|
Nimi Mörkövaaran Onnenapila "Onneli" Rotu suomenhevonen Sukupuoli tamma Väri tummanpunarautias Säkäkorkeus 156cm Syntymäpäivä 12.09.2016 (4v 12.10.16) Ikä 18 vuotta (12.3.23) |
Rekisterinumero VH16-018-2623 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Mörkövaara Koulutus ko. HeA, re. 100cm, va. noviisi / helppo Painotus yleispainotus Saavutukset |
Onneli saapui Viisikkoon Mörkövaarasta, sillä yksipolviset tammat alkoivat meillä olla jo varsin iäkkäitä, lukuunottamatta paria aivan nuorta tapausta. Olikin siis onni löytää aikuinen, jo kisannut tamma vahvistamaan rivejämme. Vielä isompi lottovoitto oli juuri nimenomaan Onneli, sillä tämän mukavampaa hevosta ei voi ollakaan. Raudikko on kiltti ja lempeä aina ja kaikkialla, se rakastaa erityisesti lapsia, muttei ole hankala kenenkään kanssa. Tamma tulee hyvin toimeen myös muiden hevosten kanssa ja kissoista se pitää ihan erityisesti. Rohkeakin tamma on, sitä ei jännittänyt edes maastoilla ensimmäistä kertaa täällä Kainuussa. Ehei, Onneli mennä taapersi ihan yhtä tottuneesti kuin edellisessä kodissaankin.
Hoitotilanteissa tamma nuokkuu paikoillaan ja havahtuu välillä hamuamaan hoitajan taskuja herkkujen toivossa. Jättää kuitenkin rauhaan jos niin käsketään. Onnelin voi huoletta hoitaa karsinassa tai käytävällä - tai vaikka ulkona hoitopuomilla, eikä ongelmia taatusti tule. Tuntuu siltä että tamma on jo tottunut kaikenlaiseen käsittelyyn, eikä mikään voisi sitä enää yllättää. Varustaessa tammaan tulee selvästi eloa, sen korvat singahtavat pystyyn ja se saattaa hieman steppailla. Tällä mussukalla on aina intoa lähteä töihin! Taluttaessa kulkee rennolla, pitkällä askeleella ja katselee kiinnostuneena ympärilleen. Ei häiriinny vilinästä tai vilskeestä, eikä lähde riehumiseen mukaan vaikka ympärillä muut hevoset innostuisivatkin. Helppo taluttaa useampaakin hevosta samaan aikaan jos yksi niistä on Onneli, sillä tammalla on luontaista auktoriteettia muita hevosia kohtaan.
isäVelhonkuje159cm, trt ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, KRJ-II |
ii.KujeilijaEVM, 160cm, trt |
iii.LeikkimieliEVM, 161cm, trt |
iie.KujakattiEVM, 156cm, rt |
||
ie.VelhonkutriEVM, 155cm, rt |
iei.VelhonvedättäjäEVM, 164cm, trt |
|
iee.KutriinaEVM, 151cm, vrt |
||
emäLettukesti157cm, vprt KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I |
ei.LaineillaEVM, 153cm, vrt |
eii.LautturiEVM, 151cm, vrt |
eie.IltamyöhäEVM, 156cm, rt |
||
ee.KahvitaukoEVM, 158cm, trt |
eei.KahvimaitoEVM, 161cm, rt |
|
eee.RimppakinttuEVM, 152cm, trt |
II. Kujeilija oli nimensä veroinen suomenhevosori, sillä vaikka se oli yleisesti kohtalaisen tasainen ja oriksi helppo käsiteltävä, jaksoi se aina vähän kujeilla hoitajiensa kustannuksella. Ori oli täten kova esimerkiksi karkailemaan tarhastaan tai puolestaan taluttaessa se saattoi aivan yhtäkkiä singota täysin päinvastaiseen suuntaan sata lasissa, ja tämän jälkeen tykkäsi leikkiä hippasta. Vaikka Kujeilija osasikin ajoittain pelleillä, oli se äärettömän etevä ratsuhevonen, joka niitti erityisesti nuorempana paljon menestystä koulu- ja esteradoilla. Kapasiteettia orilla riitti rataesteillä metriin asti, puolestaan koululuokissa se sijoittui yleisimmin helppo A tasolla. Rakenteellisesti Kujeilija ei ollut ehkä se hienoin mahdollinen, sillä oli aika pieni pää ja etuosa, kun puolestaan takaosa oli massiivisempi ja lihaksikkaampi. Väritykseltään ori oli kaunis tummanrautias kera hienon piirtopään, lisäksi säkäkorkeutta tämä omasi vajaat 160cm. Kilparatsun viran ohessa Kujeilijaa käytettiin jalostukseen, mutta rakenteensa vuoksi melko varovasti, vain hyvärakenteisille tammoille. Kujeilija jätti jälkeensä seitsemän jälkeläistä, joista kaikki varsat perivät isänsä tummanrautiaan värityksen ja ehkä vähän hassumman luonteen. Ori sairastui vanhemmalla iällä puhkuriin, joka ei kuitenkaan helpottunut hyvästä hoidosta huolimatta. Näin ollen Kujeilija päästettiin vihreimmille niityille sen ollessa 19 vuoden ikäinen.
