman. Suorituksessaan se yrittää parhaansa ja näyttää upealta. Koulukisoissa ori menee tavallista korkeammilla askeleilla ja kaula kaarella, yrittäen näyttää mahdollisimma komealta. Estekisoissa ori taas tuppaa innostumaan liikaa ja menee kovaa, saaden ratsastajan pelkäämään putoamisen puolesta. Yleensä kaikki menee kuitenkin hyvin kunhan ratsastaja itse pysyy erittäin rauhallisena ja päättäväisesti pyrkii vaikuttamaan Vaavi vauhtiin.
isäAGH Tuulenpuuska162cm, rt KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA2, SLA-I, VPA3 VSR jälk. A, KRJ jälk. AB |
ii.Kiukun-PuuskaEVM, 163cm, prt |
iii.AER KiukuttelijaEVM, 165cm, rt |
iie.TuuletarEVM, 151cm, trt |
||
ie.TuulityttöEVM, 162cm, vrt |
iei.TuulenpoikaEVM, 158cm, prt |
|
iee.TuulahdusEVM, 161cm, trt |
||
emäK.S. Tuulen Vire157cm, rt |
ei.K.S. Korteen HuomaEVM, 160cm, rt |
eii.Tuima-HuomaEVM, 155cm, rn |
eie.LuonnokasEVM, 157cm, prt |
||
ee.Myrsky TuuliEVM, 163cm, rt |
eei.E.K. HuimaEVM, 162cm, prt |
|
eee.Tytön TiinuEVM, 157cm, vrt |
Vaavi on tarkasti suunniteltu varsa, jota ei olisi edes syntynyt, jos en olisi jo kauan ennen astutusta tiennyt haluavani tätä varsaa. Sen isä on oma silmäteräni AGH Tuulenpuuska ja emä yarenin tamma K.S. Tuulen Vire. Vaavi on minulle siis hyvinkin tutusta suvusta. Vaavilla on myös puolisisko, BT Myötätuuli joka on eri emästä. Tarkoitus Vaavin kanssa on kilpailla täydet sijoitukset KRJ:stä ja suunnata jossakin vaiheessa sen laatuarvosteluun ja YLAan, Sh-laatista unohtamatta. Ja mikäli sijoituksia tulee myös VVJ:stä mukavasti, voimme suunnata myös valjakkolaatuarvosteluun. Näihin kaikkiin Vaavilla on varmasti mahdollisuudet, sillä sen suku on todellakin laadukas ja hyvä.
Vaavin isä on oma orini AGH Tuulenpuuska eli ihan Puuska vain. Se on ollut minulla vuoden 2006 lopusta asti ollen alusta asti silmäteräni. Väriltään tämä suuri, 162cm korkea, ori on rautias. Luonteeltaan Puuska on hieman villi ori, joka ei sovellu aivan aloittelijoille orimaisuutensa ja riehakkuutensa vuoksi. Tammoille se muistaa aina flirttailla, mutta tottelee kuitenkin käsittelijäänsä. Puuska on yleispainotteinen kuten Vaavikin ja koulutustasoltaan se on Vaativa A / 120cm / vaativa hevosvaljakko. Puuska on myös palkittu ori; sen palkintotililtä löytyvät arvonimet KRJ-I, ERJ-I, VVJ-II, YLA2 ja SLA-I.
