Ihastuttava Inka nukkui pois omassa tarhassaan 27.8.2021 pitkän sairastelun jälkeen 20 vuoden iässä. Jäämme kovasti kaipaamaan isoluonteista tammaa!
|
Nimi Rainmania "Inka" Rotu suomalainen puoliverinen Sukupuoli tamma Väri ruunikonkimo Säkäkorkeus 166cm Syntymäpäivä 01.03.2016 (4v 1.7.16) Ikä 17 vuotta (1.10.18) |
Rekisterinumero VH16-031-0577 Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko Kasvattaja Zonjiet Stud Koulutus ko. GP Painotus kouluratsastus Saavutukset KRJ-I |
KRJ-I -palkinto marraskuun tilaisuudessa 15.11.2018 pistein 100p. Pistejakauma:
Rakenne 6 (10), kilpailut 445 (40+), suku 24 (20+5), jälkeläiset 10 (20+5), lisäpisteet 15 (15).
Hoitaessa omapäinen tamma, joka nauttii ihmisten säikyttelystä. Ei Inka kovin pahasti mitään tee, kunhan pelottelee. Suosittelen aina harjauksen ajaksi sitomaan sen kiinni, ettei satu mitään. Muuten antaa harjata ihan hyvin, kunhan ei mene liian lähelle sen vasenta takajalkaa, josta Rainmania on erittäin herkkä. Se kuuluu harjata vain pikaisesti, eikä kovin painavasti. Varustaessa yrittää ensin esittää vihaista, mutta kun vain sitkeästi laittaa satulan selkään ja suitset päähän niin tammakin viimein alistuu kohtaloonsa. Tietää kyllä miten varustaessa kuuluu käyttäytyä, joten avaa suunsa valmiiksi eikä pullistele. Suojia ei turhan usein Inkan kanssa kannata käyttää, sillä tamma ahdistuu niistä todella paljon. Myös niiden laitto on vaikeaa tamman steppaillessa ympäriinsä. Taluttaessa neiti on energinen ja joskus myös vaikeasti hallittava, ainakin yksin ollessaan. Inka on siitä hassu, että kun sitä taluttaa yksin, sitä on vaikea hallita, mutta jos samaan aikaan taluttaa useampaa hevosta, on se ihan kiltisti eikä yritäkään mitään. Lastatessa näyttää parhaat puolensa ja kävelee sekuntiakaan epäröimättä suoraan sisään traileriin tai rekkaan. Koko matkankin ajan tamma on nätisti ja mutustelee heiniään. Pesemistä tamma sen sijaan vihaa, eikä ole kovin turvallistakaan pestä sitä muualla kuin pesukarsinassa - visusti kiinnitettynä. Inka osaa olla kyllä ihan nätistikin, mutta se ei useinkaan näytä tätä puolta itsestään. Joistakin ihmisistä tamma pitää ja heille se on aina kiltti, mutta inhokeilleen Inka on suorastaan hirveä.
Ratsuna Rainmania on erittäin herkkä ja välillä hyvinkin raivostuttava. Se vaatii täydellistä kohtelua, eikä siltikään aina toimi niin kuin pitäisi. Sille riittävät pienetkin pohjeavut ja joskus nekin saavat tamman suorastaan säntäämään liikkeelle aivan kuin tuli hännän alla. Tällöin ei missään tapauksessa saa jäädä roikkumaan myöskään suuhun, sillä sitä tamma inhoaa syvästi, eikä sen jälkeen ole enää ollenkaan hallinnassa. Vaatii tutun ja rauhallisen ratsastajan, jotta pystyy toimimaan asiallisesti ja jopa erinomaisesti. Tamma osaa todellakin olla upea ratsu niin halutessaan, mutta usein koko ratsastus on vain yhtä tappelua. Kun Inka päättää toimia hyvin, sen liikkeet ovat mielettömät ja se selvätikin pistää parastaan. Inka on korkealle koulutettu hevonen, joka lukee ihmistä erinomaisesti ja käyttää kaikki heikkoudet hyväkseen. Esteitäkin tamma osaa hypätä, vaikkei mikään varsinainen luonnonlahjakkuus olekaan. Ratana se hyppää 80cm, jonka jälkeen tamma säheltää jo niin paljon, ettei korkeampaa rataa uskalla edes yrittää. Yksittäisenä neiti ylittää kepeästi jopa metrisen esteen, mutta sen jälkeen vauhtia löytyykin vähän aikaa reilusti. Neidin pää ei myöskään kestä hyppäämistä kovin usein, sillä se menee esteradalla lähes aina ylikierroksille jolloin tamma on erittäin vaikea saada rauhoittumaan.
