Karpoa tulee aivan varmasti ikävä, sillä ori oli aina siellä missä tapahtui jotakin. Aina hamuassa taskuja, aina auttamassa tarhan siivouksessa... Onneksi ori oli luonamme 26 vuotta, kunnes 26. syyskuuta 2023 oli aika päästää rakas ystävä lepoon. Hei sitten, Karpo!
|
Nimi Fiktion Kaarnalaiva "Karpo" Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori Väri musta Säkäkorkeus 151cm Syntymäpäivä 10.04.2015 (3v 10.5.15) Ikä 26 vuotta (26.9.23) |
Rekisterinumero VH15-018-2428 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Milja, Fiktio Koulutus ko. HeA, re. 80cm, va. noviisi Painotus yleispainotus Saavutukset VVJ-II, KTK-III, Silber Prize |
KTK-III -palkinto orien huhtikuun kantakirjatilaisuudessa 20.04.2016. Tuomareina toimivat aksu, Vibaja, Peppi S. ja Tanja N.
17 + 15 + 18 + 17 = 67p KTK-III
Silber Prize -palkittu maaliskuun Virtual Riding Horses Assessment -tilaisuudessa 01.03.2017.
7+8+3+9+10+3½+6+7½+6 = 66,667 % / Silber Prize
VVJ-II -palkittu heinäkuun tilaisuudessa 31.07.2017 pistein 92,75p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), kilpailut 41 (40+), suku 12,75 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 12 (15).
Karpo-Kaikkitietävä on tallilla tuttu nimitys tästä orista. Se on kiltti ja helposti käsiteltävissä, eikä juuri lainkaan tammojen perään, mutta välillä se on jopa rasittavuuteen asti aina tutkimassa uusia asioita, katselemassa kun aitoja korjataan ja puuttuu kaikkeen mihin ylettää. Todella kiltti kuitenkin kaikinpuolin, eikä Karpo ole koskaan tahallaan aiheuttanut ongelmia kenellekään.
Hoitaessa poika käyttäytyy nätisti, seisoskelee rauhallisena ja lepuuttaa yleensä vuorotellen kumpaakin takajalkaansa, välillä vilkaisten mitä ympärillä tapahtuu. Varustaminen sujuu myös rutiinilla, ori on aina mielellään lähdössä töihin ja käyttäytyy siivosti. Taluttaessa kulkee innokkaasti eteenpäin kuitenkaan ryskäämättä ja kuuntelee taluttajaa koko ajan.
Ratsuna ori on reipasliikkeinen ja miellyttävä, sillä on vahva oma moottori, mutta se ei paina ohjalle tai pure kuolaimeen, vaan sen energia on helppo suunnata työntekoon. Koulupuolella todella kiva tuttavuus, johon ei voi olla ihastumatta. Suomenhevoseksi ori on todella kevyt edestä ja muutenkin mukavan herkkä avuille. Se taitaa leikiten Helpon A:n asiat, mutta liike ja kokoamisaste eivät riittäneet vaativille radoille, vaikka into ja motivaatio olisikin riittänyt. Esteillä Karpo on miellyttävä, helppo ohjata ja hyppää rohkeasti mitä eteen laitetaan. Se ei ehkä ole kapasiteetiltaan kadehdittava, mutta jokainen orilla hypännyt on ihastunut siihen kovasti, eikä ihme, sillä pikkumies tekee kaiken täydestä sydämestään.
Maastossa Karpo on reipas ja utelias, se tutkailee ympäristöään herkeämättä, mutta ei kuitenkaan säpsähtele tai sinkoile mihinkään, vaikka jotain jännää tulisikin joskus vastaan. Se mieluummin katsoo ensin ja reagoi vasta sitten, joten ratsastajalla on hyvin aikaa vaikuttaa siihen miten ori käyttäytyy. Hyppää maastossakin esteet hyvin ja mielellään, ehkä aavistuksen reippaammin kuin kentällä. Todella helppo kaveri kaikin puolin, sen kanssa toimiminen ei juuri koskaan tuota ongelmia. Valjakkoajossa mukava tapaus, liikkuu rennosti ja reippaasti eteenpäin sekä kuuntelee tarkasti kuskin apuja. Koulu- ja tarkkuusosiot sujuvat mustan orin kanssa pääsääntöisesti oikein mainiosti. Ei kestävyysosiokaan yleensä huonosti mene, mutta on se selvästi orille vaikein osio. Kisoissa oma utelias itsensä, tutkii kaikkea uutta ja jännää, muttei hötkyile tai hölmöile. Hyvin tasainen kaikin puolin, eikä aiheuta ikäviä yllätyksiä. Tekee radalla aina parhaansa.
