Herttainen Helmi nukkui lopetettiin 27.8.2021 pitkän sairastelun jälkeen huimassa 28 vuoden iässä. Jäämme kovasti kaipaamaan lempeää tammaa!
|
Nimi Susikallion Helmi "Helmi" Rotu suomenhevonen Sukupuoli tamma Väri rautias Säkäkorkeus 152cm Syntymäpäivä 24.12.2012 (4v 24.5.13) Ikä 28 vuotta (27.8.21) |
Rekisterinumero VH15-018-0283 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Viona (VRL-07600), Susikallio Koulutus ko. VaB, re. 90cm, va. vaativa Painotus yleispainotus Saavutukset VVJ-III, KRJ-III |
VVJ-III -palkinto tammikuun tilaisuudessa 31.01.2017 pistein 85p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), kilpailut 41 (40+), suku 3,5 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 14 (15).
KRJ-III -palkinto marraskuun tilaisuudessa 15.11.2018 pistein 81p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), kilpailut 41 (40+), suku 8,5 (20+5), jälkeläiset 10 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
Helmi on fiksu ja tasapainoinen, kaikkeen tottunut rehti suomenhevonen. Se on järkähtämätön kuin kallio ja siihen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Se kunnioittaa ihmisiä ja kuuntelee sekä hoitajaa että ratsastajaa herkeämättä. Turvallinen ja mukava harrastuskaveri niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin, sillä mukavan luonteen lisäksi tamma on myös varsin taitava.
Tyyni Helmi on mukava kaveri myös hoitaa. Se ei vähästä hötkyile, vaan seisoo kuuliaisesti aloillaan koko hoitotoimenpiteen ajan. Senpä vuoksi se on oivallinen poni harjoitella ensimmäisiä harjanvetojaan! Tamma on pohjattoman ystävällinen ja rakastaa yli kaiken korvan takaa rahnuttelua. Se tulee toimeen kenen tahansa kanssa - mutta pitkästyy myös helposti jos joutuu jäämään pitkiksi ajoiksi yksinään. Taluttaessa rauhallinen ja mukava, Helmi ei todellakaan ole se hevonen joka aiheuttaisi ongelmia missään tilanteessa. Kävelee myös koppiin mukisematta ja matkustaa hyvin rauhallisesti. Mieluiten matkustaa kuitenkin kaverin kanssa, vaikka pärjää yksinkin.
Helmi on osaava ja nöyrä hevonen, jolta löytyy sitä todellista suomalaista sisua. Se jaksaisi puurtaa vaikka auringonnoususta hämäräntuloon, herpaantumatta hetkeksikään kuuntelemasta ratsastajansa apuja. Lisäksi Helmi omaa todella mukavat ja miellyttävät liikkeet, joita on helppo hallita ja muokata. Helmi on lyhyesti sanottuna kenen tahansa kouluratsastajan päiväuni: kuuliainen, taipuvainen ja vieläpä uskomattoman kärsivällinen! Esteillä Helmi on aivan yhtä rauhallinen kuin koulukentilläkin, mutta se kaipaakin vähän patistusta. Mikään patalaiska se ei kuitenkaan ole, ja välillä jopa Helmin jarrut ovat kateissa esteiden huuman viedessä mennessään! Helmiä varmempaa ja luotettavampaaaa viilipytty-maastokaveria saa jo hakea. Valjakkohevosena Helmi on rohkea ja sisukas, mutta malttaa kuunnella ohjastajan apuja hyvin. Tässä sii todellinen monitoimiponi! Tarkkuuskokeessa välillä tuntuu, että tamma itsekin menee kieli keskellä suuta varoen tarkasti koskemasta keiloihin. Kisoissa ehkä ihan aavistuksen reippaampi kuin kotona, mutta mitään muuta eroa tammassa ei ole normaaliin verrattuna. Suhtautuu hyvin leppoisasti kisapaikan hälinään ja tekee vieraallakin kentällä aina parhaansa.
