Voiton lopettaminen oli hirveä kokemus. Orin yleisvointi oli yllättäen romahtanut, eikä hampaissakaan ollut hurraamista, mutta viimeinen niitti oli tallilla riehunut pääntautija ori oli pakko päästään ikiuneen 10.02.2024 22-vuotiaana. Hei sitten Toivo, hyvää matkaa!
|
Nimi Kuinka Aurinko Voitettiin "Voitto" Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori Väri tummanrautias Säkäkorkeus 163cm Syntymäpäivä 05.07.2015 (3v 15.7.15) Ikä 22 vuotta (10.2.24) |
Rekisterinumero VH16-018-1656 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Miranda Nieminen, Suomi (EVM) Ex-omistaja Rätvänä Koulutus ko. VaB, re. 95cm, va. noviisi, ke. Helppo Painotus yleispainotus Saavutukset ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, KRJ-II, KTK-III |
KTK-III -palkinto maaliskuun tilaisuudessa 20.03.2016.
17 + 17 + 17 + 17 = 68p. KTK-III
VVJ-I -palkittu marraskuun tilaisuudessa 30.11.2023 pistein 103,5p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), kilpailut 40 (40+), suku 20 (20), jälkeläiset 22 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
ERJ-I -palkittu marraskuun tilaisuudessa 30.11.2023 pistein 103p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), kilpailut 41 (40+), suku 20 (20), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
KRJ-II -palkittu marraskuun tilaisuudessa 30.11.2023 pistein 98,5p. Pistejakauma:
Rakenne 6,5 (10), kilpailut 42 (40+), suku 15 (20), jälkeläiset 22 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
KERJ-I -palkittu marraskuun tilaisuudessa 30.11.2023 pistein 104,5p. Pistejakauma:
Rakenne 7,5 (10), kilpailut 41 (40+), suku 20 (20), jälkeläiset 21 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
Olin ihaillut tätä korskeaa, suurta oria jo monia kertoja niin kilpailuissa kuin sen kotisivuillakin ja halusin siitä palavasti meille Viisikkoon varsan. Minulla ei kuitenkaan ollut sopivaa tammaa, joten varsa-asia jäi hetkeksi unholaan. Eräänä kauniina päivänä avatessani hevosmyyntipalstan olin tipahtaa tuolilta: myynnissä oli ori Kuinka Aurinko Voitettiin! Ilmaisin välittömästi kiinnostukseni ja hieman myöhemmin jätin tarjouksen tästä orista, eikä aikaakaan kun HM soitti minulle ja kertoi, että ori voisi lähteä matkaani. Hihkuin riemusta ja aloin suunnitella hakureissua. Lompakkoni laihtui ehkä vähän turhankin paljon, mutta olen sitä mieltä, että Voitto on jokaisen sentin arvoinen. Ainakin toivon niin, ettei kaurapuuron syöminen ala liikaa ketuttaa...
Voitto on ori isolla O:lla. Määrätietoisen käsittelijän kanssa ori toimii kuin unelma; epävarmempien kanssa siitä kuoriutuu varsinainen sika. Se osaa kyllä halutessaan viedä ketä tahansa kuin märkää rättiä, mutta pohjimmiltaan se on hyvin nöyrä ja helppo hevonen. Sen kanssa vain täytyy tietää, miten saada ori antamaan parastaan. Pakottamalla ja käskemällä raudikosta saa vain luupäisen pässin, joka hannaa vastaan ihan vain siitä ilosta, ettei tarvitse tehdä vaadittua asiaa. Sen sijaan rauhallisella, rennolla otteella Voitto on todella asiallinen ja korrekti, parastaan antava rehti suomalainen.
Hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, jos orilta ei vaadi täydellistä paikoillaan nököttämistä, vaan antaa sen hiukan liikuskella ja tutkia ympärillään olevia asioita. Rempseästä harjauksesta nauttii kovasti, ja kaviotkin nousevat käden käänteessä. Loimituksessa tuppaa olemaan hieman hätäinen, eikä aina malta odottaa, että kaikki remmit ja remelit on saatu kiinni. On muuten myös taitava hankkiutumaan loimistaan eroon tarhassa, joten ei kannata yllättyä vaikka paukkupakkasilla vastassa olisikin aivan nakkena kekkaloiva Voitto. Taluttaessa niin ikään hieman kiireinen, eikä aina oikein muista katsoa missä ihmisen varpaat ovat - on tullut monet kerrat kiitettyä turvakenkiä, kun monisatakiloinen Voitto päättää seisahtua suoraan varpaille. Kaikki varusteet orille saa puettua mukisematta, sillä poika on erittäin työtä pelkäämätön ja lähtee aina korvat hörössä hommiin.
Ratsuna - vähemmän yllättäen - myös hitusen kiireinen, toisinaan edestä raskaskin, mutta rauhallisen ja selkeän ratsastajan kanssa malttaa rauhoittua ja myös kuolaintuntuma kevenee. Omaa todella ison ja näyttävän laukan, eikä ravissakaan ole juuri moittimista. Toimii kouluaitojen sisäpuolella oikein näppärästi, Voiton bravuuri on lisätyt askellajit, sillä liikettähän tästä voimapesästä löytyy vaikka muille jakaa. Esteillä hieman haastavampi, innostuu herkästi aivan turhan paljon ja silloin ohjaus kärsii. Ei kieltäydy koskaan hyppäämästä, mikä toki monesti johtaa puomien lentelyyn tai muuhun ei-toivottuun tulokseen. Todella rohkea kaikkinensa, ei hätkähdä erikoisesteitäkään. Luonnollisesti myös maastoesteet ylittyvät itsevarmasti, mutta hieman toheloiden, sillä Voitto ei voi ymmärtää miksei niille saa paahtaa täysillä. Etenkin vesiestettä lähestyessä ratsastaja saa laittaa taitonsa peliin, ettei sinne hypätä aivan kaistapäänä - nuorempana ori oli kuulemma kaatunutkin kerran pahasti, koska oli mennyt veteen aivan liian kovalla vauhdilla.
Ajaessa kaikeksi hämmästykseksi on aavistuksen rauhallisempi kuin ratsuna, eikä paina aivan yhtä paljon ohjallekaan. Liikkuu omalla moottorilla eteenpäin, kuuntelee ja on erittäin kestävä. Tarkkuudessa ei tosin ole aivan parhaimmillaan, sillä on suoraan sanottuna jopa vähän kömpelö. Kilpailussa rakastaa omaa ääntään, eikä keneltäkään jää huomaamatta, että Voitto on tullut hakemaan voiton kotiin!
isäValonkantajaEVM, 157cm, vkk |
ii.Viides VuodenaikaEVM, 158cm, rt |
iii.SakaraEVM, 157cm, rt |
iie.Hei Hei HeinäkuuEVM, 161cm, rt |
||
ie.PajupilliEVM, 155cm, vkk |
iei.Suden LauluEVM, 160cm, vkk |
|
iee.Järvet Jäihin JääEVM, 153cm, rt |
||
emäAurinko Ei NouseEVM, 149cm, rn |
ei.PirunkieliEVM, 152cm, rn |
eii.IhmisixsixsixEVM, 151cm, rt |
eie.Nimi KivessäEVM, 148cm, rn |
||
ee.Ei Ole Edes IltaEVM, 149cm, rt |
eei.PlastinenEVM, 149cm, rt |
|
eee.KarmanpolttajaEVM, 151cm, rt |
Isä Valonkantaja oli erinomainen suoritushevonen lajiin kuin lajiin. Se kilpaili menestyksekkäästi koulua, esteitä ja valjakkoa aluetasolla, ollen todellinen rusettihai. Voikko ori hurmasi katsojat niin komealla ulkomuodollaan kuin erittäin miellyttävällä käytökselläänkin. Kaikki oli Valonkantajan kanssa helppoa ja mukavaa; hoitotoimet kotona, kisavalmistelut, oriasemalla asustelu... Ori kantakirjattiin 4-vuotiaana ratsusuunnalle hyvillä pisteillä ja käytöksestä sai odotetusti täyden kympin. Kotioloissa sen kanssa harrastettiin kaikenlaista, talvisin ajettiin reellä ja syksyisin haettiin puut metsästä. Myös omistajan lapset saivat ratsastaa Valolla ja heitä se kantoikin selässään hyvin varovaisesti.