Maastossa tamma on - ikävä kyllä - hieman arvaamaton, minkä vuoksi ratsastajan täytyy olla koko ajan hereillä, ettei yllättäen löydä itseään ojan pohjalta. Tamma on hyvin tarkkaavainen, eikä mikään liike tai rasahdus jää siltä huomaamatta. Laukkapätkillä tulee usein ilopukki jos toinenkin, mutta niitä ei ole tarkoitettu ratsastajan pudottamiseen. Kisatilanteessa toimii jostain syystä aina moitteettomasti, eikä sijoittuminen ole osaavalle tammalle temppu eikä mikään. Toki se edelleen vaatii ehdottomasti asiansa osaavan ratsastajan selkäänsä, mutta käyttäytyy kuitenkin paremmin kuin kotona. Vieraita hevosia ei kuitenkaan juuri siedä lähellään, joten kisapaikoilla Inkan häntää koristaa punainen rusetti varoittamaan muita.
isäSerellenders Junglemaniafwb, 167cm, trt |
ii.Jungle Manfwb, 164cm, m KRJ-I, YLA2, KTK-II |
iii.Marvellous Storm In A Teacuptrak, 167cm, rn KRJ-I |
iie.Marvellous Minor Thingfwb, 162cm, trn KRJ-I, KTK-II |
||
ie.Aesar Raspberry Hillsfwb, 166cm, rn KRJ-I |
iei.Eucarya Archerkwpn, 164cm, rt KTK-II |
|
iee.Aesar Regnumfwb, 165cm, trn KRJ-I |
||
emäHealing Rainfwb, 168cm, rnkm KRJ-III |
ei.VIR MVA Ch Dionysus Eucaryafwb, 167cm, rn KRJ-I, YLA1, KTK-I, VSN N Ch |
eii.Johnny B >Goode HRWfwb, 165cm, m KTK-III |
eie.Nebethut Eucaryafwb, 167cm, rn KRJ-II, YLA2 |
||
ee.Wister Riptidetrak, 169cm, rt KRJ-III |
eei.Crayon Honeybal Lectertrak, 157cm, km |
|
eee.Renaissance Limetrak, 165cm, rn KRJ-I, YLA2 |
Rainmania on tarjolla jalostukseen pitkäsukuisille puoliveri-, täysiveri- ja ponioreille.
s. 15.02.2017 fwb-o Buck The Facts! (i. Buck The System!), om. Viisikko
KRJ, 45 sijoitusta, 5 cup-sijoitusta16.07.2016 - Grand Prix - 04/30 |
VSN
|
24.04.2018 (päiväkirja), kirjoittanut omistaja (350 sanaa)
Olin jo aikaisin aamulla päättänyt, että tänään liikuttaisin Inkan itse. Turhan usein olen vain sysännyt tamman liikuttamisen jollekin työntekijöistä, enkä rehellisesti sanottuna ollut oikein edes perillä missä tamman kanssa mennään. Kertoessani suunnitelmastani aamupalaverissa työntekijöille, sain osakseni pitkiä katseita ja silmienpyörittelyä. Hieman tätä ihmettelin, mutta vastauksesi sain vain: "Kyllä sä sit huomaat." Näillä eväillä lähdin sitten hakemaan Inkaa tarhasta, jossa se oli ehtinyt hetken olla.
Ensimmäiseen varttiin en saanut tammaa kiinni lainkaan, sillä se pisti aivan ranttaliksi. "Selvä, eli pöllövirtaa", tuumailin itsekseni ja kärsivällisesti pyydystin villihevosta leikkivän tamman lopulta tarhasta. Taluttaessa se käveli hiukan kireästi, aika paljon pälyillen ympärilleen. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, samoin tamman hoitaminen ja varustaminen. Levotonhan se oli, mutta sellainen se on aina ollut. Tunnelmani oli ihan hyvä, kun suuntasin Inkan kanssa maneesia kohti. Siitä ongelmat sitten oikeastaan alkoivatkin.
Ensin maneesin ovella Inka pyöri kuin hyrrä, enkä meinannut saada ovea auki lainkaan. Lopulta pääsimme sisälle kauhealla pyrähdyksellä ja sain laitettua valotkin päälle. Inka steppaili ja oli selvästi hyvin jännittynyt. Palkitsin sitä sokerinpaloilla hyvästä käytöksestä, mutta se ei tuntunut tamman stressiä juuri vähentävän. Lopulta pääsin vauhdista hyppäämään Inkan selkään ja aloitimme alkuverryttelyn.
