Tuntuu, etten saa henkeä, että happi loppuu, että maailmassa ei ole ilmaa. Sydämeni on musertunut. 19-09.2018 oli aika hyvästellä rakas kasvattini Niilo, se hienoista hienoin. Orilla oli ollut kuumetta jo useamman päivän, se oli yskinyt ja rohissut pahasti. Eläinlääkäri joutui lopulta toteamaan, että Niilon keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja sen sydän oli laajentunut - siis mitään ei ollut enää tehtävissä. 22-vuotiaana pääsi Niilo sateenkaarisillalle, laukkaamaan vapaana ja kivuttomana. Ikävä on valtava, tuntuu että lyhistyn sen alle. Onneksi minulla on Niilon poika, joka muistuttaa minua isästään joka päivä. Nähdään taas, Niilo!
|
Nimi Viisikon Nuttu Nurin "Niilo" Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori Väri ruunikonkimo Säkäkorkeus 150cm Syntymäpäivä 03.01.2015 (3v 13.1.15) Ikä 22 vuotta (19.9.18) |
Rekisterinumero VH15-018-0201 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Viisikko Koulutus ko. HeA, re. 70cm, va. noviisi / aloittelijaluokka Painotus yleispainotus Saavutukset YLA1, KRJ-I, VVJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, KTK-III, Fn, Silber Prize |
KTK-III -palkinto PKK:n 59. tilaisuudessa 15.03.2016 prosentein 68%.
19+16+16 = 68%
- Jalostussuuntaa ei määritely, arvioitu ratsuna. Orileima hyvä, rotuleima hyvä-. Aavistuksen ponimainen. Hyvin loiva lapa. Paksuhko kaula, alakaulaa, ahdas päänliittymä. Raskasluinen pää, pienehköt korvat. Terävä katse. Orimainen, voimakas takaosa. Hyväasentoiset jalat, rodulle tyypilliset kaviot. Hieno toteutus, varsinkin vartalossa ja päässä. Kimon papurikkotäplät on toteutettu omaperäisesti. Jalkoihin kaipaisin syvempää väritystä. Terhakkaan oloinen käyttöhevonen.
KRJ-I -palkinto maaliskuun ylimääräisessä tilaisuudessa 25.03.2016 pistein 107,25p. Pistejakauma:
Rakenne 8 (10), kilpailut 42 (40+), suku 22,25 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
YLA1 -palkinto maaliskuun tilaisuudessa 25.03.2016 pistein 114,5p. Pistejakauma:
Tekstipisteet [luonne+muut] 35 [18+17] (40 [20+20]), jalostuspisteet 33 [21+12] (33 [21+12]), kisapisteet 21,5 (22), rakenne 20 (20), lisäpisteet 5 (10).
AP1, Parhaat rakenne- ja kilpailupisteet, kaikkien aikojen toisiksi korkeimmat pisteet!
Upea kokonaisuus rakennepisteiden osalta! Upea ja panostettu hevonen kaikenkaikkiaan.
VVJ-I -palkinto huhtikuun tilaisuudessa 20.04.2016 pistein 105p. Pistejakauma:
Rakenne 8 (10), kilpailut 40 (40+), suku 22 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
SLA-I -palkinto kesäkuun tilaisuudessa 20.06.2016 pistein 95p. Pistejakauma:
Rakenne 10 [2-2-3-3] (20), luonne 21 (25), suku 22 (25), kilpailut 22 (20+5), muu 20 (20).
- Heikko sukupuolileima, leveästi liittynyt, paksu kaula, alakaulaisuutta. Lyhyt selkä, köyry lanne. Etusissa lyhyet vuohiset, ja lyhyehköt etusääret.
ERJ-I -palkinto heinäkuun tilaisuudessa 31.07.2016 pistein 105,25p. Pistejakauma:
Rakenne 8 (10), kilpailut 42 (40+), suku 20,25 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
KERJ-I -palkinto helmikuun tilaisuudessa 25.02.2017 pistein 107p.
Rakenne 8,5 (10), kilpailut 45 (40+), suku 18,5 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
Silber Prize -palkittu maaliskuun Virtual Riding Horses Assessment -tilaisuudessa 01.03.2017.
7+4½+4½+7+6½+4½+10+6½+9½ = 66,667 % / Silber Prize
Finest myönnetty 21.03.2017
Niilo on oma kasvattini jo toisessa polvessa, sen emä Viisikon Karkkipäivä on yksi ensimmäisistä suomenhevoskasvateistani. Tamma onkin jättänyt jo ennen Niiloa kaksi äärimmäisen laadukasta orivarsaa ja kun tämä kolmaskin oli ori, minun piti myydä tämä varsa. Kyllä minulla myynti-ilmoituksia olikin, mutta kiinnostuneita ei ollut, joten orivarsa jäi sitten kotiin ikään kuin vahingossa. Niilo varttui nuoreksi oriksi siinä muiden sivussa ja siitä kasvoi mitä fiksuin hevonen. Se on todella mutkaton käsitellä, oppii nopeasti ja on väritykseltään vieläpä kimo - siis kaikin puolin juuri sitä mitä suomenhevoselta haluan ja plussana vielä erikoinen väri. Vartuttuaan Niilo onkin saanut minulta valtavasti erityishuomiota, se kun jäi varsana niin pahasti muiden muka laadukkaampien varsojen varjoon, vaikka oripoika on selvästi osoittanut olevansa vähintään yhtä hieno kuin muutkin kasvattini.
Viisikon Nuttu Nurin on peruskiltti, joskin herkkäluontoinen ja ujo suomenhevosherra. Niilo tuppaa hämmentymään helposti uusissa tilanteissa, mikä saa sen menemään totaalisesti lukkoon. Rohkaisu ja rapsutukset auttavat kuitenkin kaikkeen, jolloin ori kerää itsensä ja usein myös sopeutuu tilanteeseen.
Niilo on ujoutensa takia hieman syrjäänvetäytyvää sorttia ja se tuntuu aristelevan myös lajitovereita. Tilanteen salliessa herraa on paras pitää laumassa, joka sisältää rauhallisia ja sosiaalisia hevosia - tällöin Niilo pikku hiljaa uskaltautuu mukaan muiden toimintaan, eikä jää aina yksin nurkkaan kyhnöttämään. Taluttaessa ori seuraa kuin perhekoira, joten pienetkin lapset voivat aikuisen valvovan silmän alla talutella herraa.