Jalostuksessa oria käytettiin harmillisen vähän, sillä pitkien etäisyyksien vuoksi sitä ei joka vuosi kiikutettu oriasemalle vaan keskityttiin mieluummin kisaamiseen. Jälkikasvua se ehti saada yhdentoista varsan verran, joista yksikään ei perinyt isänsä kullanhohtoista väriä. Sen sijaan ne perivät hyvän luonteen ja erinomaiset jalka-asennot, mikä tietenkin on jalostuksen kannalta tärkeintä. Valonkantajalla on kaksi orijälkeläistä ja ne ovat kantakirjattuja kumpainenkin, mikä osaltaan kertoo orin periyttämiskyvystä. Lisäksi voikko periytti suurta kokoa, vaikkei itse ollut kuin 157 senttimetriä korkea.
II. Viides Vuodenaika oli erittäin raamikas ori, korkeutta sillä oli 158 senttimetriä, mutta useimpien mielestä se näytti huomattavasti isommalta. Myös itsevarma, tasapainoinen luonne teki varmasti osansa. Raudikolla kilpailtiin valjakkoajossa kansallisella tasolla ja se olikin tuttu nimi sijoittuneiden joukossa. Orin - kotioloissa Vekaran - vahvuudet olivat kestävyys ja sinnikkyys, sille ei vaikuttanut tuottavan ongelmia kilpailuiden kestävyysosio lainkaan. Sen sijaan tarkkuus oli orin heikoin lenkki, se kun tuppasi välillä hieman hutiloimaan ja joskus apuihin vastaamisessa kesti aikansa. Kotioloissa Vekara oli sopeutuvainen ja rauhallinen, se ei juuri huudellut itsestään tai antanut ympäristön vaikuttaa olemiseensa. Ori kantakirjattiin 7-vuotiaana työhevossuunnalle ja se sai erinomaiset pisteet kaikkineen, luonteesta hienosti yhdeksikön.
Jalostuksessa Viides Vuodenaika oli kohtalaisen suosittu, se sai niin ratsu- kuin työhevostammojakin mukavan määrän vuosittain. Raudikko periytti hyvää luonnetta ja sinnikkyyttä, sekä hyvää runkoa. Harmittavasti vain yksi sen orijälkeläisistä kantakirjattiin, sillä useimmat ruunattiin syystä tai toisesta jo nuorena.
IE. Pajupilli syntyi pienelle ratsastuskoululle ja siitä oli tarkoitus kasvattaa tuntihevonen, mutta jo varsana se väläytteli melkoista potentiaalia ja varsin tulista luonnetta. Kolmevuotiaana se päädyttiinkin myymään eteenpäin, mikä oli tamman kannalta varsin onnekas sattuma. Uudessa kodissa voikko ratsukoulutettiin ja sen huomattiin olevan erittäin rohkea, nopea reagoimaan ja omaavan erinomaisen hyppytyylin. Pajupillille urkenikin ura kenttä- ja esteratsastuksen parissa, se kilpaili kummassakin lajissa aluetasolla sijoittuen tasaisesti. Useampana vuonna se osallistui myös kenttäratsastuksen suomenhevosmestaruuksiin ja voittipa se kaksi kertaa. Yleisesti ottaen tamman luonne oli melko räiskyvä, eikä sen kanssa ollut aina erityisen helppo tehdä yhteistyötä, vaikka se periaatteessa olikin kuuliainen. Tietynlainen herkkyys teki siitä kuitenkin haastavahkon.