III. Leikkimieli oli vähintäänkin yhtä hupsu hevonen, mitä jälkeläisensä Kujeilija. Ikävästi tämän orin leikit vaan aina äityivät siihen tilanteeseen, ettei se ollut oikeastaan kenenkään käsiteltävissä saati hallittavissa. Tämän vuoksi Leikkimieli vaihtoi nuorempana muutamaan otteeseen kotia, sillä se ei tuntunut löytävän ihmistä, joka sen kanssa pärjäisi. Lopulta vanhempi mieshenkilö osti sen omakseen ja pitkäpinnaisesti koulutti kutakuinkin kansalaiskelpoiseksi. Tällöin Leikkimielellä pystyi ratsastamaan jotenkuten, mutta ehdottomasti parhaimmillaan se oli ajaessa. Orin omistaja oli vanha valjakkokisatuomari, joten nopeasti Leikkimieli oppi vaativat ajoluokat ja pääsi kilpailemaan niiden pariin. Vanhemmalla iällä Leikkimieli oli valjakkokilpailuissa lähestulkoon lyömätön, jonka myötä se voitti useita kymmeniä kilpailuja vain parin vuoden aikana. Väritykseltään komea Leikkimieli oli tummanrautias ilman merkkejä ja säkäkorkeutta tältä löytyi noin 161cm. Ori meinattiin useaan otteeseen ruunata, mutta koska omistaja odotti, josko siitä joku jalostusmielessä kiinnostuisi, ei sitä koskaan tehty. Myöhemmiten Leikkimieli sai kolme jälkeläistä, yhden tamman ja kaksi oria, joista kehittyi isänsä kaltaisia hulivilejä. Ori oli yksi yö 23 vuoden ikäisenä menehtynyt omaan karsinaansa, mutta kuolinsyytä ei lähdetty selvittämään.
IIE. Kujakatti tuli hienosta suvusta, jossa löytyy menestyjiä niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksen parissa, jonka myötä tästäkin tammasta odotettiin kilparatojen kuningatarta. Tamma sai huolellisen ratsukoulutuksen ammattilaiselta jo kolmen vuoden iässä, startaten ensimmäisissä kilpailuissaan vuotta myöhemmin. Kujakatti alkoi menestymään suorastaan vauhdilla kaikkien näiden kolmen lajien parissa, ollen kuitenkin aivan parhaimmillaan esteillä. Kapasiteettia Kujakatilla riitti aina 110cm luokkiin, kun puolestaan koulussa sillä kisattiin keskimäärin helppoa B:tä. Reippaan kisatahdin ohessa Kujakatti sai kuuden vuoden ikäisenä ensimmäisen jälkeläisensä, Kujeilijan. Tamma periytti jälkeläiselleen selvästi hyvän ratsuhevosen lennokkaita liikkeitä ja hyvää hyppytyyliään. Luonteeltaan Kujakatti oli sellainen täysin perus, normaalisti ihmisten käsiteltäessä se oli mukava, mutta aika-ajoin saattoi hieman myös vängätä suutuspäissään vastaan. Sirorakenteisella tammalla säkäkorkeutta oli vajaat 156cm ja väritykseltään tämä oli puhtoinen rautias kera pienen pään tähden. Kujakatin menehtyminen tuli kaikille suurena yllätyksenä, sillä tamma joutui ikävään onnettomuuteen laitumella touhutessaan, jolloin se katkaisi jalkansa. Tällöin tammalla oli ikää vain 10 vuotta, jolloin se oli vielä täydessä kisakäytössä ja toisesta jälkeläisestäkin kovasti haaveiltiin.
