|
Nimi Sadun Ilomieli "Ilo" Rotu suomenhevonen Sukupuoli tamma Väri ruunikko Säkäkorkeus 160cm Syntymäpäivä 29.02.2016 (4v 29.3.16) Ikä 17 vuotta (29.7.17) |
Rekisterinumero VH16-018-0779 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Satumaja Koulutus ko. HeA, re. 100cm, va. noviisi / helppo Painotus yleispainotus Saavutukset KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II, KTK-III |
KRJ-I -palkittu tammikuun tilaisuudessa 15.01.2017 pistein 104p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), kilpailut 43 (40+), suku 22 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 12,5 (15).
VVJ-II -palkinto tammikuun tilaisuudessa 31.01.2017 pistein 95,25p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), kilpailut 40 (40+), suku 13,25 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
KTK-III -palkittu maaliskuun erikoistilaisuudessa 15.03.2016.
17 + 17 + 18 + 17 = 69p. KTK-III
KERJ-I -palkittu maaliskuun tilaisuudessa 25.03.2017 ljstejn 103p. Pistejakauma:
Rakenne 6 (10), kilpailut 40 (40+), suku 22 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
ERJ-I -palkittu heinäkuun tilaisuudessa 30.07.2017 pistein 104,5p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), kilpailut 41 (40+), suku 22 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
Sadun Ilomieli on nimensä veroinen hevonen! Se on aina iloinen ja ystävällinen, todella hauskaluonteinen tamma, jonka kanssa työskentely on aina mukavaa. Hurmaavan luonteen lisäksi Ilo on myös todellinen monitoimihevonen, sillä se toimii kaikissa ratsastuslajeissa ja lisäksi myös valjakkoajossa. Plussana toki vielä miellyttävä ulkomuoto ja kaunis väri. Se piristää varmasti jokaisen vastaantulijan päivää ihan vain olemalla - lempeä katse ja nöyrä asenne elämään sulattaa juronkin tyypin.
Hoitotilanteissa Ilo on, no, aina iloinen. Se nauttii huomiosta, mutta ei ala vaatia sitä ikävillä tavoilla, vaan on oikein kohtelias tapaus. Tuntuu tykkäävän kaikista toimenpiteistä aina raspausta myöten, mikä jaksaa aina hämmästyttää niin tallityöntekijöitä kuin eläinlääkäriäkin. Hoitaessa Ilo on sitä touhukkaampaa sorttia, muttei ainakaan pure tai potki, nyplää vain joka paikkaa ylähuulellaan. Tamma on aina iloisesti tutustumassa uusiin hoitajiin, eikä ole millänsäkään vaihtuvista ihmisistä. Ilo antaa putsata kaviotkin protestoimatta ja jopa pikkulapset ovat saaneet kamppeet tamman päälle - vaikka lapsen piti seistä korokkeen päällä.
Ilo on tarhatessa kaikkien kanssa toimeentulevaa sorttia. Se ei pomota muita hevosia, vaan kulkee muun lauman mukana, saattaen jopa jäädä muiden jalkoihin. Tamma tulee hakijaa ystävällisesti vastaan ja tuuppii kevyesti makupalojen toivossa. Näykkimisen tapaa Ilolle ei ole herkuista huolimatta kehittynyt ja ihastuttavan luonteensa ansiosta siitä onkin tullut ehkä hieman hemmoteltu.
Sileällä tammaa on varsin mukava työstää. Se on nöyrä ja rohkea, eikä tuijottele pusikoissa vaanivia viikinkejä. Ilo ei edes tylsistyessään keksi omia vinkeitään, vaan kuuntelee aina täysillä ratsastajaansa. Ilo hakeutuu itsekseen nätille kuolaintuntumalle, mutta on oppimestari siinä mielessä, että liian kovat avut saavat tamman vain turtumaan, ei tottelemaan paremmin. Kaikin puolin aivan ihastuttava tapaus, josta harva on pitämättä. Esteillä Ilo on yhtä rohkea ja mukava kuin kouluaitojenkin sisällä. Se ei kyttäile erikoisesteitä eikä kaahota turhia, vaan kuuntelee ratsastajan apuja ja noudattaa niitä tarkasti, kuitenkaan liioittelematta. Tiukat tiet meinaavat olla tamman kompastuskivi, sillä jos verryttely jää yhtään liian lyhyeksi se ei tahdo oikein taipua kunnolla. Rrataesteillä Ilo on kaikissa tilanteissa leppoisa ja osaa tehdä aloittelevemmilla ratsastajilla omia, mutta viisaita ratkaisuja.