Pajupillin kilpailu-ura katkesi 15-vuotiaana hankosidevamman vuoksi ja sillä päätettiin toipilasikana teettää varsa, josta kasvoikin mitä kaunein ja miellyttävin yksilö. Tästä innostuneena voikolle teetettiin neljä muutakin varsaa ja se osoittautui hyväksi periyttäjäksi, joka jätti yllättäen hyvin järkevää luonnetta ja hyvää hyppytekniikkaa.
Emä Aurinko Ei Nouse oli pienestä koostaan (vain 149cm) huolimatta kestävä ja sinnikäs kenttähevonen, joka kilpaili useamman vuoden kenttäratsastuksen Helpossa luokassa. Kotioloissa ruunikolla myös ajettiin mielenvirkistykseksi eikä sekään tuottanut ongelmia. Talvisin myös hiihtoratsastus oli tuttua puuhaa, kesäisin omistajan tytär kävi monesti uittamassa tammaa. Auri opettikin monet lapset ratsastuksen saloihin ja se jaksoi aina kärsivällisesti kantaa pieniä ratsastajiaan kenttää ympäri. Osaavammilla ratsastajilla tamma kuitenkin näytti todellisen luonteensa, eli sen että ruutia kyllä piisaa. Se oli ketterä hevonen esteradoilla, mutta herkkä ja kuuliainen kouluaitojen sisäpuolella. Tamman todellinen rakkaus olivat kuitenkin maastoesteet, se suoritti radat aina korvat tötteröllä.
Varsoja ruunikko ehti saada neljä, yhden tamman ja kolme oria, joista kaksi ruunattiin melko nuorina. Kaikista varsoista kasvoi huomattavasti emäänsä suurempia ja niiden kanssa on kilpailtu etenkin kenttäratsastuksessa menestyksekkäästi. Kaikkia on myös kehuttu selväpäisiksi ja pohjimmiltaan nöyriksi, vaikka vaativatkin käsittelijöiltään varmat otteet.
EI. Pirunkieli oli nimensä mukaisesti itse Piru hevoseksi. Sen kanssa sai nuoresta asti pitää silmät selässäkin, sillä sen bravuuri oli purra ihmistä olkapäähän ja pitää kiinni kunnes ihminen sai rimpuiltua itsensä irti. Orin ratsukoulutus oli myös haastavaa, sillä kun ei tuntunut olevan lainkaan miellyttämishalua tai kiinnostusta kuunnella ohjeita. Sen sijaan ajo-opetus sujui kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti mutkattomaksi ja musta pikkuori - 152 senttimetriä - oppikin valjakkoajon salat erittäin nopeasti. Omistaja päättikin sitten vaihtaa hevosensa painotusta lennosta ja kaksikko kilpailikin myöhemmin lajissa jopa kansallisella tasolla asti. Melko epävakaa suorittajahan Pirunkieli oli, sen mielialat vaihtelivat hurjasti ja huonoina päivinä se oli itsepäinen kuin muuli.
Jotkut kyseenalaistivat orin jalostuskäyttöä varsin rankalla kädellä sen luonteen vuoksi, mutta siitä huolimatta se sai tammoja joka vuosi muutaman. Osa orivarsoista peri Pirunkielen vänkyrän luonteen ja nämä ruunattiinkin melko nuorina, mikä tasoitti niiden luonnetta hieman. Tammavarsoista suurin osa sen sijaan on ollut selväpäisiä ja todella rohkeita monen lajin suorittajia.
EE. Ei Ole Edes Ilta oli erittäin hienorakenteinen raudikko, joka harmillisesti kasvoi sentin verran yli pienhevosmittojen. Luonteeltaan tamma oli hyvin nöyrä, kiltti ja miellyttävä, se rakasti tehdä töitä ihmisen kanssa ja oppia uutta. Illan kanssa kokeiltiinkin useita lajeja aina kilpailutasolla asti: se kiersi kenttäkisoja Harrastetasolla, koulupuolella osaamista riitti Helppoon A:han. Rataesteet olivat tamman suurin kompastuskivi, sillä vaikka se hyppäsi mielellään ja varsin korrektilla tekniikalla, sen ketteryys oli suorastaan olematon. Kotioloissa Ilta toimi niin puiden hakemisessa metsästä kuin pihatien aurauksessakin, eikä se koskaan osoittanut hermostumisen tai kärsimättömyyden merkkejä.
