17.01.2024 Herne löytyi karsinastaan kuolleena, eikä päivä olisi voinut huonompi olla. Ori teki kaiken aina täysin sydämin ja sitä tulee varmasti jatkossa ikävä. Olihan se ehtinyt jo 21 vuoden ikään, mutta odotin saavamme vielä muutaman vuoden lisää. Hei sitten, Herne!
|
Nimi Green No Peace xx "Herne" Rotu englantilainen täysiverinen Sukupuoli ori Väri punarautias Säkäkorkeus 159cm Syntymäpäivä 13.01.2015 (3v 31.8.15) Ikä 21 vuotta (17.1.24) |
Rekisterinumero VH16-006-0087 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Team Herades, Yhdysvallat (EVM) Ex-omistaja Papukaija Koulutus ko. VaB, re. 125cm / CIC3 Painotus kenttäratsastus Saavutukset KERJ-II |
KERJ-II -palkittu lokakuun tilaisuudessa 31.10.2023 pistein 94,5p. Pistejakauma:
Rakenne 5,5 (10), kilpailut 43 (40+), suku 14 (20+5), jälkeläiset 21 (20+5), lisäpisteet 11 (15).
Herne tuli Viisikkoon suoraan laukkaradoilta ja sen ratsukoulutus aloitettiinkin heti. Aluksi ori ei ymmärtänyt lainkaan mitä siltä toivottiin ja se olisikin mieluiten vain painattanut ympäri maneesia ja painanut ohjaa vasten kuin norsu. Pikkuhiljaa sekin kuitenkin rauhoittui ja viikkojen saatossa ori alkoi ymmärtää apuja yhä enemmän. Loppujen lopuksi koulutus sujui hyvinkin nopeasti, kunhan täysiverinen saatiin ensin ymmärtämään, ettei aina ole pakko mennä täysiä.
Edellisellä omistajallaan Herne tosiaan toimi laukkahevosena, joskaan sen menestys ei ollut kovin kummoista: maidenin se onnistui voittamaan kymmenennessä startissaan 2-vuotiaana ja allowance-voittoa ei koskaan tullut viidestä yrityksestä huolimatta. Vauhtia ei vain yksinkertaisesti ollut riittävästi, vaikka näin ratsuihmisen mielestä vauhtia on välillä ihan liikaakin. Myyntipäätöksen sinetöi tallin lopetus, joten niin Herne päätyi meille tänne Suomeen, tarkoituksenamme valloittaa kenttä- ja esteradat ajan saatossa.
Herne on luonteeltaan kiivas (vaan ei kopea) ja herkkä, mutta samaan aikaan todellinen sylikarhu. Se nauttii huomiosta ja rapsutuksista, mutta keskittyy kuitenkin työskentelyyn täysillä. Vauhtia tosiaan löytyy ihan riittämiin, mutta pidätteet eivät aina meinaa mennä läpi. Maltilla ja vakaalla kädellä ori kuitenkin pysyy lapasessa ja onnistuu välillä näyttämään jopa ihan oikealta ratsulta. Tai onhan se ihan oikea ratsu, koulupuolella sujuu Vaativa B (ainakin kenttäohjelmat) ja rataesteet ylittyvät kuin vettä vaan. Maastossa ja maastoesteillä Herneen rohkeus ja periksiantamattomuus pääsevät oikeuksiinsa ja ori toimiikin siellä moitteettomasti.
Fiksuin ori on varmaan hoitotoimenpiteiden aikana. Se on kyllä utelias ja hieman levoton, muttei kuitenkaan hypi pitkin poikin karsinaa. Herne ei myöskään kutia helposti, joten harjatessa ei tarvitse varoa mitään erityisen paljoa. Punaraudikko on helppo myös varustaa, se ei turhia venkoile tai lyö hanttiin kun näkee satulan, vaan odottaa nätisti että varusteet on puettu. Vasta sitten se alkaa steppailla innoissaan ja olla hieman levottomampi. Orilla on aina hirveästi energiaa ja se selkeästi pitää työskentelystä - yhtä innoissaan se oli kuulemma myös laukkatreeniaikoinaan. Taluttaessa oikein pirteä! Pyrkii kyllä kuuntelemaan käsittelijäänsä, mutta joskus vauhtia on silti vähän liikaa. Kestää kuitenkin ihan kunnon komentamisen eikä suutu siitä.
