BT Myötätuuli

Yksi elämäni hirveimmistä päivistä koitti 22.07.2016, kun rakas, ihana, tärkeä, upea Mysseni nukkui pois 25-vuotiaana. Olin pelännyt tätä päivää jo kauan, mutta silti en osannut varautua tähän musertavaan tunteeseen, kun yksi tärkeimmistä nukahti pää sylissäni ikiuneen. Tiedän, että tammallani on kaikki hyvin, siellä on sitä vastassa sen parhaat ystävät Riina ja Kaisa, sen emä Wilma ja monia, monia muita hevosystäviä, mutten voi olla tuntematta surua ja kaipausta. Arki Viisikossa ei ole enää samaa kuin ennen. Elämä ei enää ole samaa kuin ennen. Enää en voi väsyneenä ja uupuneena mennä talliin ja painaa päätäni Myssen kaulaa vasten, enää en voi kesken karsinoiden siivouksen päättää lähteä Myssen kanssa ilman varusteita maastoon. Enää kaunis tammani ei laidunna ikkunani alla, enää se ei ojenna lauman nuorempia yksilöitä olemaan ihmisiksi, enää se ei tule höristen portille vastaan. Yksi tallin suurimmista persoonista on nyt poissa. Onneksi Myssen tarina jatkuu sen upeissa jälkeläisissä, etten joutunut kokonaan luopumaan rakkaasta tammastani. Lepää rauhassa rakas Mysse!

ERJ-II -palkinto ERJ:n helmikuun tilaisuudessa 28.02.2015, pistein 94,5p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), kilpailut 40 (40), suku 15,5 (20+5), jälkeläiset 17,5 (20+5), lisäpisteet 15 (15), cup-pisteet 0 (rajattomasti).

VVJ-II -palkinto maaliskuun tilaisuudessa 30.3.2015, pistein 94p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 [6+7] (10), kilpailut 41 (40+), suku 22 (20+5), jälkeläiset 14 (20+5), lisäpisteet 10,5 (15).

VSR:n Jälkeläisluokka C myönnetty 30.11.2015

KERJ-III -palkinto joulukuun tilaisuudessa 15.12.2015, pistein 86p. Pistejakauma:
Rakenne 5,5 (10), kilpailut 33 (40+), suku 22 (20+5), jälkeläiset 10,5 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

SLA-I -palkinto VSR:n joulukuun tilaisuudessa 20.12.2015, pistein 96,5p. Pistejakauma: Rakenne 17 (20), luonne 20 (25), suku 19,5 (25), kilpailut 20 (20), muu panostus 20 (20).
1. Hyvä tyyppi ja leimat (4p.)
2. Hyvät liikkeet, askellus saisi olla näyttävämpää (joustavemmat liikkeet ja ilmavuus) (8p.)
3. Kuuntelee ratsastaajaansa, tykkää tekemästään sekä oikein kaunis väritys! (5p.)

YLA2 -palkinto joulukuun tilaisuudessa 25.12.2015, pistein 94p. Pistejakauma:
Tekstipisteet [luonne+muut] 30 [13+17] (40 [20+20]), jalostuspisteet [suku+jälkeläiset] 33 [21+12] (33 [21+12]), kilpailut 17 (22), rakenne 9 (20), lisäpisteet 5 (10).

KRJ-I -palkinto helmikuun uusintatilaisuudessa 15.02.2016, pistein 102p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), kilpailut 40 (40+), suku 18 (20+5), jälkeläiset 22 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

VSN Ridden Champion -arvonimi myönnetty 14.07.2016

BT Myötätuuli on tilausvarsa Blue Time-Stablesta, joka nykyisin tunnetaan Ventoksena. Sen isä on kautta aikain suosikkihevoseni AGH Tuulenpuuska, joka tähän päivään mennessä on saavuttanut oikeastaan kaiken mitä yksi hevonen voi saavuttaa. Juuri siitä syystä halusinkin Puuskasta itselleni kaksi jälkeläistä, Myssen ja sen puoliveljen BT Vastatuulen.

Mysse on lunastanut kaikki odotukseni moninkertaisesti. Luonteeltaan siitä tuli periaatteessa ihan mukava, mutta mitäänhän tämä tamma ei ilmaiseksi anna. Käyttöominaisuudet ovat kuitenkin juuri sitä huippuluokkaa mikä odotettavissa olikin, joten Myötätuuli on näyttänyt kyntensä kilparadoilla peräti neljässä eri lajissa - ja menestyksellä! Tamma on ehdottomasti yksi tallin kirkkaimmista tähdistä laadukkaan sukunsa, menestyksensä ja upeiden jälkeläistensä ansiosta.

