Viisikon Karkkipäivä

16.02.2015 (päiväkirja)

Kaisan edelliset valjakkokilpailut olivat viime viikonloppuna ja ne sujuivat oikein mallikkaasti, sijoituimme kolmansiksi luokassamme. Kisapäivät sujuvat nykyään jo vuosien varrella opitulla rutiinilla, mutta tällä kertaa kutsuin Örpin mukaan tutustumaan valjakkoharrastukseen. Aamu tuntui turhan kiireelliseltä, eikä aloittelevasta hevosharrastajasta ollut mitään iloa pakkailun keskellä. Pyysinkin Örppiä harjailemaan Kaisaa, jotta sain itse keskittyä olennaiseen ennen lähtöä.

Ajomatkalla ja kisapaikalla sain oikein kunnolla virkistää muistiani sääntöjen suhteen. Keskustelut valjakkoajosta saivat ajatukseni kääntymään pois jännityksestä ja Kaisakin oli tavallista rennompi kisapaikalla. Sekä minulle, että hevoselle oli selvästi hyötyä toisenlaisesta "kisahoitajasta" ja ovelasti ehdotinkin Örpille muihinkin kilpailuihin tutustumista kevään ja kesän mittaan.

Oikein positiivisen ja menestyksekkään kisapäivän päätteeksi innostuimme vähän huvittelemaan jäähdyttelylenkin yhteydessä. Kaisa sai Örpiltä loputtomasti kehuja ja leivänpalasia ja lopulta koko kolmikko huomasimme olevamme rämpimässä umpimetsässä naureskellen. Kuin vanhoina hyvinä aikoina, vailla turhaa huolta ja nauttien jokaisesta hetkestä ihanan hevosharrastuksen parissa, tuloksista viis.

12.02.2015 (päiväkirja)

Kaisalla on nyt käynyt joitakin kertoja täti-ikäinen naishenkilö opettelemassa ratsastusta. Kaisa on jo oppinut tunnistamaan tuon naisen, Örpin, auton äänet ja ilahtuu silminhavaittavasti hänen tulostaan. Ratsastustuokioihin sisältyy aina pitkä hoitohetki kun Örp opettelee hevosen harjausta ja muuta perushoitoa. Hoitohetkien ja leivänkannikoiden välillä onkin Kaisan päässä hyvin vahva syy-seuraussuhde ja se jos mikä Kaisaa motivoi. Ratsastuksessa Örp ja Kaisa ovat edenneet jo työskentelemään käynnissä ilman taluttajaa ja oma osuuteni on helpompi nyt kun saan kentän laidalta neuvoa ratsukkoa. Kaisaa on muutaman kerran alkanut hieman ärsyttämään jatkuva käynti ja muutamasti olen saanut käydä pysäyttämässä tamman ehkäistäkseni omapäisen kiihdyttelyn. Jatkossa ratsastan Kaisalla itse alkuun reippaamman pätkän, jotta ratsastustuokiot sujuisivat turvallisesti.

19.01.2015 (päiväkirja, kirjoittanut Örp)

Olin jo pitkään haaveillut, että pääsisin kokeilemaan ratsastusta, mutten tiennyt mille tallille menesin. Huokaillessani hevoshaaveitani tuttavalleni hän ehdotti, että ottaisin yhteyttä Irethiin jolta saattaisi löytyä sopiva hevonen tutustumiskertaa varten. Ilokseni Ireth innostui ideasta heti, ja ehdotti yhtä hevosistaan, Kaisaa, minulle talutusratsuksi.

Tänään koitti se jännittävä päivä, kun ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien pääsin tekemisiin hevosten kanssa. Tallille tullessani kävimme Irethin kanssa hakemassa Kaisan tarhasta karsinaan hoitamista varten. Katselin hieman sivummalta kun Ireth talutti hevosen varmoin ottein talliin ja tunsin miten jännitykseni paheni entisestään. Kaisa näytti ainakin kolmemetriseltä ja jokainen pienikin liike jonka se teki vaikutti valtavalta ja holtittomalta.

Sain syöttää Kaisalle muutaman leivänpalasen jonka jälkeen harjasimme yhdessä hevosen kauttaaltaan. Hoitamisen päätteeksi Ireth satuloi hevosen ja selitti minulle samalla hevosen varustamisesta, josta ei kyllä jäänyt mitään mieleen sen jalkoja tutisuttavan jännityksen vuoksi.

Kentällä kiipesin pienen jakkaran päältä satulaan ja Kaisan ollessa paikallaan sain hetken aikaa ottaa tuntumaa hevoseen, ennenkuin Ireth lähti taluttamaan hevosta kentän laitojen myötäisesti. Hevonen tuntui voimakkaalta, suurelta ja samaan aikaan niin kovin pieneltä kun horjuin kaarteissa tasapainoani hakiessa. Pikkuhiljaa ratsastaminen alkoi tuntua jännittävän lisäksi myös rentouttavalta ja mukavalta.

Noin puolen tunnin talutuksen jälkeen kipusin alas selästä ja autoin Irethiä parhaan osaamiseni mukaisesti. Hevosen harjattuamme sain taluttaa Kaisan takaisin tarhaan ja ilmeisesti kasvoillani hehkuva hymy sai Irethin kysymään, "haluaisitko tulla joskus uudestaan käymään?"

11.01.2015 (päiväkirja)

Vietimme tänään Kaisan kanssa rauhallista sunnuntaipäivää tallilla. Pakkanen oli yön aikana kiristynyt niin paljon, että päätin jättää ratsastamisen muille päiville ja keskityimme viettämään laatuaikaa hoitotoimenpiteiden parissa.