Niilo arvostaa pysyvyttä, joten hoitajaa ei ole hyvä idea vaihtaa kovin usein. Tutun ja turvallisen ihmisen seurassa ori on kiltti ja vaikkei heti uskoisikaan, äärimmäisen sosiaalinen. Se tuuppii hoitajaa iloisesti, hörähtelee tälle lempeästi ja seurailee kiinnostuneena tämän tekemisiä. Myös uusien tuttavuuksien kanssa ori on kiltti, mutta samalla myös sulkeutunut ka varautunut. Niilo ei ole häseltäjä-tyyppiä joten sen voi huoletta pitää karsinassa irti hoitotoimenpiteiden ajan. Karsinan ovi on kuitenkin syytä sulkea, sillä myös Niilo ymmärtää ruuan päälle ja pyrkii herkästi tämän luo.
Ratsuna Niilo on oikein pätevä mopo lajiin kuin lajiin. Kouluratsuna ori on kuuliainen, joskin hieman hitaanpuoleinen ja vaatii paljon liikkuakseen omin voimin eteenpäin. Päättäväisen ratsastajan alla ori suoriutuu helppo a-tason tehtävistä leikiten. Niilo ei ole mikään esteratojen kuningas hitaine askelineen ja omintakeisine hyppytyyleineen, mutta suoriutuu tästäkin lajista kunnialla. Estehirmujen suosikkiratsu ei ori siis välttämättä ole, mutta harrastemielessä pomppimiseen Niilo on käypäinen tapaus, kunhan ratsastaja muistaa rohkaista sitä oikeasti myös hyppäämään esteet, eikä vain kauhistelemaan niitä. Maastossa kaikeksi yllätykseksi melko rohkea ja toimiikin niin yksin kuin kaverin kanssa mainiosti. Liikkuu reippaasti kaikenlaisessa maastossa, kunhan vastaan ei tule mitään liian erikoista, kuten puimuria tai kaivinkonetta - ori on muutamasti saanut pahat sätkyt niiden vuoksi, joten se muistaa erityisen hyvin sellaiset laitteet.
Valjakkoajokaan ei ole tälle suomalaisorille vieras laji ja ori pärjääkin siinä yllättävän hyvin, oikeastaan jopa paremmin kuin ratsuna. Kouluosuudella ori on todella näyttävä ja kuuliainen, avut menevät hienosti läpi ja se pyrkii koko ajan tekemään parhaansa. Kestävyysosiolla kaipaa toisinaan rohkaisua, jopa käskemistä, mutta menee ja tekee kuitenkin. Kunto Niilolta ei ainakaan lopu kesken. Tarkkuusosio onkin yleensä se mikä tuottaa ongelmia, sillä ori ei ole erityisen taitava tekemään tiukkoja käännöksiä, minkä lisäksi se pelkäsi nuorempana kartioiden päällä olevia palloja kuollakseen. Nykyään Niilo ei enää pelkää niitä, joskaan ei pidäkään.
isäUlapan Taikausko152cm, rnkm |
ii.Kukkiksen Tsädääm156cm, rnkm SV-III |
iii.Kukkiksen Mikitin158cm, rn esiKTK, YLA3 |
iie.Kukkiksen Kastehelmi153cm, rnkm |
||
ie.FN PKK-V Ryövärin Surulaulu147cm, hprn KRJ-II, SLA-II VSR Jälkeläisluokka C |
iei.Koston Routavaara144cm, trt |
|
iee.Satulinnan Ninariina149cm, klm SV-I |
||
emäViisikon Karkkipäivä150cm, prn KRJ-III, VVJ-III, YLA2 VSR Jälkeläisluokka C |
ei.Kimovaaran Kingi150cm, vprt |
eii.VIR MVA Ch Troijan Aamori146cm, tprt ERJ-III, MEJ-II |
eie.T.A. Timjami151cm, rt |
||
ee.Tammimetsän Kajo150cm, tprt |
eei.Troijan TunteetonesiKTK |
|
eee.MT Aurora147cm, vprt |
EIE. T.A. Timjami oli kiltti ja rauhallinen suomenhevostamma, joka tuli mitä laadukkaimmasta suvusta. Paljoa tietoa tammasta ei ole säilynyt näihin päiviin asti, mutta sen verran tiedetään, että sillä oli korkeutta 151cm ja väriltään tämä Tintiksi kutsuttu tamma oli rautias. Se oli yleispainotteinen ja kilpaillut koulu- ja esteratsastuksessa. Tamma oli Kimovaaran omistuksessa lähes koko elämänsä. Tintin kasvatti Assi.
EEI. Troijan Tunteeton oli 153cm korkea suomenhevosori ja väriltään tämä komistus oli tummanpunarautias. Ori oli yleispainotteinen ja se oli syntynyt joulukuun 12. päivä 2005. Troijan Tunteettoman kasvatti noah, mutta myöhemmin sen omisti Mei Shiratori, jonka omistuksessa ori myös vanhemmiten kuoli. Komea suomenhevonen tuli mitä hienoimmasta suvusta ja sillä on useita jälkeläisiä.
EEE. MT Aurora oli pienhevoskokoinen (147cm) ja todella suloinen vaaleanpunarautias tamma, jonka lempeä luonne hurmasi kaikki. Se oli estepainotteinen ja hyppäsikin todella hienosti sekä periytti hienoa hyppykykyään myös jälkeläisilleen. Aurora syntyi viides toukokuuta 2005 ja sen kasvatti virtuaalitalli Metsätähti. Tamman omistaja koko sen eliniänajan oli Mei Shiratori ja hänen omistuksessaan tamma myös kuoli. Elämänsä aikana MT Aurora sai ainakin kolme jälkeläistä, jotka kaikki aikanaan jatkoivat sukuaan, joten aivan äkkiä tämä tamma ei ole sukutauluista katoamassa.
Viisikon Nuttu Nurin ei ole jalostukseen.
s. 13.01.2015 sh-t Viisikon Helmeilevä (e. Susikallion Helmi), om. Loitsulähde
s. 12.02.2015 sh-t Viisikon Enkelikello (e. Metsälammen Enkelimieli), om. VRL-12909
s. 25.05.2015 sh-t Viisikon Runotyttö (e. Fiktion Proosa), om. Em. VRL-02816
s. 25.01.2016 sph-o Viisikon Onni Oikein (e. Rätvänän Tähkäpää), om. Viisikko -> KV-I
s. 10.01.2017 sh-t Virmalan Pellava (e. Virmalan Tuhka), om. Kuuramaan Hevostalli
KRJ, 46 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta02.02.2015 - Helppo A - 05/30 |
VVJ, 42 sijoitusta02.02.2015 - Noviisi yhdistetty - 04/30 |
ERJ, 42 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta12.02.2015 - 60 cm - 01/40 |
KERJ, 42 sijoitusta, 5 cup-sijoitusta18.02.2015 - Aloittelijaluokka - 03/09 |
PKK, 4x EO-sert16.01.2016 - Sadehelmen sh:t - t: Viiru - HY, SA |
VSN, 2x RCH (20p)21.02.2016 - Kuolemanpaikka - t: dookie - RCH |
VSR-cup, 5 sijoitusta31.03.2016 - valjakko - Noviisi parivaljakko - 02/06, VSR-cup |
VVJ-valjakkoajokilpailut 05.04.2015 Tuiskulassa, noviisi koulukoe, tarina. Sijoitus 01/06
Tehtävänanto: Kaikki osallistujat koristelevat hevosen ja/tai valjakkokärryt pääsiäisteeman mukaisesti. Kerro tarinan muodossa omasta teemastasi. Miksi valitsit juuri sen, miten se toteutettiin ja miten hevosesi reagoi koristeluihin? Ei sanarajaa. Arvostellaan kekseliäisyyden ja teemaan sopivuuden perusteella.