IE. Velhonkutri on Kujeen tavoin Taikavuoren tilan kasvattama suomenhevostamma, joka nytemmin viettelee ansaittuja eläkepäiviään liki 25 vuoden ikäisenä. Tamma myytiin nuorena kasvattajalta perheeseen, jossa haettiin lapsille hyvää, helppoa ratsua aina kotikentille sekä pikkukilpailuihin. Perheessä Kutri koulutettiin helppo B tasolle, puolestaan esteitä sillä hypättiin noin 70cm korkeudella, vaikka sillä varmasti olisi potentiaalia suuremmillekin esteille ollut. Lisäksi tamma oli etevä kärryjen edessä, jonka vuoksi perheen isä kilpaili sillä muutamaan otteeseen myös valjakkoajokisoissa noviiseissa luokissa. Ratsastuskilpailuissa Kutri ei liiemmin kuitenkaan menestynyt, liekkö syynä iän kertyessä hieman malttamattomampi ja kipakampi luonne. Pian perhe ymmärsikin, etteivät he pysty työskentelemään Kutrin kanssa tämän oikkujen vuoksi, joten se myytiin takaisin kasvattajalleen. Kasvattaja sai tammasta heti oivan siitostamman, jonka myötä Kutri sai jalostusvirkansa aikana neljä hienoa jälkeläistä. Jälkeläisistä kaikki oli oreja, ja selvästikin Kutri periytti näille valjakkohevosen piirteitä, sillä myöhemmiten kaikki näistä on menestynyt valjakkoajoissa. Kutri on väritykseltään rautias, tosin nyt seassa on jo useampikin harmaa karva, eikä sillä ole minkäänlaisia pään- tai jalkojenmerkkejä. Kaunisrakenteisella tammalla säkäkorkeutta löytyy 155cm.
IEI. Velhonvedättäjä on jo edesmennyt suomenhevosori, joka aikoinaan valloitti Etelä-Suomen näyttelykehät ja vei kaikki palkinnot mennessään. Ori omasi todella upean ja lihaksikkaan rakenteen, jota korosti sen hieno tummanrautias väritys kera suorastaan hillittömän harjan. Velhonvedättäjällä oli lisäksi hienot matalat valkoiset sukat jokaisessa jalassa, joka teki tästä isosta, 164cm korkeasta, orista entistä mielenkiintoisemman näköisen. Lukuisten BIS-voittojen lisäksi ori kantakirjattiin kuuden vuoden ikäisenä likimain parhain pistein ikinä KTK-I palkinnolle. Näyttelykehien ulkopuolella Velhonvedättäjään törmäsi usein kenttäratsastuskilpailuissa, jossa sillä kilpailtiin CIC1 tasolla saakka. Kyseisen lajin parissa ori oli muutamana vuotena rotunsa parhaimmistoa, jonka myötä sillä on ratsastuksestakin useampi mitali plakkarissa. Luonteeltaan Velhonvedättäjä ei ollut helpoin mahdollinen, se oli hyvin oman arvonsa tunteva ja näytti epävarmoille hoitajille heti kättelyssä taivaan merkit. Upean menestyksen myötä ori oli todella kysytty hevonen jalostukseen, vaan ei sen omistaja sitä kaikille kuitenkaan huolinut antaa. Velhonvedättäjä sai elämänsä aikana kahdeksan jälkeläistä, joille se erityisesti periytti hienoa rakennettaan ja hyvää terveyttä. Ori eli peräti 27 vuoden ikään asti, jolloin sen kunto yhtäkkiä romahti ja se päästettiin tuskistaan.
