01.04.2023 oli surunpäivä, sillä Meike löytyi kuolleensa karsinastaan 24-vuotiaana. Kiitos kaikista näistä vuosista Meike, hyvää matkaa!
|
Nimi Sokerikuun Käte Meike "Meike" Rotu oldenburg Sukupuoli tamma Väri mustanruunikko tobiano Säkäkorkeus 169cm Syntymäpäivä 15.04.2015 (4v 1.5.15) Ikä 24 vuotta (1.4.23) |
Rekisterinumero VH15-013-0082 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Moon Sugar Ltd Koulutus ko. VaB, va. vaikea Painotus kouluratsastus/valjakkoajo Saavutukset VVJ-II, KRJ-III, KTK-III |
KTK-III -palkittu huhtikuun tilaisuudessa 20.04.2017.
18 + 17 + 17 + 16 = 68p. KTK-III
KRJ-III-palkinto lokakuun tilaisuudessa 15.10.2018 pistein 84p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), kilpailut 43 (40+), suku 10 (20+5), jälkeläiset 10 (20+5), lisäpisteet 14,5 (15).
VVJ-II -palkinto lokakuun tilaisuudessa 31.10.2021 pistein 93,5p. Pistejakauma:
Rakenne 7,5 (10), kilpailut 47 (40+), suku 4 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
Meike on isoluonteinen ja varsin herkkähipiäinen tamma, joka vetää herneen nenään esimerkiksi liian kovasta tuulesta tai jos ruoka myöhästyy viisi minuuttia. Tarhassa se mielellään pomottaa muita ja on varsin hankala, paitsi muutaman yksilön kanssa, joista se on saanut itselleen ystävän. Kehtaa ärhennellä myös ihmisille, eikä juuri välitä kielloista. Huonolla tuulella ollessaan varsin ikävä tapaus myös ratsastaessa, eikä olekaan ihme, ettei juuri kukaan Viisikon työntekijöistä haluaisi saada Meikeä liikutettavien listalleen.
Hoitaessa tamma näyttää hapanta naamaa jatkuvasti. Se ei juuri pidä harjaamisesta tai muusta puunaamisesta, eikä sille ole mikään ongelma näyttää sitä. Etenkin aamuisin tamma on takapuoli ovea kohti ja kohottelee takajalkojaan uhkaavasti. Kääntyy kyllä käskiessä, mutta sitten alkaa irvistely ja luimistelu, joskus jopa näykkiminen. Yleensä lopulta kyllä alistuu kohtaloonsa, eikä varustaminen sitten enää ole ongelmallista. Taluttaessa täytyy varoa varpaitaan, sillä Meikellä on "ihastuttava" tapa mukamas vahingossa talloa jalan päälle.
Ratsuna kirjava tamma on osaava, koulupuolella onnistuvat Vaativa B -luokan liikkeet, mutta yhteistyöhaluinen se ei ole pätkääkään. Vieraiden ratsastajien kanssa Meike ei tule yhtään toimeen, vaan sen kanssa täytyy ensin tulla tutuiksi jos haluaa, ettei tamma keskity vain kiukutteluun. Tuttujen kanssa toimii paljon paremmin, kuuntelee apuja ja noudattaakin niitä. Kokoamiskykyähän tammalla on vaikka minne asti, eikä liikkeissäkään ole moittimista. Sivuttaisliikkeet eivät ole Meiken vahvuus, vaikka niitä on runsaasti treenattu vuosien saatossa. Epäselviä tai liian voimakkaita apuja ei kestä lainkaan. Jos ratsastaja toimii tamman mielestä jollain tavalla väärin, sille ei tuota mitään ongelmia nakata häntä tantereeseen ja marssia tiehensä. Vaatiikin ratsastajaltaan todella rauhallista apujen käyttöä ja kärsivällisyyttä. Esteitä Meiken kanssa ei hypätä juuri koskaan, puomeja ja pieniä kavaletteja mennään toisinaan. Ei pidä hyppäämisestä ja tekee sen hyvin selväksi.