"Olin ollut elementissäni koristellessani minua ja hevostani pääsiäisteemaan sopivaan asustukseen: valkoinen, vielä hieman pörröinen Niilo sai esittää pääsisäispupua, korvineen ja kaikkineen luonnollisesti. Vaunut olin koristellut näyttämään isolta, punotulta korilta, johon olin laittanut pajunkissoja hirmuisen määrän, paljon höyheniä ja kirkkaita värejä. Ai mitä minä itse esitin? No pääsiäismunaa tietenkin, kääriytyneenä kirjavaan folioon ja kaikkea. Mitä enemmän suunnittelin koristeluja, sen lennokkaammaksi ideani kävivät ja hevoseni ilme muuttui hetki hetkeltä kauhistuneemmaksi. Se pyöritteli silmiään ja yritti päästä eroon pupukorvistaan siinä kuitenkaan onnistumatta, olin nimittäin liimannut ne suitsiin. Kun viimein olimme valmiita ja minut työnnettiin vaunuihin istumaan - on hankalaa liikkua jos on pukeutunut pääsiäismunaksi - niin Niilo tuumasi, ettei aio liikkua senttiäkään moisen viritelmän kanssa. Maanittelulla ja muutamalla uhkauksella oripoika sitten suostui liikkumaan, mutta ilmeestä päätellen se olisi halunnut vajota maan alle..."
ERJ-cup-estekilpailut 30.04.2015 Solossa, 60 cm, tarina. Sijoitus 05/06
Tehtävänanto: Olette palanneet kotiin suurista estekilpailuista ja olet päästänyt ratsusi ulkotarhaan. Hevonen alkaakin heti kertoa tallikavereille päivän tapahtumista, omasta näkökulmastaan tietenkin. Mitä hevosesi tarinoi? Onko se ylpeä, häpeissään, tohkeissaan vai maansa myynyt päivän suorituksen jälkeen? Tapahtuiko kisoissa jotakin ennenkuulumatonta? Tarinoinnissa tulisi kuvastua hevosen luonne mahdollisimman hyvin.
Tekstistä on löydyttävät sanat; punainen, ovela, muna, kuperkeikka ja mämmi. Sanoja saa taivuttaa ja yhdistää muihin sanoihin.
""Huihuihui! Ette ikinä arvaa missä mä olin!" Niilo kysyi ovelasti
tarhakavereiltaan. Kaikenlaisia veikkauksia tulikin; eläinlääkäriä,
treffejä, maastoreissua, mutta kukaan ei arvannut, että Niilo oli
ollut SUUREN SUURISSA estekisoissa.
"Eei", Niilo hymisteli veikkauksille ja jatkoi: "Minä olin
estekisoissa! Mutta ne oli kyllä kummalliset kisat. Radalla oli
punaisia, pääsiäismunan näköisiä esteitä ja siellä piti tehdä myös
kuperkeikkoja!"
"Uskoisko tuota?" kysyi Puuska, 21-vuotias kisakonkari ja kohotteli
(olemattomia) kulmakarvojaan.
"Joo-o, ihan totta!" pikku-Niilo vakuutteli ja lisäsi vettä myllyyn
kertomalla, että palkintona oli ollut mämmiä! Tästä seurasikin paljon
keskustelua ja ihmettelyä, mitä ihmettä kukaan nyt mämmipalkinnolla
tekisi? Lopulta Niilon olikin sitten pakko myöntää, että hän oli ehkä
hieman värittänyt tarinaa.
"No tuota... ei siellä nyt niiiiin jänniä esteitä ollut... korkeuskin
oli vain 60 senttiä..." Niilo myönsi ja hieman nolosteli. Se kun olisi
niin kovasti halunnut käydä edes joskus isoissa kisoissa, isojen
poikien luokassa!
"Nohnoh, älähän nyt", Puuska lohdutti ja kertoi, ettei esteiden korkeudella ollut väliä, vaan sillä, paljonko osallistujia oli ollut ja miten rata oli mennyt. Tästä Niilo piristyikin ja se pystyi ylpeänä sanomaan, että oli voittanut koko luokan - Niilon ihan ensimmäinen voitto! Tarhakaverit onnittelivat ylpeää kisaajaa innoissaan ja hetken kuluttua juttu kääntyi muidenkin kisamenestykseen, eikä Niilo tällä kertaa tuntenut itseään niin pieneksi kuin yleensä."
KERJ-cup-kenttäkilpailut 30.04.2015 KK Bailadorissa, aloittelijaluokka, tarina. Sijoitus 03/04
Tehtävänanto: Whiip, whiip! Tööt, tööt! Vappu on heti huomenissa kivaa säätäkin on luvattu kisapäiväksi. Näin ollen ratamestari on sijoitellut sekä rata- että maastoesteille erilaisia vappuaiheisia somisteita. Miten ratsusi reagoi sateenkaaren väreissä loistaviin esteisiin? Entäpä ihanat kukat, kelpaisiko ne maistiaiseksi matkalla? Kerro lyhyehköllä tarinalla hevosesi reagoinnista rata- tai maastoesteillä ja kuinka te selviydyitte hauskoista esteistä.
""Hui, hui, huihuihui!" taisi olla Niilon ensimmäinen ajatus astuessamme esteradalle. Kouluosuus oli sujunut mainiosti ja olin todella tyytyväinen Niiloon, mutta vapputeemaiset esteet taisivat olla pojalle hieman liikaa. Se katseli moisia hökötyksiä todella, todella epäluuloisesti ja kun tuomari puhalsi pilliin, ei ori suostunut ottamaan askeltakaan, niin syvästi järkyttynyt se oli. Vaikka miten maanittelin sitä liikkumaan, oli serpentiiniin hukutettu pystyeste sen sietokvyvylle liikaa ja se jähmettyi täysin paikalleen. Lopulta jouduin luovuttamaan ja hyppäämään nuoren ratsuni selästä pois, kävelemään estettä kohti ja näyttämään sille, ettei ollut syytä huoleen, vaikka tämä toki aiheuttikin hylkäyksen."