IEE. Kutriina oli kuvankaunis suomenhevostamma, joka oli väritykseltään vaaleanrautias ilman merkkejä ja jolla säkäkorkeus hipoi 151cm rajaa. Luonteeltaan tamma oli kerrassaan super, se oli todella hyväluontoinen ja rauhallinen hevonen, joka ei vetänyt stressiä missään tilanteessa. Tämän vuoksi omistaja rakasti käydä Kutriinan kanssa erilaisissa tapahtumissa, esimerkiksi torijuhlissa talutusratsastamassa lasten iloksi. Tamma oli perinteinen harrastehevonen, jolta taittui kouluratsastus helpoissa luokissa ja rataesteiden hyppääminen vajaassa metrissä. Jonkun verran Kutriinalla kilpailtiin, erityisesti koulun parissa se sai matkaansa muutamia ruusukkeita, muttei se kuitenkaan mitään merkittävää voittanut. Kutriinan omistaja halusi kovasti tammalleen jälkeläisiä, mutta koska hän ei itse uskaltanut ryhtyä asiaan, liisasi hän tammaansa kahden varsan verran Taikavuoren tilalle. Tamma sai tällöin kaksi hienoa jälkeläistä, joista toinen oli tammavarsa ja toinen orivarsa. Kutriinan orivarsa menehtyi ikävästi jo viikon iässä, todennäköisesti se sai jonkinlaisen bakteeritartunnan, johon ei lääkkeet tehonnut. Vanhemmiten tamma alkoi ikävästi saada vähän väliä ähkynoireita, jotka nopeasti pois mentyä uusiutuivat lähes joka kuukausi. Puolivuotta touhua katsottua tuli omistaja siihen päätökseen, että parempi laittaa 22 vuotias Kutriina pois, jottei sen tarvitse enää kärsiä.
EI. Laineilla on ehkäpä varmaluonteisin ja kiltein ori, jota kukaan on eläessään nähnyt. Ori kunnioittaa jokaista hoitajaansa ja on näiden käsitellessä aivan sulaa vahaa, lisäksi se tulee toimeen jokaisen nelijalkaisen eläjän kanssa, toki tammat ovat oma lukunsa. Unelmaluonteensa vuoksi Laineilla oli helppo koulutettava ja ratsastettava, se kantaa tyytyväisenä selässään epävarmimmatkin ratsastajat, eikä hätkähdä vahvoista tai epäselvistä avuista. Tämän vuoksi ori on tehnyt paljon terapiaratsun hommia ja osallistunut erilaisiin lastentapahtumiin talututusratsuna. Näiden ohella sitä on kuitenkin nähty myös kilparadoilla korkeilla tasoilla asti, pääosin menestyen esteratsastus- ja valjakkoajokilpailuissa. Kouluratsastuksessakin Laineilla on taitava, mutta sen liikkeet eivät ole mitkään näyttävimmät, joka kummasti on syönyt pisteitä kilpailuissa. Kompaktirakenteinen ori on väritykseltään vaaleanrautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta tämä omaa 153cm epävirallisesti mitattuna. Kaikkien muiden aktiiviteettien ohella Laineilla pääsi nuoremmiten jalostusorin rooliin, kun se pääsi astumaan viisi tammaa. Jälkeläisilleen Laineilla on periyttänyt piirtopäätään sekä suhteellisen tasaista luonnettaan. Tällä hetkellä ori viettelee reilun parinkymmenen vuoden iässä rauhallisia hevosenpäiviä, tehden kuitenkin edelleen omistajansa kanssa keikkoja tapahtumiin.
EII. Lautturi oli sikäli mielenkiintoinen suomenhevosori, ettei se nuorena pojankloppina menestynyt minkään lajin parissa, eikä siitä kovasta yrittämisestä huolimatta tullut mitään. Hyvän suvun omaavana orista yritettiin koulia erityisesti kouluradoille sopivaa ratsua, mutta hieman epävarman ja rauhattoman luonteen vuoksi siitä ei mitään tullut. Näin ollen ori vaihtoi useampaankin otteeseen kotia, kunnes se lopulta löysi oman ihmisen, joka ymmärsi tätä ja antoi sille aikaa. Vasta 11 vuotiaana Lautturi alkoi kehittyä ja tästä vuotta myöhemmin se nähtiin voittamassa ensimmäisen starttinsa vaativa B tasolla. Sen jälkeen loppu onkin vain historiaa, sillä viiteen vuoteen ori ahmi ja keräsi kymmeniä, jos ei peräti satoja sijoituksia. Lautturilla käytiin myös muutamaan otteeseen estekilpailuissa pyörähtämässä, mutta niistä ei jäänyt käteen muuta kuin kokemusta. Ori oli rakenteeltaan ehkä tyypillistä suomenhevosoria sirompi, mutta silti se oli oikein tyylikäs ilmestys vaaleanrautiaalla värityksellään ja 151cm säkäkorkeudellaan. Lautturi pääsi astumaan elämänsä aikana vajaata kymmenen tammaa, jättäen jälkeensä kerrassaan hienoja nuorikkoja, joista peräti kuusi on menestyneitä yksilöitä. Lautturin poismeno 18 vuotiaana oli sikäli harmillinen, että ori oli vielä terve ja sillä olisi ollut annettavaa, mutta omistaja halusi talliin uutta verta, eikä halunnut myydä Lautturia enää eteenpäin.