Ratsastaessa Herne on ehdottomasti vaikeimmin hallittavissa. Se saattaa poukkoilla innoissaan ihan miten sattuu ja hetkeksi unohtaa täysin olevansa treeneissä. Laukkaradalla se oli aiemmin onnensa kukkuloilla ja tahtoi koko ajan juosta vain kovempaa ja kovempaa, minkä vuoksi sen menestys sitten olikin niin huonoa: se tuppasi väsymään kesken kaiken. Sillä ei kuitenkaan ole muita huonoja tapoja kuin vauhdikkuus, sillä se ei esimerkiksi pukittele koskaan. Koulupuolella varsin osaava entiseksi laukkahevoseksi ja kuunnellessaan onkin todella miellyttävä. Omaa hyvän oman moottorin ja on yllättävää kyllä varsin notkea. Myös Herneen kokoamiskyky on oikein hyvä, eikä se näytä olevan sille vastenmielistä. Oppii uudet asiat ja liikkeet melko helposti, mutta kaipaa aluksi paljon rohkaisua.
Esteillä Herne innostuu. Se rakastaa hyppäämistä ja steppailee korvat tötteröllä aina kun näkee esteitä lähistöllä. Yleensä malttaa kyllä kuunnella ratsastajaa eikä mene liian hölmöksi, mutta joskus sen vauhtiin saa puuttua aika rumastikin. Omaa kuitenkin ihan kiitettävän hyvän hyppytekniikan ja kääntyy ketterästi, mikä pelastaa haastavammilla radoilla paljon. Maastossa rohkea ja vähän rämäpäinen, mutta ei kuitenkaan tyhmänrohkea. Menee sinne minne käsketään suurin piirtein sillä nopeudella mitä toivotaan. Kulkee koko ajan korvat hörössä ja käyntipätkillä saattaa vähän steppailla. Laukkapätkät meinaavat joskus olla aika vauhdikkaita, sillä Herne pistää ihan uuden vaihteen silmään ja painelee kuin tuli hännän alla. Maastoesteillä meininki on samanlaista, mutta parin pienen onnettomuuden jälkeen on oppinut kuuntelemaan paremmin pidätteitä, eikä enää ryntäile niin pahasti. Periksiantamattomuus näkyy tällä osa-alueella varsin hyvin, sillä väsymyksestä huolimatta Herne pyrkii pitämään vauhdin yllä ja tekemään parhaansa.
isäPeace Breaker xxEVM, 161cm, prt |
ii.Blank After Ego xxEVM, 164cm, vprt |
iii.Green O'War xxEVM, 163cm, trt |
iie.Pink Rose Racer xxEVM, 158cm, m |
||
ie.Firefoot F1 xxEVM, 159cm, vprn |
iei.Red Runner xxEVM, 160cm, prt |
|
iee.Longleg MT xxEVM, 165cm, rn |
||
emäBlues Winner xxEVM, 155cm, rt |
ei.Jumper No Help xxEVM, 167cm, rn |
eii.It's Me C'Mon xxEVM, 166cm, vrn |
eie.Miss Little Liar xxEVM, 163cm, vrt |
||
ee.Show Me Who U Are xxEVM, 151cm, prt |
eei.Manacter CAS xxEVM, 160cm, vprt |
|
eee.Runs To Sun xxEVM, 153cm, mkm |
Isä Peace Breaker xx oli nuorempana melkoisen menestynyt laukkahevonen, sillä se voitti 2- ja 3-vuotiskausillaan kaikki kuusi lähtöä. Nelivuotiskaudellaan se kuitenkin loukkaantui ja joutui toipumaan useita kuukausia ennen kuin pääsi jälleen näyttämään kyntensä laukkaradoilla. Se sijoittuikin jokaisessa lähdössään ja jopa voitti Breeders' Cup -preppilähdön, muttei kuitenkaan osallistunut itse päälähtöön - jälleen loukkaantumisen vuoksi. Punarautias kilpakumppanien kauhu siirtyikin tämän vuoksi jalostuskäyttöön jo varsin nuorena ja se olikin erittäin suosittu siitosori. Luonteeltaan Peace Breaker xx oli yllättävän kiltti ja helppo käsitellä, se ei jännittänyt uusia tilanteita eikä pitänyt suurta melua itsestään. Tämän vuoksi sitä käytettiinkin myös monille hyvin haastaville tammoille ja se periyttikin järkevää luonnettaan erinomaisen hyvin. Hieman harmillisesti se periytti myös aavistuksen pientä kokoa, olihan se itsekin vain 161cm korkea.