isäVionan Helmipeli151cm, prt |
ii.Viisikon Tuulenkosija146cm, vrt |
iii.Ventoksen Haamuhuijari146cm, vrt |
iie.Arvottoman Muistikuva146cm, prt |
||
ie.Doran Helmi159cm, rt, kadonnut |
iei.Viikari NNkadonnut |
|
iee.Enkelilapsen Tie150cm, rt |
||
emäVarjon Rönsylilja154cm, vrt YLA3 |
ei.Rääväsuu RÖK155cm, rt YLA2 |
eii.Vanajan Pakkasherrakadonnut |
eie.Himpulan Peppiina158cm, tprt YLA2, SLA-III |
||
ee.Vänkä KAT153cm, rt YLA2 |
eei.Sarkasmin Musta Lammas158cm, tprt |
|
eee.Tuikin Liinu154cm KRJ-II, VVJ-III, YLA1, KTK-III |
Susikallion Helmi on tarjolla jalostukseen pitkäsukuisille suomenhevosoreille.
s. 13.01.2015 sh-t Viisikon Helmeilevä (i. Viisikon Nuttu Nurin), om. Loitsulähde
s. 16.06.2016 sh-o Viisikon Hangenkierä (i. Viisikon Polanne), om. Viisikko -> KTK-II, SV-II, EV-II
KRJ, 46 sijoitusta, 1 cup-sijoitus15.02.2015 - Vaativa B - 02/50 |
ERJ, 44 sijoitusta, 4 cup-sijoitusta22.02.2015 - 80 cm - 02/43 |
VVJ, 42 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta18.02.2015 - Vaativa yhdistetty - 03/37 |
VSN
|
08.05.2015 (päiväkirja)
Helmin edelliset valjakkokilpailut olivat noin viikko sitten ja ne sujuivat oikein mallikkaasti, sijoituimme viidensiksi luokassamme. Kisapäivät sujuvat nykyään jo vuosien varrella opitulla rutiinilla, mutta tällä kertaa kutsuin sukulaistyttöni Pauliinan mukaan tutustumaan valjakkoharrastukseen. Aamu tuntui turhan kiireelliseltä, eikä aloittelevasta hevosharrastajasta ollut mitään iloa pakkailun keskellä, enkä itsekään ollut ikävä kyllä parhaimmillani. Pyysinkin Pauliinaa harjailemaan Helmiä, jotta sain itse keskittyä olennaiseen ennen lähtöä.
Ajomatkalla ja kisapaikalla sain oikein kunnolla virkistää muistiani sääntöjen suhteen. Keskustelut valjakkoajosta saivat ajatukseni kääntymään pois jännityksestä ja Helmikin oli tavallista rennompi kisapaikalla. Sekä minulle että hevoselle oli selvästi hyötyä toisenlaisesta "kisahoitajasta" ja ovelasti ehdotinkin Pauliinalle muihinkin kilpailuihin tutustumista kevään ja kesän mittaan. Tyttö innostuikin ajatuksessa ja alustavasti sovimme, että hän pääsisi mukaan aina kun vain haluaisi ja lupauduin lisäksi opettamaan hänelle hieman ajamisen saloja.
Oikein positiivisen ja menestyksekkään kisapäivän päätteeksi innostuimme vähän huvittelemaan jäähdyttelylenkin yhteydessä. Helmi sai Pauliinalta loputtomasti kehuja sekä leivänpalasia ja lopulta koko kolmikko huomasimme olevamme rämpimässä paljon suunniteltua pidemmällä, naureskellen ja jutellen. Kuin vanhoina hyvinä aikoina, vailla turhaa huolta ja nauttien jokaisesta hetkestä ihanan hevosharrastuksen parissa, tuloksista viis.
Hieman jopa haikeina palasimme kisapaikalle kun olimme kävelyttäneet Helmiä riittävästi ja aloin irrotella kärryjä tamman perästä, samalla kun opastin Pauliinalle valjaiden avaamista ja pois ottamista. Helmi otti lunkisti koko toimituksen ajan, lepuutti takajalkaansa ja venytti alahuultaan. Se on kyllä todella fiksuluonteinen hevonen, jonka kanssa on aina ilo tehdä teitä.