KRJ-koulukilpailut 10.05.2015 Ascuns Farmilla, Helppo A, tarina. Sijoitus 16/30
Tehtävänanto: Minulla on takataskussani lyhykäinen tarina, josta kuitenkin puuttuu sieltä täältä sanoja. Auta viimeistelemään tarina keksimällä puuttuvat sanat seuraavassa järjestyksessä: adjektiivi, adjektiivi, verbi, verbi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi. Huvittavin tuotos voittaa.
"Kilpailupäivä alkoi ujoissa merkeissä, sillä tunnelma verryttelyalueella oli lapsellinen. Olin myös piiloutunut koko edellisen yön, joten unet olivat jääneet hieman vähiin. Mikään ei kuitenkaan saanut keskittymistäni herpaantumaan. Ratsustani en voinut sanoa samaa, sillä se kutitti kuin pörröinen kahvikuppi vielä oman vuoromme alkaessa. Haasteet eivät loppuneet tähän, sillä hämmästyksekseni rata oli täynnä ? kattotiiliä, mikä luonnollisesti hankaloitti suoritustamme. Selvisimme kuitenkin kunnialla loppuun, mutta mieleni olisi tehnyt antaa palautetta kisojen järjestäjille. Tulin kuitenkin heti paremmalle tuulelle, kun radalta poistuessani joku toimitsijoista lykkäsi käteeni herkän tiskirätin. Nostin sen ilmaan voitonriemuisesti tuulettaen. "
KRJ-koulukilpailut 24.05.2015 Kidlington Stablessa, Helppo A, tarina. Sijoitus 11/12
Tehtävänanto: Twiittaat kotimatkalla kisasuorituksestasi. Mitkä ovat fiilikset, menikö rata paremmin kuin koskaan, vai suistuiko koko suoritus penkin alle? Teksti saa sisältää enintään 140 merkkiä.
"Oli Niilolle liian jännä paikka, harmittaa kyllä kun vein sen niin haastavaan tilanteeseen. Voisin hakata päätä seinään tyhmyyteni vuoksi!"
ERJ-cup-estekilpailut 30.11.2015 Ventoksessa, 60cm, tarina. Sijoitus 61/76
Tehtävänanto: Aivan yllättäen kesken suorituksenne ratsusi päättää heittää sinut tavalla tai toisella selästään, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Alastulosi on kuitenkin sen verran pehmeä, ettei sinulle satu mitään vakavampaa. Mitkä ovat ensimmäiset sanasi, kun kipuat jaloillesi? Sisällytä vastauksesi yhteen lauseeseen.
"Ei haittaa, uutta putkeen vaan"
ERJ-cup-estekilpailut 31.01.2016 KK Gingerissä, 70cm, tarina. Sijoitus 09/15
Tehtävänanto: Joulu ja uusivuosi meni ja samalla sinä ja ratsusi lomailitte. Mutta miten meni ensimmäiset kisat loman jälkeen? Oliko kaikki ok? Takkusiko joku vai menikö kaikki ihan miten sattuu? Kirjoita väh. 100 sanainen tarina joko sinun tai ratsusi näkökulmasta.
"Ensimmäiset kisat pitkähkön tauon jälkeen! Välissä toki vielä joulut sun muut, eli ratsuni oli ollut täyslevossa noin kaksi viikkoa. Treeni oli tietysti aloitettu tammikuussa, mutta sitten kovat pakkaset olivat keskeyttäneet treeniohjelman, mutta kisoihin oli silti pakko lähteä. Olisi ehkä aamulla pitänyt miettiä uudelleen: olin nähnyt painajaisia näistä kisoista koko yön, hevosen satula oli hukassa ja ulkona satoi lunta vaakatasossa. Kaikesta tästä huolimatta niihin perhanan kisoihin piti silti lähteä.
Kisapaikalla ratsuni ei ensin uskaltanut tulla kopista ulos, sillä kaikkialla oli niin kova hälinä. Olimme myös myöhässä aikataulusta, joten aloin olla varsin stressaantunut. Lopulta käytännössä pakotin orin ulos ja nakkasin sille varusteet niskaan. Lähdinkin sitten verryttelyyn kireän viulunkielen kanssa, joka säpsähteli kaikkea mahdollista. Verryttely sujui huonosti, mutta päätin silti että starttaamme kisaradalla. Huono päätös... Ratsuni nimittäin pelästyi lähtövihellystä kuollakseen ja sai ihan hirvittävän paskahalvauksen, eikä suostunut liikkumaan mihinkään. Jonkin ajan kuluttua tuli jo toinen vihellys, minkä ansiosta ratsuni pelästyi vielä lisää ja lähti rynnimään radalle.
Roikuin sitten harjassa kiinni ja yritin ohjata hevosta oikeille esteille edes etäisesti oikeassa järjestyksessä. Vaikka väliäkö sillä olisi ollut, sillä ori pudotti kaikilta esteiltä vähintään yhden puomin, joten lopulta meillä oli niin paljon virhepisteitä, etten tiennyt sen olevan edes mahdollista. Maalissa olin erittäin nolostunut ja yritin vaivihkaa ohjata oria pois hälinästä. Jätin sen hoitajan huomaan ja siirryin kulman taakse puhisemaan ja pidättelemään itkua - kisat menivät juuri kuten olin uneksinut."
03.01.2015 (päiväkirja) Tervetuloa Pikku-Niilo!
Tänään koitti kauan odotettu päivä, kun yksi kantatammoistani varsoi maailmaan mitä hurmaavimman pienen ja tumman orivarsan. Myönnetään, oli pienoinen pettymys saada - jälleen - orivarsa, sillä toivoin tammaa. Tärkeintä kuitenkin oli saada terve pienokainen, joten olin toki iloinen.
Sitkeästi varsa yritti pungertaa honkkeleille jaloilleen, vaikka vaikealta se kyllä näytti. Lopulta pikkumies pääsi kuin pääsikin nousemaan ylös ja se lähti hoippumaan kohti nisiä. Kaisa tuuppi varsaa oikeaan suuntaan ja puhisi sille lempeästi. Jälleen yksi syy, miksi olen tammasta niin ylpeä, se on nimittäin mahdottoman hyvä emä varsoilleen. Saatuaan vatsansa täyteen maitoa varsa alkoi näyttää uneliaalta ja ei aikaakaan kun se kellahtikin oljille nukkumaan. Katselin varsan unta jonkin aikaa ja juttelin emätammalle, kunnes vilkaisin kelloa ja tajusin, että jos aikoisin ehtiä tehdä tänään mitään muuta minun olisi pitänyt aloittaa noin tunti sitten.