15-vuotiaana ori loukkaantui - jälleen - tarhaillessaan ja laajoista hoidoista huolimatta tilanne oli toivoton: vamma ei vain lähtenyt paranemaan. Tämän vuoksi Peace Breakerin elämä jäikin kovin lyhyeksi, mutta se on silti varsin tuttu näky laukkahevosten suvuissa, sen jälkeläisissä on useita erittäin hienosti juosseita yksilöitä. Hieman yllättäen ori näkyy suhteellisen usein myös kenttähevosten suvuissa, sillä se periytti rohkeutta ja kestävyyttä, vaikka itse olikin kovin tapaturma-altis.
II. Blank After Ego xx tunnettiin järkevästä luonteestaan ja räjähtävistä lähdöistään kilpailuissa. Korkeutta orilla oli 164cm ja väriltään se oli vaaleanpunarautias korkeilla sukilla varustettuna. Se pärjäsi loistavasti sprinttimatkoilla ja melkein poikkeuksetta saadessaan hyvän lähdön, se myös voitti. Pidemmillä matkoilla se ei pärjännyt, mikä tuli erittäin selväksi orin 3-vuotiskaudella, jolloin se osallistui Triple Crowniin ja tuli Belmont Stakesissa viimeiseksi. Seuraavalla kaudella orin kanssa keskityttiinkin vain lyhimpiin matkoihin ja niillä se oli lyömätön, voittaen esimerkiksi Breeders' Cup Sprint -lähdön hevosenmitalla. Kotioloissa ori oli hyvin rauhallinen tapaus, sitä oli helppo käsitellä eikä se ollut haastava rataharjoituksissakaan.
Jalostuksessa Blank After Ego xx oli kohtalaisen suosittu, etenkin myöhempinä vuosina se sai varsin mukavasti tammoja. Periyttäjänä ori ei tosin ollut erityisen häikäisevä, sillä monet sen jälkeläiset ovat olleet tapaturma-alttiita eivätkä kovin kestäviä. Ori itse eli varsin pitkän elämän ja se lopetettiin vasta 24-vuotiaana huonojen hampaiden vuoksi.
IE. Firefoot F1 xx oli nimensäkin mukaisesti todella tulinen tapaus, yleensä hapannaamainen ja luimukorvainen. Korkeutta tammalla oli 159cm ja se oli vaaleanpunaruunikko, todella kuvankaunis yksilö. Laukkaradalla tamma ei koskaan päässyt näyttämään kynsiään, sillä se ei harjoituksissa juuri näyttänyt erityisiä kykyjä vaan mieluummin keskittyi äksyilemään muille hevosille. Toki ruunikon suku itsessään oli niin hieno, että jo senkin puolesta siitä kaavailtiin siitostammaa. Jälkeläisiä Firefoot F1 xx saikin ison liudan, joista osa kilpailikin laukoissa melko hyvällä menestyksellä. Jonkin verran se kuitenkin periytti kiukkuista luonnettaan ja haluttomuutta tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa, mikä sitten tuotti ongelmia peruskäsittelyssä ja kilpailuissa. Tänäkään päivänä tamman nimi ei ole kovin haluttu laukkahevosten suvuissa.
Iän karttuessa ruunikosta tuli, jos mahdollista, vieläkin haastavampi käsitellä ja varsojaan se puolusti hanakasti. Viimeinen niitti oli, kun tamma potki tallityöntekijän sairaalakuntoon, minkä jälkeen hevonen lopulta päätettiin lopettaa.