17.12.2015 (päiväkirja)
Joulumieli on selvästi vallannut minut, sillä yritin tehdä havukranssia hevoseni tarhan vieressä, mutta siitä ei tullut kerrassaan mitään. Kun vilkaisin muualle, nappasi Helmi havuja suuhunsa ja lähti iloisesti laukaten tarhan toiseen päätyyn. Kun hain kuudetta kertaa niitä takaisin, siirsin tarvikkeet suosiolla hieman kauemmas. Nyt tamma sitten päätti yrittää hamuta piponi itselleen ja onnistuikin siinä. Yhden kranssin tekemiseen meni siis noin kolme tuntia, koska Helmi halusi kovasti auttaa. Viimein kun sain tuotokseni valmiiksi, piti enää päättää minne sen laittaisin. Sitten katseeni osui tallin oveen ja tiesin heti, mihin kranssini asettaisin. Päätin ensin kuitenkin viedä Helmin sisään, ettei se nappaisi askarteluani heti ovesta mukaansa, tamma kun tuntui olevan niin leikkisällä tuulella. Reippaasti suomenhevosrouva lähtikin mukaani, sain suorastaan toppuutella sitä, vaikka yleensä Helmi on itse rauhallisuus. Ilmeisesti joulumieli oli tarttunut siihenkin, enkä voinut kuin nauraa hieman pyöreään kuntoon päässeen tamman steppailuille.
24.12.2016 (päiväkirja)
Tänään päätin virkistää sekä itseäni että Helmiä sen 18-vuotispäivän kunniaksi ja lähdimme kentällä työskentelyn sijasta maastoon nauttimaan talvisista maisemista. Tamma oli reippaalla tuulella ja alkuun saimme keskustella ihan tosissaan siitä, että onko sopivaa ryysätä eteenpäin ja olla välittämättä ratsastajan mielipiteestä niin vauhdin kuin suunnankin suhteen. Ensimmäisellä sopivalla tienpätkällä annoinkin Helmin sitten päästellä kaikki ylimääräiset virrat pois laukaten. Laukkapätkä teki selvästi suomenhevoselle oikein hyvää ja sen jälkeen ratsastettavuus parani huomattavasti. Jatkoimme maastoretkeämme vaihdellen askellajia maaston mukaan. Välillä kuljimme hidasta käyntiä löysin ohjin niin, että Helmi sai maistella oksia ja tutkia ympäristöään. Lumisen maaston innoittamana päätin poiketa tavalliselta reitiltä hiukan sivuun ja ratsuni saikin tehdä ihan tosissaan töitä umpihangessa kulkiessaan. Palasimme helpompikulkuiselle tielle hetken umpimetsässä vaellettuamme ja jatkoimme rentoa ravia tallia kohti. Loppumatkakin sujui ilman mitään kommelluksia ja kokonaisuudessaan maastoretki oli hyvin nautinnollinen ja rentouttava.
Tallilla kuivasin hevosen hiestä, harjasin sen ja heitin sille loimen päälle ennen tarhaan laittoa. Ilmeisesti vanhalla mammalle oli jäänyt vielä lenkinkin jälkeen virtaa, koska tarhaan päästyään se innostui laukkaamaan pitkin tarhaa pöllyttäen puuterilunta kavioillaan. Hetkessä se sai tarhan muut hevoset mukaan talviriemuunsa ja kohta koko poppoo nautti talvikelistä ja ympäriinsä juoksentelusta kuin varsat kesälaitumella konsaan. Hevoset kisailivat ja kujeilivat keskenään ja jäin katselemaan hyvin toimivan lauman keskinäistä touhuamista. Onnellisia hevosia katsellessani oli hyvin helppo muistaa mikä on tässä elämäntavassa kaikkein parasta.