|
Nimi Syrjän Pilkuntarkka "Pilkku" Rotu suomenhevonen Sukupuoli tamma Väri punaruunikko Säkäkorkeus 161cm Syntymäpäivä 22.06.2017 (4v 22.7.17) Ikä 15 vuotta (22.3.24) |
Rekisterinumero VH17-018-1273 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Syrjän Ratsutalli Koulutus ko. HeA, re. 100cm / helppo Painotus yleispainotus Saavutukset KTK-I |
KTK-I -palkittu joulukuun tilaisuudessa 31.12.2021 pistein 81p.
20 + 21 + 20 + 20 = 81p.
Pilkku saapui talliin hyvin samaan aikaan Polkan kanssa ja tammoista tulikin hyvät ystävät. Polkka on melko pieni tapaus, kun taas Pilkku on sieltä isoimmasta päästä. Itse asiassa tammoista vain Uni on sitä suurempi, Ara samankokoinen. Luonteeltaan Pilkku on selvästi ystäväänsä rauhallisempi ja tasaisempi, eikä se ole aina ensimmäisenä ongelmissa. Onkin huvittavaa katsella kun miltei poninkokoinen pikku-Polkka johdattaa Pilkkua ties minne ja näyttää esimerkiksi miten tarhasta karataan. Hieman hitaampi oppimaan tämä tamma kyllä on kuin keskiverto suomenhevoset, mutta alkuvaikeuksien jälkeen Pilkkukin oppi niin koulu- kuin esteratsastuksenkin salat oikein hienosti. Etenkin maastoesteistä tamma pitää valtavasti, eivätkä ne tuotakaan sille mitään ongelmia - siis nykyään, kun ruunikko on ymmärtänyt mitä niillä kuuluu tehdä.
Hoitotilanteissa Pilkku on täysin ongelmaton. Se hyväksyy kaikki toimenpiteet mukisematta, vaikkei esimerkiksi kengityksestä niin pidäkään. Harjaamisesta toisinaan oikein nauttiikin, venyttää alahuultaan ja antaa korvien roikkua rennosti. Niin varustaminen kuin taluttaminenkin sujuvat hyvin, tamma noudattaa saamiaan ohjeita eikä juuri tee omia päätöksiä. Tarhaan kulkee hiukan reippaammalla askeleella kuin muualle, mutta ei ryski turhia. Pienellä huomautuksella palaa kulkemaan hitusen ihmisen taakse eikä yritä ohittaa muita hevosiakaan. Suuresta koostaan huolimatta Pilkku onkin sellainen luottopolle, jonka kanssa monet aremmatkin hoitajat ovat totutelleet hevosten käsittelyyn.
isäTurhantarkka159cm, vkk SLA-I, ERJ-II, KTK-III |
ii.TurhaEVM, 161cm, vkk |
iii.ToivotonEVM, 160cm, rt |
iie.HelmiinaEVM, 164cm, vkk |
||
ie.ViivainEVM, 156cm, vprt |
iei.Penaalin Terävin KynäEVM, 158cm, prt |
|
iee.Kodon VenlaEVM, 151cm, vprt |
||
emäCh Kaaso164cm, rn SLA-II, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-III, KTK-II |
ei.Kor-StoEVM, 166cm, prt |
eii.Prät-KäEVM, 158cm, prt |
eie.WalitaEVM, 165cm, trt |
||
ee.MorsiusneitoEVM, 158cm, rn |
eei.Seko SulhanenEVM, 159cm, rt |
|
eee.Tiinan PusuttiEVM, 155cm, rn |
II. Turha oli aikoinaan varsin tunnettu jalostusori, jonka kilpailunäytöt kouluratsastuksen saralta eivät jättäneet ketään kylmäksi – joskin myös orin voikko väri vaikutti varmasti osaltaan sen suosioon. Tämä 161cm korkea ori syntyi maineikkaalle suomenhevoskasvattajalle eteläiseen Suomeen ja se ratsukoulutettiin kasvattajansa luona ikäryhmäkilpailuja silmällä pitäen. Niihin Turha ei kuitenkaan koskaan osallistunut jostain syystä ja ori myytiinkin sitten kuusivuotiaana menestyneelle kouluratsastajalle. Hieman haastavan luonteensa vuoksi koulutus ei edennyt aivan niin nopeasti kuin uusi omistaja olisi toivonut, mutta ison työn päätteeksi ori oli kuitenkin valmis kisaradoille. Turha aloitti kilpailemisen ensin Helppo A -luokissa, mutta siirtyi jo seuraavalla kaudella vaativammalle tasolle, sijoittuen säännöllisesti ja jopa voittaen useita kertoja. Turhan ollessa 11-vuotias se kantakirjattiin II-palkinnolla, minkä jälkeen sille tuli useita astutuspyyntöjä. Kilpakentillä oria nähtiin paljon 18-vuotiaaksi asti, jolloin se siirtyi kisaeläkkeelle. Voikko