Varsa-aika sujui tamman kanssa vähän vaihtelevasti, milloin se karkaili tarhasta ja milloin se keksi että haluaakin pistää kärryjen eteen maaten, mutta loppujen lopuksi se saatiin koulutettua ja vieläpä korkealle tasolle. Välillä teki mieli lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa, mutta nyt, kun tammalla on jo ikää, en vaihtaisi hetkeäkään pois. Niin paljon olen Myssen kanssa oppinut.

BT Myötätuuli ei ole enää tarjolla jalostukseen.

s. 10.11.2009 sh-t Viisikon Lounatuuli (i. Joslainan Pimento), om. Ireth VRL-03777 -> KRJ-II, ERJ-III
s. 03.12.2014 sh-o Rohkean Varjoritari (i. Vauhkomieli), om. Minni VRL-10337
s. 01.01.2015 sh-o Viisikon Tuulella Käyvä (i. Aikalisä RHK), om. Örp VRL-13239
s. 02.04.2015 sh-t Myrskytuuli TK (i. Arvolaakson Kostaja), om. alhippa VRL-00064
s. 16.04.2015 sh-o Viisikon Hattumaakari (i. Silinterivintiö KISS), om. alaera VRL-13283 -> KTK-II
s. 14.09.2015 sh-o Kaukasuksen Vapaustaistelija (i. Kaukasuksen Tulitimantti), om. victoria VRL-13322
s. 14.03.2016 sh-o Viisikon Myötäeläjä (i. Hauta-arkkupakastin), om. Kettula

Sukuselvitys

Mysse on tarkasti suunniteltu varsa, jota ei olisi edes syntynyt, jos en olisi jo kauan ennen astutusta tiennyt haluavani tätä varsaa. Sen isä on oma silmäteräni AGH Tuulenpuuska ja emä yarenin tamma Kotikylän Wilhelmiina. Mysse on minulle siis hyvinkin tutusta suvusta. Tammalla on myös puoliveli, BT Vastatuuli, joka on eri emästä.

Myssen isä, AGH Tuulenpuuska on 162cm korkea, komea ja ryhdikäs rautias suomenhevosori, jolla on kilpailtu useammassa lajissa todella hyvällä menestyksellä. Se oli alunperin koulupainotteinen ja onkin sillä puolella koulutettu varsin pitkälle, jopa vaativa A -tasolle asti. Ostaessani Puuskan huomasin sillä kuitenkin olevan kykyjä myös estepuolelle ja se osoittautuikin aivan oikeaksi arvioksi, sillä ratana ori hyppää 120cm, mikä on suomenhevoselle uskomaton saavutus. Todetessani orin osaavan hypätä, lähdimme koittamaan onneamme myös kenttäkilpailuihin, eikä aikaakaan kun Puuska kilpaili kolmea lajia menestyksekkäästi. Aikani kuluksi opetin orin jossain vaiheessa myös kärryjen eteen ja hyvin pian löysin meidät valjakkokilpailuista. Ehdimme Puuskan uran aikana kokeilla myös suunnistusratsastusta ja työajoa sijoittuen muutaman kerran.
Jälkeläisiä Puuska on jättänyt reilusti yli kymmenen ja joukossa on useita todella menestyksekkäitä kilpahevosia, joita on palkittu erinäisissä laatuarvosteluissa. Suomenhevosjälkeläisten lisäksi listalta löytyy myös yksi tilastohevonen, sillä eräänä kauniina talvena Puuska ihastui arabitammaan ja se oli menoa se...