Maastossa Ilo on energinen ja reipas kaveri, joskin ehkä pykälää jännittyneempi kuin ihan tutussa ympäristössä. Ei se turhia hötkyile, mutta saattaa pälyillä ympärilleen ja reagoida aavistuksen nopeammin. Porukalla maastoillessa kuitenkin täysin ongelmaton myös yllättävissä tilanteissa, sillä se saa paljon rohkeutta ollessaan laumassa. Maastoesteillä vähän jännittäjätyyppinen, eikä ihan niin itsenäinen kuin rataesteillä. Rohkean ja tottuneen ratsastajan kanssa kuitenkin pelittää hienosti, ylittää esteet jouhevasti ja tykittää menemään kuin veturi. Kaikesta huolimatta Ilo on kuitenkin menestynyt myös kenttäradoilla, joten sillä on kyllä siihenkin vaadittavat ominaisuudet olemassa.
Kärryjen edessä tamma kulkee aina korvat hörössä ja reippaalla askeleella. Se noudattaa apuja tarkasti ja tekee aina parhaansa hyvällä asenteella ja iloisesti. Vaatii kuitenkin pitkät verryttelyt aina ennen eri osakokeita, sillä muuten on kankea kuin kassakaappi eikä saa annettua parastaan. Pärjää kuitenkin hyvin etenkin koulu- ja maratonosuuksilla, eikä Ilo nyt huono ole tarkkuudessakaan, vaikka vaatiikiin kuskilta ehkä hieman enemmän apua kuin muilla osuuksilla.
Kilpailuissa Ilo on utelias ja miellyttävä tapaus, ehkä hieman sähläävä olemukseltaan mitä se ei kotona koskaan ole, mutta kuitenkin kuulolla ja tekee parhaansa. Saattaa hieman jutella muille hevosille, mutta ne eivät kuitenkaan vie tamman keskittymiskykyä. On nöyrä ja tottelevainen itse suorituksen aikana ja näyttää ehdottomasti parhaat puolensa koko ajan. Todella mukava kisakaveri, jonka kanssa on niitetty mainetta ja kunniaa monessa lajissa.
© Katsu, pidennykset ja muokkaukset Ireth
isäKikon Olivier160cm, rtkm KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA2 VSR jälkeläisluokka C |
ii.Uljaan OsteriEVM, 160cm, rtkm |
iii.MaiserEVM, 162cm, rn |
iie.EntuusEVM, 158cm, mkm |
||
ie.MiekuvaEVM, 166cm, prt |
iei.PrameusEVM, 162cm, trt |
|
iee.UtooppiEVM, 156cm, rt |
||
emäLumiloitsu157cm, rn SV-I |
ei.KaukomieliEVM |
eii.UskonvoittoEVM |
eie.Sateen SävelEVM |
||
ee.LumivuokkoEVM |
eei.KavaljeeriEVM |
|
eee.RunolintuEVM |
II. Uljaan Osteri, tutuille Osku, on 160cm korkea rautiaankimo ori. Osku on poikansa Olivierin tapaan koulutettu neljään eri lajiin, joista se tosin on omistajansa kanssa kilpaillut vain ratsastuslajeissa - valjakkoajoa pari harrastaa lähinnä mielenvirkistykseksi. Orin palvelualtis ja yritteliäs luonne on auttanut huomattavasti sen kouluttamisessa, ja ori kilpailikin nuoruudessaan kouluratsastuksessa helpossa A:ssa, esteillä metrin luokissa ja kenttäratsastuksessa avoimissa helpoissa luokissa. Hyvien kilpailumeriittien lisäksi orin kantakirjaus II-palkinnolle teki siitä halutun siitosorin, jonka seurauksena Oskulle syntyi reilut neljäkymmentä jälkeläistä. Nykyään 24-vuotias ori viettää ansaittuja eläkepäiviä pitkäaikaisen omistajansa ja kilpakumppaninsa luona.