ori vietti eläkepäivänsä keskisuurella tallilla ja sai elää yhä varsin aktiivista elämää. Turha oli 24-vuotias kun se lopetettiin hammasvaivojen vuoksi omassa pihassaan. Jälkeläisiä ori sai useita kymmeniä aktiivisen jalostusuransa aikana. Luonnollisesti varsin suuri osa varsoista päätyi harrastehevosiksi, mutta osa myytiin kilpaileviin koteihin. Näin ollen Turha näkyy melko hyvin suomenhevosten suvuissa. Varsin hyvin ori onnistui periyttämään kaunista väritystään, mutta ikävä kyllä myös sen melko haastava luonne periytyi etenkin orijälkeläisille voimakkaasti.
III. Toivoton oli melko vaatimattoman näköinen 160cm korkea rautias suomenhevosori, jonka omistaja näki valtavasti vaivaa kouluttaakseen orin vaativa B -tasolle kouluratsastuksessa. Tällä tasolla ei tosin menestystä tullut, mutta helpommissa luokissa ori sijoittui usein. Vaikka Toivottomalla – tai Tompalla – oli omat rakenteelliset puutteensa, se oli kuitenkin kantakirjattu kolmannelle palkinnolle, joskin sen hyvä luonne ja hyvät kilpailutulokset taisivat vaikuttaa asiaan positiivisesti. Ori oli tosiaan hyvin lempeä ja kärsivällinen, joskaan ei kovin fiksu tapaus, joka puursi ratsastajansa pyynnöstä väsymättä ja tylsistymättä. Tämän ominaisuuden ansiosta Tomppaa käytettiin paljon varsin isoluonteisille tammoille. Orilla oli ikää 26 vuotta kun sen omistaja päätti päästää vanhan herran vihreämmille laitumille nivelrikon vuoksi. Mikään valtaisan suosittu siitosori Toivoton ei missään määrin ollut. Se ei tuntunut oikein jäävän kenenkään mieleen, joten astutuspyyntöjä tuli harvakseltaan. Orin isoin valtti oli, kuten mainittua, sen järkevä luonne, minkä vuoksi iso osa emätammoista olikin sitten paljon haastavampia. Tämän vuoksi suurin osa Tompan jälkeläisistä on melko vaikealuonteisia, joten toivottua tasoittavaa vaikutusta ei saatu aikaiseksi. Kuitenkin kisahevosiksi päätyneet jälkeläiset ovat menestyneet hienosti kouluratsastuksessa, sillä etenkin orivarsat ovat huomattavasti isäänsä näyttävämpiä.
IIE. Helmiina oli sirorakenteinen ja suuri, peräti 164cm korkea suomenhevostamma, jonka elämän isoimmiksi ansioiksi jäivät lähinnä kasa hajonneita koppakärryjä ja liuta varsoja. Tamma osoitti jo pikkuvarsana isoa luonnetta ja suurta sinnikkyyttä, mikä myöhempinä vuosina osoittautui lähinnä huonoksi asiaksi. Voikko hevonen ei nimittäin halunnut pätkääkään miellyttää ihmisiä. Alun perin Helmistä piti tulla ravuri, mutta hajotettuaan niin monet kärryt, valjaat ja suitset, tuumasi tamman omistaja että antaa olla ja totutti tamman satulaan ja ratsastajaan. Tämä sujuikin paljon paremmin, kunnes siltä alettiin vaatia asioita, jolloin tamma pisti ihan ranttaliksi. Niinpä Helmiina jäi lähinnä pihattoon pölyttymään ja näyttämään hapanta naamaa kaikille muille hevosillekin, kunnes sen omistaja päätti astuttaa tamman. Oriksi hän valitsi mahdollisimman hyväluonteisen ja tasaisen yksilön, toivoen saavansa helpomman varsan. Koska Helmiinan emäominaisuudet olivat erittäin hyvät siitä tuli täyspäiväinen siitostamma ja tätä virkaa se hoiti 22-vuotiaaksi asti, jolloin sen sydän petti yllättäen ja se menehtyi omaan karsinaansa. Tamma ehti saada peräti kahdeksan jälkeläistä, joille se periytti voikkoa väritystä yli viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Harmittavaa kyllä osa varsoista paljastui yhtä haastaviksi kuin emänsä. Kilpakentillä on Helmiinan jälkikasvua nähty jonkin verran, lähinnä esteratsastuksen puolella, mutta on joukossa pari kouluhevostakin. Ravureiksi ei Helmiinan varsoista oikein ollut, niiden vauhti ei yksinkertaisesti riittänyt.