Varsoja tamma sai kolme, kaikki tammoja. Ne perivät suurimmaksi osaksi emänsä hienon luonteen, vaikka kaikki käytetyt orit olivat kaikkea muuta kuin helppoja. Suorituskyvyltään varsat olivat emäänsä parempia ja niistä tulikin mainioita kilpahevosia kenttä- ja kouluratsastukseen. Kaksi varsoista myös kantakirjattiin pienhevospuolelle, Ilta kun periytti melko pientä kokoa.
Kuinka Aurinko Voitettiin on tarjolla jalostukseen yleispainotteisille evm-sukuisille suomenhevostammoille.
s. 05.11.2015 sh-t Ruudin Rukkasta (e. Sarvirukka), om. Ruudin talli -> KTK-II
s. 03.01.2017 sh-t Lumihelmiä (e. Kultan Helmiä), om. Veera Ruusula VRL-14299 -> SLA-II, VVJ-II
s. 14.02.2017 sh-t Viisikon Paluujälki (e. Takaisinpaluu), om. Turmeltaja -> KTK-III
s. 02.05.2023 sh-t Aarnion Aurinkotuulia (e. Kuuraviima), om. Aarniometsä
KRJ, 42 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta02.11.2015 - Vaativa B - 01/50 |
ERJ, 41 sijoitusta, 1 cup-sijoitus23.07.2016 - 90 cm - 01/40 |
KERJ, 41 sijoitusta, 1 cup-sijoitus02.08.2016 - Helppo - 04/30 |
VVJ, 41 sijoitusta22.07.2016 - Noviisi yhdistetty - 01/40 |
VSN, 1x RCH (10p)04.09.2016 - Március - t: Spookiness - RCH NJ, 1x irtoSERT04.09.2016 - Március - pt: Siiri K. - irtoSERT |
VSR-cup, 4 sijoitusta31.08.2016 - este - 90 cm - 06/78, VSR-cup |
Vuokraajakokelas ensivisiitillä 18.04.2023, 164 sanaa, kirjoittanut Havunoksa
Seisoin uuden vuokraajaehdokkaan vierellä ja katsoin miten hän hieman epävarmasti lähestyi massiivista rautiasta, joka seisoi käytävällä. Orin korvat kääntyilivät uteliaasti vierasta kohti ,kunnes suomenhevonen venytti kaulaansa ja hapuili nuoren tytön taskua herkkujen toivossa.
"Työnnä se pois ja yritä olla hieman päättäväisempi", ohjeistin ja seurasin miten tyttö kevyesti tuuppasi ratsun isoa päätä kauemmas ja puri kevyesti alahuultaan.
"Hyvä, voit ottaa tuosta oranssista harjaboksista harjan ja alkaa harjata", jatkoin hymyillen ja seurasin miten vuokraajaehdokas kaivoi kumisuan ja pölyharjan alkaen harjaamaan hevosta. Ori päästi kevyen hörähdyksen ja siirsi päätänsä kohti lapaa kuin kertoen tytölle mistä harjata. Siirryin nojaamaan vastakkaiseen karsinanoveen ja seurailin kaksikkoa tyytyväisenä. Aina välillä Voitto huomasi pienen epävarmuuden ja tarttui siihen - kirjaimellisesti, nimittäin hevosen hampaat tarttuivat paidanhelmaan ja nostivat sitä ylöspäin. Hitaasti sinihiuksinen teini oppi työntämään hevosen kauemmas ja oli ihastuttavaa huomata miten Voitto lakkasi repimästä vuokraajaehdokkaan vaatteita mitä päämäärätietoisemmaksi tyttö kasvoi.
Lopulta päätin ehdottaa, että hän tulisi uudestaan käymään ja lupasin pitää hänelle ja Voitolle ratsastustunnin, jotta pääsisimme kaikki näkemään miten yhteistyö alkaa sujua.