II. Kiukun-Puuska oli taitava ja reipas kouluratsu, joka toimi myös siitosorina pitkään. Kiukku oli hyvärakenteinen ja -luonteinen ori, toisin kuin nimestä voisi päätellä, ja se pärjäsi kouluradoilla vaativalla tasolla. Se hyppäsi myös esteitä 80cm asti, mutta oli ehdottomasti enemmän kouluratsu. Tämä 163cm korkea punarautias herra oli lihaksikas ja raamikas ratsu, joka tuli toimeen kaikkien kanssa, eikä yleensä aiheuttanut mitään ongelmia. Jälkeläisiä orilla on Puuskan lisäksi useita, kaikki ovat isänsä tavoin näyttäviä hevosia, joille oikein liikkuminen tulee luonnostaan. Jonkin verran ori on periyttänyt myös isoja päämerkkejä, joista Puuska ei ikävä kyllä saanut omaa osaansa. Kiukun kasvattaja, Perttu Setälä, kuvaili oria vanhana syntyneeksi, mitä ori kieltämättä olikin, sillä jo nuorena se oli hyvin tasainen, rauhallinen ja vankkumattoman rehellinen. Jonkin verran näitä ominaisuuksiaan tämä kasvattajan ylepys myös periytti eteenpäin. Valitettavasti tämä komea ilmestys jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana hampaiden huonon kunnon vuoksi, sillä se ei pystynyt enää syömään juuri mitään ja alkoi laihtua. Kiukun-Puuskaa jäi kaipaamaan sen kasvattaja, omistaja sekä iso liuta jälkeläisiä omistajineen. Ori haudattiin kasvattajansa pihamaalle, omenapuun juurelle.

III. AER Kiukuttelija sai mainetta kenttäradoilta, vaikka se olikin taitavampi koulu- kuin esteratsu, mutta ori rakasti hyppäämistä. Kilpailuissa se menestyi vaativassa B:ssä ja esteillä 90cm radoilla. Se oli todella komea rautias, 165cm korkea hevonen, joka sai päät kääntymään kilpailuissa. Luonteeltaan ori oli hieman äksy, mutta kuitenkin rehti ja rehellinen suomalainen, joka oli ratsuna todella reipas. Nuorena sille oli vaikea löytää sopivaa ratsastajaa hieman haastava luonteensa vuoksi, mutta kun sopivan rämäpäinen ratsastaja viimein löytyi, aukenivat menestyksen portit. Ori edusti seuraansa useana vuonna myös arvokilpailuissa sijoittuen useamman kerran, lisäksi se oli 6-vuotiaiden laatuarvostelun kolmas. Jälkeläisiä Kiukuttelijalla on muutamia, sillä ikävä kyllä orin tiinehdyttämisprosentti oli todella huono. Kaikki orin jälkeläiset ovat kuitenkin erittäin laadukkaita ja menestyneet hienosti koulu- ja kenttäradoilla, eikä Kiukuttelija periyttänyt huonoa suvunjatkamiskykyään onneksi eteenpäin, sillä kun ori kuoli yllättäen 17-vuotiaana se lähetettiin tutkittavaksi ja siltä löytyi kivessyöpä, joka oli vaikuttanut orin kykyyn lisääntyä.

IIE. Tuuletar oli rakenteeltaan melko siro, eikä kovin korkea - vain 151cm - mutta kuitenkin hyvin kaunis. Se kilpaili kouluratsastuksessa tasolla vaativa A, esteitä se hyppäsi metrin verran, ei tosin koskaan kilpailuissa. Tummanrautias tamma sai kuusi jälkeläistä siirryttyään pois kilpakentiltä ja olikin mitä parhain emä kaikille varsoilleen, jotka kaikki päätyivät kilpailemaan joko koulu- tai esteradoilla varsin mukavalla menestyksellä. Muutenkin se oli luonteeltaan herttainen ja ystävällinen, jopa lapset pystyivät huoletta sen kanssa harrastamaan. Vanhuuden päivilläänkin se rakasti esiintymistä ja kilpailikin seurakisoissa 10-vuotiaan tytön kanssa, tuoden valtavan kasan ruusukkeita kotiin. Tuuletar lopetettiin 21-vuotiaana nivelvaivojen vuoksi, mikä oli todella kova paikka niin tamman omistajalle kuin tytölle, joka tammalla viimeisimpänä kilpaili. Kasvattaja oli onneksi jättänyt itselleen tamman viimeisen jälkeläisen, joten aivan kokonaan he eivät joutuneet tästä kauniista tammasta luopumaan.