Valjakkoajossa Meike on yksi tallin osaavimmista, onhan se koulutettu vaikealle tasolle asti. Kouluosuudet ovat tamman vahvuus, se osaa vaaditut liikkeet vaikka unissaan ja on erittäin näyttävä. Kiukkupylly, toki, mutta ehkä aavistuksen tasaisempi kuin selästä käsin. Maratonosiossakin Meike on hyvä, se ei väsy kovin vähästä eikä arastele ahtaampiakaan portteja lainkaan. Tarkkuudessa saattaa joskus hutiloida, etenkin jos kuski ei ole täysin hereillä, sillä pieni kärsimättömyys alkaa yleensä nostaa päätään tamman luonteessa.
isäKlaus Marcelold, 167cm, rt tob |
ii.KonradEVM, old, 169cm, rnkrj |
iii.KristianEVM, old, 168cm, rnkrj |
iie.AloysiaEVM, old, 168cm, m |
||
ie.Marlis MinaEVM, old, 166cm, rnkm |
iei.ReinhardEVM, old, 170cm, rn |
|
iee.RozmondaEVM, old, 162cm, rtkm |
||
emäFrei Malzhann, 170cm, trn |
ei.Morello VVEVM, hann, 172cm, m |
eii.Start UnterEVM, hann, 169cm, m |
eie.Rock CyranoEVM, meckl, 165cm, rn |
||
ee.Fantasy-MelodieEVM, hann, 170cm, trn |
eei.Plutona IIEVM, hann, 168cm, trt |
|
eee.Ausbildung AnyaEVM, hann, 169cm, rn |
Sokerikuun Käte Meike on tarjolla jalostukseen 1-polvisille puoliveri-, täysiveri- ja ponioreille.
s. 13.03.2016 fwb-t Hukan Katniss (i. Quantum Wolf), om. Hukkapuro
s. 30.06.2016 fwb-o Viisikon Blake (i. Dunkel's Blade), om. Viisikko
KRJ, 44 sijoitusta, 3 cup-sijoitusta13.05.2015 - Vaativa B - 02/40 |
VVJ, 45 sijoitusta, 7 cup-sijoitusta18.05.2015 - Vaikea yhdistetty - 05/30 |
NJ
|
VSN, 1x RCH (10p)08.03.2017 - Oldfinion Dressage - t: Spookiness - RCH |
18.-20.04.2017 kantakirjatilaisuus (päiväkirja), kirjoittanut omistaja (515 sanaa)
Meinasin oksentaa jännityksestä heti herättyäni kello 4:37. Toki kello olisi soittanut vasta viideltä, mutta pomppasin silti jaloilleni kuin sähköiskun saaneena. Pian olisi luvassa Cardonin ja Meiken kantakirjatilaisuus. Kumpikin on saanut kantakirjakelpoisuutensa näyttelyistä, joten ainakin yhden tuomarin mielestä ne ovat siis ihan korrekteja rakenteeltaan. Etenkin Meiken luonteen tuntien jännitin kuitenkin valtavasti, entä jos kaikki menisi pieleen.
Lähdin talliin ripeästi ja aloin puunata ensin Cardonia. Ori oli vielä aivan uninen, mutta piristyi saadessaan huomiota. Pian myös kaksi hevostenhoitajaa saapuivat paikalle valmistelemaan orin loppuun, sillä itse siirryin herättelemään Meikeä. Se luimisteli minulle julmasti ja näytti muutamasti jopa hampaitaan, mutta lopulta pääsin harjaamaan myös sitä. Tamma ei kyllä arvostanut tätä pätkääkään, se huitoi takasillaan äkäisesti ja liikuskeli karsinassaan levottomasti. Loppujen lopuksi Meikekin oli kuitenkin valmis pakattavaksi kuljetusautoon ja matka kohti Helsinkiä pääsi alkamaan - niin, kantakirjatilaisuus järjestetään Ranskassa Le Château de Racounteurin tiloissa. Olin päättänyt lennättää hevoset sinne, sillä autolla matka olisi kestänyt liian kauan. Lentokoneeseen kaksikko saatiin yllättävän helposti ja viimein pääsimme matkaamaan kohti Ranskaa.