IE. Viivain oli 156cm korkea vaaleanpunarautias suomenhevostamma kauniilla liinaharjalla varustettuna. Se oli luonteeltaan äärimmäisen lempeä ja kiltti, mutta hyvin yksinkertainen. Tamma ei hoksannut uusia asioita todellakaan nopeasti, mikä hidasti sen kouluttamista aika tavalla. Viivain olikin vain Helppo B -tasoinen koulupuolella, esteitä se hyppäsi 80cm ratana ja hieman enemmän yksittäin. Kilpailuissa liinakkoa käytettiin aika harvakseltaan, lähinnä jos naapuritallit niitä järjestivät, joten suurta menestystä Viivain ei koskaan saavuttanut. Kasvattajallaan asuessaan tamma oli varsonut kerran neljävuotiaana, mutta uuteen kotiin se myytiin samaan aikaan kun varsa vieroitettiin ja tämä kyseinen nainen omistikin Viivaimen sitten koko sen loppuelämän ajan. Vanhemmalla iällä punaraudikko opetti myös omistajansa kaksi tytärtä ratsastuksen saloihin ja kiersi heidänkin kanssaan tallikisoissa aina vanhuuspäiviinsä asti, aina silloin kun ei ollut mammalomalla. Viivain vaipui ikiuneen omassa karsinassaan 26-vuotiaana keuhkokuumeen uuvuttamana. On sinänsä hieman kyseenalaista, että Viivainta on käytetty jalostukseen sen melko heikon rakenteen vuoksi, mutta joka tapauksessa tammalla on viisi jälkeläistä. Mitään varsinaisia ruudinkeksijöitä ne eivät ole, mutta useimmat kuitenkin hieman nopeammin oppivia kuin emänsä. Kumpikin orivarsoista on päässyt kilpailu- ja jalostuskäyttöön, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että suora tammalinja on katkennut, sillä yhdelläkään Viivaimen tammavarsalla ei ole omaa jälkikasvua ja nuorinkin on jo reilusti yli 10-vuotias.
IEI. Penaalin Terävin Kynä, tutummin Pena, oli jykevärakenteinen punarautias ori, jolta korkeutta löytyi 158cm. Missään määrin se ei muistuttanut nimeään vaan oli pikemminkin aivan päinvastainen: yksinkertainen ja hidas hoksaamaan asioita. Sen kasvattaja vitsailikin usein, että ori taisi varsana juosta liian monesti tiiliseinään. Joka tapauksessa orin koulutustasoksi saatiin tahkottua Helppo B ja 100cm ja maastoesteetkin ylittyivät varsin sujuvasti. Penan lyhyt kilpailu-ura painottuikin hyvin vahvasti kenttäratsastukseen, jossa se sijoittui joitakin kertoja Helpoissa luokissa. Aikuisiällä ori myös yritettiin kantakirjata, mutta se jäi pisteen päähän kolmospalkinnosta, eikä omistaja halunnut yrittää myöhemmin uudelleen, sillä Penan takapolvet olivat jo alkaneet hieman oireilla, minkä vuoksi ori myös vetäytyi kilparadoilta pois vain 12-vuotiaana. Muutaman vuoden ori eleli aika rauhallista elämää kotitallillaan. Se ulkoili paljon ja kyllä Penaa myös liikutettiin säännöllisesti, mutta tavoitteellisessa treenissä se ei enää ollut. Takapolvivaivojen vuoksi ori lopetettiin 17-vuotiaana. Mikään erityisen suosittu jalostusori tämä punaraudikko ei ollut, mutta astui se eläkepäivillään kuitenkin seitsemän tammaa, joista kuusi tulikin kantaviksi. Nämä kuusi varsaa olivat kuitenkin varsin epätasalaatuisia, eikä Penaa voikaan missään määrin kutsua kovin hyväksi periyttäjäksi. Ehkä kaikkein parhaiten orin jälkikasvun tunnistaa niiden hieman hitaasta ja yksinkertaisesta luonteesta. Menestyneitä kilpahevosia ei Penan jälkeläisistä tullut, pikemmin mukavia harrasteratsuja.