IE. Tuulityttö oli todella kaunis vaaleanrautias yksilö, jolla oli upea ja vahva rakenne. Se oli melko kookas, 162cm, mutta siitä huolimatta erittäin kevyt ja taipuisa ratsu, joka toimi moitteetta myös kärryjen edessä. Se kilpaili monessa lajissa: koulussa helpossa A:ssa, esteillä 120cm luokissa ja valjakossakin vaativalla tasolla, menestyen kaikissa lajeissa kohtalaisesti - huippu se ei ollut missään. Luonteeltaan se oli oikein kiltti, mutta välillä todella tammamainen ja kokeileva sekä epäluuloinen, mikä takuulla vaikutti sen kilpailutuloksiin, sillä se oli omistajansa ensimmäinen hevonen. Jälkeläisiä tammalla on yhteensä seitsemän ja se onkin periyttänyt erittäin hyviä käyttöhevosen ominaisuuksia kaikille niistä. Myös tietynlainen haastavuus on periytynyt - ainakin Puuskalle - mikä joskus aiheuttaakin ongelmia... Tuulitytön kanssa kuitenkin pärjäsi, kunhan piti maalaisjärjen mukana, eikä lähtenyt mukaan tamman päähänpistoihin, muttei kuitenkaan turhasta komentanut sitä. Puuskan lisäksi yksi Tuulitytön tammajälkeläisistä on menestynyt todella hienosti useammassa lajissa, pärjäten jopa avoimissa luokissa koulussa ja esteillä. Tuulityttö kuoli sydänkohtaukseen 25-vuotiaana omassa kotitallissaan, jonka pihaan se sitten haudattiinkin.

IEI. Tuulenpoika oli myös kilpakäytössä kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, tosin elämänsä viimeiset kymmenen vuotta se vietti tuntihevosena. Se ruunattiin melko nuorena, joten tällä 158cm korkealla punarautiaalla herralla ei ole kuin kaksi jälkeläistä. Se oli koulutettu tasolle helppo A ja 120cm, luonteeltaan Tuulenpoika oli hyvin tasainen ja rauhallinen, eikä sen kanssa ollut ikinä mitään ongelmia. Se oli lasten suosikki asuessaan ratsastuskoululla ja taitojensa puolesta aikuisten suosima kisahevonen, sillä vaikka Poku oli muuten sopeutunut mainiosti tuntihevosen elämään, se suorastaan heräsi henkiin aina kilpailuissa ja nautti saadessaan katsojien jakamattoman huomion itseensä. Tuulenpojasta on periyttäjänä vaikea sanoa mitään vain kahden jälkeläisen perusteella, mutta ainakin niitä katsoessa voisi kuvitella, että ruunalla olisi ollut jalostukseen enemmänkin annettavaa, niin laadukkaita sen jälkeläiset ovat. 24-vuotiaana lopetetti ruuna on jättänyt jälkensä monien ihmisten sydämiin ihastuttavan luonteensa ja komean ulkomuotonsa ansiosta.

IEE. Tuulahdus oli kenttäratsuna toiminut tamma, joka oli tasaisen hyvä niin koulussa kuin esteilläkin. Se oli koulutettu tasolle vaativa B ja 110cm, sijoituksia tuli kaikista kolmesta lajista runsaasti. Väriltään se oli tummanrautias ja korkeutta löytyi 161cm, muutenkin se oli varsin raamikas hevonen, joka kyllä keräsi katseita. Luonteeltaan tamma oli melko haastava, mutta kuitenkin yritteliäs ja rehellinen työmyyrä, joka kulki eteenpäin kuin juna, pelottomasti ja määrätietoisesti. Oikealla ratsastajalla se toimi kuitenkin kuin ajatus. Jälkeläisiä tamma sai kisauran päätyttyä neljä kappaletta, kaikki kauniita tammavarsoja, joista kaikki päätyivät kilpailemaan, osa menestyneemmin kuin toiset. Tuulahdus periytti vahvaa luonnettaan, kevyttä rakennettaan ja hienoa, pyörivää laukkaa. Tamma lopetettiin 23-vuotiaana sillä se sai pahan silmätulehduksen molempiin silmiinsä ja sokeutui.