II. Kiukun-Puuska, oli taitava ja reipas kouluratsu, joka toimi myös siitosorina pitkään. Kiukku oli hyvärakenteinen ja -luonteinen ori, toisin kuin nimestä voisi päätellä, ja se pärjäsi kouluradoilla vaativalla tasolla. Se hyppäsi myös esteitä 80cm asti, mutta oli ehdottomasti enemmän kouluratsu. Tämä 163cm korkea punarautias herra oli lihaksikas ja raamikas ratsu, joka tuli toimeen kaikkien kanssa, eikä yleensä aiheuttanut mitään ongelmia. Jälkeläisiä orilla on Puuskan lisäksi useita, kaikki ovat isänsä tavoin näyttäviä hevosia, joille oikein liikkuminen tulee luonnostaan. Jonkin verran ori on periyttänyt myös isoja päämerkkejä, joista Puuska ei ikävä kyllä saanut omaa osaansa. Kiukun kasvattaja, Perttu Setälä, kuvaili oria vanhana syntyneeksi, mitä ori kieltämättä olikin, sillä jo nuorena se oli hyvin tasainen, rauhallinen ja vankkumattoman rehellinen. Jonkin verran näitä ominaisuuksiaan tämä kasvattajan ylepys myös periytti eteenpäin. Valitettavasti tämä komea ilmestys jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana hampaiden huonon kunnon vuoksi, sillä se ei pystynyt enää syömään juuri mitään ja alkoi laihtua. Kiukun-Puuskaa jäi kaipaamaan sen kasvattaja, omistaja sekä iso liuta jälkeläisiä omistajineen. Ori haudattiin kasvattajansa pihamaalle, omenapuun juurelle.
III. AER Kiukuttelija sai mainetta kenttäradoilta, vaikka se olikin taitavampi koulu- kuin esteratsu, mutta ori rakasti hyppäämistä. Kilpailuissa se menestyi vaativassa B:ssä ja esteillä 90cm radoilla. Se oli todella komea rautias, 165cm korkea hevonen, joka sai päät kääntymään kilpailuissa. Luonteeltaan ori oli hieman äksy, mutta kuitenkin rehti ja rehellinen suomalainen, joka oli ratsuna todella reipas. Nuorena sille oli vaikea löytää sopivaa ratsastajaa hieman haastava luonteensa vuoksi, mutta kun sopivan rämäpäinen ratsastaja viimein löytyi, aukenivat menestyksen portit. Ori edusti seuraansa useana vuonna myös arvokilpailuissa sijoittuen useamman kerran, lisäksi se oli 6-vuotiaiden laatuarvostelun kolmas. Jälkeläisiä Kiukuttelijalla on muutamia, sillä ikävä kyllä orin tiinehdyttämisprosentti oli todella huono. Kaikki orin jälkeläiset ovat kuitenkin erittäin laadukkaita ja menestyneet hienosti koulu- ja kenttäradoilla, eikä Kiukuttelija periyttänyt huonoa suvunjatkamiskykyään onneksi eteenpäin, sillä kun ori kuoli yllättäen 17-vuotiaana se lähetettiin tutkittavaksi ja siltä löytyi kivessyöpä, joka oli vaikuttanut orin kykyyn lisääntyä.
IE. Tuulityttö, todella kaunis vaaleanrautias yksilö, jolla oli upea ja vahva rakenne. Se oli melko kookas, 162cm, mutta siitä huolimatta erittäin kevyt ja taipuisa ratsu, joka toimi moitteetta myös kärryjen edessä. Se kilpaili monessa lajissa: koulussa helpossa A:ssa, esteillä 120cm luokissa ja valjakossakin vaativalla tasolla, menestyen kaikissa lajeissa kohtalaisesti - huippu se ei ollut missään. Luonteeltaan se oli oikein kiltti, mutta välillä todella tammamainen ja kokeileva sekä epäluuloinen, mikä takuulla vaikutti sen kilpailutuloksiin, sillä se oli omistajansa ensimmäinen hevonen. Jälkeläisiä tammalla on yhteensä seitsemän ja se onkin periyttänyt erittäin hyviä käyttöhevosen ominaisuuksia kaikille niistä. Myös tietynlainen haastavuus on periytynyt - ainakin Puuskalle - mikä joskus aiheuttaakin ongelmia... Tuulitytön kanssa kuitenkin pärjäsi, kunhan piti maalaisjärjen mukana, eikä lähtenyt mukaan tamman päähänpistoihin, muttei kuitenkaan turhasta komentanut sitä. Puuskan lisäksi yksi Tuulitytön tammajälkeläisistä on menestynyt todella hienosti useammassa lajissa, pärjäten jopa avoimissa luokissa koulussa ja esteillä. Tuulityttö kuoli sydänkohtaukseen 25-vuotiaana omassa kotitallissaan, jonka pihaan se sitten haudattiinkin.