III. Maiser oli ruunikko, 162cm korkea III-palkinnolle kantakirjattu juoksijaori. Maiser aloitti uransa menestyksekkäällä kolmevuotiskaudella, jonka aikana se juoksi Pohjois-Suomen ikäluokkansa ennätyksen. Orin ura jatkui kymmenvuotiaaksi saakka hyvällä menestyksellä, mutta orin ollessa 11-vuotias se kaatui kohtalokkaasti ollessaan hiitillä, eikä sen vahingoittunut etujalka enää kestänyt kilpa-ajoa. Arvokilpailumenestyksen puuttumisesta huolimatta hyvän ennätyksen (24,1ake) ja statistiikan (87: 25-16-15) saavuttanut ori sai kyselyjä jalostusmahdollisuudesta, joten 12-vuotiaana sen ura sai jatkua siitosorin virassa. Maiser jätti jälkeläisilleen erityisesti hyvää raviaan ja herkkää ajettavuuttaan, vaikkakin valtaosa orin jälkeläisistä suuntautui lopulta ratsun uralle. 18-vuotiaana lopetettu ori ehti saada eläessään 81 jälkeläistä.
IIE. Entuus teki menestyksekkään uran niin kilparatsuna, ratsastuskoulun tuntihevosena kuin siitostammanakin. Tamman kasvattaja koulutti Entuuden niin kouluratsastukseen kuin esteillekin sopivaksi kilpuriksi, ja pari kilpailikin hyvällä menestyksellä helppo A- ja 90cm -luokissa usean kauden ajan. Kasvattaja päätti lopulta luopua tammasta tilanpuuteen vuoksi, jolloin se myytiin paikalliseen ratsastuskouluun. Entuudesta tuli pian suosittu opetushevonen osaavuutensa ja kiltin luonteensa ansiosta, ja tamma sai pitkän uransa aikana johdattaa useita kymmeniä, ellei jopa satoja nuoria ratsastuksen maailmaan. Entuus sai ratsastuskoulu-uransa ohella kolme varsaa, joille tamma periytti sekä kauniita liikkeitään että suurehkoa kokoaan. Mustankimo, 158cm korkea tamma lopetettiin 21-vuotiaana vanhuuden tuomien jalkavaivojen vuoksi.
IE. Miekuva oli punarautias, 166cm säkäkorkeutta omannut tamma. "Minni" oli erittäin osaava hevonen niin kouluratsuna kuin valjakkohevosenakin, kilpaillen avoimissa vaativa B- ja vaativa yhdistetty -luokissa. Tamma ei ollut kovin erityinen estehevosena heikon tekniikkansa takia, mutta sillä kilpailtiin kuitenkin pienissä seuratason luokissa mielenvirkistyksen ja vaihtelun vuoksi. Mimmi oli luonteeltaan hyvin ailahtelevainen ja sen kanssa sai olla jatkuvasti varpaillaan, jos ei halunnut joutua tamman mielialanvaihtelun seurauksesta purruksi tai potkaistuksi. Ratsuna ja ajettaessa se oli kuitenkin hyvin herkkä ja vastaanottavainen, mutta vaati näiden ominaisuuksiensa vuoksi osaavan ratsastajan. Miekuva astutettiin neljä kertaa, mutta vain kahdella kerralla tamma varsoi elävän jälkeläisen - ensimmäinen astutus päättyi varsan luomiseen ja viimeinen koitui niin jälkeläisen kuin tamman itsensäkin kohtaloksi. Mimmi oli kuollessaan 18-vuotias.
IEI. Prameus ei ollut nimellä pilattu, sillä ori todella oli erittäin komea ilmestys. Se kiersi maakuntansa näyttelyitä hyvällä menestyksellä, saavuttaen useimmiten I-palkinnon ja erityismaininnan hyvistä askellajeistaan. Oria tarjottiin kantakirjaan vain neljävuotiaana, jolloin varhain kehittynyt ori saavutti hienosti II-palkinnon. Prameuden kolmevuotiaana alkanutta ratsukoulutusta jatkettiin vähitellen alkaneiden jalostusorin toimien ohella, ja seitsemänvuotiaana ori kilpailikin helppo A-luokissa yli 60% tuloksilla - kymmenvuotiskauden jälkeen orin kantakirjapalkinto nostettiin I-palkinnoksi kilpailutulosten perusteella. Tummanrautias komistus oli tunnettu myös hyväluontoisena kaverina, jolla tosin riitti metkuja usean päivän varalle, jos hoitaja ei osannut orin toimia seurata. 162cm korkea ori kuoli omassa tarhassaan 27-vuotiaana nukkuen rauhallisesti ikiuneen.