Käynnissä puoliverinen tikitti menemään kuin ompelukone, mutta ravissa se pystyi onneksi rentoutumaan enemmän. Pyrin antamaan tammalle reilusti ohjaa, että se voisi venyttää kaulaansa eteen-alas, enkä häiritsisi sitä liikoja. Ravailimme pitkin poikin maneesia ihan hyvän tovin. Teimme isoja ympyröitä, suunnanvaihtoja ja välillä myös käynti-ravisiirtymiä, jotka sujuivat varsin hyvin. Lopulta käyntiinkin tuli lisää pituutta ja Inka pystyi siinäkin laskemaan päätään ja kaulaansa.
Varsinaisessa työskentelyssä keskityimme avo- ja sulkutaivutuksiin kaikissa askellajeissa. Käynnissä ja ravissa nämä sujuivatkin tuttuun, varmaan tyyliin ja pääsin nauttimaan Inkan letkeästä liikkeestä. Laukkatehtävissä tuli kuitenkin ihan toinen ääni kelloon. Inka jännittyi, sen pää nyökähti heti ylemmäs ja laukka-askel oli tikittävää ja siinä oli suorastaan ahdistavaa yrittää istua. Loppuaika menikin laukan työstämisessä: hain siihen rentoutta ja letkeyttä, mikä ei ollutkaan kovin helppo tehtävä. Inka tuntui jännittyvän jo laukka-avuista hurjasti ja se vaati pitkän laukkapätkän, ennen kuin alkoi yhtään myödätä.
Ratsastuksen päätteeksi olin kuitenkin erittäin tyytyväinen sekä Inkaan että itseeni. Teimme parhaamme ja lopulta yhteinen sävel löytyi myös laukkatehtävissä. Pitänee jatkossa ratsastaa Inkallakin hieman useammin, niin vältymme tällaisilta ongelmilta.
Kouluvalmennus tasolla Grand Prix, valmentajana Sylvi Ojanne (Elva VRL-14586) (260 sanaa)
Siro kimo tamma ratsastaja selässään käveli jo reipasta käyntiä Viisikon suurella kentällä, kun saavuin paikalle. Tamman nimi oli Inka, ja satulassa istui Ireth. Puoliverinen liikkui säpäkästi ja hieman kiireisesti, rupesimme heti työstämään sen käyntiaskelia pidemmiksi ja rauhallisemmiksi suurilla ympyröillä. Tamma vaati ratsastajaltaan ehdotonta rauhallisuutta ja kevyttä kättä, se säpsähteli yllättäviä pohjeapuja ja ohjastuntuman muutoksia.
Käynnin tasoituttua neuvoin Irethiä siirtämään ratsunsa raviin. Askellajin vaihdossa Inka pinkaisi eteenpäin, ja neuvoin Irethiä tekemään aivan muutaman siirtymisen käynnistä raviin, minimaalisin avuin ja rauhallisin mielin. Pian siirtyminen raviin ei ollutkaan hevoselle niin suuri järkytys, ja sen työstämistä jatkettiin suurella keskiympyrällä ympyrällä pyörien. Ravissa homma alkoi rullaamaan nopeammin, Ireth keventeli rauhallisesti ja tamma liikkui hyvin. Neuvoin ratsastajaa väistättämään hevosen takaosaa ulos ympyrältä muutama askel kerrallaan, jotta tammalla riitti tekemistä johon se jaksoi keskittyä. Väistö piti tehdä kevein, pienin avuin - kun juuri oikea nappi löytyi ja Ireth vain hipaisikin sitä, alkoi yhteistyö näyttää melko rauhalliselta ja vaivattomalta. Hevonen oli ratsastettavissa minimaalisin avuin, siitä sai kiittää sen erityistä herkkyyttä, jonka ratsastaja kuitenkin hallitsi ja jonka kanssa hän osasi toimia.
Laukassa Inka pisti parastaan, sen liikkeet olivat huipputasoa. Neuvoin ratsukon tekemään muutamia loivia siksak-sulkutaivutuksia, joissa Inkalta vaadittiin hieman sietokykyä ratsastajan apuihin ja niiden vaihtelevuuteen. Sulut onnistuivat pienillä avuilla, tamma näytti liikkuvan kuin melkein ajatuksen voimallaan. Välillä se polkaisi takajalallaan hieman voimakkaammin, ikäänkuin protestiksi ratsastajalleen joka oli saattanut ottaa ohjasta millimetrin verran liikaa, mutta nopeilla korjauksilla ja selkeillä ohjeilla sulut näyttivät helpoilta ja vaivattomilta.
Loppuraveilla Inka sai pitempää ohjaa ja niin minä kuin sen ratsastajakin kehuimme sitä maasta taivaisiin. Tämän ratsukon työskentelyä oli ilo katsella!