Racounteurin tiloihin päästessämme meidät ohjattiin todella upeaan talliin, jossa oli runsaasti vieraskarsinoita. Cardon ja Meike pääsivät lepäämään ja syömään heinää ja itsekin siirryin majataloon siistiytymään. Illalla kävin vielä katsomassa hevosia ja tutustumassa Racounteurin pihapiiriinkin paremmin ennen kuin kömmin yöpuulle.
Seuraavana aamuna lähdin jo aikaisin liikuttamaan Cardonin, joka vieraasta paikasta hämillään esitteli hieman kevätjuhlaliikkeitä, mutta muutoin oli oma itsensä. Muutamaksi tunniksi ori pääsi myös tarhailemaan tallin lähistöllä, ettei sen tarvinnut koko päivää seistä karsinassa. Jonkin verran ori huuteli muille hevosille, mutta aika siivosti se kuitenkin käyttäytyi. Samaa ei sitten voikaan sanoa Meikestä, joka ensimmäisenä näykkäisi minua käsivarresta. Komensin tammaa ja varustin sen entistä sisuuntuneempana. Talutin tamman kentälle ja päätin purkaa sen energiat reippaalla treenillä. Meike huitoi hännällään ärsyyntyneenä ja vastusteli pohjetta, mutta lopulta sain tammasta irti myös kauniimpaa liikettä. Puolentoista tunnin treenin jälkeen olimme molemmat hiestä märkiä, joten suihkuttelin tamman ja päästin sen myös tarhailemaan.
20.4. olikin sitten itse kantakirjatilaisuus. Aamuvarhaisella olin hevostenhoitajieni kanssa aloittanut Meiken ja Cardonin valmistelun. Ne oli pesty, harjattu erittäin huolellisesti ja jouhet selvitetty. Meikelle laitoin punaisen rusetin häntään varmuuden vuoksi. Kumpikin oli suitsittu näyttelyvarustein ja sitten siirryimme odottelualueelle kävelyttämään hevosia.
Ensin arvosteltiin Cardon, joka sai rakennearvostelusta suorastaan huonot pisteet, mutta onneksi ratsastusosuudessa se petrasi hieman ja lopulliseksi pistemääräksi tuli 67 pistettä eli III-palkinto. Olen tähän Cardonin kanssa kuitenkin tyytyväinen, sillä rehellisesti sanottunahan se on rakenteeltaan keskinkertainen ja suorastaan ruunamainen. Ori pääsi maastoon kävelemään ennen takaisin talliin viemistä.
Seuraavana vuorossa olikin sitten kiukkupylly Meike. Se oli ärhennellyt muille hevosille ja yrittänyt tallata varpaani noin sata kertaa jo ennen tuomareiden eteen astumista, joten en odottanut paljoakaan. Yllättävän nätisti se antoi rakenteen arvostella ja pisteet olivatkin mielestäni aivan Meiken tasoa. Ratsastus vieraan kanssa ei sitten mennytkään ihan putkeen. Tamma jumitteli ja kiemurteli, eikä todellakaan tehnyt parastaan. Lopulta siltä saatiin esitettyä kaikki askellajit ja se sai niistä ihan kohtalaiset pisteet, mutta ratsastettavuus jäi erittäin matalalle tasolle. Lopullinen pistesaldo oli 68 pistettä ja III-palkinto. Olen tyytyväinen, sillä Meike ei todellakaan ole parhaimmillaan uuden ratsastajan kanssa.
Kumpikin hevonen sai tasoisensa palkinnon ja aloinkin pakkailla niiden tavaroita valmiiksi, sillä paluulento lähtisi myöhään illalla takaisin Helsinkiin - ja siitä olisi vielä noin 600 kilometriä kotiin Kainuuseen.