Saatuani omat hommani tehtyä palasin Kaisan ja varsan karsinalle, missä oripoika olikin jälleen jalkeilla. Pujahdin itsekin karsinaan tervehtimään uutta tulokasta. Hieman ujolta se vaikutti, mutta otettuaan mallia Kaisasta, joka tuli heti nojailemaan minuun, sekin uskalsi käydä haistelemassa käsiäni. "Hieno poika sinusta tulee", supatin varsalle, "ja sinusta tulee Niilo."
Kouluvalmennus 05.09.2015 tasolla Helppo B, valmentajana Örp
Tänään Irethin ja Niilon valmennuksessa keskityimme ratsastusradan eri teihin. Orilla oli ollut peräkkäin useampi raskas päivä, joten valmennuksesta pyrittiin tekemään hevoselle melko kevyt. Tällä kaudella pistevähennyksiä oli tullut harmittavan usein epätarkoista teistä, joten päätimme työstää niitä. Alkulämmittelyssä Ireth sai kerrata kaikki leikkaavat tiet ensin käynnissä minkä jälkeen ravissa. Huomasin, että Ireth alkoi kääntämään hevosta hiukan liian myöhään, vasta aivan ennen kirjainta jolloin käännökset venyivät turhan pitkälle. Muistutin ratsastajaa, ettei hevonen voi käänytyä paikallaan ja että ratsastajan tehtävä on ennakoida jo hyvissä ajoin seuraavaa tehtävää. Käännökset laidoilla olivat hyviä hevosen ansiosta, mutta Ireth käänsi hevosen nyt liian aikaisin mentäessä keskikenttää kohden.
Huomasin miten Irethiä alkoi turhauttamaan ja ratsua kyllästyttämään joten välissä teimme siirtymiä ravin ja laukan välillä niin, että pitkät sivut ravattiin ja lyhyet sivut laukattiin. Niilo innostui ensimmäisestä laukkapätkästä kovasti ja siirtyminen raviin oli hyvin räpiköivä, mutta seuraavat siirtymiset olivat aivan ratsukon tasoisia. Ravista laukkaan siirtyminen sujui oikein hyvin sillä hevonen oli ehtinyt alkutunnin tehtävien aikana jo hiukan kerätä virtaa itseensä. Jokusen kierroksen jälkeen teimme hetken aikaa ympyröitä jotka olivat symmetrisiä ja hyviä, ehdottomasti Irethin vahvuus ratsastusradan teissä. Lopuksi palasimme tarkastelemaan hevosen kääntämistä oikeassa kohtaa keskikenttää kohden. Ohjeistin Irethiä ratsastamaan hyvin hidasta käyntiä jolloin ehdin neuvomaan juuri täsmällisen kohdan eri avuille ja hevosen kääntämisen. Muutaman voimakkaasti avustetun kääntymisen jälkeen annoin Irethin kokeilla käännöksiä itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Käynnissä tiet olivat tarkkoja, mutta ravissa tiet ovat vielä hiukan epätarkkoja vaihdellen milloin ongelma on ennakointi ja milloin liian myöhä kääntäminen. Lohdutin lopuksia Irethiä, että nämä ovat sellaisia asioita mihin jokainen ratsastaja saa aina uudelleen palata, sillä ratsastusradan eri tiet ja niiden tarkka suorittaminen toistuvat aivan jokaisessa luokassa.
17.09.2015 (päiväkirja)
Vuosien aikana hevosten kanssa on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, mutta yhä edelleen sitä näköjään voi yllättää kuten Niilo sai huomata. Hoidin eilen iltatallin samalla tavalla kuin aina aikaisemminkin ja tuttuun tapaan vielä viimeisenä tarkistin, että kaikki on kunnossa. Aamulla tallin pihassa Niilo oli kuitenkin tyytyväisenä syömässä heiniä heinäkatoksesta. Nappasin hevosen kiinni ja vein sen karsinaansa, jonka ovi oli normaalisti kiinni ja karsinassa odotti koskemattomat yöheinät. Ori vaikutti pikavilkaisulla täysin hyvinvoivalta joten lähdin tarkistamaan tarhan kuntoa, läpihän sen on ollut pakko mennä.
Aiempi hämmästykseni ei ollut mitään siihen verrattuna mitä tunsin kun huomasin, että tarhan portti oli täysin auki, aivan niinkuin jätän sen iltaisin valmiiksi aamua varten. Olen siis onnistunut jättämään hevosen avonaiseen tarhaan ilman, että olen huomannut mitään. Tarhan muut hevoset olivat kyllä sisällä karsinoissaan, mutta Niilo on vain jäänyt huomaamatta.
Ystäväni soittaa minulle kun olen tekemässä aamutallia. Olin jo unohtanut, että ehdin kysyä apua aidan korjaamista varten. Saan toistella tallin tilannetta useamman kerran, että ystäväni tajuaa ettei hevosen suinkaan ole aitojen läpi karannut. Saan vinkiksi vaihtaa hevoset elefantteihin, josko ne olisivat riittävän isoja puusilmänkin huomata. Naureskellen saan tehtyä tallin aamutoimet jonka jälkeen tarkistan vielä Niilon voinnin tarkemmin. Ei mitään ruhjeita, ei haavoja ja mistään ei huomaa, että se on jäänyt yöksi yksin ulos. Heinäkatoksestakaan ei ole kadonnut paljoa yöheiniä isompaa määrää heinää, joten ähkyriskikään ei ole erityisen suuri. Tämän päivän suunnitelmat muuttuivatkin idioottivarman iltatarkistuslistan tekoon.
29.11.2015 (päiväkirja)
Mikä kaikki voi mennä pieleen kun hevosesta halutaan ottaa kuvia joulukortteihin? Vinkki; kaikki. Valokuvaaja oli useita viikkoja aikaisemmin kysynyt löytyisikö minulta sopivaa suomenhevosta joulukorttikuvauksia varten ja olin tottakai suostunut, Niiloa ajatellen. Ensimmäinen pieleen mennyt asia tapahtui viikko ennen kuvauksia kun rankkasateet sulattivat kauniin lumen kokonaisuudessaan. Juttelimme valokuvaajan kanssa ja emme peruneet kuvauksia tiukan deadlinen ja lupaavan sääennusteen vuoksi, sekin oli näin jälkikäteen pieleen mennyt päätös. Viedessäni hevoset tarhaan aamulla en loimittanut Niiloa, sen päätöksen fiksuuden varmaan arvaa jokainen: kurainen maa ja valkoinen hevonen. Muutaman tunnin päästä vastassani oli yltäpäältä kurainen hevonen joka oli päättänyt piehtaroida tarhan jokaisessa mutaisessa kohdassa. Syöksyin kiireellä puhdistamaan likaista hevosta vilkuillen samalla kelloa, valokuvaajan piti saapua paikalle jo reilun tunnin päästä.