isäFridan Maitokahvi144cm, m ERJ-I, KTK-III, SV-I |
ii.Tjefred144cm, m KRJ-I, YLA2, KTK-II |
iii.Pilvekkeen SotkaEVM, 144cm, m |
iie.Sitruksen LemoniaEVM, 141cm, trn |
||
ie.Mollamaija159cm, rt |
iei.Pojun MottiEVM, 161cm, prt |
|
iee.Vinskin Ella-IinaEVM, 155cm, vrt |
||
emäTaikakuun Pikku-Wuokko154cm, tprt KTK-III, SV-I |
ei.Kanteleen Pikku-Piru154cm, trt |
eii.Pikku-EemeliEVM, 158cm, trt |
eie.Kanteleen LumotarEVM, 150cm, vrt |
||
ee.Pikku-Wenla154cm, vrt KTK-III |
eei.Pikku-KiituriEVM, 156cm, rt |
|
eee.WiolaEVM, 153cm, vprt |
Fiktion Kaarnalaiva on tarjolla jalostukseen 2-polvisille suomenhevostammoille.
s. 17.12.2015 sph-t Viisikon Jenniina (e. Kadotettu Jessiina), om. Loci
s. 01.04.2016 sh-o Viisikon Merirosvo (e. Arvolaakson Sinituuli), om. Em. VRL-02816
s. 09.04.2023 sh-o Tuulenpesän Kaarnakasvo (e. Tiilikan Lokkiystävä), om. Halluharjantila
s. 13.04.2023 sh-o. Viisikon Kaarnaja (e. Kullan Halaja), om. Kuuvuoren Ratsastuskeskus
KRJ, 45 sijoitusta, 4 cup-sijoitusta28.11.2015 - Helppo A - 01/30 |
ERJ, 44 sijoitusta, 4 cup-sijoitusta02.12.2015 - 80 cm - 02/30 |
KERJ, 41 sijoitusta, 1 cup-sijoitus24.12.2015 - Harrasteluokka - 02/26 |
VVJ, 42 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta01.12.2015 - Noviisi yhdistetty - 04/40 |
NJ, 1x MVA-sert, 1x irtoSERT27.03.2016 - Huvitutti - pt: Siiri K. - irtoSERT VSN, 1x RCH (10)17.04.2016 - Satulinna - t: Spookiness - RCH |
VSR-cup, 3 sijoitusta31.03.2016 - valjakko - Noviisi yhdistetty - 06/36, VSR-cup |
Match show 16.01.2016 suomenhevosille
Olimme tänään Tiusan, Ipanan, Karpon ja Pokun kanssa suomenhevosmätsäreissä, joissa tuomarina toimi Viiru. Menestys oli ihan mukiinmenevää ja hauskaa oli, vaikka pakkanen paukkui melkein kahdessakympissä koko päivän. Oli mukava tavata muita suomenhevosihmisiä ja viettää aikaa katsellen mitä hienoimpia rodun edustajia. Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, että meidän kaikki hevosemme käyttäytyivät mallikkaasti, yhtäkään ei joutunut häpeämään kehässä tai sen ulkopuolella - onneksi! Toki tuloksiakin kelpaa katsella.
Ensimmäinen luokka oli sh-tammoille, siellä meitä edusti Tiusa, joka sai sinisen nauhan. Luokan lopullisissa tuloksissa tamman sijoitus oli SIN2, mistä olen hyvin ylpeä ja pikkutamma saikin pari ylimääräistä porkkanaa. Toisessa luokassa - joka sekin oli tammoille - meiltä oli mukana Ipana, joka sain prikulleen saman tuloksen kuin Tiusakin. Nämä tammat ovat kyllä muutenkin melko samanlaisia, joten en ole yllättynyt tästä - tuomari piti linjansa läpi koko mätsärin. Kolmannessa luokassa meiltä oli iki-ihana Poku, joka sai myös sinisen nauhan ja sijoittuikin sitten sijalle SIN1 - eli se pääsi vielä BIS-kehäänkin! Sinisten BIS-kehässä ori ylsi sijalle BIS2 ja sai siitä hyvästä ämpärillisen porkkanoita. Viimeisessä luokassa oli Karpo, joka porukan ainoana sai punaisen nauhan ja sijoittui sijalle PUN2 varsin kovassa seurassa. Karpo kyllä käyttäytyi näistä kaikkein parhaiten, se oli koko ajan tilanteen tasalla eikä innostuessaankaan alkanut sen kummemmin reagoida. Tai no, ehkä se ravasi hieman tavallista lennokkaammin, sillä tuomari kehui orin liikettä erinomaiseksi.
Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin onnistunut ja etenkin Pokun menestys oli upeaa. On minulla hienot hevoset!