Helteinen kisapäivä 13.07.2023, 233 sanaa, kirjoittanut Havunoksa
Kello oli viisi aamulla kun viimein sain viimeisetkin Voiton tavarat pakattua ja pääsimme vihdoin lähtemään kohti Helsinkiä kilpailuihin. Matka itsessään meni hyvin rauhallisesti, vaikkakin lähinnä torkuin koko matkan, joka tuntui kestävän pienen ikuisuuden.
Paikalle saapuessamme etsin ensimmäisenä ihmisen, joka neuvoi oikean karsinapaikan ja kävin ostamassa heinäpaalin sekä purupaalin infosta. Aloin laittamaan karsinaa kuntoon sillä aikaa kun Ireth alkoi ottamaan tavaroita autosta.
Lopulta karsina oli kunnossa ja pyyhkäisin muutaman hikikarpalon otsaltani katse kohoten taivaalle. Ei yhden yhtä pilvenhattaraa, tietenkään. Ilmojen viilenemistä oli luvattukin vasta viikon päästä tuskastelin mielessäni.
Voitto seisoi karsinassa syömässä heinää samalla kun Ireth vilkuili kelloa ja voivotteli, että haluaisi ehtiä käymään Expoalueella ennen kisojen alkua. Lopulta patistin naisen ostamaan tilin tyhjäksi ja lupasin lämmitellä hevosen valmiiksi hänelle. Voitto katseli karsinassa korvat hörössä ja heinätuppo suussa; suokki oli heittämällä yksi järkevimmin käyttäytyvistä oreista - vaikkakin myös äänekkäin kilpailupaikoilla. Jos ratsun suu ei ollut täynnä heinää niin hän huusi niin, että piha-alue raikasi.
Aloin harjaamaan hevosta, joka oli käynyt piehtaroimassa uusissa petivaatteissaan, aivan kuin arvaten että kohta pitäisi näyttää edustavalta. Pölyhiutaleet leijailivat ilmassa kun kuljetin harjaa hevosen tummanruskealla karvalla samalla kun hyräilin tuttua melodiaa soittolistaltani. Verryttelyalueella oli melkoinen tungos, mutta kaikesta huolimatta mahduimme sekaan ja Voitto tuntui erittäin miellyttävältä alusta asti ja antoi hyvän fiiliksen itse kilpailusuorituksen suhteen.
Ori tulikin toiseksi ensimmäisenä päivänä ja seitsemänneksi seuraavana päivänä, mutta suomenhevonen oli ollut upea - oikea ilo silmille. Kotimatka alkoi hyvillä mielin, vaikka olimme kaikki hyvin väsyneitä.
Kengittäjän visiitti 20.08.2023, 108 sanaa, kirjoittanut Havunoksa
Kengittäjä saapui kymmeneltä katsomaan Voiton kengityksen - olin joutunut soittamaan hänelle, sillä Voitto oli hukannut jo kolmannen kengän viikon sisään laitumelle. Kengittäjä oli kengittänyt Viisikon hevosia aina, joten tunsi myös tummanrautiaan orin todella hyvin. Suomenhevonen hörisikin pehmeän tervehdyksensä tutulle ihmiselle ja hapuili hetimmiten taskua, josta paljastui tuttu herkku; pala porkkanaa.
Seurasin kengittäjän työtä tarkkaavaisena, koska omistin edelleen pienen unelman siitä että alkaisin kengittämään hevosia itsekin. Olin kuitenkin hyvin kiintynyt Viisikkoon paikkana sekä myös hieman parempaan palkkaan, joten en viitsinyt lähteä opiskelemaan.
Lopulta kengittäjä oli valmis, antoi Voitolle toisen makupalan ja sai hevoselta kevyen, tyytyväisen tuuppauksen käsivarteen.
Loppupäiväksi Voitto pääsikin takaisin tarhaan temmeltämään - toivottavasti hevonen ei nyt hukkaisi kenkäänsä laitumelle.