Sain juuri ennen valokuvaajan saapumista orin siedettävän näköiseksi, mutta puunausoperaation jälkeen hevonen näytti maansa myyneeltä ja laiskasti tavoitteli yksittäisiä heinänkorsia tallin käytävältä. Kuvaaja ihastui kärrykatoksen hirsiseinään ja koristeli paikan hetkessä suurilla lyhdyillä, jouluvaloilla ja kransseilla. Sain haettua hevosen paikalle jo hieman helpotuksesta huokaisten ja samalla Niilo lähti peruuttamaan vimmatusti tallia kohden mulkoillen huolestuneena lyhtyjä. Niin, olisihan sen hevosen voinut totuttaa ajoissa rekvisiittaan, jos vain olisi hiukan fiksumpi.
Lopulta viiden kilon porkkanapussin ja kauraämpärin voimin arkajalka saatiin kaavaillulle paikalle seisomaan ja valokuvaaja pääsi aloittamaan työnsä. Edes salamavalojen välähdykset eivät häirinneet Niiloa, vaikken vieläkään ymmärrä miten se on mahdollista sen lyhtyepisodin jälkeen. Ori poseerasi lopulta oikein kiltisti ja valokuvaaja oli innoissaan kuvista. Yhtäkkiä hevonen huomasi seinässä kiinni olevan kranssin ja nappasi sen suuhunsa. Olin syöksymässä pelastamaan kranssia Niilolta, mutta valokuvaaja käski minut sivummalle ja jatkoi kuvien napsimista vielä hetken. Valokuvaaja vain nauroi, että nyt ainakin tulee persoonallisia korttikuvia ja minä olisin ollut valmis vajoamaan maan alle. Joskus kuitenkin on hyvä että asiat menevät pieleen, valokuvaaja nimittäin laittoi illalla viestiä, että korttitalo oli ihastunut kranssikuvien raakaversioihin. Ehkä ensi vuonna koko Suomi saa nauraa Niilon toilailuille joulukorteissa.
Kouluvalmennus 15.12.2015 tasolla helppo A, valmentajana Loci
Pikkupakkanen ja lähes lumeton kenttä eivät mitenkään estäneet tänään valmennuksen järjestämistä kentällä. Ireth suoritti alkukäynnit maastossa ja saapui komean kimon orinsa kanssa kentälle juuri ajoissa. Aloitimme valmennuksen keskustelemalla Irethin tavoitteista. Kävi selväksi, että Ireth kaipasi lisää notkeutta, joten pikaisesti tein suunnitelman valmennuksen ajaksi. Alkuun teetin käynnissä suurta kahdeksikkoa, jolloin saimme tasaisesti asetettua Niiloa molempiin suuntiin. Vasempaan suuntaan Niilo oli selkeästi hieman jäykempi, joten otimme avuksi siirtymät: aina suoristuksen ja uudelleen asettamisen ajaksi Niilo otettaisiin käyntiin ja sen jälkeen taas nostettaisiin ravi.
Seuraavana tehtävänä otimme yksinkertaisen pääty-ympyröitä hyödyntävän tehtävän. Ravissa toisella ympyrällä asetus olisi sisäänpäin ja toisella ulospäin. Vasempaan kierrokseen sisäänpäin asettaminen oli haastavampaa kuin ulospäin asettaminen, joten pyysin Irethiä useampaan kertaan tekemään peräkkäin niin monta ympyrää kuin tarvitsisi, että Niilo pysyisi koko ympyrän ajan asettuneena. Aina onnistuneen ympyrän jälkeen Niilo sai ansaitsemansa kehut. Ulospäin asettamisesta ei ollut suurempia ongelmia ja molempien ympyröiden sujuvassa mallikkaasti vaihdoimme suuntaa. Oikea kierros oli selkeästi helpompi ja lähes poikkeuksetta kaikki ympyrät selvittiin yhdellä kierroksella. Vielä ennen taukoa pyysin Irethiä nostamaan oikean laukan ja hetken laukkaamaan tasaisella rytmillä ympäri kenttää.
Välikäyntien jälkeen jatkoimme oikeassa kierroksessa keskiympyrällä. Tehtävänä oli käynti-laukka-käynti siirtymät. Nostot onnistuivat hienosti, mutta alkuun laukasta käyntiin siirtymät sisälsivät paljon ravia. Ongelmaa lähdettiin korjaamaan väistättämällä ulospäin ja ulko-ohjan jämäkillä, mutta lyhyillä pidätteillä. Loppuun saimmekin hienot siirtymät molempiin suuntiin ilman turhia ravipätkiä välissä.
Viimeisenä otimme ravissa pohkeenväistöä molempiin suuntiin. Väistöt onnistuivat teknisesti hyvin, mutta pyysin enemmän eteenpäinpyrkimystä liikkeeseen. Loppuravit annoin ratsukon hoitaa itsenäisesti. Loppukäyntien aikana kerroin palautteeni Irethille: Työskentely oli mallikasta ja yhteistyö sujui erittäin hyvin. Irethin toivomaa notkeutta saataisiin mukavasti erilaisilla ympyrätehtävillä sekä hevosen muodon säätelyllä lisättyä sekä ahkeralla venyttelyllä.
23.12.2015 (päiväkirja) Joulu alkaa
Aurinko on vasta nousemassa, kun me jo kiidämme pitkin lumista peltoa laukaten. Ensimmäiset auringonsäteet tanssahtelevat lumihiutaleissa hohtaen. Pelto näyttää loppumattomalta ja hohtavan valkoiselta edessämme. Unohdan joulustressin, unohdan laatikkojen paistoajat, paketoimattomat lahjat ja vinksottavan joulukuusen, unohdan kaiken muun paitsi nykyhetken. Joulun tarkoitus on hiljentyminen, läheisten kanssa olo ja rauhoittuminen ja sen tarkoituksen tietää toteutuneen kun pystyy kokemaan ainutlaatuisen yhteyden hevosen kanssa. Jo aamutallissa Niilo katsoi minua eri tavalla, suoraan silmiin, kun menin tekemään normaaleja aamutöitä. Hevosten muistin erinomaisuudesta puhutaan paljon, mutta tämä ori on silti aivan omaa luokkaansa. Se oppi kerrasta mitä aatonaatto tarkoittaa ja miten me tulisimme jokainen vuosi viettämään tuon aamupäivän yhdessä.