Emä Blues Winner xx oli pieni (155cm) ja pippurinen raudikko, jonka kanssa ei yleensä ollut kovin helppo tulla toimeen. Jo varsana se oli selvästi keskivertohevosta hankalampi, eikä iänkään karttuessa juuri sen helpommaksi muuttunut. Laukkaradalla se pärjäsi kohtalaisella menestyksellä, muttei varsinaisesti ollut mikään huippuhevonen. Viisivuotiaana se siirtyi pois kilpakäytöstä ja vastoin kaikkien uskomuksia, siitä kehkeytyi varsin laadukas siitostamma. Rautias tiinehtyi helposti ja oli erinomainen emä jokaiselle varsalleen, eikä onneksi periyttänyt haastavaa luonnettaan eteenpäin - toki orivalinnatkin tehtiin tätä ajatellen. Blues Winner xx ehti saada huimat kymmenen varsaa, kunnes sairastui erittäin pahaan keuhkokuumeeseen 19-vuotiaana ja omistajat joutuivat tekemään lopetuspäätöksen.
Kuten jo mainittu, tamma oli varsin hyvä periyttäjä. Sen jälkikasvussa on useampi arvokisalähdöissä menestynyt hevonen, mutta myös kaksi kenttäratsastuksessa uraa tehnyttä yksilöä. Pienestä koostaan huolimatta Blues Winner jätti useampia yli 160-senttisiä jälkeläisiä, vaikka joidenkin isäoritkin olivat suhteellisen pieniä.
EI. Jumper No Help xx oli surkea kilpahevonen, sillä se oli hirveän stressiherkkä ja ahdistui hälinästä ympärillään. Tämän vuoksi se aloittikin kilpauransa melko vanhana, vasta viisivuotiaana eikä silloinkaan aina pärjännyt etenkään kovatasoisemmissa lähdöissä. Ruunikko oli 167 cm korkea, mutta antoi monesti itsestään pienemmän vaikutelman, sillä se tuntui haluavan sulautua seinään. Kotioloissa ori oli kyllä hyvin miellyttävä ja ongelmaton, kunhan rutiinit pysyivät päivästä toiseen samoina.
Orin luonne huomioiden, ei olekaan ihme ettei se ollut menestys siitosorinakaan. Se ehti saada vain seitsemän jälkeläistä ennen kuin ruunattiin ja myytiin ratsukoulutettavaksi. Syntyneet jälkeläiset olivat järjestäen vaikealuonteisia ja temperamenttisia, eivät lainkaan isänsä kaltaisia. Ratsun ura sujui orilta huomattavasti paremmin, sillä se kilpaili myöhemmin uuden omistajansa kanssa helpoissa koulu- ja esteluokissa hyvällä menestyksellä. Jumper No Help xx oli erittäin pitkäikäinen ja kuoli vasta 27-vuotiaana omassa karsinassaan sydämen pettäessä.
EE. Show Me Who U Are xx oli luultavasti maailmankaikkeuden helpoin laukkahevonen. Punarautias oli aina ystävällinen, todella ongelmaton käsitellä, mutta radalla antoi kaikkensa. Valitettavasti tamman pieni koko - 151cm - antoi monesti kilpakumppaneille etulyöntiaseman, eikä menestystä liiemmin tullut. Sinnikkäästi sitä kyllä kilpailutettiin, mutta viidentoista lähdön jälkeen omistajana oli pakko todeta, ettei tammasta ole huippulaukkaajaksi. Siitostammana Show Me Who U Are xx sen sijaan oli uskomattoman hyvä: se huolehti niin omista kuin orpovarsoistakin, tiinehtyi helposti ja pääsääntöisesti periytti hyvää luonnettaan eteenpäin.
Tamman jälkikasvusta löytyy kolme arvokilpailuissa menestynyttä hevosta, useita preppivoittajia ja vielä useampi Grade-lähdöissä menestynyt hevonen, joskin myös pari heikommin juossutta yksilöä. Yleisesti ottaen voisi kuitenkin sanoa, että punaraudikon nimi on varsin mieluisa näky laukkahevosten suvuissa ja näkyy se joidenkin kenttähevosten takana. Tamma lopetettiin 20-vuotiaana heikentyneen yleiskunnon johdosta.