IEI. Tuulenpoika oli myös kilpakäytössä kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, tosin elämänsä viimeiset kymmenen vuotta se vietti tuntihevosena. Se ruunattiin melko nuorena, joten tällä 158cm korkealla punarautiaalla herralla ei ole kuin kaksi jälkeläistä. Se oli koulutettu tasolle helppo A ja 120cm, luonteeltaan Tuulenpoika oli hyvin tasainen ja rauhallinen, eikä sen kanssa ollut ikinä mitään ongelmia. Se oli lasten suosikki asuessaan ratsastuskoululla ja taitojensa puolesta aikuisten suosima kisahevonen, sillä vaikka Poku oli muuten sopeutunut mainiosti tuntihevosen elämään, se suorastaan heräsi henkiin aina kilpailuissa ja nautti saadessaan katsojien jakamattoman huomion itseensä. Tuulenpojasta on periyttäjänä vaikea sanoa mitään vain kahden jälkeläisen perusteella, mutta ainakin niitä katsoessa voisi kuvitella, että ruunalla olisi ollut jalostukseen enemmänkin annettavaa, niin laadukkaita sen jälkeläiset ovat. 24-vuotiaana lopetetti ruuna on jättänyt jälkensä monien ihmisten sydämiin ihastuttavan luonteensa ja komean ulkomuotonsa ansiosta.
Vaavin emä K.S. Tuulen Virekään ei ole yhtään huonompi yksilö sekään. Se on liinaharjainen rautias tamma, jolta löytyy korkeutta 157cm, eli hieman vähemmän kuin Vaavilta. Sen on kasvattanut Katri Suomäki ja se on yleispainotteinen. Koulutukseltaan hieman vaatimattomampi tamma, Helppo B / 80cm, on luonteeltaan erittäin rauhallinen ja hyvin helposti käsiteltävissä. Se on varma sekä erittäin äidillinen hevonen, joka huolehtii mielellään sekä pikkulapsista että varsoista. Jälkikasvua Vireellä on Vaavin lisäksi neljä kappaletta. Ikävä kyllä Vire kuoli 3. lokakuuta 2009.
EI. K.S. Korteen Huoma oli salskea ja upea herra, jota kelpasi katsella. Ori kävi paljon näyttelyissä saavuttaen lukuisia palkintoja, muttei ennättänyt kerätä yhtään arvonimeä tai meriittiä, kun kuoli äkillisesti suolenkiertymään. Tämä oli todella sääli, olisihan saavutukset vaikuttaneet kovasti Vireenkin sukuun ja tuleviin jälkeläisiin. Tätä rautiasta oria nähtiin myös paljon kisakentillä ja ylsi varsinkin koulussa mainittaviin saavutuksiin. Valitettavasti kuoleman takia myös näiden saavutusten osalta arvonimet jäi saamatta.
EII. Tuima-Huoma oli pienikokoinen, mutta sitäkin massavampi ja vankempi. Tämä ruunikko käänsi paljon katseita missä ikinä kulkikaan ja lähitienoo kyllä tiesi aina, mistä hevosesta oli kyse. Vaikka ulkonäöltään Tuima olikin näkemisenarvoinen, ei kisakentiltä tullut juuri minkäänlaisia saavutuksia. Tästä johtuen orilla oli vain yksi jälkeläinen K.S. Korteen Huoman lisäksi, joka sekin toimitti enemmän puskaratsun virkaa.
EIE. Luonnokas toimi ratsastuskoulun ratsuna, mikä kieli hyvästä luonteesta. Eläkkeelle päästessään tammalla teetätettiin kolme varsaa, jotka omasivat kaikki mainion luonteen ja erikoisen ulkonäön. Luonnokas ei ole vähäisen jälkeläismääränsä takia kovinkaan tunnettu, mutta kai sitä voisi sanoa, ettei hevonen ole ainakaan maineella pilattu. Punarautias, 157cm korkea tamma eli huikeasti 29-vuotiaaksi.