IEE. Kodon Venla oli melko tunnettu kouluratsu aikanaan. Sen elämä alkoi oikein hienosti, sillä tamma syntyi menestyksekkäälle suomenhevoskasvattajalle ja sukunsa puolesta tamman harteille oli kasattu melkoinen määrä odotuksia ja toiveita. Kaikkien onneksi Venla myös lunasti ne kaikki, sillä se menestyi varsanäyttelyissä erinomaisesti, sen koulutus sujui jouhevasti ja tamma pääsi osallistumaan ikäryhmäkilpailuihin niin neljä- kuin viisivuotiaanakin, ollen kummallakin kerralla ikäryhmänsä lupaavin kouluhevonen. Nousukiito vain jatkui Venlan koulutuksen edetessä ja 9-vuotiaana sillä oli jo useita sijoituksia avoimista Helppo A -luokista. Vaaleanpunarautiaan tamman kanssa tähdättiin suomenhevosten mestaruuksiin ja se oli ehdoton ennakkosuosikki, vaikka sen pienehkön koon (vain 151cm) pelättiin olevan esteenä ja tamman jäävän näyttävämpien orien varjoon. Venla osoitti kuitenkin nämä pelot aivan turhiksi ja voitti koulumestaruuden peräti neljänä vuonna peräkkäin. Ollessaan menestyksensä huipulla tamman ratsastaja kuitenkin loukkaantui ja näin ollen myös Venla vetäytyi kilparadoilta pois 15-vuotiaana. Lopun elämänsä tamma vietti kotitallillaan pihatossa siitostammana ja oman laumansa kiistattomana johtajana, sillä luonnetta tältä koulutammalta ei todellakaan puuttunut. Kodon Venla saatettiin ikiuneen 30-vuotiaana omistajan lopettaessa hevosenpidon. Jalostuksen näkökulmasta oli oikea onnenpotku, että Kodon Venla lopetti kilpailu-uransa viimeistään 15-vuotiaana ja se päätettiin astuttaa heti. Tamma ehti tehdä kuusi jälkeläistä ennen kuin se siirrettiin täysin eläkkeelle. Venla hoiti varsansa aina hyvin ja oli muutenkin erinomainen siitostamma, joka jätti oman jälkensä etenkin varsojensa rakenteisiin. Raudikon iso ja temperamenttinen luonne ei kuitenkaan jälkikasvulle juuri periytynyt, mistä tamman omistaja oli erityisen kiitollinen.
EI. Kor-Sto on näyttävä ja suurikokoinen (166 cm) punarautias ori, joka on kantakirjattu II-palkinnolla. Korstolla on erinomainen luonne ja vaikka se onkin hurjan energinen, niin silti hyvin kuuliainen sekä yhteistyöhaluinen. Ratsastettavuudeltaan ori on hyvä, se on luonnostaan ryhdikäs ja tahdikkaasti liikkuva. Korsto on erittäin kevyt suustaan ja kokoisekseen kevyt ratsastettava. Korstolla on kilpailtu sekä koulua Helppo A-tasolla, että esteitä. Kouluratsastus on kuitenkin selvästi orin oma laji, siinä se on saanut kiitosta tuomareilta erityisesti laadukkaasta ja isosta laukastaan. Esteillä Korsto on helposti hieman epävarma, sen laukan ollessa luonnostaan hyvin isoa, hevosen on hieman hankala joskus mahtua esteiden väliin. Muutenhan ravi on orin askellajeista se heikoin ja kantakirjauslausunnossa sitä moititaan hieman ponnettomaksi. Näyttävän ulkomuotonsa ansiosta Korstolla on ollut kysyntää ratsusuomenhevosten jalostuksessa ja moni onkin astuttanut tammansa sillä suurikokoisemman varsan toivossa. Omistaja on kuitenkin halunnut pitää orinsa siitoskäytön järkevänä ja sen vuoksi Korstolla on jälkeläisiä vain 28 kappaletta.