Green No Peace ei ole tarjolla jalostukseen.
s. 10.04.2017 xx-o Choppy Ring xx (e. Chobonfiret xx), om. Veera Ruusula VRL-14299
s. 10.07.2017 xx-o. Namys Peacemaker xx (e. Mirror Mirror xx), om. Anarchy VRL-14465
s. 11.01.2018 torinh-t Viisikon Sirje (e. Mifalei's Sarkograf EST), om. Scuderia Sierra
s. 02.04.2021 xx-t Namys Midnight Addiction xx (e. Midnight Fairy xx), om. Namyshill
s. 20.09.2023 xx-o. Namys Peacekeeper xx (e. Beautiful Tragedy xx), om. Namyshill
s. 27.01.2024 xx-t Flower Power xx (e. Rosicrucian xx), om. elen VRL-01863
KERJ, 42 sijoitusta, 3 cup-sijoitusta31.03.2016 - CIC3 - 04/30 |
ERJ, 40 sijoitusta27.03.2016 - 120 cm - 02/21 |
KRJ, 40 sijoitusta20.03.2016 - Vaativa B - 04/40 |
NJ / VSN
|
Drive-in maastoestevalmennus 01.09.2018, valmentajana Diane Withby (kirjoittanut Ireth ja Disa, 135 sanaa)
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että ratsuni sinkoaa Maata kiertävälle radalle hetkenä minä hyvänsä. Vauhdikkaan verryttelyn jälkeen saimme onneksi hyviä vinkkejä treenaamiseen, ja ne alkoivatkin toimia. Valmennuksen lopussa minusta tuntui, että olemme molemmat oppineet valtavasti. Ratsuni asenne oli aivan erilainen, enkä itsekään ollut niin jännittynyt kuin aluksi. Kiitokset erinomaisesta valmennuksesta!
Dianen kommentit: Irethin raudikko täysiverinen oli kokenut kaveri, mutta ratsastajan puheiden perusteella tapaturma-altis koheltaja. Ori kävi jo verryttelyssä aika kierroksilla ja oli yhä hermostuneen oloinen liittyessään valmennukseen mukaan. Herneen laukka oli luonnostaan aika reipas, joten kehotin Irethiä antamaan orille jonkun verran tilaa mennä eteenpäin. Kun kaahotus tukkiesteillä väheni, ratsukko tuli banketin ja porttiesteen. Ratsastaja pysyi hyvin hollilla hypätessä pengertä ylös ja alas. Pari kertaa Herne sai vähän liikaa vapauksia banketilla ja se pääsi kirmaamaan portille oman päänsä mukaan, mutta Ireth korjasi seuraavalla kerralla hyvin.
Kisavalmistautumista (kirjoittanut VRL-14286, 100 sanaa)
Olin hakenut HERNEEN laitumelta puunattavaksi tulevia kenttäkisoja varten. Kuljetin harjaa pitkin kiiltävää, punaista karvaa pitkin ja hyräilin juuri katsomani musikaalin tahtiin. Pieni harja sommisti käsiäni, kun harjasin ratsun päätä hevosen laskiessa suurta päätänsä syliini.
''Et viitsisi nyt, en saa sinua ollenkaan valmiiksi tätä menoa!'' Nauroin tuuppiessa punarautiasta kauemmas.
Lopulta hevosen karva kiilsi kauniisti aamuauringon ensimmäisiä säteitä ja suustani karkasi huokaus. Vihdoin. Jäin kuitenkin katsomaan hevosen harjaa - vihasin letittämistä. Sormet eivät tuntuneet millään taipuvan vuosien jälkeenkään siihen hommaan. Käännyin kuitenkin harjapakin puoleen ja kaivoin sieltä pienen purkin, joka oli täynnä kumilenkkejä - valitettavasti vain mustia ja aloin letittämään harjaa. Tässä vierähtäisikin tovi.