IEE. Utooppi oli 156cm korkea rautias esteratsastuksen parissa kunnostautunut tamma. Nuorena moneen kertaan hankalan luonteensa takia kotia vaihtanut tamma päätyi viisivuotiaana kansallisen tason esteratsastajan koulutettavaksi, jonka tarkoitus oli tehdä tammasta omistajaperheen tyttärelle kisaratsu. Utooppi kehittyi esteratsuna varsin nopeasti, mutta vaikean ratsastettavuutensa takia nuorelle tytölle tammaa ei sopinut antaa ratsastettavaksi. Ratsuttaja oli kuitenkin ihastunut tammaan työskennellessään sen kanssa, ja osti tamman lopulta itselleen tamman laatuun nähden halvalla hinnalla. Kaksikko pääsi muutaman vuoden sisällä kilpailemaan 110cm tasolle ja testaamaan kykyjään muutamissa helpoissa kenttäkilpailuissakin - tämän jälkeen Utoopin omistaja päätti astuttaa tamman ensimmäisen kerran, tavoitteenaan saada tamman kyvyt siirrettyä seuraavalle polvelle. Utooppi ei sen koommin palannut kilparadoille, sillä tamman huomattiin jättävän erittäin kauniita ja hyvin liikkuvia jälkeläisiä. Valitettavasti yksikään tamman seitsemästä jälkeläisestä ei perinyt emänsä estekapasiteettia, mutta niistä tuli mainioita kilpahevosia ja harrasteratsuja muiden lajien pariin. Utooppi kuoli 19-vuotiaana vakavan ähkyn seurauksena.
EI. Kaukomieli on kansallisen tason kouluratsu. Orilla on perin näyttävät liikkeet ja jyhkeällä olemuksellaan onnistuu olemaan varsin näyttävä tapaus kouluradoilla. Kaukomieli onkin omistajansa suurin helmi ja heidän yhteistyönsä on lähes saumatonta. Tyynen rauhallinen ori on ollut vain harkitusti tarjolla jalostukseen. Uskomattomin tekijä herran taustoissa on se, että Kaukomieli on syntynyt puhtaasti vahinkovarsana kun Lumen isänisä Uskonvoitto oli karannut läheisen ravitallin tarhaan.
EII. Uskonvoitto on poikansa tavoin varsin näyttävä ori, jolta löytyy massaa ympäriltä melkoisen jyhkeästi. Myös Uskonvoitto on keskittynyt lähinnä kouluratsastukseen kaikkien kuuden jälkeläisen sekä vanhempiensa tavoin. Ori on kilpaillut lähinnä helppo A-luokkia, mutta mikäli ratsastajanakin toiminut omistaja olisi keskittynyt hieman tarkemmin orin koulutukseen, olisi Uskonvoitolla ollut potentiaalisuutta vaativampiinkin koululuokkiin. Nyt ori suoriutuu yksittäisistä vaativien luokkien tehtävistä.
EIE. Sateen Sävel on pitkänlinjan ravihevonen. Kestävä, varmajalkainen ja hyvin juossut perus ruunikko suomenhevostamma. Säveltä on käytetty uransa jälkeen jonkin verran ravihevosjalostuksessa hyvin lopputulemin. Kaukomieli on tamman ainut ratsuksi koulutettu jälkeläinen ja äidin erilainen ura näkyy hieman Lumen isän rakenteessa, mutta Säveleltä on myös tullut tietynlaista sinnikkyyttä ja periksi antamattomuutta, kuten muillekin jälkeläisilleen.
EE. Lumivuokko on varsinainen monitoimiratsu. Sen kanssa on startattu koulu-, este-, kenttä- ja valjakkokisoissa, kyseessä on siis nelinpelin yksinään taitava kaunis ruunikko tamma. Lumi ei ole kauas emästään pudonnut, sillä Vuokon tavoin Lumi on hyvin monipuolinen ja potentiaalinen ratsu sekä äärimmäisen laiska. Laiskuus on periytynyt jo Vuokon isältä Kavaljeerilta.
EEI. Kavaljeeri, kuten jo mainittua, oli patalaiska suomenpienhevosori. Sen omistajat olivat jo lähes menettäneet toivonsa sen suhteen, kunnes omistajan nuori tyttö löysi Kavaljeerin kanssa yhteisen sävelen ja sai siitä kelvollisen ratsun itselleen helppoihin luokkiin opetellessaan ratsastuksen saloja lisää. Ori ei siis ole startannut kuin helppo B ja 70cm luokkia ollen niissä loppujen lopuksi tasaisen varma. Ennenkaikkea Kavaljeerista tuli hyvä harrastehevonen. Ori lopetettiin joitakin vuosia sitten 16-vuotiaana kaviokuumeen vuoksi.