EI. Mahonki oli laiskahko suomiputte. Ori syntyi hieman yllätyksellisesti kun sen emä huomattiin vasta oston jälkeen tiineeksi. Mahongin syntymän jälkeen alettiin selvittämään sen isää, ja projektista tuli yllättävän monimutkainen johtolankojen puutteen vuoksi. Mahonki ehti kiertää monessa kodissa nuorena, sillä oikein kenelläkään ei tuntunut olevan tarvetta tavalliselle, hieman vaatimattomalle, suomenhevoselle. Mahonki säilyi orina kaikesta huolimatta, sillä se oli oriksi hyvin helppo käsitellä ja toisaalta kukaan ei halunnut sijoittaa rahojaan orin ruunaamiseen. Lopulta ori myytiin, jälleen kerran, puskaratsuksi tätiratsastajalle joka ihastui hevosen pieniin ja mukaviin liikkeisiin. Vuosien puskaratsuilun jälkeen tavoitteellisempi harrastaminen alkoi kiinnostamaan omistajaa ja orin kanssa kilpailtiin niin koulu-, kuin esteratsastuksen pienissä luokissa. Mahonki oli oriksi hyvin mutkaton tapaus ja se oli hyvin helposti käsiteltävissä. Elämänsä aikana ori asui myös ratsastuskoululla ja se teki joitakin ratsastustunteja ja toimi myös siinä tehtävässä hyvin. Eläkepäivinään Mahonki astui neljä tammaa ja astutuksista syntyi kaksi varsaa. Mahonki lopetettiin kunnioitettavassa 28-vuoden iässä äkillisesti heikentyneen yleiskunnon vuoksi.

EIE. Aurinkoinen eli Sani oli pirteä ja hiukan hömelö tamma. Sani syntyi ratsastuskoululla, mutta myytiin kaksivuotiaana yksityiselle. Sani oli hidas oppimaan ja se unohtui kesken tehtävien puuhailemaan omiaan. Joskus tamma jäi tuijottelemaan maisemia ja joskus se vain keksi kaikenlaista pientä jäynää ratsastajansa iloksi. Sanilla ei ollut pilkettä vain silmäkulmassa vaan kaikkialla silmissä ja lopulta se päädyttiin myymään kevyeen käyttöön kärsivälliselle omistajalle. Uusi omistaja huomasi muutama kuukausi oston jälkeen hevosensa olevan tiine, ja paljastui että edellisessä kodissa oli ehtinyt käymään vahinkoastuminen, ja näin tamma sai ainoan jälkeläisensä.

EII. Petteri oli kujeileva ja kekseliäs ori jonka päälaji oli esteratsastus. Orin kanssa kilpailtiin 100cm luokissa kivalla menestyksellä ja se kävi myös satunnaisesti koulukilpailuissa, parhaimmillaan Helppo A luokissa. Tallinpitäjälle ori aiheutti päänvaivaa oppimalla avaamaan kaikki ovet ja usein se aamuisin tulikin vastaan jo tallin pihassa. Rehuvarastojen availussa orilla oli lukemattomia eri tyylejä, joita valvontakameroiden avulla selvitettiin. Sähköjen takana tarhassa ori kuitenkin pysyi aina moitteettomasti, lukuunottamatta yhtä poikkeusta. Petteri oli karannut tarhastaan, astunut Sanin ja jotenkin palannut tarhaansa niin, ettei vahinkoastumista osattu edes epäillä. Mahongin lisäksi Petterillä on viisi suunniteltua jälkeläistä, jotka ovat pärjänneet mukavasti niin esteillä, koulussa kuin valjakossakin.

EE. Pilikun Pikku Tyttö eli kotoisammin Tyttö oli reipas ja hieman kiivaskin tamma. Kaikessa kliseydessään kuvaus pienestä ja pippurisesta oli ainut tapa tiivistää tamma pariin sanaan. Tamma vaati ehdottoman määrätietoiset otteet, tai se oli jo tekemässä jotain kielelttyä oman mielensä mukaisesti. Tarhata sitä ei voinut kuin yksin, koska se kyykytti kaikkia tarhailukavereitaan aivan turhan paljon. Uudet ratsastajat tamma heitti selästään alta aikayksikön ja tallin harjoittelijoita se käytti hyväkseen aivan röyhkeästi. Kerran keskellä talvea tamma oli kaksi viikkoa yötäpäivää tarhassa, sillä se ei antanut kenellekkään kiinni ja karkasi aitojen läpi kun sitä yritettiin ahdistaa nurkkaan. Omistajalleen tamma oli hyvin kiltti ja nöyrä, mutta kaikesta näki sen olevan pitkällisten keskusteluiden tulosta. Kiima-aikaan tamma oli mielistelevä ja kaikenkaikkiaan kultainen ja kuuliainen. Nurinperintyttö olikin lopulta se lempinimi, jolla kotitallin väki tunsi hevosen. Tamman kanssa harrastettiin monipuolisesti eri lajeja, mutta se ei kilpaillut lastausongelmien vuoksi kertaakaan. Pilikun Pikku Tytöllä on neljä varsaa ja se oli emätammana erinomainen. Tyttö lopetettiin 14-vuotiaana kaviokuumeen vuoksi.