Luotan ratsuuni, luotan enemmän kuin hevoseen ehkä kuuluisi luottaa. Annan vain luvan mennä ja luovun kaikesta tarpeettomasta kontrollista. Yksikään koulutunti, yksikään ylitetty este tai yksikään voitettu palkinto ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin tämä hetki. Niilo hidastaa vauhtia ja huomaan että olemme pellon laidalla. Hyppään hevosen selästä, aivan niinkuin jokaisena edeltävänäkin jouluna. Havahdun siihen, että kotona odottaa tuhat tekemätöntä asiaa ja minä olen viettämässä viimeisiä hyödyllisiä tunteja ennen aaton kiirettä pellon laidalla. Päätän kiivetä hevosen selkään ja samassa huomaan olevani selälläni lumessa ja Niilo katsoo minua ilkikurisella ilmeellä. Sekunnissa tunteeni muuttuvat stressistä turhautumiseksi ja samantien loputtomaksi nauruksi purkautuvaksi iloksi. Niilo muistaa jouluperinteen ja vaatii että se toteutuu tänäkin vuonna. Peltojen läpi laukkaaminen, lumienkelit pellon laidalle ja rauhallinen kotiinpaluu, meidän yhteinen jouluperinne. Nauran hersyvästi itselleni ja hevoselleni, nauran epämuodostuneille kypäräpäisille lumienkeleille ja koko tilanteen älyttömyydelle. Tätiratsastajan jokavuotinen nollaushetki. Lumisena ja täysin rentoutuneena kiipeän lopulta takaisin Niilon selkään ja lähdemme hiljaa kulkemaan tallia kohti. Joulunvietto on nyt virallisesti alkanut.
Estevalmennus 15.01.2016, valmentajana Johannes Irtonen (kirjoittanut omistaja)
Kun harjoittelimme pientä sarjaa suoralla uralla, loistitte Niilon kanssa, sillä sait hevosen tuotua esteille hyvässä rytmissä ja sait hyvin hillittyä sen vauhtia. Vaihdettuamme pieneen kahdeksikon muotoiseen rataan aloitte kuitenkin hutiloida ja annoit orin tulla esteille lähes vaarallisen näköisesti. Vaikka hevonen hyppäisikin vaikeistakin paikoista, ei se tarkoita, että jättäisit lähestymiset hevosen huoleksi ja nauttisit itse kyydistä. Muista, että hevonen pitää suoristaa ennen estettä ja jos vauhti kiihtyy liikaa, istu alas satulaan ja pidätä rohkeasti. Lisäksi näin epävarman hevosen kanssa on todella epäreilua jättää se yksin juuri ennen estettä ja onkin ihme, ettei se kieltäytynyt kertaakaan hyppäämästä, vaikka unohditkin tukea sitä. Muut osa-alueet sujuivat kuitenkin hyvin ja teissä on selvästi potentiaalia, vaikkei Niilo mikään estekenttien supertähti olekaan.
Kouluvalmennus 20.01.2016, valmentajana Malla Penttinen (kirjoittanut omistaja)
Alkutunnista Niilo vaikutti melko hitaalta vastaamaan apuihin, eikä sen notkeuskaan juuri yllättänyt. Se kulki pää alhaalla oikoen kulmissa minkä ehti, mutta kun ohjat otettiin käteen, muuttui ääni kellossa heti. Se ryhdistäytyi oikein silmissä ja alkoi kuunnella paljon paremmin. Alkutunnista teitte paljon voltteja, joista muutama ensimmäinen epäonnistui, koska unohdit tukea myös ulkopohkeella. Huomattuasi tämän korjasit asian ja voltit paranivat heti. Kun siirryitte käyntiin ja pyysin teitä menemään pitkät sivut pohkeenväistössä, et pitänyt huolta tahdikkaasta käynnistä mikä kostautui nopeasti: ori ei ymmärtänyt apujasi ja sirtyi koko ajan raviin. Muutaman huomautuksen jälkeen asia korjaantui ja muutama pohkeenväistö sujuikin varsin mallikkaasti. Juuri ennen kuin pidimme pienen tauon, alkoi Niilo myödätä niskastaan ja laskeutua hienosti peräänantoon. Tauon aikana se kulki rentona ja letkeänä.
Kun aloitimme työnteon jälleen tosissamme, oli ratsusi huomattavasti rennompi ja paremmin avuilla. Tässä vaiheessa siirryitte tekemään kokorata leikkaa -tehtävää harjoitusravissa, tehden aina kulmiin voltin. Muutaman kerran jälkeen pyysin nostamaan laukan ennen tätä tietä ja laukkaamaan viimeisen voltin. Ensimmäisellä kerralla et saanut Niiloa kääntymään voltille, sillä se tuntui pelkäävän kulmaa, jossa voltti oli tarkoitus tehdä ja kiihdytti vauhtiaan. Useiden pidätteiden jälkeen sait ratsun rauhoittumaan ja yrititte uudelleen. Tälläkin kertaa Niilo yritti samaa temppua, mutta olit paremmin hereillä ja estit sen aikeet. Teitte harjoituksen vielä muutaman kerran ja se sujuikin lopulta todella hyvin. Ennen loppuraveja saitte laukata kumpaankin suuntaan vielä pari kierrosta, jotta myös orille jäisi tunnista hyvät muistot. Loppuravit sujuivat hyvin ja ratsusi taipui volteilla ja ympyröillä aina vain paremmin ja paremmin. Vaikka hevonen hikosi paljon ja tehtävät olivat sille selkeästi raskaita, se ei kuitenkaan vaikuttanut liian rasittuneelta valmennuksen päätyttyä. Teitä oli oikein ilo valmentaa, sillä kuuntelit selvästi ohjeitani ja pyrit noudattamaan niitä parhaasi mukaan. Lisäksi hevosesi on oikein kapasiteetikas ja selväpäinen yksilö, joka kuunteli sinua (lähes) koko ajan, muutamaa pientä hairahdusta lukuun ottamatta.
Kouluvalmennus 18.04.2016, Helppo A, valmentajana Em.
Laukkailit Niilon kanssa kentällä kun saavuin, joten verryttelyt oli ilmeisesti jo melkein tehty. Korjasin ensimmäiseksi hiukan asentoasi, kun sinä nojasit eteenpäin, niin hevonenkin oli kuin alamäkeen menossa. Korjasit olkapääsi taakse ja selän suoraksi, jolloin menonne parani heti huomattavasti. Verryttelit laukassa vielä toiseen suuntaan, jonka jälkeen annoit Niilon kävellä hetken aikaa pitkin ohjin. Tässä välissä kerroin mitä olin suunnitellut päivän aiheeksi, vastalaukan.