EEE. Runolintu oli äärimmäisen monipuolinen ratsu ja osoitti suurta potentiaalisuutta eri lajeihin. Sen kanssa työskentelivät koko tamman iän sama ratsastaja ja ratsuttaja, jotka osasivat hyödyntää Runon potentiaalisuutta vallan mainiosti. Lumivuokko oli Runolinnun ensimmäinen jälkeläinen, mutta synnytys oli vaikea eikä tamma selvinnyt siitä. Menehtyessään Runolintu oli vasta 6 vuotias.
Isän puoli © Anniina N., emän puoli © Beeko
Sadun Ilomieli on tarjolla jalostukseen 1-polvisille yleispainotteisille suomenhevosoreille.
s. 15.04.2016 sh-t Viisikon Mielitietty (i. Viisikon Härdelli), om. Em. VRL-02186
s. 05.05.2016 sh-o Viisikon Tuulenraivo (i. Tuulenpiiskaama Vinkuheinä), om. Viisikko -> SV-I, KTK-III
s. 21.01.2017 sh-o Viisikon Tyrmäys (i. Viisikon Hurmaus), om. Viisikko
s. 07.03.2017 sh-o Viisikon Hajamieli (i. Hengenvaaran Hottentotti), om. Hengenvaara
s. 23.03.2023 sh-t Ahtohallan Värttinä (i. Kuka Pelkää Paulaa), om. Ahtohalla
KRJ, 42 sijoitusta, 3 cup-sijoitusta26.03.2016 - Helppo A - 05/30 |
ERJ, 41 sijoitusta, 1 cup-sijoitus26.03.2016 - 100 cm - 03/28 |
KERJ, 40 sijoitusta01.04.2016 - Helppo - 02/30 |
VVJ, 40 sijoitusta25.03.2016 - Noviisi yhdistetty - 01/30 |
NJ
|
VSN
|
VSR-cup, 4 sijoitusta31.03.2016 - kenttä - Tutustumisluokka - 05/29, VSR-cup |
30.06.2016 VVJ-cup, Noviisi yhdistetty, sijoitus 02/08
Tehtävänanto: Kerro kilpailusuorituksestasi muutamalla lauseella käyttäen vain hevosesi nimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Parivaljakolla osallistuessa valitse toisen hevosen nimen alkukirjain. Tuomarointiperusteena hauskuus, sujuvuus ja kekseliäisyys.
Sateinen sunnuntai siinsi silmissäni, soinen sänkipelto sen sijaan sai sisuksiini syysmyrskyn, sillä sekaannus sekoitti suorituksemme. Saavuimme suunnilleen samaan syssyyn seuraavan sijoittujan singotessa sijoille, sitten saimme suuhumme santaa sekä sääliviä silityksiä.
Valjakkovalmennus 27.06.2016, valmentajana VP
Valjakon kävellessä alkukäyntejä vaihdoimme Irethin kanssa kuulumisia, jonka lomassa hän kertoi tämän kertaisen hevosen historiaa. Alkukäyntien ja jutustelun aikana pystytin kentälle muutamia portteja niin, että pystyimme verryttelyn aikana tarkkailemaan valjakon tarkkuutta, mutta siinä samalla verrytellä hevosta sekä suoruutta että taipumista vaativilla tehtävillä. Alkuun Ilo köpötteli hieman lyhyttä ja jännittynyttä ravia, mutta verryttelyn aikaansaannoksena hevoselle tuli jatkuvasti lisää liikelaajuutta ja notkeutta. Hiljalleen hevonen alkoi taipumaan symmetrisesti sekä oikealle ja vasemmalle, ja se uskalsi tukeutua paremmin kuolaintuntumalle. Laukassa halusin valjakon tulevan melko loivaa kiemurauraa pitkillä sivuilla niin, että laukan tasainen rytmi säilyy kauttaaltaan tehtävän läpi ja Ireth pääsisi hyvin hellin ottein irroittelemaan hevosta vuoroin kummastakin kyljestä. Laukassa Ilo näytti oikeastaan ihan todella hyvälle; sen laukka oli vahvaa, se eteni reippaasti ja se oli loppujen lopuksi hyvin tasainen.