EIE. Iltamyöhä syntyi ja eli koko elämänsä paikallisessa ratsastuskoulussa, jossa se toimi yli viidentoista vuoden ajan tuntiratsun virassa. Yhteistyökykyisen ja pomminvarman luonteensa vuoksi tamma sopi tehtäväänsä erinomaisesti, sopien aina aloittelijoista kokeneempiin ratsastajiin. Iltamyöhällä oli kaikille jotain annettavaa, sillä se oli korkeasti koulutettu ja vaati erityisesti vaativalla tasolla toimiessaan selästä paljon työtä. Tammalla kilpailtiin koulu- ja esteratsastuksessa jonkun verran seura- ja aluetasolla, voittaen muutamia sijoituksia molempien lajien parista matkaansa. Ihastuttavan luonteensa puolesta se oli myös oikein sympaattisen näköinen, rakenteeltaan se oli yllättävän raskas, jota korosti oikein pörheä ja tuuhea harja. Väritykseltään Iltamyöhä oli puhtoinen rautias ilman minkäänlaisia merkkejä, omaten säkäkorkeutta noin 156cm. Tuntiratsun töiden ohella tamman oli tarkoitus myös tuoda uutta verta ratsastuskoulun hevosiin, sen saadessa elämänsä aikana neljä jälkeläistä. Kaksi näistä hyvän luonteen omaavista jälkeläisistä jäi emänsä rinnalle ratsastuskouluun, kaksi puolestaan myytiin yksityisille henkilöille, joita on myöhemmin nähty aina kilparadoilla saakka. Vaikka Iltamyöhän tehtävä hevosena oli raskas, pysyi se silti pitkään terveenä, eikä liiemmin huonoja päiviä eläessään nähnyt. Tamma lopetettiin lopulta suolenkiertymän vuoksi 27 vuoden iässä.
EE. Kahvitauko oli kuvankaunis suomenhevostamma, joka menestyi niin näyttelykehissä kuin kilparadoilla useiden vuosien ajan. Väritykseltään 158cm korkea tamma oli tummanrautias, sillä oli jokaisessa jalassa valkoiset sukat ja päätä koristi iso läsi. Rakenteellisesti Kahvitauko oli lähestulkoon erinomainen, jonka vuoksi se voitti useita BIS-sijoituksia ja lopulta kantakirjattiin KTK-II palkinnolle, jääden vain yhden pisteen päähän ykkösestä. Yleisratsuna tammalla kilpaltiin koulua helppo A tasolla, esteitä 100cm ja kentässä helppoa, unohtamattakaan noviiseja valjakkoluokkia. Pääsääntöisesti Kahvitauolla kilpailivat omistajaperheen tyttäret, jotka olivat hyvin voitontahtoisia kilpailufriikkejä, jonka vuoksi tammalla kierrettiin jos jonkinmoisessa lähiseudun kilpailussa. Jokaisessa kilpailemassaan lajissa Kahvitauko menestyi erinomaisesti, ollen kuitenkin ehkä parhaimmillaan kenttäratsastuksessa sekä valjakkoajoissa. Luonteeltaan tamma oli melko vauhdikas, se oli osakseen kuumeneva ja malttamaton, mutta toisaalta se taas kunnioitti omistajiaan. Kahvitaukoa käytettiin jalostukseen kolmen jälkeläisen verran, joista tosin viimeinen varsa menehtyi pian syntymänsä jälkeen. Kaksi Kahvitauon tammavarsoista kuitenkin pääsi näyttämään emänsä tavoin kykyjä kilparadoille ja näin ollen voisikin sanoa tamman periyttäneen jälkikasvulleen potentiaalia lajiin kuin lajiin. Kahvitauko heittäytyi 17 vuotiaana yhtäkkiä syömättömäksi ja meni sen myötä huonoon kuntoon, jolloin se päätettiin lopettaa.