Aloitimme harjoitukset loivalla kiemuralla, aluksi niin, että riitti kun siirryitte pari metriä uralta ja sitten takaisin uralle. Säilyttäen laukan pyörivänä ja tasapainoisena. Pikku hiljaa kaarta jyrkennettiin ja pian kävittekin jo ihan i:ssä asti. Välillä orin tasapaino hieman horjui ja laukkaan tuli tahtirikkoja, mutta muuten tehtävä sujui oikein hyvin, joten vaihdettiin suuntaa ja toisessa suunnassa aivan sama harjoitus, ensin pari metriä uralta ja lopulta kunnon loivakiemura. Tähän suuntaan Niilon laukka pysyi paljon parempana alusta lähtien, taisi olla helpompi suunta. Otimme pari toistoa tähänkin suuntaan, jotka sujuivat moitteettomasti. Lopetimme harjoitukset tältä päivää tähän, hyviin suorituksiin on aina hyvä lopettaa.
Oikein mukava parivaljakko, yhteistyönne pelaa todella hyvin. Sinun täytyy itse vain muistaa pitää oma ratsastusasentosi kunnossa, muuten kupsahdatte joku päivä vielä turvallenne.
Estevalmennus 02.06.2016, 70cm, valmentajana Em.
Tänään harjoiteltiin Niilon kanssa vesimattoa ja muuria, jotka ovat perinteisillä rataesteillä yhdet radan vaativimmista esteistä. Saavuttuani kentälle kerroit verrytelleesi Niilon jo, joten pääsimme aloittamaan heti hyppäämisen. Aluksi tultiin pientä pystyä ympyrällä molemmissa suunnissa muutaman kerran, välillä Niilo yritti hiukan mutkitella ennen estettä, mutta pidit päättäväisesti orin pohkeiden ja ohjien välissä.
Verryttelyhyppyjen jälkeen päästiin tutustumaan vesimattoon, jonka päälle oli rakennettu pieni pysty. Este osoittautuikin Niilon mielestä hyvin kamalaksi ja ensimmäinen lähestymisyritys meni aivan pieleen. Niilo pysähtyi jo monta metriä ennen estettä sieraimet suurina kuin sanoen 'tuota hirvitystä en kyllä mee yhtään lähemmäs'. Eikun uusi lähestyminen ja napakat pohkeet, sekä pientä avustusta raipalla niin kyllähän Niilo lopulta uskalsi hypätä vesimaton yli, todella suurella loikalla. Seuraavalla kerralla lähestyminen sujui jo paljon paremmil, ori laukkasi ponnekasta harjoituslaukkaa esteelle asti ja ylitti sen vähemmän liioitellulla hypyllä. Siirryimme seuraavaksi muurin pariin, joka tuotti aivan samat ongelmat aluksi kuin vesimatto, mutta sujui parin kerran jälkeen mainiosti. Lopuksi tultiin vielä kaikki tänään ylitetyt esteet yhteen pötköön, aloittaen verkkaristikolla, seuraavaksi vesimatto, sitten muuri ja lopuksi vielä verkkaristikko. Tämä sujui teiltä oikein hyvin kun Niilo ei enää pöllöillyt esteiden kanssa vaan lähestyi rohkeasti niitä.
Oikein nätti ori, jolla on vain turhan vilkas mielikuvitus kun näkee mörköjä missä sattuu, mutta selviydyitte hyvin päivän tehtävistä pienten alkupöllöilyiden jälkeen. Muistat vaan ratsastaa aina hyvin määrätietoisesti ja napakasti jokaiselle esteelle niin Niilon mielikuvitus möröt eivät pääse yllättämään teitä eikä turhia kieltoja tai ohiratsastuksia tule.
Söpiksissä 22.12.2016 (päiväkirja), tuomarina Mila
Vaahterapolussa järjestettiin piirretyille hevosille avoimet söpikset pari päivää ennen jouluaattoa, joten tietenkin raahasin sinne mukaan kaikki mahdolliset hevoset, joilla osallistumisoikeus on. Kahteen ensimmäiseen luokkaan meiltä ei löytynyt osallistujia (varsat ja poniorit), mutta loppuihin kolmeen luokkaan löytyi. Ponitammoihin ilmoitin Suden ja Allan, sillä ponijako tehtiin vain säkäkorkeuden perusteella. Kumpikin tammoista käyttäytyi melko hyvin siihen nähden, että ne ovat molemmat aika persoonallisia tapauksia. Alla pääsi sijalle kolme juntturoinnistaan huolimatta, Susi tyytyi sijaan neljä, eli toisiksi viimeiseksi tultiin, mutrun ilmeensä vuoksi. Kumpikin tamma ansaitsi kuitenkin muutaman ylimääräisen palan porkkanaa, ovat ne kuitenkin niin ihania.
Hevosorien luokassa Niilo repäisi ihan kunnolla ja voitti koko luokan! Se on kyllä niin hurmaava tapaus, ettei toista olekaan. Olen hyvin ylpeä Niilosta. Liekki tuli neljänneksi tässä kahdeksan osallistujan luokassa. Tuomari kuulemma tykkäsi kovasti orista, mutta sen hiukan liian lennokas käytös rokotti sijoitusta, mikä onkin ymmärrettävää: normaalista poiketen ori ei meinannut esittää ravia ollenkaan vaan rikkoi koko ajan laukalle. Mukana oli myös Pikkis, jota jännitti niin paljon, että se vain töpötti eteenpäin ja säpsyili, vaikka on nuoreksi hevoseksi yleensä hyvinkin rohkea. Tämän vuoksi orin sijoitus oli seitsemäs.
Viimeisessä luokassa, hevostammoissa, Lume menestyi ja tuli toiseksi. Tuomari kehui etenkin tamman persoonallista päämerkkiä ja ilmavia liikkeitä. Olen todella tyytyväinen tämän kaunottaren esiintymiseen ja menestykseen. Myös Kina oli mukana, mutta se jäi luokan viimeiseksi. Ei kyllä ihmekään, se oli todella huonolla tuulella ja lähinnä vain luimisteli koko ajan, minkä lisäksi se tuntui pelkäävän muita osallistujia. Näin jälkikäteen ajateltu olisi pitänyt jättää leikki kesken ja poistua kehästä.
Loppukehään meidän porukasta pääsi Niilo, hevosoriluokan voittaja, mutta siellä ei menestystä sitten enää tullut. Ori alkoikin siinä vaiheessa olla jo aika väsynyt, enkä itsekään esittäjänä ollut skarpeimmasta päästä. Erittäin tyytyväinen olen kuitenkin kaikkiin hevosiini!