EEI. Mahoton oli nimensä veroinen korskea ori, jonka kanssa sen omistaja menetti hermonsa noin kuusi ja puoli kertaa päivässä. Järkevintähän olisi ehdottomasti ollut ruunata se, mutta hyvän rakenteensa ansiosta se oli yllättävän kysytty jalostusori siihen nähden, ettei se juurikaan edes kilpaillut. Taitava ratsu Mahoton kyllä oli, se meni koulu helpon A:n tasoisesti, hyppäsi metriä ja saman verran ylittyi maastoesteilläkin, mutta kisapaikalla se yleensä pisti niin ranttaliksi, ettei sillä kukaan halunnut kilpailla. Jälkeläisilleen ori kuitenkin on periyttänyt hyviä ratsuominaisuuksia ja sillä onkin niin este- kuin kenttäratsastuksessakin pärjännyttä jälkikasvua huomattavan paljon. Toki joukossa on myös yksilöitä, joiden luonteenlaatu on ikävä kyllä heikentävästi vaikuttanut kilpailumenestykseen. Mahoton eli pitkän ja varsin vaiherikkaan elämän pienellä tallilla Varsinais-Suomessa ja kotipihaan se lopetettiinkin kunnioitettavassa 27 vuoden iässä.

EEE. Pilikku on todennäköisesti emänpuolen suvun normaalein ja tasapainoisin yksilö. Tamma syntyi tunnetulle suomenhevoskasvattajalle, jonka tallissa se viettikin viisi ensimmäistä vuottaan tehden silloin jo ensimmäisen varsansa. Myöhemmin se kuitenkin myytiin tuntikäyttöön, missä tamma tekikin yli kymmenen vuoden uran, ollen etenkin aikuisratsastajien suosikki mukavien liikkeidensä ansiosta. Seurakilpailuissa tamma loisti sekä koulu- että esteradoilla pikkuluokissa. Eläköidyttyään tuntihommista Pilikku kiersi vielä muutaman kodin ennen kuin sen kasvattaja osti sen takaisin itselleen siitostammaksi. Pilikku hoiti varsansa aina erinomaisesti - kaikki viisi - ja oli muutenkin hyvä emätamma, mutta harmittavaa on se, ettei se periyttänyt hienoa ja rauhallista luonnettaan yhdellekään, vaan kaikki sen varsat ovat enemmän tai vähemmän haastavia tapauksia. Lopettaessaan kasvattamisen Pilikun omistaja ja kasvattaja päätti lopettaa tamman sen ollessa 23-vuotias, ettei se enää joutuisi kiertoon.

Yleisesti Mysse on kiva hevonen, josta kuitenkin tarpeen mukaan löytyy ruutia, joskus hieman liikaakin. Tamma ei luovuta herkästi ja on loppuun asti valmis puurtamaan, jos ratsastaja osaa sitä oikein siltä pyytää. Useimmissa tilanteissa se on kuitenkin täysin mutkaton ja helppo hevonen, juuri sellainen kuin rutinoituneen kilpahevosen kuuluukin olla. Kotioloissa rouva on kuitenkin hyvin helppo ja mukava, muutamalla pikku mausteella höystettynä.

Hoitaessa Mysse tuntuu olevan aina onnellisella päällä. Sateisetkin päivät ovat sen silmissä aurinkoisia ja Mysse onkin kaikin puolin hyvin positiivinen ja ihmisrakas. Se on hyvin halukas tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan uutta, eikä se oikeastaan arkaile mitään, vaan uteliaisuuden ansioista lähtee rohkeasti tutustumaan uusiin asioihin ja ihmisiin. Karsinassaan se on rauhallinen ja seisoo kauniisti aloillaan kun ihminen on siellä. Harjatessa se on aina kiltisti, eikä sitä oikeastaan tarvitse pitää harjauksen aikana sidottuna. Mysse nauttii paljon harjauksesta ja muutenkin huomiosta. Taluttaessa Mysse on helppo ja mukava, se ei takuulla tuota ongelmia kiskomalla mihinkään suuntaan tai sinkoilemalla, vaan kulkee kauniisti hieman ihmisen takana. Ahnehan tämä tamma on, joten toisinaan se mielellään pysähtyisi syömään tuoretta ruohoa tai kurkottelisi heinäkasaa kohti, mutta napakka komennus saa sen unohtamaan moiset aatteet.