EE. Myrsky Tuuli oli välillä hyvin itsepäinen hevonen, mutta silti niin rakastettava ja omaperäinen. Tuuli oli koulutustasoltaan Vaativa B ja 90cm, korkeutta sillä oli 163cm ja väriltään se oli rautias. Jälkeläisiä tammalla on vain kaksi, sillä se oli huono tiinehtymään. Se kuoli ähkyyn 23-vuotiaana päivää ennen ystävänpäivää.
EEI. E.K. Huima oli 162cm korkea, komea punarautias ori, tallinsa ehdoton kuningas. Se eleli pitkään ihan vain lemmikkinä, vaikka oli se ratsunakin sangen hyvä: helppo A ja ratana se hyppäsi metriä. Kisoissa sitä ei juuri näkynyt hieman haastavahkon luonteensa puolesta, eikä sillä paljoa ole jälkeläisiäkään johtuen siitä ettei ori ollut kantakirjassa ja se oli suvultaankin varsin tavanomainen. Puskapollen virkaa se toimitti kuitenkin sangen hyvin, ainakin omistajansa mielestä.
EEE. Tytön Tiinu oli vaaleanpunarautias kaunokainen, jolta säkää löytyi 157cm. Luonteeltaan tamma oli hyvin hajuton ja mauton, se oli kiltti ja lempeä, vailla suuria reaktioita. Tamma asusteli koko elämänsä pienellä maatilalla, jossa oli lypsylehmiä ja muutama kana. Hevosseuraa tammalla ei ollut ennen kuin sen ensimmäinen varsa syntyi ja jäikin tilalle asumaan. Tiinua ei oltu ratsukoulutettu sen kummemmin, vaikka kyllä se naapurin lapsia kuljetti selässään hyvin kiltisti.
BT Vastatuuli ei ole tarjolla jalostukseen.
s. 01.09.2008 sh-t Viisikon Hurmaava (e. Onnelan April), kadonnut
s. 01.08.2009 sh-o Viisikon Pohjoistuuli (e. Terhakan Toiveajatus), om. Ninni H.
s. 10.01.2015 sh-t Satulinnan Iltatuuli (e. Taikakuun Sadetta), om. VÃva VRL-13593
s. 14.01.2015 sh-t Malvan Hallatuuli (e. Riiviöiden Hali), om. Lisa VRL-13874
s. 18.01.2015 sh-t Fiktion Papiljotti (e. Fiktion Popliini), om. Harmonia -> KTK-III, SV-I
s. 15.02.2015 sh-t Viisikon Vienotuuli (e. Mäkisuon Heissulivei), om. kuristaja VRL-04374
s. 14.12.2015 sh-o Viisikon Vastahanka (e. Mäkisuon Heissulivei), om. Viivi Järvelä VRL-13873 -> EV-I
KRJ, 40 sijoitusta, 3 cup-sijoitusta01.06.2008 - Helppo B - 07/69 |
ERJ, 45 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta07.06.2008 - 50 cm - 01/10 |
VVJ, 41 sijoitusta, 1 cup-sijoitus14.08.2008 - Noviisi parivaljakko - 01/07 |
KERJ, 34 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta25.10.2008 - Harraste - 02/50 |
30.02.2015 (päiväkirja)
Uusi vuosi ja uudet kujeet, näinhän se on nähtävä, taisi Vaavi tuumata aamulla, kun oli onnistunut jäämään loimestaan kiinni pihaton porttiin, joka oli auki ja kaikki muut hevoset karkuteillä. Orilla on kyllä uskomaton kyky aiheuttaa jos jonkinlaisia ongelmia meille ihmisille! Milloin se karkaa itse, milloin karkuuttaa muut, milloin hajottaa vesiastian... vaikka ei näille tempauksille voi kuin nauraa, se on varsin huvittava tapaus niin halutessaan, pakko myöntää.