27.09.2016 (päiväkirja)
Osallistuessani pitkästä aikaa aamutallintekoon yhdessä työntekijöideni kanssa aloin muistella Karpon varsa-aikoja yhdessä Jaanan, silloisen tallityöntekijän ja nykyisen tallimestarin kanssa. Jo vasta vieroitettuna, pienenä ja honkkelina, Karpo oli aina tutkimassa uusia asioita täysin pelottomasti ja ennakkoluulottomasti. Se maistoi kaikkea mihin ylettyi ja hajottipa se yhdet silmälasitkin niitä maistaessaan. Toisaalta ori oli kuitenkin niin järkevä, ettei sitä tyhmänrohkeaksikaan voinut sanoa. Kaikkein hulluimmat kommellukset se jätti välistä ja tarkkaili tilannetta kauempaa, antaen muiden oripoikien saada syyt niskoilleen.
Kaikki rutiiniasiat Karpo oppi varsin nopeasti, oli kyseessä sitten kavioiden puhdistaminen tai loimen riisuminen. Hoitotoimenpiteissä se ei olekaan ikinä aiheuttanut ongelmia. Mustan orin varttuessa alkoi tietenkin myös ratsukoulutus, ensin ihan vain satulaan totuttamisella ja juoksuttamisella. Tämä sujui leikiten, sillä orin oppimisenjano oli aivan pohjaton. Kaikki uusi kiinnosti sitä hurjasti, eikä se tuntunut liiaksi väsyvänkään treeneistä. Myös ajo-opetus aloitettiin samoihin aikoihin, sillä minulla ei yksinkertaisesti ollut aiemmin aikaa opettaa Karpoa siihenkin.
Ajotouhuissa edettiinkin nopeasti siihen pisteeseen, että suomenhevosta pystyi liikuttamaan kärryjen edessä. Etenkin maastossa hölköttelystä se nautti kovasti, muttei ikinä näyttänyt nyrpeää naamaa tarkkuustreeneillekään.
Neljävuotiaana Karpon ratsukoulutus oli siinä pisteessä, että se osasi helpon C:n asiat, hyppäsi pieniä esteitä ja toimi maastossa kuin ajatus. Valjakkopuolella olimme edenneet siihen pisteeseen, että orin täyttäessä viisi vuotta ilmoitin sen ensimmäisiin kilpailuihin. Niistä tulikin heti sijoitus ja myöhemmin samalla kaudella kilpailimme myös kouluratsastuksessa menestyksekkäästi. Kaiken kaikkiaan Karpo oli todella helppo varsa ja nuori hevonen ja nykyään se on fiksu ja järkevä suomenhevosori, jonka kanssa työskentelystä tulee aina hyvälle tuulelle.
Maastoestevalmennus 22.01.2017 tasolla 70cm, valmentajana Cherry
Karpo, varsin kokenut konkari kisaradoiltakin, ei ollut millänsäkään saapuessaan maneesiin, jossa vieraat hevoset pyörivät maastoesteiden keskellä. Koko alkuverryttely Karpolla ja Irethillä sujui tasaisen varmasti, sillä ori suoritti kaiken just eikä melkein niinkuin ratsastaja halusi. Ratsukosta näkyi kilometrien päähän yhteistyön takana olevat työtunnit, joten ei liene ihme, ettei siirtymiset tai voltit tuottaneet ongelmia. Kavaletilla Karpo heräsi hieman, mutta varsinaisesti se innostui vasta tukilla. Kaikki esteet olivat hevoselle entuudestaan tuttuja, joten se hyppeli niistä aivan onnessaan ylitse. Hieman piti huomiota kiinnittää kontrolliin, sillä välillä meinasi tahti kiihtyä turhan paljon, mutta mitään suurempia ongelmakohtia ei ratsukon menossa tällä tasolla ollut. Niinpä useiden onnistuneiden hyppyjen jälkeen oli hyvä lähettää ratsukko kotimatkalle!
12.06.2017 (päiväkirja)
Karpon maailma järkkyi tänään pahasti, sillä se siirrettiin asumaan toiseen karsinaan. Olemme nimittäin hiljalleen remontoimassa kaikkia tallin karsinoita ja nyt sitten tuli Karpon vuoro: toistaiseksi se siis asuu Räksyn ja Onnin välissä, eikä tämä ratkaisu tuntunut oria miellyttävän. Sen vieruskaverit suhtautuivat asiaan lunkisti, sillä niiden välisessä tyhjässä karsinassa on viime viikkojen aikana asunut jos jonkinlaista kaviokasta. Ei Karpokaan mikään erityisen orimainen ole, mutta se rakastaa rutiineja, joten näin iso muutos vaikutti siihen melko voimakkaasti. Onneksi yhden karsinan kunnostamiseen menee vain kaksi tai kolme päivää, joten tämä ratkaisu on erittäin väliaikainen. Iltapäivällä tarhasta hakiessa Karpo olisikin miltei väkisin mennyt omaan vakituiseen karsinaansa ja tallityöntekijä saikin keskustella sen kanssa ihan tosissaan. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja iltaruokien aikaan Karpokin oli jo rauhoittunut.