EEI. Kahvimaito oli melkoinen kovan onnen lapsi, sillä se ei nuorempana hyvin montaa tervettä päivää nähnyt, eikä sen kanssa yleisestikään ongelmilta vältytty. Luonteeltaan ori oli melko vallaton, se oli hyvin suuri persoona ja pyrki uhottelemaan kaikille tämän käsittelijöille, jonka vuoksi useisiin tapaturmiin jouduttiin. Milloin hevoselta meni jalat, milloin se reväytti lihaksiaan, kierre oli aivan loputon! Nuoruuden ongelmista huolimatta Kahvimaito alkoi vanhetessaan hieman rauhoittumaan, jolloin se saatiin raahattua peräti kilpailuihin asti. Ori oli etevä koulu- ja estehevonen, sillä kisattiin aina vaativa B ja 100cm tasoilla, yleisesti ottaen hyvällä menestyksellä. Kahvimaidon esteura tosin tyssäsi lyhyeen, sillä paljon elämää nähneet jalat eivät kestäneet enää kovaa rasitusta. Rakenteeltaan ori oli lihaksikas ja sopusuhtainen, jota korosti sen rautias väritys, piirtopää ja reilu 161cm korkea säkä. Kilpailuissa loistaessaan Kahvimaito hurmasi monet tammojen omistajat komealla ulkonäöllään, jonka myötä se oli kysytty jalostusori. Ori sai elämänsä aikana liki parikymmentä jälkeläistä, joille se periytti kouluratsun ominaisuuksia, sekä ehkä vähän vauhdikkaampaa luonnetta. Kenellekään ei tullut yllätyksenä, että vajaana parikymppisenä Kahvimaidon jalat alkoivat oireilemaan vain enemmän ja enemmän, jolloin se oli syytä päästää jo vihreimmille niityille ilman kipuja.
EEE. Rimppakinttu oli nimensä mukaisesti todella kevytrakenteinen suomenhevostamma, jonka rakenne ei liiemmin hurraa-huutoja aiheuttanut. Vaikkei tamma rakenteellisesti ollutkaan ihmeellinen, tekivät sen tummanrautias väritys ja lukuisat suuret valkoiset merkit siitä suloisen näköisen ilmestyksen. Rimppakinttu syntyi paikalliseen siittolaan, jonne sen oli alunperin tarkoitus jäädä jalostustamman roolia suorittamaan. Mutta, koska tamma ei liiemmin ollut hyvää jalostusmateriaalia, myytiin se perheeseen, jotka kouluttivat siitä itselleen monitoimihevosen. Rimppakintulla pystyi ratsastamaan helppoja koululuokkia, esteitä se hyppäsi noin 70cm korkeudella ja jonkun verran sillä myös ajettiin. Pikkukilpailuissa tammaa nähtiin erityisesti myöhemmällä iällä, muttei se siellä mitään merkittäviä suorituksia missään vaiheessa elämäänsä tehnyt. Luonteeltaan Rimppakinttu oli todella mukava, se oli hyvin ihmisläheinen ja rauhallinen olento, jolla oli suorastaan ihmeellisen hyvä työmoraali. Vaikkei Rimppakintusta jalostukseen ollut, halusi perhe teetättää sillä itselleen yhden varsan, jolloin se sai kuvankauniin tammajälkeläisen. Rimppakinttu periytti tälle väritystään ja suuria merkkejä, muttei suureksi onneksi huonoa rakennettaan. Tamma lopetettiin vanhuuden tuomiin oireisiin sen ollessa 26 vuoden ikäinen, jolloin se asui edelleen samassa perheessä, jonne se nuorikkona myytiin.
© tvisha (kasvattaja)
Mörkövaaran Onnenapila on tarjolla jalostukseen 1-polvisille suomenhevosoreille.
s. 25.07.2018 sh-o Viisikon Hukkaputki (i. Tiilikan Hukkapätkä), om. Riemunkirjava
s. 28.03.2023 sh-o Viisikon Kiukunpuuska (i. Tuulenpiiskaama Vinkuheinä), om. Tiikeriluola
KRJ, 40 sijoitusta07.10.2016 - kutsu - Helppo A - 07/60 |
ERJ, 40 sijoitusta, 3 cup-sijoitusta07.10.2016 - kutsu - 100 cm - 01/40 |
KERJ, 40 sijoitusta13.10.2016 - kutsu - Helppo - 06/38 |
VVJ, 40 sijoitusta27.10.2016 - kutsu - Noviisi yhdistetty - 05/40 |
VSR-cup, 6 sijoitusta30.11.2016 - kutsu - Noviisi yhdistetty - 02/38, VSR-cup |
NJ / VSN
|