Irrottelin Vaavi ensimmäisenä, laitoin portin kiinni ja lähdin pyydystämään vapaudesta nauttivia oreja kauraämpärin kanssa. Aika nopeasti ne sainkin kiinni ja yksitellen palautin ne pihattoon Vaavin kaveriksi. Kaikki jäivät nätisti syömään heinää ja vaikuttivat varsin nälkäisiltä, eli taisivat olla karussa lähes koko yön. Vaavikin oli aika väsynyt, joten en ottanut sitä treeniin vaikka niin olin suunnitellutkin. Pitäkööt nyt sitten ylimääräisen vapaapäivän, ehdimme kyllä treenaamaan huomennakin.
25.11.2014 (päiväkirja)
Ihanteellinen päivä treenata esteitä, tuumin kun kiipesin Vaavin selkään maneesissa. Ulkona oli lumimyräkkä, mutta kun oven sai kiinni niin pystyi kuulemaan jopa omat ajatuksensa. Verryttelin orin hyvin, se olikin varsin reippaalla tuulella - oli mokoma päässyt muutaman päivän helpommalla, kun olin itse kipeänä. Teimme reippaita ravipätkiä ja muutaman laukkaspurtin aina ympyröiden välissä ennen kuin aloitimme hyppäämisen.
Olin rakentanut muutaman esteen radan, joka sisälsi okserin, kaksi pystyestettä ja muurin, sekä erittäin paljon tiukkoja käännöksiä ja haastavia lähestymisiä. Ratsuni suorastaan tärisi innosta kun ohjasin sen ensimmäistä estettä kohti, mikä sattui olemaan pysty. Se loikkasi vähän turhankin kaukaa, mutta kuitenkin kevyesti ja helposti. Vaavilla on aina ollut tätä ongelmaa, että se innostuessaan hyppää turhan kaukaa, joten siksi olin päättänyt treenata nyt hieman vaikeampia lähestymisiä.
Ratatreeni sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että Vaavilla olisi ollut virtaa tehdä vaikka kolme samanlaista tunnin estetreeniä putkeen. Viimeisellä toistolla sain ratsuni jopa hieman ajattelemaan ja hypyt sujuivat mallikkaasti, joten siihen oli hyvä lopetella. Päätin kävellä loppukäynnit maastossa - kuten lähes aina - joten ohjasin orin ulos maneesista. Lumi tuiskusi edelleen vähän joka suuntaan, mutta onneksi allani oli yksi tutuimmista hevosistani, joten en hermostunut sen pienistä säpsyilyistä.
13.09.2014 (päiväkirja)
Aamu valkeni sateisena, synkkänä ja todella koleana, kun raahauduin aamutalliin ennen kuutta. Kirosin mielessäni sitä, että yksi työntekijöistäni oli sairaana, enkä ollut saanut ketään hänen tilalleen, joten joutuisin tänään tekemään hänen työnsä omieni lisäksi. Tämän vuoksi tulinkin paikalle hieman aiemmin kuin yleensä, täyttämään heinäkasseja ja vesiastioita, jotta saisimme kaikki hevoset ulos ajoissa syömään aamuheiniään. Tällaisina aamuina kaipaan pihattoja, ne olivat niin paljon helpommat. Muistaessani kuitenkin Vaavin metkut silloin kun kaikki hevoseni olivat pihatoissani, unohdin haaveeni. Tallissa ne pysyvät sentään kaikki omissa karsinoissaan ilman mitään kovin kummallisia virityksiä.
Ihmetykseni oli suuri kun saapuessani talliin siellä paloi jo valot. Aavistelin pahinta avatessani oven, mutta vielä mitä! Siellä olivat kaksi työntekijääni sekä kolme minulle tuntematonta nuorta miestä. Katsoin tallimestariani ja toista hevostenhoitajaa hoomoilasena, jolloin tallimestari selvensi asiaa: nuorukaiset ovat hänen naapuristaan. He olivat muutamaa viikkoa aiemmin hajottaneet tallimestarini ikkunan pelatessaan pihallaan jalkapalloa ja olivat luvanneet korvata sen työllä. Niinpä ovela työntekijäni oli passittanut herrat tallitöihin! Kiittelin kaikki vuolaasti, sillä tämä tarkoitti sitä, että itselleni jäisi normaalia vähemmän töitä - kom... siis nuoret miehet eivät ehkä olleet hevosihmisiä, mutta jaksoivat kantaa painavia ämpäreitä ja työntää kottikärryjä hurjaa vauhtia.