EII. Prät-Kä on on liinahtavan punarautias piirtopää, joka on siitosorina tunnettu siitä, että se jättää etenkin isojen tammojen kanssa isoja jälkeläisiä, vaikkei itse ole kuin 158 cm korkea. Prätkä on hyväksytty kantakirjaan I-palkinnolla ja kantakirjauslausunnossa sen todetaan olevan hyvätyyppinen ja ryhdikäs ori, jolla on tahdikkaat liikkeet, joskin vähän voimaton laukka ja hyvä luonne, vaikkakin käytös on vähän jännittynyttä. Omistaja kertookin Prätkän olevan hyväluonteinen ja kotioloissa leppoisa hevonen, joka jännittyy helposti vieraammissa paikoissa ja tilanteissa. Ratsastettavuudeltaan ori on hieno ja kuuliainen, kevyt, joskin helposti hieman levoton suustaan. Prätkä on koulupainotteinen hevonen, joka teki mukavan kisauran Helpon A:n radoilla. Laukkaosuudet olivat orin vahvuuksia, kun taas käyntiosuudet menivät usein heikoimmin ja niissä ori oli usein jännittynein. Nykyään Prätkä on kisaeläkkeellä, mutta ottaa tilanteen mukaan tammoja vastaan. Ori on jättänyt jälkeläisiinsä kuuliaista luonnetta, ja ryhdikästä, näyttävää ulkomuotoa sekä pääosin hyvää laukkaa.
EIE. Walita oli isokokoinen (165 cm) tummanrautias tamma, joka ei niinkään menestynyt näyttelyrintamalla hieman kolhoine rakenteineen ja isoine päineen, mutta joka oli erittäin varmaluontoinen ja -jalkainen hevonen. Walitan kanssa kilpailtiin jonkin verran harrastetasolla koulua. Tammalla oli taipumusta etupainoisuuteen, mutta toisaalta se oli kuuliainen ja rento ja sillä oli hyvä, matkaavoittava raviaskel. Walita ei ollut kovinkaan ketterä, minkä vuoksi esteuraa ei sen kanssa edes harkittu. Hyvä luonne kuitenkin korvasi monia puutteita, tamma oli vakaa ja varma niin kotona kuin kisapaikoilla ja kaikin tavoin selväpäinen tapaus. Varsoilleen se osoittautui hyväksi emäksi, se oli hyvä varsoja ja huolehtivainen emä, joka kuitenkin osasi myös asettaa rajat varsoilleen. Ihmisille Walita oli aina kiltti ja sopuisa. Valitettavasti Walita menehtyi suolitukokseen 18-vuotiaana, jota ennen se oli kuitenkin ehtinyt jättää neljä varsaa. Vaikka tamma itse oli hieman romuluinen, sen varsoista silti kaksi on kantakirjattuja.
EE. Morsiusneito on 158-senttinen vaaleasävyinen ruunikko, jolla kilpaillaan kenttäratsastuksessa. "Moona" on nopea, ketterä ja erittäin rohkea, jopa rämäpäinen. Se on tunnettu radoilla hieman hurjapäisistäkin suorituksistaan, kovasta menosta ja varmuudestaan hypätä mitä tahansa ja mistä tahansa. Omistajansa mukaan Moona on itsetietoinen tamma, joka luulee tietävänsä ratsastajaa paremmin. Haasteena onkin ollut löytää sopiva välimaasto Moonan ja ratsastajan tahdon välillä - kuulemma tammaa ei parane kuitenkaan liikaa päsmäröidä, koska muuten se menee pelkäksi tappeluksi. Sopivasti siimaa, on omistajan metodi tammansa kanssa. Tulokset kyllä puhuvat puolestaan, sillä Moona on sijoittunut useita kertoja ja voittanutkin parit kisansa. Ulkoisesti Moona on sopusuhtainen, nätti ja kevyen rakenteensa ansiosta kokoistaan pienemmän oloinen tamma. Vaikka sillä kilpailuissa onkin hurjapäisen hevosen maine, niin kotioloissa se on kuulemma melko tasainen, joskin osaa ilmaista mielipiteensä, elleivät asiat mene tamman tottumalla tavalla. Kaasolla on toistaiseksi vain yksi jälkeläinen, mutta sille kaavaillaan toista, kunhan kisauraan saadaan sopiva rako.