Verryttelypalautteen jälkeen hyppäsin groomin kaveriksi kärryjen kyytiin ja lähdimme yhdessä kävelemään maastoon ensimmäisiä maratonesteitä kohti. Tänään harjoittelimme maratonilla oikeastaan vain kahden esteen parissa, joista kumpikin sujui ihan mallikkaasti. Ensimmäisenä vastassa oli avoin talo, jonka jokaisessa sivussa on ovi - opastin Irethin tulemaan alkuun muutamia kertoja kummastakin suunnasta vain talon läpi niin, että hevonen saa tutustua erikoisempaan esteeseen. Ensimmäisen kerran taloa kohti tullessa Ilo hieman jännittyi ja hidasti tempoa, mutta Ireth rohkaisi hevosta juuri oikealla hetkellä, jolloin Ilo marssi talon sisään luottavaisin mielin. Kun este oli hevoselle tuttu, teimme tehtävässä niin sanottua Hannun vaakunaa, eli mentiin talon läpi ja jokaisen ulkonurkan ympäri tehtiin voltti ennen seuraavan linjan tulemista. Tässä tehtävässä ei ollut oikeastaan mitään ihmeellistä - Ilo suoritti hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä ja alkuverryttelyn kankeudesta ei ollut tietoakaan! Maratonesteiltä jatkettiin vielä vesiesteelle, jossa oli muutamia portteja. Tässä tehtävässä rytmi ei ollut ihan niin selkeä kuin edellisellä, mutta hiljalleen Irethin kannustaessa hevosta yhä paremmin Ilo uskalsi laukata tehtävän läpi riittävällä tempolla.
Valmentajan loppukommentti: Olin alkuun hieman huolissani tulevasta Ilon alkukankeuden vuoksi, mutta onneksi epäilykseni osuivat väärään ja tamma vetristyi mitä parhaimpaan iskuun huolellisen verryttelyn avulla. Tehtävät maratonosuudella meni oikein mallikelpoisesti; hevonen eteni hyvällä luottamuksella, ohjastaja antoi hevoselle selkeitä apuja ja groomi tasapainoitti valjakkoa erinomaisen hyvin. Kotiläksyksi paljon hevosta jumppaavia tehtäviä, jolloin jo verryttelyn aikana pääsisi tekemään hieman haastavampia tehtäviä. Valjakosta jäi erityisen positiivinen kuva, ja toivotan menestyksellistä jatkoa koko porukalle!
Kouluvalmennus 31.07.2016, valmentajana Minna Vuorinen (evm), kirjoittanut omistaja
Minulla olikin erittäin hyvä tuntuma mitä voisimme harjoitella ja missä Ilo herää kunnolla. Alkukäyntien jälkeen laitoin teidät ravaamaan kahdeksikkoa koko kentällä niin, että toinen kahdeksikon ympyröistä mentiin harjoitusravissa niin hitaalla temmolla kuin pystyy ja toinen ravataan reipasta ja irtonaista ravia. Tamma alkoikin vertyä mukavasti ja venytti askeltaan oma-aloitteisesti. Seuraavaksi ravailitte kolmikaarista kiemurauraa, jonka jälkeen Ilo näyttikin valmiilta laukkatehtäviin. Siirryitte taas kahdeksikkoon ja nostitte keskeltä laukan. Kaksi laukkavolttia toiseen suuntaa, ravin kautta seis ja laukka käynnistä toiseen suuntaan. Ilo innostui ja menikin oikein hienoa ja irtonaista laukkaa ja myötäsi joka kerta oikeaan suuntaan. Tamman korvat sojottivat koko ajan eteenpäin ja se teki töitä selvästi mielellään, nauttien päästessään liikkumaan kunnolla. Lopuksi käskin teidän ravata puolikkaalla kentällä neliötä eli tehdä täysin suorat kulmat. Aluksi tamma hieman kiemurteli ja pyrki painumaan aiadan läheisyyteen, mutta tiiviillä istunnalla ja vahvalla pohkeella sait sen suoristumaan paremmin. Ratsastajan tulee olla tarkkana pohkeen kanssa, koska Ilo mielellään oikoi kulmat pyöreäksi.