Livistinkin nopeasti työntouhusta ja päätin käydä liikuttamassa Vaavin heti aamusta. Harjasin orin nopeasti, hain sen varusteet ja talutin orin pihalle. Kiipesin orin selkään ja suuntasimme kohti kenttää. Annoin sen kulkea melko pitkään vapailla ohjilla, kaarrella oman mielensä mukaan ja venyttää kaulaansa. Orilla tuntui olevan hieman ylimääräistä energiaa, sen verran reippaasti se marssi eteenpäin. Aloitinkin työskentelyn reippaalla ravilla, nousin itse kevyeen istuntaan ja annoin vahvan suomenhevosen käyttää selkäänsä vapaasti. Jonkin ajan kuluttua istuuduin takaisin satulaan ja aloin himmailla orin vauhtia. Sen askel lyhenikin mukavasti ja teimme harjoitusravissa reilusti kolmikaarisia ja voltteja, välillä yhdistimme tähän pohkeenväistöä, välillä avotaivutusta. Vaavi nautti suuresti päästessään kunnolla töihin, se puhisi tyytyväisenä ja jopa hikosi vähän. Sade oli onneksi lakannut ennen kuin saavuimme kentälle, joten emme kastuneet sen vuoksi. Rapa toki lensi joka suuntaan, kun Vaavi askelsi voimakkaasti polkien eteenpäin.
Hetkisen kuluttua yhdistimme laukannostot aina kolmikaarisen alkuun, voltit keskikaarteeseen ja siirtymisen raviin aina kiemurauran loppuun. Pikkuhiljaa aloin pienentää orin laukka-askelta ja voltteja, kunnes ori polki lähes paikallaan, likimain laukkapiruettia tapaillen. Tämä ottikin melko koville sekä hevosta että ratsastajaa, joten muutaman toiston jälkeen hidastin ratsuni käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat, jotta se saisi hetkisen hengähtää. Sainkin siinä sitten idean lähteä maastoon, joten ohjasin Vaavin portille, avasin sen ja annoin herralle luvan lähteä liikkeelle. Se kävelikin reippaasti kohti tuttuja polkuja, eikä ollut moksiskaan tarhoissa oleskelevista hevosista. Ori käveli pitkällä, rennolla askeleella korvat hörössä eteenpäin, välillä yrittäen syödä kuusenoksia, jotka ylsivät tielle asti.
Aivan liian pian jouduin kuitenkin kääntämään ratsuni kotia kohti, sillä minulla olisi tälle päivälle vielä paljon tehtävää, jotka eivät ikävä kyllä voi odottaa. Laskeuduin ratsuni selästä tallin ovella, talutin sen pesupaikalle ja riisuin varusteet. Huuhtelin orin kauttaaltaan, sillä se oli erittäin hikinen, heitin sille villaloimen selkään ja talutin sen karsinaansa syömään heinää. Työntekijät saisivat viedä sen tunnin päästä ulos, itse lähdin tekemään paperihommia.
Estevalmennus 110cm 12.2.2010, valmentaja Em.
Tänään keskityimme työstämään hieman laukan pituutta. Ihan perinteisellä tehtävällä, suhteutettulinja, jonka väliin sitten piti mahduttaa erimääriä askeleita. Esteet eivät olleet niinkään suuria, koska halusin ratsukon kykenevän keskittymään niihin askeleisiin. Aluksi tultiin ihan normaalilla tempolla, jolloin Vaavi tuli linjan sujuvalla viidellä askeleella. Seuraavaksi lähdettiin sitten lyhentämään laukkaa ja tarkoitus oli saada yksi tai kaksi askelta lisää tuohon samaiseen väliin. Lyhentäminen ei onnistunut alkuunkaan, Vaavi pistin vastaan kaikin voimin ja puuhalsi linjan lävitse samalla viidellä askeleella. Katsoin parhaaksi käskeä ratsukon ympyrälle, jossa otettiin laukan lyhentämistä ja pidentämistä. Ensimmäisen pidennyksen aluksi Vaavi lähti kuin nato ohjus pukittaen hyvin komeasti, jonka tuloksena Ireth lensi satulasta kuin leppäkeihäs. Vaavi pysähtyi hämillisenä ja katseli ihmeissään Irethiä,joka makasi maassa. Irpalle ei kuitenkaan käynyt mitään pahempaa.