Kaisa tuli tarhan aidalle rennosti löntystellen vastaan kun menin hakemaan sitä sisälle talliin. Aidan yli se hamusi takkini taskua porkkanoiden toivossa. Jouduin lyttäämään tamman haaveet, mutta silitellessäni sitä lupasin tallissa hakea sille muutaman leivänkoppuran.

Aloitin hoito- ja hemmottelupäivän karsinassa kavioiden putsaamisella ja kengitystarpeen tarkastelulla ja löin samalla yhden hieman heikosti kiinni olevan kengän paremmin kiinni. Jatkoin hoitamista harjaamalla koko muhkean talviturkin huolellisesti läpi. Kaisa seisoi koko harjaushetken ajan kiltisti paikallaan ja puhalteli välillä minulle. Harjattuani tamman kokonaan kävin hakemassa käytävältä loimen ja sain muistuttaa Kaisaa käytöstavoista. Se tuttuun tapaan koitti karata karsinastaan, mutta onneksi olin varautunut siihen ja voitin pienen nopeuskilvoittelun ovella.

Loimittaessa Kaisa oli harvinaisen kiltisti, eikä pyörinyt kovin montaa ylimääräistä kierrosta ja palkitsin sen mallikkaasta käytöksestä porkkanoilla. Hetken mielijohteesta päätin viedä Kaisan takaisin tarhaan ilman riimunnarua. Avasin karsinan oven ja lähdin hevosen edellä kävelemään ja Kaisa tuli kiltisti perässäni. Päästessäni pois oviaukon tieltä tamma otti lyhyen spurtin tarhaa kohti joka päättyi heti tallin edustalla olevalle liukkaalle kohdalle. Kaisa selvästi inhosi koko tilannetta ja tasapainon saavutettuaan se muisti taas liikkua kaisamaiseen tyyliinsä, hiiiitaasti. Kävelin hiukan tamman edellä ja houkuttelin sitä porkkanoilla kulkemaan hieman kovempaa ja Kaisa uskaltautuikin lisäämään vauhtiaan aavistuksen. Vielä tarhan portilla rapsuttelin sitä ja annoin sille viimeisetkin palaset porkkanaa taskuni pohjalta, ennen kuin laitoin Kaisan takaisin tarhaan odottelemaan päiväheinien jakoa.

Yksityinen valjakkovalmennus 16.12.2014, noviisi kouluosuus, valmentajana Pentti Suontausta (evm), kirjoittanut omistaja

Olimme Kaisan kanssa tänään Pentti Suontaustan valjakkoajovalmennuksessa ja olen todella tyytyväinen päivän tulokseen. Keskityimme kouluosuuteen, etenkin tempon vaihteluihin käynnissä ja ravissa. Saimme alkuverrytellä itsenäisesti, joten pyrin saamaan tamman alusta asti kuulolle ja taipumaan hyvin. Teimme paljon erilaisia kaarteita ja ympyröitä, otimme myös muutamia pysähdyksiä ja siirtymisiä ennen kuin tämä hieman vanhempi supliikki herrasmies aloitti meidän syynäämisemme.

Aloitimme käynnissä laitoja pitkin, tarkoitus oli pitkät sivut mennä keskikäynnissä ja lyhyillä sivuilla lyhentää askelta. Kaisa olisi mielellään marssinut eteenpäin tasaisen tappavalla vauhdilla, joten sain tehdä ihan huomattavia pidätteitä, että tamman tempo muuttui yhtään mihinkään. Lopulta myös valmentajamme oli tyytyväinen ja siirryimme tekemään samaa tehtävää ravissa. Nyt suomenjunttini oli jo tilanteen tasalla ja temponvaihtelut sujuivat erittäin hyvin. Kaisa saikin Pentiltä paljon kiitosta kehityksestään.

Lopuksi kävimme läpi yleisimmät valjakkoradan tiet, eli erilaiset suunnanvaihdot ja ympyrät niin käynnissä kuin ravissa. Yllättäen kahdeksikko tuotti tammalle suuria vaikeuksia, joten hinkkasimme sitä hetken aikaa ennen kuin molemmat silmukat olivat yhtä isot ja pyöreät, eikä Kaisa pudonnut kuolaintuntumalta missään vaiheessa.

Valmentaja oli mukava, mutta erittäin tiukka, joten saimme Kaisan kanssa tehdä ihan tosissamme töitä, että suoriuduimme kunnialla tehtävistä. Olimme kuitenkin lopulta kaikki tyytyväisiä ja pääsin jäähdyttelemään Kaisaa. Olin suuntaamassa tammaa portista ulos kun Pentti kysyy saisiko hän tulla mukaan. Kehoitin miestä kiipeämään kyytiin kun sain tamman pysähtymään ja ojensin ohjat hänelle. Mies tarttuikin niihin ja ohjasi hieman hionneen hevosen kohti rauhallista metsätietä. Juttelimme niitä näitä koko matkan ja mies vaikutti todella hauskalta, mutta asialliselta ja osaavalta. Hän lupasi joskus toistekin tulla valmentamaan meitä.

Kouluvalmennus 16.08.2010, valmentaja Mooky
Valmennus alkoi tavallisissa merkeissä, mutta alkuveryttelyjen lopuilla Kaisa säikähti kentän laidalle ilmestynyttä tallikoiraa. Sinulla on selvästi hyvä tasapaino, kun pysyit niin hyvin tamman kyydissä mukana ! Molempien rauhoituttua aloimme harjoitella siirtymiä edeten käynnistä raviin siirtymistä pikkuhiljaa ravista laukkaan ja laukalta raviin siirtymiä. Yritä ylläpitää Kaisan mielenkiintoa yllä pakottamalla sen keskittymään harjoituksiin. Jos Kaisa tylsistyy, tee jotain yllättävää, ettei tamma koskaan voi ennakoida liikkeitäsi.