Ratsastaessa Mysse on kuuntelevainen ja yritteliäs, se osaa vaikka mitä ja pitääkin työnteosta, mutta jokainen askel on pyydettävä siltä erikseen, muuten se alkaa lepsuilla. Myssen selässä ei voi vain matkustaa, on tehtävä töitä. Koulua Mysse menee reippaasti, mutta saadakseen sen kulkemaan kauniisti, joutuu kyllä itsekin hikoilemaan, sillä tamma vaatii yllättävän vahvat avut ja voimakkaan ohjastuntuman. Toisinaan tamma myös yksinkertaisesti nojaa niin voimakkaasti ohjalle, että on suorastaan ihme että se pysyy tasapainossa. Mysse myös huomauttaa herkästi mikäli ratsastaja on sen mielestä epäreilu tai epäselvä. Kokeneen ratsastajan kannustamana Mysse on erittäin kaunista katseltavaa, se kokoaa itsensä kauniisti ja nostelee jalkojaan reippaasti, mutta osaa kyllä käyttää hyödykseen jokaisen hetken, kun ratsastaja ei ole aivan hereillä. Toisina päivinä Myssestäklin löytyy huomattavasti enemmän yhteistyökykyä ja silloin se onkin lähes ajatuksella ratsastettava, niin kevyt ja herkkä kaikille avuille. Huomattavasti useammin on kuitenkin toisenlaisia päiviä.

Esteillä tamma on joskus vähän turhan innokas ja menevä, se ei meinaa aina pysyä aloillaan ja yrittää liiankin kanssa hinguta esteille. Sitä saa pidätellä ja kunnolla jos haluaa saada sen hyppäämään parhaan tasonsa mukaisesti. Hyvinhän se hyppää, korkeita ja pitkiä hyppyjä, mutta sen kova vauhti ja sähläävä olemus antaa siitä vähän erilaisen kuvan. Maastossa Mysse on aluksi hitusen innostunut, mutta pikku lenkin jälkeen se rauhoittuu ja kävelee rauhallisesti pää pitkällä vaikka löysilläkin ohjilla. Laukkapätkä saa sen usein hieman kuumumaan, joten sen jälkeen on oltava aika tarkkana, ettei neiti ota omia laukkaspurtteja. On kuitenkin hyvin rohkea ja varmajalkainen oikeastaan millaisessa maastossa vain, joten sen puolesta maastoilu on oikein mukavaa. Eräälläkin maastolenkillä vastaan tuli peuralauma, joka lähes tulkoon törmäsi minuun ja Mysseen ja olin varma, että nyt lähdemme Maata kiertävälle radalle, mutta ei, tamma pysähtyi ja korskui, mutta ei ottanut spurttia mihinkään suuntaan, ihmetteli vain outoja otuksia. Peurat toki pelästyivät meitä ja sinkosivat pakoon.

Ajaessa tamma vaikuttaa todella tyytyväiseltä ja kulkee rennosti, mutta osaa myös koota itsensä upeasti. Energinen ja valpas, kuuntelee jokaista apua ja ohjetta. Ketteryytensä ansiosta valjakkoajon tarkkuusosio on Mysselle helppo juttu ja se suoriutuukin siitä yleensä täysin moitteettomasti. Muillakaan osioilla harvemmin on ongelmia. Kestävyysosiota ja portteja saimme alkuun treenata paljon, sillä pieni malttamattomuus aiheutti sen, että ensimmäisissä kisoissaan Mysse väsähti ihan täysin kesken kestävyysosion, koska se oli pinkonut niin hirvittävää vauhtia ensimmäisen pätkän. Kisoissa Mysse on simppeli, mutta välillä vähän turhan utelias. Sen suusta löytyy vähän väliä ohikulkijan hattu, lapanen tai vaikka jäätelö. Suorituksen aikana se on aina aluksi hiukan levoton, mutta rauhoittuu vähän ajan päästä. Etenkin estekisoissa se ei millään malttaisi odotella lähtövihellystä, vaan vilkuilee esteitä kiinnostuneena ja steppailee. Samaa näkyy myös maastoesteillä ja toisinaan myös valjakkoajossa, etenkin ennen kestävyysosiota.