Takaisin selkään vain ja uusiksi, PIENEMMILLÄ AVUILLA! Tällä kertaa ratsastajakin pysyi selässä ja tulos oli ihan ok. Siirryttiin jatkamaan suhteutettulinja -tehtävää. Ireth ohjasi käskystäni Vaavin linjalle edelleen tarkoituksenaan lyhentää laukkaa ja tarvittaessa Irethin piti pysäyttää Vaavi ennen seuraavaa estettä. No, Vaavi ei sitten oikein lyhentämisestä edelleenkään pitänyt ja tuloksena oli kaahausta. Ireth yritti pysäyttää hopsun... Kyllähän se vauhti hiljeni ja silleen, mutta sitten ennen kuin se oli pysähdyksessä niin Vaavi oli jo lähellä toista estettä. Ensin se oli pysähtymässä ennen toista estettä, mutta sitten Vaavi päättikin pompata sen ensin. Ja tuloksena oli järetön hissihyppy, jonka tuloksena Ireth oli jälleen maassa.
Ja jälleen uudestaan satulaan. Tällä kertaa käskin tehdä voltin esteiden väliin ja se onnistuikin ratsukolta ilman suurempia ongelmia. Sen jälkeen käskin tulemaan ilman volttia ja ilmeisesti Vaavikin alkoi jo hieman väsyä, koska se lyhensi kiltisti laukkaansa ja sai mahdutettua väliin seitsemän askelta. Hienoa! Tämän jälkeen sitten vielä pidennettiin laukkaa. Pidentäminen onnistui huomattavasti paremmin ja Irethkin pysyi satulassa hienosti koko linjan ajan.
Hyvää yhteistyötä. Vaavi on hieman omapäinen ja Irethin taas kannattaa harjoitella hieman tasapainoa ja olla tarkkaavaisempi äkkinäisempien tilanteiden varalta. Mutta uskon, että kun tarpeeksi tekee töitä niin tästäkin ratsukosta syntyy jotakin.
01.11.2009 (päiväkirja)
Minut saa kivittää epäaktiivisen kirjoitteluni takia. Toisaalta, vaikka en ole kirjoittanut orille kuulumisia pitkään aikaan, en ole silti poikaa unohtanut. En edes voisi unohtaa Vaavia - onhan se sentään Puuskan poika! Vaavi sai muuten toisen jälkeläisen jokin aika sitten, emänä toimi Terhakan Toiveajatus. Varsa on oikein terhakas ori, joka luonnollisesti jatkoi Puuskan aloittamaan tuuli-linjausta nimellä Viisikon Pohjoistuuli. Tämä orivarsa jäi itselleni. Vaavi on nyt kilpaillut aktiivisesti ja kerännyt hienosti useita sijoituksia monista lajeista. Olen oikein ylpeä pojasta, se on selvästi osoittanut olevansa Puuskan poika. Onhan niissä toki samaa näköäkin, ne ovat molemmat oikein karismaattisia ja raamikkaita oreja, joista on ilo katsella. Lisäksi luonteessa on tiettyä samankaltaisuutta: kumpikin on energinen, hieman karjas ja niin perussuomalainen kuin olla ja voi. Ehkäpä juuri siksi nämä orit ovat valloittaneet sydämeni täysin.