EEI. Seko Sulhanen on 159-senttinen raudikko ori, jota jostain syystä kutsutaan kotona nimellä Rane. Rane on omistajansa mukaan äärimmäisen hyväluontoinen ja leppoisa hevonen, joka tarhaa sukupuolestaan huolimatta ongelmitta toisten hevosten seassa. Ori ei kuulemma ole kaikista fiksuin hevonen ja on se joissakin asioissa vähän kovapäinenkin, mutta kuitenkin erittäin varma ja ystävällinen. Ulkoisesti Rane on komean näköinen hevonen, jolla on melko pitkät jalat, sporttinen runko, mutta hieman lyhyt ja paksu kaula. Orilla on kilpailtu esteradoilla ja se onkin erittäin varma ja rohkea hyppääjä, joskin vähän kovasuinen ja painaa välillä kädelle. Omistajan mukaan Ranen kanssa ei tarvitse tehdä juuri muuta kuin ohjata se oikeaa estettä kohti ja ori hoitaa loput. Paras puoli orissa on kuulemma se, että se ei ole yhtään arka erilaisille pohjillekaan ja on sen ansiosta vahvoilla sellaisilla pohjilla, jotka tuottavat muille ongelmia. Ranella maastoillaankin erittäin paljon vaihtelevilla pohjilla ja siitä on kehittynyt erittäin varmajalkainen hevonen, joka ei myöskään ihmettele mitään asioita. Jalostukseen oria on käytetty vain kerran ja sekin omistajan siskon hevoselle.
EEE. Tiinan Pusutti on 155 cm korkea ruunikko, jonka otsaa koristaa tähtipiirto. Pusu on sievä tamma, joka on palkittu näyttelyissä kakkospalkinnolla ja sai tuomarilta kehuja erityisesti päästään ja ilmeestään, sopusuhtaisesta olemuksestaan ja suora-asentoisista jaloistaan. Liikkeiltään Pusu on vaatimaton, mutta vikkeläliikkeisenä ja ketteränä se on pärjännyt melko hyvin rata- ja maastoesteillä. Vaikka tamma on rohkea, se on kuitenkin aika tarkka jaloistaan ja oikeasta ponnistuskohdasta - se mieluummin kieltää kuin hyppää huonosta paikasta. Kouluradoilla tuomarit usein rokottavat epätasaisesta ja hieman levottomasta menosta, etenkin siirtymiset ovat tamman heikko kohta ja niissä se helposti jännittyy. Vaikka kilparadoilla Pusu onkin virkeä ja menevä, kotioloissa se on kuulemma varsin rauhallinen ja helppo tapaus. Tosin hevoslaumassa se on ehdoton johtaja, joka pitää toiset kurissa ja nuhteessa. Emänä se on erittäin suojeleva sekä toisia hevosia että jonkin verran myös ihmisiä kohtaan, minkä vuoksi sillä ei ole ainakaan vielä viitsitty teettää toista varsaa.
© isän puoli Ireth, emän puoli Cynoria
Syrjän Pilkuntarkka on tarjolla jalostukseen.
s. 27.07.2018 sh-t Viisikon Pilkuttaja (i. Tuulenpiiskaama Vinkuheinä), om. Sinitaivaan Suomenhevoset, kadonnut
KRJ, 40 sijoitusta04.08.2017 - Helppo A - 01/30 |
ERJ, 41 sijoitusta, 1 cup-sijoitus31.08.2017 - 80 cm - 04/129, ERJ-cup |
KERJ, 40 sijoitusta10.08.2017 - Helppo - 01/40 |
VSR-cup, sijoitusta
|
NJ - 3x MVA-sert, 1x irtoSERT01.08.2017 - Syrjän Ratsutalli - pt: Vibaja - BIS1, MVA-sert |
VSN - 1x SW, 1x RCH (50p)09.12.2021 - Maybeck Stud - pt: Siiri - SW2 (40p) 24.12.2021 - Maybeck Stud - t: Kemiina - RCH (10p) |