Kouluvalmennus 20.08.2016, valmentajana Minna Vuorinen (evm), kirjoittanut omistaja
Aiemmin olin jo ehtinyt Iloon tutustua, joten seuraavan päivän valmennuksessa osasin tammalta jo vaativa enemmän. Alkuverryttelyjen jälkeen tamma oli reippaalla tuulella ja tehtävän vaihtuessa avotaivutuksiin, sujui meno oikein mallikkaasti. Hyvän tuulensä ansiosta tamma teki jo ensimmäisellä kerralla kauniita taivutuksia, joten tehtävää voitiin vahtaa suhteellisen nopeasti. Toinen valmennuksessa harjoiteltava asia olisivat takaosakäännökset. Ilo vaikutti hieman kankealta ratsukon tehdessä käännöstä oikealle, mutta muutaman yrityksen jälkeen tämäkin sujui jo hyvin. Toiseen suuntaan tehtävä sujui paremmin, joten on syytä epäillä, että tammalla olisi ainakin lievähköä lihasjumia melko toispuoleisesti. Suosittelen pyytämään hierojaa katsomaan tamman selkää ja lapoja. Loppuverryttelyksi tamma sai ravailla pitkin ohjin ja se nauttikin siitä täysin siemauksin. Työskentelyänne oli mukava seurata ja parannettavaa löytyi juuri sopivasti, jotta valmennuksesta saatiin mielenkiintoinen.
10.09.2016 (päiväkirja)
Ilolla olikin tänään iloinen päivä. Se pääsi aamulla tavalliseen tapaan tarhaan syömään heinää muun tammalauman kanssa ja saikin puoleen päivään asti käyskennellä ulkona ihan normaalisti, välillä kisaillen muiden tammojen kanssa ja välillä syöden lisää heinää. Saatuani omat työni tehtyä päätin kuitenkin hakea Ilon talliin ja puunata sen oikein päästä kavioihin. Tamma tulikin mielellään mukaani ja tuntui nauttivan saamastaan huomiosta todella paljon. Se katseli tarkkaavaisesti puuhiani, hörisi muutamasti ja tuuppi minua turvallaan ystävällisesti. Rapsuttelin tammaa harjan alta samalla kun selvitin sen jouhet perusteellisesti. Aikomukseni oli ollut viedä Ilo sitten takaisin tarhaan, mutta päätinkin lähteä ratsastamaan, joten hain Ilon suitset varustehuoneesta, pujotin ne sen päähän ja talutin tamman maneesiin, suojaan tihkusateelta. Vinkkasin yhden työntekijän punttaamaan minut selkään ja rakentamaan samalla muutaman pienehkön esteen.
Verryttelin Ilon huolellisesti, samalla mukautuen itsekin paremmin sen liikkeisiin. Edellisestä ratsastuskerrasta Ilolla on ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin, sillä kisauran päätyttyä tamman liikunnasta on huolehtinut sen vastuuhoitaja. Onneksi Ilo on niin miellyttävä ratsu mukavilla liikkeillä varustettuna, että pitkänkin tauon jälkeen sen kanssa voi lähteä tekemään ihan mitä vain. Verryttelyn jälkeen ohjasin tamman kohti pientä ristikkoa, jonka se hyppäsikin innokkaasti, korvat hörössä ja reippaasti askeltaen. Taputin tammaa kiitokseksi ja käänsin sen kahden pikkupystyn muodostamalle sarjalle, mikä ei tuottanut meille ongelmia. Nautin ihan valtavasti Ilon kanssa työskentelystä ja hyppäsimmekin melko monta estettä ihan vain silkasta ilosta inspiroituneina. Lopulta aloin loppuverrytellä tammaa ja annoin sen ravailla matalassa muodossa pitkin poikin maneesia, venyttäen askelta ja kaulaa.
Ratsastuksen jälkeen talutin tamman pesukarsinaan ja huuhtelin sen vatsan sekä jalat, kuten minulla on usein tapana. Annoin Ilolle taskustani pari leivänpalaa samalla kun heitin sille kevyen sadeloimen selkään ja talutin sen takaisin tarhaan, minne se jäikin varsin tyytyväisenä piehtaroimaan. Itsellänikin oli oikein hyvä fiilis lähteä jatkamaan töitä, kun olin saanut pitkästä aikaa ratsastaa yhdellä suokkihevosistani.
Estevalmennus 20.10.2016, valmentajana Kallioniemen Ratsastuskeskus
Ireth sekä suomenhevostamma Sadun Ilomieli, eli Ilo, olivat verryttelemässä valmennusta varten. Pitkälle sivulle oli rakennettu kaarevaksi linjaksi kaksi pystyä, lyhyellä sivulla oli kaareva kavaletti-puomi-puomi-kavaletti-sarja ja toisella pitkällä sivulla oli kaksi viiden puomin linjaa. Kentän keskellä oli pieni okseri, johon pääsi suoraan toiselta pystyltä. Kaarevan linjan molemmat pystyt olivat puomeina, ja aloitimme ensimmäiseksi tulemaan niitä ravissa. Kaaren keskellä oli kartio, jonka kohdalla tehtiin voltti oikealle, uralle päin. Toiselta pitkältä sivulta otimme mukaan puomilinjat, joiden väliin tehtiin kolmen askeleen käyntiinsiirtyminen.