20.09.2008 (päiväkirja)
Jes! Vaavi on päässyt paremmin kilpailemisen makuun ja sijoittunut muutaman kerran. Koulusta sijoituksia on tullut kaksi, esteiltä yksi (joka on muuten voitto) ja parivaljakosta yksi voitto, yhdessä puolisiskonsa BT Myötätuulen kanssa. Kilpailuitakin on kertynyt jo lähes 50, mikä on mielestäni hieno homma, kun ottaa huomioon Vaavin melko nuoren iän. Lisäksi Vaavi on ollut jo jalostuskäytössä, mistä kertovat sen ensimmäinen varsa, jonka emänä toimi oma tammani Onnelan April. Tämä varsa menikin Aprilin kasvattajalle Onnelan tilalle ja sai nimekseen Viisikon Hurmaava.
15.05.2008 (päiväkirja)
Vaavi on nyt sitten kilpaillut jo jonkin aikaa. Sijoituksia on tullut vain SUJ:sta, mutta kyllähän me muistakin lajeista niitä sijoituksia keritään napsia myöhemminkin. Pääasia että saadaan nyt hieman tuntumaa kilpailemiseen ja kilpailuhumuun. Vaavi on kuitenkin kisapaikoilla käyttäytynyt ihan moitteettomasti, mikä vain parantaa mahdollisuuksia sijoittua. Toivottavasti Vaavista tulee hieno kisahevonen! Mitään stressiä emme kuitenkaan ole ottaneet kilpailemisesta, vaan kisaamme aina silloin kun Vaavi vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa. Pari lyhyttä kisataukoakin on pidetty, ettei ori kyllästy kilpailemiseen.
19.01.2008 (päiväkirja)
Hui, kun oikein jännittää. Vaavi tosiaan täyttää tänään 3 vuotta, mikä tarkoittaa sen päässeen (viimeinkin!) kisaikään. Aloittelemme kilpailemisen rauhallisesti luokilla Helppo C ja 40-50cm, ettemme pilaa hyvää hevosta heti alkuunsa. Vaavista onkin kuoriutunut jo oikein hieno ja charmikas oripoika, joka tulee varmasti hurmaamaan kaikki tammat ja heidän omistajansa. Aikaisemmin tutustutin Vaavin jo isäänsä Puuskaankin ja orit tulevatkin hyvin toimeen edelleen, vaikka Vaavikin alkaa olla jo täysikasvuinen. Asiassa varmasti auttaa kuitenkin kummankin orin fiksuus. Edelleen Vaavi on kuitenkin oikea iiliskotti, joka rakastaa keppostelua - joskus hieman ärsyttävilläkin seurauksilla.
20.10.2007 (päiväkirja)
Kuvitelkaa mielessänne kirpeä lokakuinen aamu, kun kello on vasta seitsemän aamulla ja ulkoa kuuluu vain linnun laulu... Ja palatkaa sitten maan pinnalle ja katsokaa tallin pihaan, jossa täys sekasorto, koska puolet hevosista on karannut. Juuri tätä on Viisikon arki. Tallitytöt juoksevat orien perässä, yrittäen samalla saada joitakin tammoja kiinni. Lopulta kun kaikki hevoset on saatu, täytyy vielä katsoa miten ne ovat karanneet. Ahaa... Oripihaton portista ilmeisesti. No, sitten ei olekaan vaikea arvata, kuka sen on avannut. Vaavi!! Kiroan mielessäni, sillä Vaavi on ainoa hevonen, joka saa portin auki. Hemmetin hemmetti, miksi ihmeessä edes haluan pitää sen pihatossa. No, kaikki kuitenkin selvisi, joten voi taas hetkeksi huokaista. En kuitenkaan pitkäksi aikaa voi jäädä istuskelemaan ja juomaan kahvia, sillä hevoset täytyy ruokkia ja tallissa asuvat hevoset tarhata. Tietenkin pitäisi myös liikuttaa kaikki hevoset... Päätin ensimmäiseksi käydä ottamassa Vaavin pihatossa ja tehdä sen kanssa pienen lenkin metsässä. Ori oli reipas ja valpas ja mieleni teki kiivetä sen selkään, mutta nuoren ikänsä vuoksi en sitä voinut tehdä. Nautin kuitenkin kovasti kävelylenkistä, Vaavi oli oikein hurmaava. Kaiken kaikkiaan ori on hieno, vaikka välillä aiheuttaakin ongelmia tallin arkeen.