Ilo eteni tasaisen varmasti, vaikka puomilinjoilla jouduttiin vähän hakemaan askeleen pituutta ja rytmiä. Jätimme lopuksi kaarevan linjan puomeineen ja voltteineen pois, ja otimme tilalle päädyssä olevat kavaletti- ja puomilinjat. Puomien ja kavalettien väleihin tuli Ilolla kaksi hieman lyhyempää askelta tai yksi pitkä askel. Harjoitimme Iloa sekä pidemmällä että lyhemmällä askeleella, jolloin tamma saatiinkin kivasti avuille. Suunnanvaihdon jälkeen puomien jälkimmäiseen linjaan vaihdetiin laukkavälit. Seuraavana tehtävänä oli tulla puomeille ravissa, nostaa linjojen keskellä laukka ja tulla laukassa toinen linja. Puomeilta jatkettiin päädyssä olevat kavaletit ja puomit, minkä jälkeen pitkällä sivulla siirryttiin raviin. Vapaalla pitkällä sivulla tehtiin nopeita ravi-käynti siirtymisiä.
Ilo oli hieman malttamaton ensimmäisen puomilinjan jälkeen, kun oli oppinut odottamaan laukannostoa. Muutamia kertoja otimme väliin voltin, jotta nosto päästiin tekemään huolellisesti. Jätimme puomit ja kavaletit hetkeksi pois, ja tulimme ihan vain laukassa kaarevaa pysty-pysty-linjaa, joka oli noin 60cm korkeudella. Yksinkertainen tehtävä ei tuottanut ratsukolle ongelmia, mutta tehtävä painotti näinkin helpon asian ratsastamista huolellisesti. Hyppyjen jälkeen oli tärkeää, että laukka vaihtui suunnanmukaisesksi, ja myös kaari tuli ratsastaa turhia hätiköimättä. Esteitä nostettiin pikkuhiljaa vajaaseen metriin, jota tultiin vielä lopuksi pienenä ratana.
Ensin tultaisiin samanlainen ravilähestyminen puomeille, linjojen välistä laukka ja jatkettaisiin laukassa päädyssä oleva kavaletti-puomi-sarja. Seuraavaksi tulisi melko nopea tie kaarevan linjan ensimmäiselle esteelle, joka oli muutettu ristikoksi. Ristikon jälkeen tehtiin kartiolta taas voltti laukassa, tällä kertaa vasemmalle, josta jatkettaisiin toiselle pystylle. Päädyssä otettaisiin rauhassa rytmi sekä laukka ravin kautta kuntoon, ja tehtäisiin täyskaarto pitkän sivun alusta. Päädystä tultaisiin uudelleen kaarevan linjan ensimmäinen pysty, jolta jatkettiin okserille. Lyhyen kertauksen jälkeen rata aloitettiin puomeilta.
Ravilähestyminen oli jälleen hieman hätäinen, mutta tahti ja askelpituus saatiin melko hyvin pidettyä hallinnassa. Kaarevalle linjalle tuli hieman kiire, mutta ristikolle päästiin parin mutkan kautta kuitenkin ongelmitta. Laukkavoltilla Ilo tarvitsi paljon ulkoapuja, ja voltille kääntyminen oli jäädä pelkän sisäohjan varaan. Ratsukko sai kuitenkin voltin pidettyä hyvän kokoisena, ja seuraavalle esteelle päästiin hyvin. Päädyssä pieni hengähdystauko oli paikallaan, mutta täyskaarron jälkeen oli tarkoitus päästä mahdollisimman reippaasti jatkamaan rataa. Okserilla paikka tuli hieman lähelle, mutta reilulla myötäämisellä tamma pääsi venymään sen yli. Ratsukko tuli vielä kertaalleen viimeisen suoran linjan, ja pääsikin ratsastamaan askeleet tällä kertaa okserille huolellisemmin.
Pääsääntöisesti ratsukon yhteistyö oli sujuvaa ja toimivaa, mutta pieniä tahtirikkoja ja pohje- sekä painoapujen unohduksia mahtui sekaan jokunen. Esteiden välissä Ilolle sai varsin isosti kertoa mitä seuraavaksi tehdään, mutta lopulta tamma kuunteli apuja kuitenkin tarkkaavaisesti. Esteet itsessään ylittyivät ongelmitta.